Kysymys sinulle ennen kauniiksi kehuttu, minkä ikäisenä rupsahdit?

mutta painoa on tullut kymmenisen kiloa lisää. Kehut ovat loppuneet samalla, kun paino on noussut.

samaan aikaan lopetin e-pillerit ja laihdutin. Naama meni kuopalle. Jompi kumpi tai molemmat aiheuttivat sen. Tuntuu musertavalta

Eron huomaa siitä, etten enää käännä päitä. Olen nykyään osa ihmismassaa eikä kukaan kiinnitä minuun erityistä huomiota.



Muutos tapahtui noin 35-36-vuotiaana. Nyt ikää kohta 40.

40 vuotiaana otin itseäni niskasta kiinni. Aloin syömään terveellisesti sekä harrastamaan kiinteyttävää ja lihasmassaa kasvattavaa liikuntaa, unohtamatta venyttelyjä. Olen jo hyvässä kunnossa (-7 kg, lihaksia ja BMI 23) ja jopa notkeampi kuin koskaan ennen.



Syyt miksi rupsahdin, ymmärsitte varmaan, kun kerroin mitä jouduin korjaamaan. Onneksi lähdin kohentamaan tilannettani ajoissa. Olen tottunut olemaan kaunis ja tykkään kauniista ihmisistä itsekin. Suvussani olaankin kauniita, kunhan jaksamme vain pitää huolta omasta hyvinvoinnistamme. Rupsahtamiset ovat tilapäisiä ja pieniä. Isommin voi rupsahtaa yleensä vain jos henkinen tasapainokin on järkkynyt, ollut surua tai muuten pitkään jatkunut rasittava elämäntilanne. Onneksi olen tältä säästynyt.



En koe kovin isona taakkana olla omilla kriteereilläni kaunis. Vanhenen mielelläni luonnollisella tavalla, mutta hyväkuntoisena. 83 v täyttänyt mummonikin on kaunis ja saa kuulla siitä aina joskus.

En ole rupsahtanut, mutta pienten lasten kanssa ei jaksa meikkailla ja käyttää piilolaseja. En myöskään käy baareissa, jossa noita ulkonäkö kehuja satelee.

Lihoin raskausaikana 23 kg ja kilot jäivät. Nyt niitä on tullut lisää vielä 10, eli painan 80 kg. Saan kävellä ihan rauhassa kadulla ja vaikka lauleskella. Syynä lienee toki ikäkin (n. 50 v) mutta varmasti myös läskit.



Toisaalta myös vapauttavaa :)

Vierailija kirjoitti:

En ole rupsahtanut, mutta pienten lasten kanssa ei jaksa meikkailla ja käyttää piilolaseja. En myöskään käy baareissa, jossa noita ulkonäkö kehuja satelee.

Kuulostaa siltä että olet nyt juuri rupsahtanut

35v. Valvominen ja laihtuminen kuihduttivat niin, että naama kuin ohutta kurttuista paperia. Näytän 100 vuotiaalta.

Kyllä se noin 40 ikävuoden tietämillä oli tai hieman aiemmin. En nyt huippukaunotar ollut mutta en rumakaan. Yhtäkkiä miesten kiinnostus laimeni tai se muuttii muotoaan että vain itseäni paljon vanhemmat miehet joskus vaikuttivat kiinnostuneilta mutta vähän hekään. Jotakin ulkonäöstä katosi, sellainen elinvoimaisuus ja kuulaus ihosta jne.

Ei vielä ole loppunut. Eiköhän sukupuolen korjausprosessi hoida tämän ongelman. Ikää on kypsän aikuisen ihmisen verran.

Olen 43v enkä tietenkään enää nuoruuden hehkussani enkä mitoissakaan. Silti olen edelleen kaveriporukassa se, jolle miehet tulevat juttelemaan ja lähettelevät kaikenlaisia ”terveisiä”. Vaikka en itse todellakaan pidä itseäni enää kauniina, nuorena todella sitä olin

Mutta eiväthän esim. kauniit silmäni ole mihinkään kadonneet. Eikä tumma paksu tukkani eikä kaunis hymy ja hampaat. Kyllähän vanhoissakin ihmisissä kauniit ihmiset erottuu, kun vaan osaa katsoa.

