~ELOKUISTEN SYNNYTYSTARINAT~
En löytänyt tällaista aloitusta vielä, vaikka Elovauvoja on jo pari syntynytkin. Jospa muutkin innostuisivat jakamaan kokemuksensa... :)
Tässä " Martan" kaunis synnytys kokonaisuudessaan:
Menin synnyttämättömien osastolle käynnistystä varten ke aamupäivästä. Sain ensimmäisen Cytotec-murun puolen päivän aikaan ja supistukset alkoivat heti, tuntuivat vain mahan kovettumisena ja tulivat noin 3 minuutin välein. Sain uuden annoksen aina neljän tunnin välein, supistukset pysyivät samanlaisina, eivät siis sattuneet yhtään ja hengailin päivän lukien naistenlehtiä ja telkkaria katsellen. Illalla kahdeksan aikaan lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että lähdetäänpä synnytyssaliin, kohdunsuu 4 senttiä auki ja kaikki valmiina! Mä kun olin pyytänyt jo hoitsulta yöksi Panadolia että saisin nukuttua lonkkakivuilta! En siis tosiaan tiennyt että synnytys oli vauhdissa!! Menin saliin ja vastaanottanut kätilö oli aivan ihana, kyseli haluanko kalvojen puhkaisua tai puudutuksia mutta halusin että synnytys saa edetä vielä ihan rauhassa kun tuntui sujuvan niin kivasti. Kohdunsuu aukesi parissa tunnissa 6 senttiin, otin supistusten aikana ilokaasua ja välit nukuin synnytyspöydällä. Tunnelma salissa oli hieno, hämärä valaistus ja ihan hiljaista, paikalla vain minä ja syntyvä vauva... Siinä kuuden sentin kohdalla kätilö tarjosi uudelleen kalvojen puhkaisua ja spinaalia ja suostuinkin niihin, koska pelkäsin ponnistusvaiheen kipua yli kaiken, vaikka supistusten kanssa pärjäsin ilokaasulla hyvin. Lääkäri kävi ja laittoi samalla pinnin vauvan päähän, seuraavaksi tuli anestesialääkäri laittamaan puudutteen joka alkoi vaikuttaa heti. Jäin taas mahavauvan kanssa kaksisteen ja nukuin tunnin verran. Heräsin ponnistamisen tarpeeseen, piippasin kätilön paikalla ja yhdessä ponnistettiin vauva maailmaan noin 10 minuutissa, täysin kivuitta!
Vauvalla oli napanuora kerran kaulan ympäri, sydänäänet laskivat joka ponnistuksella mutta hapetusarvot pysyivät kuitenkin hyvinä. Vauva oli ihan sininen, sai kuitenkin 9 pistettä ja parkaisi erittäin kuuluvasti :) Sain Martan rinnan päälle ja köllittiin tunnin verran ennen pesuja ja punnituksia. Istukka ja napanuora oli ok, verta en menettänyt juuri yhtään, ei tikkejä, ei repeämiä eikä mitään. Synnytyksen kesto noin 16h, vauva painoi 3,5kg ja pituus 50cm, keskiverto tyttö!
Kokonaisuudessaan hieno ja ihana synnytys, täytyy ihmetellä miksi olen edellisillä kerroilla kieltäytynyt puudutuksista ja kärsinyt hirveät kivut ja loppuvaiheen paniikin tunteen... Täysi kymppi ihanalle kätilölle jolla ei ollut kiire mihinkään, täytyy laittaa kiitoskortti perään.
Titti ja Martta 3vrk
Kommentit (22)
Tässä tarinassa ei ole paljon kerrottavaa kun kaikki kävi niin nopeasti, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee:
Ti 4.9 aikaisin aamulla alkoi vähän tuntuvampia supistuksia. Niitä kuitenkin tuli ja meni pitkin päivää, mitään sen kummempaa säännöllisyyttä ja kipua ei ollut. Illalla yhdeksän aikaan supistukset säännöllistyivät. Kipua tuntui jonkun verran, mutta en pitänyt sitä sietämättömänä. Katsoin telkkaria, seurasin supistuksia ja kelloa. Ohjelmista en kyllä muista mitään!
