Miksi adhd lapsia ei ollut 25 vuotta sitten? Vai oliko?

mm. pikkuveljeni. Mutta kun " tajuttiin" se vasta nyt aikuisena.

jolla oli " keskittymishairio" , mutta se olikin sitten ainoa. Aina on ollut vilkkaita viikareita, mutta ennen joka toinen ei saanut adhd:n leimaa otsaansa.

Lopulta siirrettiin jonnekin erityiskouluun.

mutta silloin " ymmärrettiin" , että luokalla voi olla vitosen oppilaita ja kympin oppilaita eli kaikki yksilöitä. nykyisin tälle vitosen oppilaalle TÄYTYY saada joku diagnoosi. ja nuo testaukset sitten ärsyttää mua; pienistä alkaen kategorioidaan. toinen vaan on toista parempi jossain.......käsityöihminen, matikkapää, kielinero jne. ADHD on MUOTIA! Tietty ymmärrän, että aina lapsen paras tärkeintä!!!!!!!

ymmärrän (tietyllä tavalla alan ihminen)! mutta liian pitkälle menty, en nyt tarkoita pelkkää ADHD:tä! karrikoin juttuani!

t.11

Sain sitten itselleni sopivampaa opetusta muutamana tuntina viikossa. Nyt olen hyvin pärjäävä aikuinen. Jos en olisi saanut diagnoosia, minua olisi pidetty tyhmänä, joka ei vaan opi. Nykyisessä työssäni näen paljon lapsia, joille on käynyt niin. Tyhmänä kohdellut lapset syrjäytyvät herkimmin. Lapset oppivat eritavoin ja on upeaa kun yksilöllisiin tarpeisiin osataan vastata.

Diagnoosi merkitsi samaa kuin tyhmän leima. Nyt aikuisena hänellä on diagnosoitu todella paha ADHD. Oikealla lääkityksellä hänesti kuoriutui fiksu, empaattinen ja RAUHALLINEN. Perusluonne on sama, mutta nyt hän kykenee keskittymään tekemisiinsä paremmin, ei hötkyile. Silloin sosiaalinen oleminen muuttuu totaalisti. Hänestä tuli läsnäoleva. Ennen hänestä ei oikein saanut otetta.

Poika eli 10,5-vuotiaaksi kuin toisella planeetalla, oli " pihalla" mitä ympärillä tapahtui. Ei vastannut kun kysyttiin, koska ei huomannut kysymystä, ajatukset olivat jossain toisessa todellisuudessa. En nyt viitsi sen enempää kuvailla, mutta vaikeuksia oli aivan kaikilla elämän osa-alueilla.



Puoli vuotta sitten kun vihdoin saimme tietää että pojallamme on ADD (ADHD ilman ylivilkkautta) hänelle suositeltiin että kokeiltaisi Concerta-lääkitystä. Lääke on auttanut todella paljon, poika pystyi lääkkeen aloituksen jälkeen ensimmäistä kertaa koko kouluaikanaan tekemään läksyt, hänen kanssaan pystyi juttelemaan koska hän malttoi kuunnella toista ihmistä ja ymmärsi milloin kuuluu vasta (=erotti kysymykset muusta puheesta), oppi seuraamaan ajan kulua kellosta. Oli kuin hän olisi tullut ulos sumuverhosta. Tuntui aika mahtavalta kun ensimmäistä kertaa pystyi todella keskustelemaan pojan kanssa, ilman että joutuu koko ajan tekemään töitä sen eteen että poika malttaa kuunnella edes yhden lauseen.



Saan varmaan jotain niskaani siitä että olemme aloittaneet pojalle tuon paljon haukutun ja kiistellyn lääkityksen, mutta ainakin meidän tapauksessa lääke mahdollisti vihdoin täysipainoisen koulutyön. Perheemme ilmapiirikin on keventynyt kovasti kun ei tarvitse enää koko ajan olla vahtimassa että poika tekee ihan tavallisia arkiasioita - jotka ovat itsestään selviä jo 7 vuotta nuoremmalle veljelleen.



Kun on taistellut tämän asian kanssa kohta 11 vuotta niin tuntuu jotenkin erittäin käsittämättömältä että joku pitää tätä muodikkaana asiana. Kun itse elää tätä erityislapsen perheen arkea 24/7 vuosikausia... Onneksi me ollaan sitkeää porukkaan, periksi ei anneta.

Jos on vitosen oppilas sen takia ettei neurologisen häiriön takia pysty keskittymään koulutyöhön niin se on ihan hirveä vääryys lasta kohtaan. ADHD/ADD ei tarkoita sitä että lapsi olisi jotenkin heikkolahjainen - oikealla tuella ja avulla hän saattaa olla vaikka kympin oppilas. Lahjakkuus saattaa jäädä sen alle ettei saa edes mahdollisuutta tehdä koulutehtäviä - itse seurasin tällaista taistelua poikani neljännen luokan puoliväliin asti, tai itse asiassa olin mukana tässä taistelussa. Pojastani tuskin tulee kympin oppilasta, hän on varmaan aikalailla keskiverto - nyt kun pystyy näyttämään taitonsa.

Itse olen käynyt ala-astetta 70-80-lukujen taitteessa ja silloin ne joilla oli tällaisia vaikeuksia luokiteltiin tyhmiksi ja/tai huonosti kasvatetuiksi.

Mitkä testaukset sinua ärsyttävät? Ne joissa tutkitaan mikä lasta vaivaa kun hän ei pärjää koulussa? Vai mitkä? Se, että vanhemmat haluavat tietää vaikeuksien syyn jotta lapsi SAISI APUA? On aikalailla paremmat eväät tulevaisuuteen jos pystyy välttämään vitosen oppilaana olemisen. Meillä ainakin on kaiken tutkimuksissa raavaamisten takana ollut se että miten poikaa voi auttaa jotta hän saisi parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteensa sitten kun hän aikuinen.

17

Vierailija:

mutta silloin " ymmärrettiin" , että luokalla voi olla vitosen oppilaita ja kympin oppilaita eli kaikki yksilöitä. nykyisin tälle vitosen oppilaalle TÄYTYY saada joku diagnoosi. ja nuo testaukset sitten ärsyttää mua; pienistä alkaen kategorioidaan. toinen vaan on toista parempi jossain.......käsityöihminen, matikkapää, kielinero jne. ADHD on MUOTIA! Tietty ymmärrän, että aina lapsen paras tärkeintä!!!!!!!

80- luvulla kävin ala-asteeni ja rankkaahan se oli kun ketään ei kiinnostanut miksi en opi. Ihanaa kun nykyään apua saa! Esikoisellani on nyt hahmottamishäiriö ja sen sijaan, että hänet leimattaisiin tyhmäksi hän saa apua ja oikeanlaista opetusta.

se ei ole kai enää tänä vuonna muotia, onneksi. Mut hyvä kun apua löytyy, ihmisille pitäisi varmaan neuvolassa antaa tietopaketti adhdsta, kaikki kun luulevat ylivilkkauden olevan sitä.



Minullakin lapsena sitä epäiltiin, opettajan pyynnostä tutkittiin. Ei ole adhdta, olin vain vilkas ja vittumainen.

ei tunnettu.



Oliskohan tässä nyt käynyt niin, että aikojen saatossa ihminen opettelee, tutkii ja oppii joten lääketiede kehittyy???