*~*HAAVEILIJAT?!*~* höpinät
Kommentit (31)
Juu, mäkin koitan kovasti miettiä muita asioita.
Kuten katella meille uutta kotia, jossa olis neljä makuuhuonetta :)
Ja mies kattelee autoa, johon mahtuis kolme turvaistuinta taakse hyvin... eli taitaa hänelläkin kuumetta olla!
Mulla on syksyksi lisäopintoja, joten silloin varmaan saan ajatukset muualle.
Ja kun lapset aloittavat päivähoidon taas kesän jälkeen ja me palailemme työhön ja normaali arki muutenkin alkaa, niin voihan olla, että tämä vauvahaaveilu vähän heikkenee. Tai sitten se siitä vaan lisääntyy, että sais jäädä kotiin....
Esikoinenkin tuossa totesi, että " äiti, haluaisin vielä yhden pikkusiskon" ! Vaistoaakohan se, että haaveissa on?
Kuulumisiin
T.Jaffa
Jarruttelua, jarruttelua.. Onneksi on tosiaan kaikenlaista muutakin nyt kuten tuo asunnon remppaaminen ja muuttotavaroiden purkaminen.
Esikoinen täytti eilen 3v ja oli todella iloinen kun sai puhaltaa kynttilät kakusta. Sai lahjaksi muumiveneen eikä malttanut kuunnella onnitteluita kun kummit ja isovanhemmat soittivat :)
Meillä on siis kaksi tyttöä. Vanhempi on sanonut että hän haluaa pikkuveljen. Täytyy varmaan lukea niitä ohjeita pojantekoon. Musta kyllä kolmas tyttökin ois kiva, olisi jo nimikin valmiina. Onko teillä muilla ' toiveena' jompaa kumpaa sukupuolta. Mulle on oikeastaan ihan sama. Tyttö tuntuisi ehkä jotenkin turvallisemmalta kun niistä on jo kokemusta :) Mutta oishan pieni poikakin ihana. Mies haluaa pitää aina sukupuolen yllätyksenä, mä olen vähän malttamattomampi ja haluaisin tietää sukupuolen etukäteen, olisi helpompi kutoa oikean värisiä sukkia. No niitä vaaleanpunaisia meillä kyllä riittää :) Jos nyt joskus tämä kolmas saa alkunsa niin luulen että meillä jännätään loppuun asti sukupuolta, mies ei varmastikaan suostu koska hänelle se on kuulemma aivan sama kumpi sieltä tulee ja asia kuitenkin selviää :)
Mites teillä muilla nämä poika/tyttö haaveet?
meillä juuri eilen oli keskustelua tästä voiko sukupuolen kysyä vai....
lähti siitä kun rupesin nimiä suunnittelemaan, tytölle keksittiin, pojalle jäi vähän mietintään... mies sanoi ettei saisi sitten etukäteen kysyä sukupuolta.... mä oisin kyllä halunnut tietää, mutta taivun varmaan tuohon, varsinkin jos kaikki menee hyvin...
ekasta me ei tiedetty, tokasta tiedettiin rv 24.
haavetta ei oikeastaan ole kummastakaan, asiaan varmaan vaikuttaa kun on jo kumpikin, viimeksi molemmat toivottiin tosi vahvasti tyttöä, ja iloksemme saatiinkin.
miehellä on siis 5 poikaa ja 1 tyttö eli pidän vähän todennäköisempänä sitä että tulisi poika...vaikka eihän sitä ikinä tiedä...
Niin sitä yritin sanoa, että minäkin yritän keksiä jotain muuta ajateltavaa, mutta silti tiedän hyvin vahvasti, että vauvan haluan. Annetaan nyt sille miehelle aikaa totutella ajatukseen kahden lapsen isänä olemisesta.. Ainakin yritän.. ;)
Mulle tuli eilen sellainen olo, että poika olisi kiva. Hassua sikäli, että olen tähän asti ajatellut, että haluaisin monta tyttöä. Ja miettinyt sitä, että osaisinko olla äiti pojalle... Mutta eilen mietiskelin nimiä pojalle, tytölle niitä on jo vaikka millä mitalla, kun en viime kerralla osannut edes ajatella, että poika tulisi, vaan olin alusta asti varma, että tyttö tulee. Mies toivoo kuulemma edelleen mieluummin tyttöä, mutta molemmat tervetulleita meille ovat! Viime kerralla molemmat toivottiin tyttöä, ja saatiin rakenneultrassa kuulla, että tyttö on tulossa!
