Lapsikerjäläisille en tarjoa mitään muuta kuin vettä! ov

meillä kaikki lasten kaverit asuvat tässä saman tien varressa, joten kipaisevat kyllä itse kotiin kun heillä on ruoka tai sitten heitä tullaan hakemaan (harva näistä vielä tuntee kelloa). toisille on annettu kotona ohjeeksi, että sitten tullaan kotiin kun meillä aletaan syödä.



tästä ei oikeastaan ole koskaan naapurien kesken mitenkään sovittu, mutta näin on toimittu aina ja näin toimivat myös omat lapseni. juotavaa tarjotaan puolin ja toisin, ruuat syödään jokainen kotonaan. ihan erityistapauksessa voin tarjota vaikka juuri leivottua pullaa tai synttäreiltä jäänyttä kakkua lasten kavereille, mutta siitä kysytään kotona erikseen.

Kysyn haluavatko syödä. Useimmiten haluavat. Eräällä lapsella oli kotona yh-juoppo-äiti, joka katosi aina pariksi päiväksi. Poliisi ja sosiaalitoimi ei tehnyt mitään. Silloin pidin lapsesta huolta. Pesin, vaatetin, ruokin. Tällaisissa tapauksissa koen, että on törkeää jättää lapsi oman onnensa nojaan.



Mutta oma lukunsa on sitten naaurin pullea kolmasluokkalainen, jolle ei ole opetettu tapoja. Tulee meille, ja ruinaa keksiä, karkkirahaa jne. Ärsyttävää.

mielestäni eri asia on kun jos pyydetään syömään tai tarjotaan oma-aloitteisesti juotavaa/syötävää

Joten ette tarjoa perunaa ja kastiketta joka teillä on pöydässä.

Mitä hauskaa siinä on? Jos siitä riittää niin toki tarjoamme sitä perunaa ja kastiketta.

Olen opettanut lapsillenikin, että kylässä ei koskaan pyydetä mitään. Jos tarjotaan, saa ottaa. Näin olemme naapureidenkin kanssa sopineet. Ja jos tiedämme, että naapurissa on iltaruoka tuloillaan, emme tarjoa lapsille mitään isoa. Tämäkin on sovittu. Ja päivän pääruoat eli lämpimät ateriat syö kukin lapsi kotonaan.



Jos meille pyrähtäis yllättäin joku vierailijaperhe ruoka-aikaan, kysyisin kyllä, onko heillä nälkä ja sanoisin, että kaivelen heillekin jotain. Mutta eipä näin pääse enää nykyään käymään. Yllätysvieraita kun ei enää nykyään tule... ;-)

niin se on heidän oma mokansa jos me ei olla osattu varautua siihen. Sitten ei auta muu kuin tarjota kahvin kanssa vaikka voileipää. Onneksi tosiaan yllätysvieraita ei juuri koskaan nykyisin käy.

ja totisesti toivon, ettei muutkaan vanhemmat tarjoa meidän tytöille. Nimittäin meillä kun on ne ns. RUOKA-AJAT jolloin syödään... Meillä on omat ajat, naapurilla omansa, ja jos meidän lapset on syöneet juuri naapurissa välipalaa, niin arvatkaa maistuuko kotona iltaruoka. Lisäksi olen vähän niuho terveellisyyden kanssa, enkä tykkää joidenkin vanhempien tavasta tarjota pizzaa tai pelkkää makaroni-ketsuppimössöä kun eivät meidän lapset niistä tule kuin vihaisiksi. Kirjaimellisesti, alkavat siis sekoilla puolen tunnin sisään ruoasta.



Jos on välipala-aika, ja meidän tyttö tulee itse pyytämään, että voidaanko me syödä keksiä ulkona välipalaksi, niin sitten annan kavereilletarjottavaakin. Mutta todellakin " ajan" vieraat lapset ulos varsinaisen ruoka-ajan ajaksi.

