Olisitko valmis luovuttamaan munasolujasi?
En missään tapauksessa - en voisi elää tiedon kanssa, että osa minua elää jossain tuolla. Eipä silti, että minulta edes huolittaisi, perinnöllisten sairauksien takia.
Kommentit (44)
pakastealkioille" -ketjua aika kauhistuneena.
voisin ja olen jo kerran luovuttanutkin.
Ei minusta yhtään kamala asia. On paljon ihmisiä , esim syöpää sairastaneita jotka ovat ihan nuorena saaneet tietää että eivät voi ns itse tulla raskaaksi.
Tuntuisi kuin antaisin oman lapsensa ventovieraalle...
kuinka tiedät että on työläs?
Minusta ei ainakaan ollut, itse toimenpide aivan kivuton.
En halunnut mitään helvetin kuumia aaltoja ym- hormonihoitojen sivuvaikutuksia vain luovuttaakseni munasoluja jollekin tuntemattomalle.
sydämestä en sitä tekisi, paitsi jollekin läheiselle.
Eiköhän se lapsen odottanut ja synnyttänyt ja kasvattanut nainen ole kuitenkin se todellinen äiti, vaikka perimä olisikin muualta.
Anteeksi pilkun viilaus, mutta olipahan pakko mainita.
Vaikka olikin työlästä ja tuli aika rajut reaktiot hormoneista, niin läheltä lapsettomuutta seuranneena mieluusti autan toisia!
Voisin luovuttaa sillä perusteella, että olen tullut itse helpoksi raskaaksi ja suuri perheeni on ehdottomasti tärkein ja hienoin asia maailmassa. On kauheaa ajatella miltä tuntuu ihmisestä joka saa kuulla ettei koskaan voi saada biologista lasta. Raskaus on myös hieno kokemus (vaikka toisaalta onkin karmeaa aikaa...) ja toivoisin että halukkaat naiset voisivat sen kokea. Ja kun ajattelee näitä, tuntuu että voisin niin helposti auttaa lapsettomuudesta kärsiviä.
Mutta sitten taas. Minusta vauva on vauva ihan raskauden alusta asti. Ja jos luovuttaisin munasoluja (tarkoituksena että ne hedelmöitetään ja tuloksena on lapsi), antaisin tavallaan oman lapseni pois. Vaikka saisin myöhemmin kuullakin hänestä, miettisin takuulla miten hän voi, millaiset vanhemmat hänellä on jne. Pelkäisinkin hänen puolestaan. Ja mitä jos minuun ei kukaan ottaisikaan yhteyttä? Jos hedelmöittyminen olisi epäonnistunut enkä saisi koskaan tietää sitä vaan miettisin loppuun asti missä minun mahdollinen biologinen lapseni on?
Myös ajatus siitä, että ihmisiä tehdään tilauksesta, tuntuu sairaalta. Elämä on minulle pyhä asia, ja ajattelen että luonto tekee ne lapset joiden kuuluu syntyä. Mielestäni ihmisillä ei ole oikeutta päättää, että jotkut vauvat eivät saa syntyä ollenkaan vaan heidät abortoidaan, ja jotkut sitten taas tehdään " väkisin" keinohedelmöityksellä.
Eli kallistun lopultakin kuitenkin siihen, etten tahdo luovuttaa munasolujani.
Ja varmaan niin teenkin, kunhan omat lapset on tehty " alta pois" .
Te, jotka haluatte siitä rahaa tms., ette varmaan luovuta vertakaan? Kun mistä sitä tietää, kenelle sitä omaa rakasta verta meneekään?
Itsekkäitä paskoja olette suurin osa.
Meille tuli yksi lapsi ja toista ei edes enää yritetä. Voisin auttaa muita... klinikat vaan ei tällästä 37 vuotiasta huoli enää.
ette olisi itse voineet saada lasta muuta kuin luovutetulla munasolulla? Olisitteko ottaneet niitä vastaan?
Aika monihan täälläkin on julistanut, ettei olisi koskaan mennyt lapsettomuushoitoihin, mikäli lapsia ei luomusti olisi tullut. Mutta aika moni lapsettomuudesta kärsivä kuitenkin menee hoitoihin.
Vierailija:
ette olisi itse voineet saada lasta muuta kuin luovutetulla munasolulla? Olisitteko ottaneet niitä vastaan?
Todellinen äiti on se, jonka munasolusta lapsi on kehittynyt. Ja todellinen isä on se, jonka siittiöllä se munasolu on hedelmöitetty.
Vanhemmuus on edelleen biologiaa, vaikka tunnemaailma voikin joskus olla täysin eri asia.
Tätä on ehkä vaikea hyväksyä, mutta ajattele asiaa vaikka näin: lapsi sairastaa jotain vaikeaa tautia, jonka takia äidin terveyshistoria on tarkistettava. Niin paljon kuin kasvatusäiti lastaan rakastaakin, silloin tarvitaan tietoja siitä todellisesta äidistä jonka jälkeläinen tämä lapsi on.
Vierailija:
Eiköhän se lapsen odottanut ja synnyttänyt ja kasvattanut nainen ole kuitenkin se todellinen äiti, vaikka perimä olisikin muualta.
Anteeksi pilkun viilaus, mutta olipahan pakko mainita.
Vierailija:
Vanhemmuus on edelleen biologiaa, vaikka tunnemaailma voikin joskus olla täysin eri asia.
miten hän suhtautuu soluihinsa, ajatteleeko hän " lapsiaan" noinkin tunteellisesti kuin täällä on nyt väitetty.
Verenluovutus kestää noin 30 minuuttia ja siihen sisältyy jo ne pullakahvitkin. Munasolujen luovuttaminen alkaa rankoilla hormonihoidoilla (pistoshoitona) ja munasolut kerätään punktiolla naisen ollessa rauhoittavien lääkkeiden alaisena. Että onhan se ihan sama juttu kuin verenluovutus eikä siitä kannata korvauksia maksaa!!!
Aikamoinen olet, jos voit toisia haukkua itsekkäiksi paskoiksi sen takia, että toivovat saavansa edes jonkinlaista korvausta kärsimyksistään!
Vierailija:
Ja varmaan niin teenkin, kunhan omat lapset on tehty " alta pois" .Te, jotka haluatte siitä rahaa tms., ette varmaan luovuta vertakaan? Kun mistä sitä tietää, kenelle sitä omaa rakasta verta meneekään?
Itsekkäitä paskoja olette suurin osa.
jonkinlaisia oikeuksia kuten adoptioon antamisessa. Munasolun luovuttajalla saisi olla esim. 2 kk lapsen syntymisen jälkeen oikeus ottaa omansa takaisin. Sitten luovuttaisin ja ottaisin omani heti takaisin.
Hormooneista ei tullut mitään oireita ja pistäminen oli yllättävän helppoa! Tuli tosi hyvä fiilis siitä, että jotkut pystyivät ehkä saamaan avullani lapsen. Tiedän, että eka yritys ei onnistunut, mutta en tiedä sitä, että yrittivätkö uudelleen ja jos yrittivät, niin miten kävi.
Voisin luovuttaa uudelleenkin, eikä lakimuutoskaaan haittaisi. Ongelmana taitaa olla ikä, sillä täytän pian 35.
Miettisin, että onko " lapsellani" hyvä koti. Nyt pystyn antamaan lapsilleni rakastavan ja tasapainoisen kodin, mutta muiden tekemisistä en tiedä.
Jos jollain sisaruksellani olisi tarvetta saada munasolu, niin sitten olisin valmis luovutukseen. Todennäköisesti.