Meillä tyttö muutti eilen omaan huoneeseen. Hyvin meni yö, mutta itse en meinannut illalla saada unta, kun ei oma kulta tuhissutkaan samassa huoneessa! :) Iloisena tyttö heräsikin omasta huoneesta, ja nukkui pitempään kuin aikoihin! Ja näytti niin isosiskolta, että!
Me haluttiin miehen kanssa molemmat saada vauvan sukupuoli selville odotusaikana. Poika oli " ovela" ja piti jalkansa supussa rakenneultrassa! Sukupuoli selvisi vasta viimeisessä ultrassa rv 36. Sitä ennen oli jo tullut vahva poikatunne. Toisen lapsen kohdalla haluaisin myös jo raskausaikana tietää kumpi on tulossa. Salaa toivon tyttöä, mutta tottakai kumpi tahansa olisi yhtä rakas.
Minäkin yritän jarrutella haaveiluja, mutta ei aina pysty. Välillä haluaisin niin kovasti toista lasta, että oikein koskee. Näen joka puolella vauvoja ja odottavia äitejä. Joku kirjoitti, että katselee äitiysvaatteita " sillä silmällä" , minä teen samalla tavalla!! Pitäisikin ottaa vauva-asia taas puheeksi miehen kanssa, viime keskustelusta onkin jo aikaa. Yritän olla jankkaamatta, enkä mainitse asiasta liian usein. Mies on sellaista hitaasti lämpeäävää sorttia, että tarvitsee aina paljon aikaa sulatella uusia asioita. Välillä puhuu tyyliin, et " sit kun meillä on kaksi lasta.. " , eli on tainnut itsekin jo vähän mietiskellä asioita. Joskus oli puhetta, että jättäisimme ehkäisyn pois loppuvuodesta, pitääkin kysellä, vieläkö linja pitää..;)
Alisa
mulla ei tosin vielä ole lapsia, mutta jos sukupuolen saisi etukäteen tietää, niin miksi en haluaisi... yleensäkin oon sellainen että haluan tietää kaikesta mahdollisimman paljon jo etukäteen esim,just seuraavan lukukauden opnnoista vaikka välissäkin on vielä yksi... mutta jos mies ei halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen, en minä sitä vaatimaan ala.... mutta juuri kysäisin ja vastaus oli " ettei kai siitä mitään haittaakaan ole..." toivoisin saavana joskus kaksi lasta pojan ja tytön.. mutta jos ne ovat samaa sukupuoltakin niin tervetulleita ovat silti molemmat.... olen miettinyt myös sitä, että mitä tekisin jos saisin tietää odottavani vammaista lasta.. varmaankin pitäisin hänet silti, sillä en voi tietää että saisinko enää tulevaisuudessa muita lapsia ja lapsettomaksi en haluisi jäädä... mutta sukupuoli asiaan uudelleen... jos rakenneultrassa ja muissa raskaudenseurantaan liittyvissä ultrissa ei sukupuolta näkyisi, niin en varmaankaan ilman mitään muuta syytä menisi 4d ultraan....että tälläisiamietteitä... ajatukset ovat tällähetkellä muutossa, töissä ja VAUVOISSA... ne on niin ihania.. tuli taas huomattua se kun kävin tapaamassa ystävääni ja hänen 6 vk:n ikäistä vauvaa....=)
Minäkin tuon sukupuolen haluaisin tietää etukäteen, mutta en sitä erikseen lähde selvittelemään, jos ei muuten ultrien yhteydessä näy.