Yhdentoistaaikaan olin mieheni mukaan JO tosi kipeän oloinen, olin kippurassa vessassa. Mies melkein hätääntyi, että siihenkö meinaan synnyttää...Hän tilasi taksin ja itse jäi kotiin pikkupoikamme kanssa. Taksikuskikin tajusi, että pian on mentävä, hän ajoi päinpunaisia ja pian oltiinkin jo sairaalan ovella. Jaksoin kävellä aulaan, kun jähmetyin (jälleen) siihen paikkaan kovan supistuksen takia. Hoitaja tuli vastaan ja kysyi nla-korttia ja monesko synnytys. En saanut sanaakaan suustani. Hän kaivoi kortin laukustani. Toinen hoitaja juoksi pyörötuolin kanssa, ja eikun istumaan (tuskaa) ja menox suoraan saliin. Sain vaatteet pois (heitettyä) ja laitettua paidan päälle. Supistuksia tuli koko ajan ja kovina. En saanut heti itseäni pedille. Kätilö kurkkasi välillä takapuolta, että tuleeko lapsi...ei tullut vielä. Sain vihdoin supistusten välillä hinattua itseni pedille. Kätilö kokeili kohdunsuuta, joka oli auki 6-7 cm. Ei mennyt montaa sekuntia, kun paine tuntui valtavalta. Lapsivesi meni ja heti perään syntyi poika.
Synnytyksen kesto vajaa kolme tuntia, ponnistus 1 min. Ei kivunlievityksiä, ei repeämiä.
" Ihanteellinen" synnytys. Poika terve, 9 pistettä, 50 cm, 3540 gr, pipo 35,5 cm, vähän sinertävyyttä kasvoissa, kun napanuora oli kaksi kertaa kaulan ympäri.
Elma ja poitsu, nyt ikää viikko+1 pv.
29.9 klo 03 heräsin jomotukseen joka alkoi toistua 10min välein, olivat tosi mietoja joten ajattelin ettei sen kummempaa. kellotin kuitenkin kokoajan eikä tihentymistä tullut ollenkaan ja kipu jatkui samanlaisena.
sanoin kuitenkin miehelle että jos ei ole ihan pakko, niin ei lähtisi töihin. ja vei pojan päiväkotiin, hänen touhunsa ja äänensä saivat minut ärtymään.
menin klo 10 suihkuun jossa makasin täysin rentoutuneena yli tunnin, supistuksia ei tullut kuin muutama tänä aikana.menin sänkyyn lepäilemään,koska yö oli mennyt valvoessa.
supistuksia tuli klo 13 taas harvakseltaan eli 10min välein. nousin ylös ja aloin touhuta arkipuuhia.supistukset saivatkin potkua tästä kun liikuin kokoajan ja niitä tuli 4-8min välein klo 14 alkaen.
15.30 lähdettiin sairaalaan,vaikken vieläkään ollut vakuuttunut kun en ollut tosi kipeä.
sairaalassa klo 16 9cm auki, sattuikin jo pirusti. kun tieto tuli ettei kivunlievitystä voisi enää antaa, iski jonkunsortin pakokauhu. ei ollut ollenkaan ajatuksissa ikinä synnyttää ilman kivunlievitystä. itkeä tuhersin ja vaikeroin oli ihan kamala olla,olin ihan hukassa ja ajattelin etten ikinä selviä. (ajattelutapanikin oli siis aivan väärä).
kätilö oli todella ihana, parhaansa mukaan rauhoitteli, joskaan se minuun tehonnut.
menin automaattisesti 10min seisoskelun jälkeen sängylle puoli-istuvaan asentoon ja sai alkaa ponnistamaan.
huusin kuolevani, ja ettei tästä mitään tule. miehen päätä rutistin kaksin käsin minkä kerkesin, jonnekin oli se kipu ja pasine purettava.
ja kyllähän se pikkumies sieltä syntyi 20min ponnistuksen jälkeen.
synnyts sujui kuin unelma kätilön mukaan,ja niinhän se sujuikin omaa kaaottista oloani lukuunottamatta =) vauva voi kokoajan tosi hyvin, minä voin hyvin kaikesta huolimatta. ponnistin kuulemma upeasti jne.
mitään repeämiä tms ei tullut, ja vauvakin syntyi naarmun naarmutta ja puhtoisena kuin mikä =)
isä leikkasi napanuoran ja pieni suu alkoi heti imeä rintaa =) voi sitä tunnetta ja helpotuksen määrää. siinä sitten oltiin kaikessa rauhassa ennen pesuja ja mittauksia.
paino 3060g 49cm pipo 34cm.
synnytyksen kesto 2t50min ponnistus 20min. sairaalassa vain 50min.
neitiniiskunen ja " aatami"