Noin 45-vuotiaana. Mieheni sairastui ja kuoli, söin suruuni enkä ole ryhdistäytynyt.

Meikkaan ja hoidan ihoani mutta kaappi täynnä pari numeroa liiian pieniä vaatteita. Inhoan olemustani ja sitä, että en tee asialle mitään.

En vieläkään. Iho on kiinteä ja rypytön, painan saman verran kuin nuorena, hiukset ovat yhtä pitkät ja paksut kuin nuorena. Käytän hormonikorvaushoitoa enkä koskaan ole ottanut aurinkoa tai tupakoinut. Vieläkin minua jäädään tuijottamaan, nykyään huomaan sen paremmin ja hymyilen takaisin. N64

45v ja rupsahdus tapahtui ns yhdessä yössä, suru ja sairaudet.

Jos ei ole rakentanut elämäänsä ulkonäön varaan, ei mitään painetta ole. Silloin rupsahtaa kun rupsahtaa. Usein sitä lakkaa välittämästä ja laittautumasta siinä nelikymppisenä.

Olin pitkään varsin hehkeä ja nuoren näköinen, mutta sitten 45-vuotiaana sitä vaan jotenkin levähti silmänräpäyksessä 😕 Sama tapahtunut kaikille suvun naisille.

Vierailija kirjoitti:

En vieläkään. Iho on kiinteä ja rypytön, painan saman verran kuin nuorena, hiukset ovat yhtä pitkät ja paksut kuin nuorena. Käytän hormonikorvaushoitoa enkä koskaan ole ottanut aurinkoa tai tupakoinut. Vieläkin minua jäädään tuijottamaan, nykyään huomaan sen paremmin ja hymyilen takaisin. N64

Kuulostaa uskomattomalta, olisi kiva nähdä kuva. Täysin rypytön, kiinteäihoinen, pitkähiuksinen 64-vuotias? Onko sinulla nuoruudenlähde jossain?

Kyllä se alamäki alkoi viisikymppisten jälkeen. Kaikki vaan alkaa roikkua. Takamus, rinnat, posket, leuka, allit, reisiin ilmestyy muhkuroita. Ryppyjä tai juonteita ei vielä juuri ole, mutta kaikki mitä syön kasautuu keskivartalolle. Vyötärön löytäminen ei enää onnistu vaikka kuinka laihduttaisi. N56

Varmaan tuossa 38-vuotiaana alkoi rupsahdus. En ole koskaan ollut mikään kaunotar, mutta nyt kun katson valokuvia kun olin kolmekymppinen, niin en ihmettele että miehiä pörräsi ympärillä, eikä mitään "hylkiöitä" vaan ihan komeita miehiä piisasi. No, sitten alkoi alamäki, elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, lihoin varmaan 10 kg ja rupsahdin... kaikki kilot kertyvät kasvoihini kaiken lisäksi ( joo ja vatsaan ). :( Nyt nelivitosena minulla on 15 kg ylimääräistä, naama on pullea ja roikkuu... olen ruma. Tiedän että jos saisin 15 kg pois, kasvotkin muuttuisivat paremman näköiseksi ja ehkä joku vielä katsoisi minuun päin. Enää ei sitä pelkoa ole... olen miehille näkymätön. 

Ei kauneus koskaan katoa, pitää vaan hyväksyä että ei näytä enää lapsenkasvoiselle 18 vuotiaalle, vaan oikeasti aikuiselle naiselle.

Kostea elämä viiniä ja kaljaa lipittäessä tekee tuhoja, liiallinen kärventäminen auringossa myös tuhoaa ihon.

Minä tiedä paljon kauniita 45-70 vuotiaita naisia.

M