Eilen kaupassa käydessä kuului jostain hyllyn takaa pientä kitinää, ja minähän heti ajattelin, että se on vauva.. Sitten kun se vauva tuli näkyviin, niin se oli niiiin pieni ja suloinen ja se vaan itki... Mulle tuli ihan mieletön liikutuskohtaus, ja multa pääsi itku siellä keskellä kauppaa! Hyppäsin miehen kaulaan ja sanoin, et mie haluun kans tuollasen... Oli se kuulemma miehenkin mielestä söpö.. <3
oletteko kaikki jotka ne ovat aikaisemmissa raskauksissa tienneet niin kuulleet sukupuolen lääkäriltä vaiko kätilöltä?
itse olen monelta eri taholta(lääkäreiltä,kätilöiltä ym) kuullut että normaaleja seuloja (niskapoimuturvotus, rakenneultra) tekeviä kätilöitä olisi opastettu etteivät saisi sukupuolta kertoa, kun ei heillä ole koulutusta kyseiseen tulkitsemiseen ja varhaisessa vaiheessa myös tyttö näyttää herkästi pojalta.
itse kysyin omalta lääkäriltäni raskauden toisessa lääkärintarkastuksessa, kun hänellä oli tapana katsoa joka kerta myös vauva ultralla...
mites siis te muut?
Meilläkin siis kaksi tyttöä. Kuten Tillinäitikin, niin aivan sama, ehkä noista tytöistä kun on tuota kokemusta jo, niin olisi helpompi :) Toisaalta kiva olisi tutustua poikienkin maailmaan.
Toisen tytön jälkeen sai kuulla vähän ikäviä kommentteja. Kuten " ai tuli toinen tyttö, no kai te sen pojan vielä TEETTE!" , tai " no, hyvähän se tyttökin on, kun ajattelee ettei jotkut saa lapsia ollenkaan!" tai " eipä saanut isi vieläkään kalakaveria" .
Mulla tosiaan täyttyi mitta noista jutuista! Loukkaannuin monta kertaa puolituttujen kommenteista. Meille odotettiin LASTA, ei poikaa tai tyttöä. Kumpikin oli ihan yhtä tervetulleita ja meille todella rakkaita nuo tytöt. Ihme juttu, että vieläkin Suomessakin joidenkin mielestä pojat on arvokkaampia.
Voi vaan kuvitella, jos joskus vielä tässä raskaaksi tulen, että mitä tuleman pitää...
Ei olla selvitetty sukupuolta etukäteen kummankaan kohdalla. Ei olla haluttu, enkä tuskin haluaisi seuraavassakaan. Sanoisin kaikille kyllä, että meille tulee kolmas tyttö :) vaikken tietäisikään.
T.Jaffa
Mä vasta eilen illalla väläytin ilmoille, että josko sitä vielä lisääntyisi, olkoonkin, että teen kaikkeni ja pysyn näissä kahdessa jotka meillä jo on. Kauhea vauvakuume on ollut jo monta kuukautta, mutta yritän tolkuttaa itselleni, että jokaiselta äitiltä puuttuu aina se yksi vauva. Ehkäisyä en edes harkitse vielä lopettavani.
Mutta joka tapauksessa, mä sitten mieheltä kysyin, että kumman hän mieluumin tahtoisi, kun meillä siis on jo tyttö ja poika, mies ei harkinnut sekuntiakaan kun totesi, että pojan hän tahtoisi ja itse olen samaa mieltä. Tyttö olisi aivan yhtä tervetullut, mutta kyllä sitä aina jompaakumpaa on toivonut. Poika on niin paljon jämptimpi eikä sellanen turhankitisijä mitä tytöt ovat, mulle sopii pojat paremmin, vaikka tyttöä kovasti toivoisin ellei sellaista jo olisi :)
Mä en ymmärrä, miksi vauvakuume tarvii tulla, kaikki järkisyyt pistää vastaan ja lujaa, nytten tullaan taloudellisesti ihan kivastikin toimeen, mutta se kolmas vauva aiheuttaisi sitten paljosta luopumista, vaikka toisi se paljon mukanaankin.
