Haluaisin kotisynnytyksen....

Koska asiaa on tutkittu. Suomessa ei ole tarpeeksi kotisynnytyksiä kattavaan tutkimukseen, mutta onpa näitä tutkittu muuallakin...



http://www.bmj.com/cgi/content/full/330/7505/1416



http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=99310

Mutta ihan oikeasti, minua kiinnostaisi tietää. Te jotka puhutte kotisynnytyksen puolesta, miten suhtaudutte siihen kiistattomasti olemassaolevaan riskiin että esim. vauva menehtyisi kotisynnytyksen takia?



Toki se tilanne varmasti olisi kotisynnytyksessä poikkeus, uskon kyllä että suurin osa synnytyksistä sujuisivatkin hyvin kätilön avustuksella. Ymmärrän osittain miksi halutaan kotona synnyttää; on ns. luonnonmukaisempaa, rauhallisempaa, pystyy keskittymään paremmin, vierasta henkilökuntaa ei pyöri ympärillä jne, jne... Jos kaikki menee hyvin, tällainen synnytys on varmasti hyvä kokemus.



MUTTA entä JOS kaikki ei sujukaan niin kuin ajateltiin? Siis varaudutaanko tähän henkisesti, mietitäänkö näitä asioita etukäteen oikeasti? Onko se sitten niin, että jos käykin huonosti, sekin on luonnollista, ja tapahtuma hyväksytään? Vai uskotellaanko vain että ainoastaan " muille" sattuu ja tapahtuu ikäviä asioita?



En siis halua pelotella, mutta onhan se tosiseikka että vastaan VOI tulla tilanne jossa kätilön taidot eivät enää riitä, tai aikaa ei ole riittävästi sairaalaan siirtymiseen. Jos esim. intubointituubi täytyy yllättäen laittaa välittömästi vauvan synnyttyä (näin kävi meillä), kätilö tuskin osaa/ saa sellaista tehdä? Ja paljon muitakin (toki harvinaisia, mutta mahdollisia) ongelmatilanteita voi tulla, kuten moni tuossa kirjoitti.



En halua tässä haastaa riitaa, vaan mietin vain miten tämän asian laita on, miten näihin asioihin suhtaudutaan. Itseäni vain tilanne ajatuksena hirvittäisi, JOS jotain sattuisi, tiedän vaan etten itse henkilökohtaisesti uskaltaisi ottaa sitä (vaikka sitten pientä?) riskiä..en pystyisi elämään itseni kanssa jos jotain kotisynnytyksessä sattuisi.

Kätilöni kanssa teimme sopimuksen koskien kotisynnytyksestä. En nyt muista tässä tarkkoja sanakäänteitä, mutta siinä vakuutimme ymmärtävämme riskit ja lisäksi sovittiin tarkkaan mitkä edellytykset pitää olla että synnytys kotona voi toteutua. Lisäksi mietittiin sitä että jos tulee tilanne, jossa toteamme että vauva on menehtynyt/mitään ei ole tehtävissä, haluammeko jäädä rauhassa kotiin vai lähteä vielä sairaalaan. Mutta kuten tutkimuksetkin osoittavat, kotisynnytys ei tilastollisesti ole sen vaarallisempaa kuin synnytys sairaalassa normaaliraskauksissa, kyllä siihen vauvan kuoleman/vammautumisen vaaraan täytyy sairaalasynnytyksessäkin varautua. Tietysti sitten voi syyttää henkilökuntaa tai vain kohtaloa.



Kun puhutaan näistä normaaliraskauksista jotka ovat päättyneet silti dramaattiseen synnytykseen, niin kannattaa muistaa sekin että kaikki ylimääräiset toimenpiteet ja puudutukset lisäävät riskiä siihen että homma menee huonompaan suuntaan. Esim. Erja Halmesmäkikin totesi että imukuppisynnytykset ovat lisääntyneet epiduraalin yleistymisen vuoksi hurjasti. Myös äidin mieliala ja saama tuki vaikuttaa endorfiinien tuotantoon ja myös synnytyksen kulkuun.



En ole kovin lahjakas kirjallisesti ja vaikea kirjoittaa nasevasti tästä. Jokainen ajattelee eri tavalla. Minä en tuomitse epiduraalia haluavan synnyttäjän haluavan päästä helpolla tai riskeeraavansa vauvansa, mutta itse en ottaisi mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Monet muut eivät voi käsittää että joku haluaa synnyttää kotona. Onneksi olemme erilaisia ja voimme tutustua toistemme ajatuksiin, tämä on varmaan näitä asioita joista ihmiset vaan ovat eri mieltä. Jatkuvaa eipäs juupas juttua kuten imetyksestä, kasvatuksesta yms. aiheista saadaan, on turha tästä tehdä.