Meilläkin naapurin lapsi joka kerran haluaa syötävää/juotavaa jne. Ei mitään satunnaista nälkää, vaan ensimmäisenä marssii jääkaapille. Se ei oikein käy, iso perhe ja paljon ruokittavia omastakin takaa.

hyvät vanhemmat, opettakaa kullanmuruillene käytöstavat kun alkavat vierailla kavereiden luona. Ymmärrän kyllä että lapset ovat lapsia mutta josku vaan menee yli ymmärryksen. Kysykää vaikka että söitkö kylässä jne ja keskustelkaa siitä onko sellainen käytös sopivaa vai ei, kiitos!

lapseni on saanut pullaa tai jätskiä ollessaan kavereilla. Lapsellani on nimittäin jonkin verran ylipainoa ja yritän pitää kiinni siitä, että herkut on minimissä. Ainakaan ei paino pääsis nousemaan.

Vierailija:

lapseni on saanut pullaa tai jätskiä ollessaan kavereilla. Lapsellani on nimittäin jonkin verran ylipainoa ja yritän pitää kiinni siitä, että herkut on minimissä. Ainakaan ei paino pääsis nousemaan.

Eikö sille lapselle voi sanoa, ettei saa ottaa vastaan, vaikka tarjottaisiin. Kai se sen verran uskoo?

Tai ehkä ei... tuli mieleeni yksi naapuruston lapsi, jolla on erikseen karkkipäivä, mutta kummasti se käy ostelemassa karkkipusseja lähikaupasta muinakin päivinä...

On meilläkin tarjottu, jos lapset norkoilee keittiössä ruoka-aikaan. Jotkut on kyllä niin huonotapaisia, että kyttäävät meidän syömistä siinä pöydän vieressä, jos ei ole tarjottu mitään. Täytynee ottaa tiukempi linja ja ajaa ne toiseen huoneeseen.

enkä soita jos joku aikuinen on kahvilla, ääliö



20

tai välipalan, kumpi nyt sattuu olemaan vuorossa, tarpeen tullen molemmat. Mutta jos pihaan vain pölähtää naapurin lapsi/lapsia, lähetän heidät kotiinsa syömään, sitten kun meille tulee ruoka-aika. Jos alkaa tuntua siltä, että lapset tarvitsevat välipalaa, tarjoan jotakin terveellistä, ruisleipää, omenaa tms. Sovituille vieraille voin sitten tarjota pientä herkkuakin, mutta korkeintaan muutaman pienen keksin ja mehulasin tms. En yhtään tykkää, jos omat lapset ovat syöneet kaverin luona paljon herkkuja. Kaverivierailuja on lähes joka päivä, ja jos niillä aina herkuteltaisiin, ruokahalulle voi sanoa hyvästit.

ap. yrittää vissiin vaan herättää keskustelua. jättäkää jo aihe kun ei tähän oo yksiselitteistä sääntöä. toiset tekee niin ja toiset näin, minkäs teet. kukin määrätköön omille lapsilleen ja kodilleen omat käytäntönsä. ja ap. voithan sä sanoa että teillä ei nyt syödä mitään herkkuja että ruoka-aikana on sitä ja sitä ruokaa ja että sun äitis ei tykkäisi josset ehtis kotiin ajoissa syömään.

Meillä lasten vieraileminen on aika yksipuolista eli jostain syystä juuri meidän pihalla viihtyy päivittäin isompi sakki lapsia. En todellakaan ruoki heitä enkä päästä edes sisälle. Vettä annan. Muuten meillä ei olisi tippaakaan omaa rauhaa ja kaapit syötäisiin tyhjiksi joka päivä. En ymmärrä noiden lasten vanhempia (ihan kunnon väkeä), kun antavat lastensa luuhata kylässä kaiket päivät ilman vastavuoroisuutta. Minua ainakin nolottaisi. Jo se kakaralauman vahtiminen ja metelin kuuntelu pihalta kymmenen tuntia päivässä käy hermoille...

tismalleen samaa mieltä tästä asiasta!

meidän seitsemänhenkisessä perheessä ei vain riitä rahat siihen, että ruokkisin 25-30 henkilöä joka viikko ylimääräistä.