Lisäksi mietin, jaksaisinko enää sitä kolmatta, välillä tuntuu, että voimat loppuu jo noiden kahdenkin kanssa. Kaikki pitäisi taas ostaa vauvalle ja talostakin loppuu tila, kulut nousisivat huimasti. En mä tiedä, toivon kovasti, että vauvakuume menee ohi.
Enpä ole hetkeen palstaillu ja täällähän on ihan kamalasti uusia ihmisiä =) Tervetuloa vaan kaikille!
Itse olen koettanut pysyä pois täältä, että josko tää vauvakuume helpottaisi. Mut eipä auta. Mies on nyt luvannut ett ihan viimeistään vuoden päästä aletaan laittaa kakkosta alulle, mut mä en millään jaksais ottaa.
Mulla tää vauvakuume saa jo ihan hurjia piirteitä, kärsin nimittäin jatkuvasta aamupahoinvoinnista, väsymyksestä ja pyörrytyksestä. Luulin jo kesäkuussa olevani raskaana, kun testikin näytti haamua, mut hävisi se haamukin sitten. Nyt sit mietin, ett joko sitä pitäis lähtee lääkärille, ett voiko joku sairaus aiheuttaa tällaisia oireita.
Täällä oli galluppia sukupuolesta. Meille ei ultrassa kerrottu sukupuolta, enkä sitä ois halunnut tietääkään. Sama pätee kakkoseen, pitää olla jotain jännitystä =) Mulle ei myöskään ole väliä kumpi tulisi tyttö vai poika... kuhan ois vauva...
Täytyy mennä taas jatkaa kotihommia. Aurinkoista päivää kaikille
toivottelee murunmamma
Meillä teki molemmat np- sekä rakenneultran lääkäri ja kätilö oli vain apuna kirjaamassa... Eli lääkäri siis kertoi oman veikkauksensa, ja korosti sitä, että siitä ei voi olla täysin varma. Sanoi jotenkin, että " enemmän näyttää tytöltä kuin pojalta" .
Tuo on tosissaan ikävää, että ympäristöstä kuulee tuollaisia kommentteja lapsen sukupuolesta. Meilläkin äiti oli alkuun kovasti sitä mieltä, että saan pojan, ja aina kyseli, että jokos se POIKA potkii jne.. Sitten kun tyttö oli syntynyt, niin äiti tuumasi siihen, että nyt kun on tuo tyttö, niin voi sitten alkaa tekemään poikia, kun on niille isosisko vahtina... Muutama kerta siinä piti syvään hengitellä, etten räjähtänyt! Niinkuin nykypäivänä olisi sillä merkitystä kumpi sieltä tulee, nykyään ei enää tarvita lapsia peltotöihin jne... Että tässä asiassa olen Jaffan kanssa samoilla linjoilla.
meillä on ollut " huonoäitipäivä" . hermostun herkästi ja itken jälkikäteen kun huusin lapsille... onpa ollut epäonnistunut olo, ja ekaa kertaa pariin kuukauteen itselläkin tunne että ei lisää lapsia!
tosin tunne oli hyvin ohimenevä ja sai alkunsa kun itkeä tillitin ettei mikään mene oikein. ajattelin et ei voi hankkia lisää jos ei pysty kahtakaan hoitamaan.
onneksi vähän ehti jo härdelli helpottamaan tähän mennessä päivää.
olen kyllä huomannut että mulla tämä vauvakuume ottaa hermojen päälle. mieli on kireällä vähän väliä, hormonit hoitaa jo näin etukäteen mielialavaihteluja=P
vauvakuumeen tuoma toinen ongelma on se etten meinaa muistaa ehkäsypillereitä aamuisin! heh sillähän kuumeesta tietenkin pääsisi mutta enpä usko että mies hirveästi ilahtuisi...
kurjaa tuo että ulkopuoliset noin vahvasti osoittavat että lapsen pitäisi jotenkin olla tiettyä sukupuolta. meille ainakin on se itse LAPSI se tärkeä. ja niinkuin aiemmin taisin jo mainita ei meillä edes ole tällä hetkellä erityisiä toiveita kummastakaan.
