Löytyisikö luotettavaa ystävää?

Olen ~ kolmekymppinen suomalainen mies ja olen elänyt vakituisessa parisuhteessa vaimoni kanssa noin kymmenen vuotta. Meillä on yhteisiä lapsia, jotka ovat meille molemmille erittäin rakkaita. Lapset yhdistävät meitä vahvasti toisiimme.



Pian naimisiinmenomme jälkeen huomasin, että seksuaaliset tarpeemme ovat täysin päinvastaiset. Alkuhuumaa kesti muutamia kuukausia. Tämän jälkeen vaimoni puheet ihanasta seksielämästä kuivuivat kasaan. Lähes kymmenen vuoden ajan vaimoni on todennut säännöllisesti, ettei hän kaipaa rakastelemista. Hän voisi (ja tahtoisi) elää jopa ilman seksiä. Hän loukkaantuu siitä, jos yritän millään tavoin "lämmitellä" häntä. Seksielämämme on kokenut poikkeuksellisisa hetkiä, kun vaimoni on odottanut lasta. Silloin hän on ollut joitakin kertoja jopa oma-aloitteisen halukas.



Olen oppinut, jo olosuhteidenkin pakosta :), huomioimaan ja tyydyttämään vaimoani ja itseäni hyvin. Nautin suunnattomasti kun näen, että hän saa yhden tai useamman orgasmin lähes aina kun rakastelemme. En siis koe olevani mikään itsekeskeinen "jyystäjä". Minulle merkitsee paljon, että rakasteleminen on vaihtelevan monipuolista ja molemmin puolin nautittavaa. En ole seksifantasioiden orja eikä minulla ole asiaan liittyviä pakkomielteitä. Ongelmamme on se, että rakastelukertoja on keskimäärin kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin (pisin tauko on ollut yli vuoden) ja se, että nämä harvat kerrat ovat täysin vaimoni mielivallan varassa. Itse voisin rakastella vaikka päivittäin. Hyppisin riemusta jo muutamastakin kerrasta viikossa. Ongelmaamme pahentaa vaimoni tapa latistaa tilanteita ilkeillä kommenteilla "epänormaalin suurista haluistani". Hän myös synnyttää välillemme eripuraa juuri silloin, kun olisin erityisen halukas.



Rakastelutilanteissa ei ole jäänyt epäselväksi, kenen halut ovat tärkeimmät. Jos rakastelumme sattuu harvoin epäonnistumaan (siis hän ei saa orgasmia tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu) tunnen itseni tämän jälkeen täysin paskaksi. Tiedän, ettei huono kokemus helpota millän tavalla tilannettamme. Olen yrittänyt puhua hänelle siitä, kuinka tärkeää hänen nautintonsa minulle on, ja että samanlaista asennetta toivoisin myös häneltä. Puheet menevät kuitenkin "kuuroille korville". Näissä tilanteissa asia ei olekaan hänelle kovin tärkeä vaan se on vain minun ongelmani.



Pystyn kyllä keskustelemaan asioista hänen kanssaan niiden "oikeilla nimillä". Kävimme pahimman kriisin aikana ammattiauttajan luona yli vuoden ajan. Perusongelma on kuitenkin sama - ja pysyy. Seksuaaliset tarpeemme ovat toiselta planeetalta. Lisäksi koen, että hän haluaisi minun sopeutuvan täydellisen pidättäytyvän perheenisän rooliin. Isyys ja aviomiehenä oleminen ei ole minulle ongelma: Viihdyn lasten kanssa ja nautin ruoanlaitosta. Pesen ja silitän tarvittaessa omat vaatteeni. Olen pessyt kakkoja siinä missä hänkin ja vaihtanut yö-oksennuksien sotkemia lakanoita. Pukeudun siististi ja huolehdin itsestäni, olematta kuitenkaan neuroottinen ulkonäöstäni. Uskon siis olevani täysin normaali, hyvin kouluttautunut ja tavallisen hyvännäköinen "nuori" mies. Olen huolissani kun huomaan vaimoni saavan parhaat kiksit siitä, että olen hieman alistetussa asemassa. Olen luonteeltani sen verran itsepäinen, että en halua alistua seksin vonkaamiseen. Olen tämän hänelle myös sanonut.



Uskon menettäväni lähipiirimme ystävät ja paljon minulle tärkeitä ihmisiä, jos tulisi ilmi että olisin pettänyt vaimoani "vain" seksin tähden. Olen varma, että vaimoni ei antaisi tätä koskaan anteeksi. En siis ole toistaiseksi pettänyt. Asiasta keskusteleminen lähipiiriin kuuluvien ihmisten kanssa tuntuu mahdottomalta ja ammattilaisista ei ollut ongelmaamme apua. Haluan sulkea mielestäni katkeroittavat ajatukset ja yritän ajatella kaikkea hyvää mitä elämässäni on. Minua kuitenkin ahdistaa, kun katson elettyä kymmentä vuotta taakse päin. Haluan sitoutua siihen mitä olen vaimolleni luvannut, mutta koen tulleeni petetyksi. Olen vihainen itselleni, koska olen ollut niin ääliö että olen voinut ajautua tällaiseen tilanteeseen.



Jos täältä löytyy luotettavaa ystävää tai kohtalotoveria (naista tai miestä), joka ei ala viisastelemaan tai vittuilemaan, vaan haluaa jakaa kokemuksia, sähköpostiosoitteeni on: zeeta@wippies.fi



Jo se, että sain piirtää ajatukseni tänne tänne palstalle helpotti oloani. Kiitos kun "kuuntelit".