G: Onko miehesi Elämäsi Suuri Rakkaus? Sellainen joka menee kaiken muun edelle ja jota ilman ei voisi elää?

niin karulta kuin se saattaakin kuulostaa.

Meillä on kuitenkin hyvä elämä yhdessä, tuemme toisiamme ja kiintymys toisiamme kohtaan on suurta.

Minusta tuntuu, että siinä miehen paikalla voisi olla ihan hyvin joku muukin, mutta ihan hyvä meillä on näin.

En tunne häntä kohtaan mitään suurta. Alkuhuumakin oli laimeampi kuin aiempien poikaystävien kanssa.



En ikävöi häntä kun hän on poissa enkä koe tarvitsevani häntä mihinkään muuhun kuin talouden ylläpitoon ja lapsenhoitoon.



Onneksi hän on mallikas isä ja kunnollinen mies, mutta mitään sen syvempää tai henkilökohtaisempaa kiintymystä meillä ei ole, ikävä kyllä.



Haaveilen elämäni rakkaudesta, suuresta intohimosta ja sielunkumppanuudesta... ehkä sellainen tulee joskus vastaan.

En tyytyisi vähempään.

Rakastuimme ensi tapaamisella päätä pahkaa ja rakastamme yhä suuresti toisiamme. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä, eikä hän ilman minua. On tämän monta kertaa sanonutkin. Elämämme ei tietenkään ole pelkää onnea ja auvoa, vaan erimielisyyksiä ja riitojakin on. Olemme silti toistemme tärkeimmät ihmiset. Olemme olleet jo 11 vuotta.

Koin ns. " etiäisen" ennenkuin olin edes tavannut häntä. Se oli niin selvä näky että tunnistin siitä tulevan mieheni:)

Ongelma oli että olemme molemmat aika haahuilevia taitelijasieluja ja myrskyisiäkin ja meidän suhteemme oli henkisesti raastava ja vaikea siitä suuresta rakkaudesta huolimatta. Ex oli väkivaltainenkin.



Nykyiseni on ihan vaan hyvä mies jonka kanssa on hyvä olla. Ei mitään suurta sielujen sympatiaa. Mutta paljon parempi näin. Hän on paras mahdollinen minulle/meille perheen isän paikalle.

Hän menee kaiken edelle. :)

Olen itsekin kokenut sitä ' Suurta Rakkautta' ... mutta vain liian monta kertaa ja liian monta kertaa on myöhemmin osoittautunut ettei se ' sielunveli' ollut sen kummempi tapaus kuin joku muukaan... tavallisia pulliaisia kunhan hormonihöyryt asettuvat :-D En nyt tarkoita, etteikö miehissä olisi eroja. Tottakai joku on tavalla ja toisella sopivampi tai miellyttävämpi kuin toinen. Mutta niitä ' oikeita' on monia - he ovat ehkä oikeita hieman eri tavoilla kukin, koska kahta samanlaista ihmistä ei ole.



Rakastan miestäni ja meillä on hyvä yhdessä. Mutta en silti sano, että hän on joku ' yksi ja ainoa' . Kyllä maailmassa miehiä riittää ja yhtä lailla se voisi olla joku muu...mutta hänet olen valinnut enkä hänestä heppoisin perustein luovu. Tässä ' naimakaupassa' on mukana sekä tunne- että järkisyyt, joten olen tyytyväinen.

Ikävöin aina miestä kun hän on töissä.

Ja heti kun hän tulee kotia, niin juoksen halimaan.



En voisi tyytyä vähempään, vaan rakastan omaani koko sydämestäni.



Se on ihanaa, kun vielä näinkin monen vuoden jälkeen tuntee toista kohtaan näin suurta rakkautta. Tätä en halua ikinä menettää!!

Vaikka välillä täys m**kku ja ärsyttävä piilovi****lija, niin ilman en tahdo olla. Seksielämäkin meillä tosi hiljaista ja muutenkin olemme kuin eri planeetalta, mutta..... Se jokin hänessä on ja minussa hänelle, että erossa oleminenkin saa kiemurtelemaan ikävästä. Sellainen paras ystävä ja uskottu, elämän valo, mokomaki köntys. Häntä niiiiiiiiin kuitenkin rakastan.

;D

BUAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA.



Tyttösten päänvaivoja moiset asiat.

voivat olla arjessa todella vaikeita.



Uskon että on ihmisiä joiden kesken on suurta fyysistä vetovoimaa.



Uskon että on ihmisiä joiden kanssa synkkaa käytännön tasolla todella hyvin.



Ja että kullekin meistä eri asiat on tärkeitä. Ja että se rakkauden suuri huuma tulee kuvioihin siinä vaiheessa kun tapaa ihmisen joka täyttää omat toiveet ja jonka kanssa kolahtaa kohdilleen niillä itselle tärkeillä osa-alueilla. On myös ihmisiä jotka ei sitä suurta huumaa niin hirveästi tunne vaan ovat maanläheisempiä ja sitten niitä joille voimakas tunnelataus on tärkeintä suhteessa.



Toivottavasti kukin löytää sen omanlaisensa oikean jonka kanssa on tyytyväinen elämään.

En väitä, että kaikki löytäisivät koskaan sitä Elämänsä miestä, mutta se johtunee useimmiten vain siitä, että on tyydytty vähempään (tyyliin ensimmäinen joka kohdalle osuu). Jos ei uskalla ottaa elämässään riskejä, niin mielestäni silloin on aika pienet mahdollisuudet löytääkään sitä oikeaa rakkautta.



Sen vain tietää kun se osuu kohdalle, vaikeahan näitä on selittää :) Mutta kaikki, jotka sanovat, että " joojoo, on mulla ollu 4 elämäni suurinta rakkautta" eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Jos suhteen alkuvaiheessa menee pää toisesta sekaisin, se ei ole sitä ihQuinta rakkautta. En ymmärrä, miksi monet niin luulevat..

Ei käy kateeksi.

osuu lähimmäs myös minun ihanaa ärsyttävää kekseliästä insinööriä

Yhteistä eloa 12 vuotta.

Mies on aivan täydellinen sielunkumppanini - olen varma, että olemme sopineet jossain aikaisemmassa elämässä tapaavamme tässäkin.

Vierailija:

Vaikka välillä täys m**kku ja ärsyttävä piilovi****lija, niin ilman en tahdo olla. Seksielämäkin meillä tosi hiljaista ja muutenkin olemme kuin eri planeetalta, mutta..... Se jokin hänessä on ja minussa hänelle, että erossa oleminenkin saa kiemurtelemaan ikävästä. Sellainen paras ystävä ja uskottu, elämän valo, mokomaki köntys. Häntä niiiiiiiiin kuitenkin rakastan.

;D

Elämäni sisältö on paljon rikkaampi kuin mitä yksi mies pystyy antamaan. Siinä hakee itselleen vaikeuksia, jos " ei pysty elämään ilman" jotakuta. Totta kai jokainen pystyy elämään ilman kumppania, ellei kärsi läheisriippuvuudesta tai ole addiktoitunut seksiin tai rakastumisen tunteeseen.



Tämä mies on ollut Suurista Rakkauksistani pisimpään elämässäni ja tulee mahdollisesti olemaan loppuun asti; tapasi hänet vasta 36-vuotiaana, jolloin olin kypsynyt tekemään entistä parempia valintoja. Eivät ne aiemmat silti olleet yhtään pienempiä rakkauksia.