mutta juu...osaavathan nuo ulkopuoliset kommentoida. minun anoppini on päästellyt suustaan paljonkin lämpimiä ajatuksia...
esikoisesta kysyi mieheltäni: pitäisikö tosta sitten onnitella?
tokaa ei oikein kommentoinut, ei siis myöskään onnitellut...
nyt kun keväällä luuli (oletti auton vaihdon takia) että odotetaan, ja mieheni korjasi että ei odoteta niin hän siihen että " hyvä! mä jo ajattelinkin että jumalauta sentäs! "
se on ihana tollasta kuunnella vieressä kun on juuri tunnin kuunnellut kahvipöydässä hehkutusta mieheni siskon lasten tekemisistä...
mitäs muiden perjantaihin? miten on viikko sujunut? joko miehet käännytetty?
Mulla sitten vauvakuume taasen on aiheuttanut sen, että muistan ottaa pillerin säntillisen täsmällisesti. Silloin kun ei ollut vauvakuumetta, unohdin sen useinkin ja huomasin vasta seuraavana päivänä, että oli unohtunut ottaa jne. Nyt vaan mietin, että ne pillerit vie multa mahdollisuuden (tällä hetkellä) tulla raskaaksi ja ne pyörii sinänsä koko ajan mielessä ja kaikki olen ottanut ajallaan.
Mä eilen sanoin miehelle kun katselin taas meidän talon sekasortoa (meillä oikeasti vallitsee kaaos) että tahtoisin olla taas raskaana, olkoonkin, että alkuraskauden väsymys, mahdollinen pahoinvointi jne. vain suurentaisi harmitusta siitä, kuinka sekaista on, mutta sitten kun tulee ne viikot 20 ja siitä eteenpäin. Energiaa on niin paljon, ettei tiedä mihin sen käyttäisi. Aiemmissa raskauksissani olen touhunnut koko ajan, kaapit siivosin moneeen kertaan, talo oli aina siisti, lenkkeilin, leivoin jne. voi kun saisikin sen energian tallennettua johonkin.
Ja äskön kävin ihailemassa vaunuja, niitä kun katselin niin varmistui, että emmaljungan yhdistelmät tahdon ehdottomasti jos se kolmas saa luvan tulla. Tuo olikin todella helpottavaa näin vauvakuumeen kannalta :p
Huonosti nukuttu yö takana, nuorempi valvotti, on kait hampaita tulossa. Mies kyllä hoiti pientä ja minä sain nukkua jotta jaksoin aamulla lähteä töihin. Eilen isompi kiukutteli eikä taas oikein tuntunut mikään sujuvan.
Me ollaan Jaffa myös saatu vastaavanlaisia kommentteja kun on kaksi tyttöä. Eräs ystäväparisiskunta on monesti mm. että heidän ei tarvitse enää lapsia hankkia kun heillä on jo molemmat, heille oli tulossa toinen jolloin mies totesi että ei se mitään kunhan se on poika (no tyttö tuli) ja mielestäni nämä kommentit on sanottu sillä äänenpainolla että ei voi käsittää muina kuin piikittelynä.
Toista kun odotin monet sanoivat että no jos se poika tulisi nyt, totesin vaan että tyttöä toivotaan sillä meille oli aivan sama kumpi tulee. Varsinkin anoppi ärsytti vaikka muuten mukava ihminen onkin :) Saa nähdä minkälaisia kommentteja tulee jos tämä kolmas saa sitten joskus alkunsa.
Me ollaan miehen kanssa lähdössä tänään 5-v hääpäivän kunniaksi risteilylle. Ihanaa olla vaan kahdestaan. Hyvät viikonloput!
piti vielä kirjoittaa että Nkl:lla kävin ylimääräisessä ultrassa ihan loppuraskaudesta ja kysyin kertoisivatko (en kuitenkaan halunnut tietää). Lääkäri sanoi että olisi kertonut jos olisi nähnyt mutta vauva piti jalat edessä eikä oikein ollut halukas näyttämään kumpi on. Eli kait se on lääkäristä kiinni kuka kertoo ja kuka ei. Lapuissa kyllä luki että eivät kerro sukupuolta.
tronada....onneksi sulla on meitä sukulaissieluja....!
meilläkin sekasorto, jota tosin yritän nyt taltuttaa. ja tytön vanha pinnasänky seisoo keskellä lastenhuonetta muistuttamassa tyhjyydestään, on ollut siinä koko kesän, en vain ole saanut pois jaloista. nyt kesken vauvakuumeen päätin hankkiutua siitä eroon. jos kerran joudun vielä miehen lähtölupaakin odottamaan niin ostanpa sitten aikanaan ihan uuden...
vaunuja en uskalla surffailla. mä olen ollut ennenkin vaunufriikki...
meillä on tällä hetkellä tytöllä ponyt ja yhdet matkarattaat...ja viidet rattaat olen jo ehtinyt näiden kahden lapsen aikana myydä eteenpäin...
eli seitsemät jo yhteensä...eli älkää yllyttäkö...katson vauvalle vaunut vasta sitten sen ison mahan kanssa....
minä jo nimiä suunnittelemassa yms. rupesinkin tänään piristämään itseäni mielikuvalla mitä anoppi tykkää sitten kun tulee kolmas, tai siis kun ei tykkää...siitäs sitten saa taas, vaikka muuten onkin ihan mukava niin tässä aiheessa mennään liikaa ristiin....
" Tuu kirjoittelemaan tuonne haaveilijoiden höpinäketjuun, kaikki juttuseura on tervetullutta....mutta kovasti nyt painotan tekstisi lukeneena että älä vaan salaa, miehesikin niin nuori että enpä tiedä miten osaisi ottaa... pitkällä ja naisellisen kavalalla painostuksella me niitä miestenkin mieliä käännetään=)"
Kiitti kutsusta Hapsumuru :)
Joo enmä nyt ihan tosissaan voisi tollasta salata. Ja tajuan senki et oon tosi nuori ja elämä viel ihan kesken.Luultavasti paljon paremman elämän pystyisin sille lapselle antamaan sittenkun oon vähän vanhempi ja opiskelut käyty. Kuhan tässä haaveilen et mitäpä jos ;)<3
Uskaltauduin minäkin tänne ketjuun mukaan.
Elikkäs olen kahden pojan äiti (-02, -04) keski-Suomesta.
Vauvakamat on myyty, lapsiluvun piti olla täynnä, ja täällä sitä nyt ollaan!
Kierukka on vielä paikallaan, mutta lähtee pikapuolin pois....jee!!
Kysyin mieheltä että vieläkö tehdään lisää lapsia, niin suostui heti. Jännä ettei tiedä varmasti toisen ajatuksia vaikka ollaan yhdessä oltu yli kymmenen vuotta...
Lapsen sukupuolesta sen verran, että kun tokaa odotin , tuli kommentteja " toivotaan tyttöä talloon" . Että otti päähän...
Nyt on kiva nähdä ihmisten ilmeet jos tulen raskaaksi, kaikki nimittäin luulevat että me ei tehdä enää lapsia....
itselläni tämä kuume vain yltymään päin, ja olenpa huomannut itseni kireäksi ja kiukkuiseksi, tänäänkin...
koitan nyt vähän jarrutella samalla kun annan miehen mielen hautua.
soittelin tänään juuri HUS:iin kun ollaan menossa perinnöllisyystutkimuksiin tytön kanssa, ja sekin menee kuulemma marras-joulukuulle, eikai tässä ole järkeä hirveästi hosua ennenkuin siellä käy.... vaikka tuskin ne mitään sanovat mikä vauva-aikeita muuttaisi....
ja se painonpudotus....
ja ja ja....koitan kovin keksiä hyviä syitä jarrutella mieltäni...
puoli tuntia menee ja sitten taas kuumeilen täyttä häkää...mä oon vähän tämmöinen ailahtelija....