~ELOKUISTEN SYNNYTYSTARINAT~
En löytänyt tällaista aloitusta vielä, vaikka Elovauvoja on jo pari syntynytkin. Jospa muutkin innostuisivat jakamaan kokemuksensa... :)
Tässä " Martan" kaunis synnytys kokonaisuudessaan:
Menin synnyttämättömien osastolle käynnistystä varten ke aamupäivästä. Sain ensimmäisen Cytotec-murun puolen päivän aikaan ja supistukset alkoivat heti, tuntuivat vain mahan kovettumisena ja tulivat noin 3 minuutin välein. Sain uuden annoksen aina neljän tunnin välein, supistukset pysyivät samanlaisina, eivät siis sattuneet yhtään ja hengailin päivän lukien naistenlehtiä ja telkkaria katsellen. Illalla kahdeksan aikaan lääkäri teki sisätutkimuksen ja sanoi että lähdetäänpä synnytyssaliin, kohdunsuu 4 senttiä auki ja kaikki valmiina! Mä kun olin pyytänyt jo hoitsulta yöksi Panadolia että saisin nukuttua lonkkakivuilta! En siis tosiaan tiennyt että synnytys oli vauhdissa!! Menin saliin ja vastaanottanut kätilö oli aivan ihana, kyseli haluanko kalvojen puhkaisua tai puudutuksia mutta halusin että synnytys saa edetä vielä ihan rauhassa kun tuntui sujuvan niin kivasti. Kohdunsuu aukesi parissa tunnissa 6 senttiin, otin supistusten aikana ilokaasua ja välit nukuin synnytyspöydällä. Tunnelma salissa oli hieno, hämärä valaistus ja ihan hiljaista, paikalla vain minä ja syntyvä vauva... Siinä kuuden sentin kohdalla kätilö tarjosi uudelleen kalvojen puhkaisua ja spinaalia ja suostuinkin niihin, koska pelkäsin ponnistusvaiheen kipua yli kaiken, vaikka supistusten kanssa pärjäsin ilokaasulla hyvin. Lääkäri kävi ja laittoi samalla pinnin vauvan päähän, seuraavaksi tuli anestesialääkäri laittamaan puudutteen joka alkoi vaikuttaa heti. Jäin taas mahavauvan kanssa kaksisteen ja nukuin tunnin verran. Heräsin ponnistamisen tarpeeseen, piippasin kätilön paikalla ja yhdessä ponnistettiin vauva maailmaan noin 10 minuutissa, täysin kivuitta!
Vauvalla oli napanuora kerran kaulan ympäri, sydänäänet laskivat joka ponnistuksella mutta hapetusarvot pysyivät kuitenkin hyvinä. Vauva oli ihan sininen, sai kuitenkin 9 pistettä ja parkaisi erittäin kuuluvasti :) Sain Martan rinnan päälle ja köllittiin tunnin verran ennen pesuja ja punnituksia. Istukka ja napanuora oli ok, verta en menettänyt juuri yhtään, ei tikkejä, ei repeämiä eikä mitään. Synnytyksen kesto noin 16h, vauva painoi 3,5kg ja pituus 50cm, keskiverto tyttö!
Kokonaisuudessaan hieno ja ihana synnytys, täytyy ihmetellä miksi olen edellisillä kerroilla kieltäytynyt puudutuksista ja kärsinyt hirveät kivut ja loppuvaiheen paniikin tunteen... Täysi kymppi ihanalle kätilölle jolla ei ollut kiire mihinkään, täytyy laittaa kiitoskortti perään.
Titti ja Martta 3vrk
Kommentit (22)
Torstaina 26.7 läksimme kohti sairaalaa suunniteltuun sectioon heti aamusta.
Ihan ekana mentiin käyrälle köllimään hetkeksi, jolloin varmistettiin, että vauva voi hyvin.
Sitten ajeltiinkin karvat " kylmiltään" haava alueelta ja passitettiin suihkuun.
Suihkun jälkeen sain päälle leikkausali kaavun ja menimme osastolle odottamaan vuoroamme.
Siellä yritimme miehen kanssa lueskella lehtiä jn, mutta eihän siitä mitään tullut kun jännitimme niin pirusti!
Sitten tuli kätilö, ja sanoi että aika tehdä loput valmistelut.. eli laittaa pissakatetri.
Sen laittaminen olikin sitten nooo..... " tuntuvaa" , muttei kestämätöntä.
Sitten odoteltiin taas hetki ja kätilö tuli sanomaan että se on menoa sitten nyt!
Kätilö kärräsi meikän miehen seuratessa perässä leikkaus salin ovelle, jossa hoitajat veivät minut ja kätilö jatkoi matkaa miehen kanssa eri teille.
Salissa kaikki tapahtui sitten äärettömän nopeasti. Tuntui että joka puolella on joku tekemässä jotain!
Kanyylin laittoa kerkesin varoa ja sanoinkin pistäjälle, että mä kammoan piikkejä, jotta parempi saada se neula kerralla paikkaansa... Pistäjä olikin leppoisa jätkä joka kyllä osasi hommansa hyvin ja muut salissa kehuivat häntä että se kuule harvemmin pistää ohi!
Spinaalin laitto kirpaisi kyllä enemmän sitten.... =/ Hoitaja ei uskonut etten saa enempää polvia kohti mahaa taivutettua vaan yritti vielä väkisin vääntää mua siinä kylkiasennossa " kasaan" , kunnes huomasi etten todellakaan taivu enempää.
Sitten salissa olikin jo leikkaava lääkäri paikalla anestesialääkärin kysellessä tunnenko märkää, kylmää, vai kumpaakaan vedellessään kastettua pumpulituppoa mahani päällä.
Se tuli yllätyksenä, että voinkin tuntea jotain, mutta terävää kipua en.
Siinä vaiheessa meinas iskeä paniikki päälle hetkeks!
Lääkäri kyseli vielä hetki ennen viiltoa että tiedämmekö kumpi sieltä on tulossa, johon olin jo vastaamassa, kun kuulin mieheni äänen yht äkkiä pääni takaa, että poika on tilattu, johon vastasin että niin mutta pakko sen on olla tyttö koska on noin itsepäisesti peffa edellä tulossa!
Siinä vaiheessa tajusin nimittäin et ai joo pitihän mulla olla mieskin mukana täällä salissa, että missäs se onkaan....
Mies ja kätilö olivat tuleet pääni takaa saliin, eikä mieskään reppana jännitykseltään osannut sanoa mitään mulle tullessaan vaan odotti hiljaa itse h-hetkeä.
Lääkäri teki viillon ja samantien vauva työnsi itse toisen jalkansa ulos haavasta ja koko sali ihasteli ääneen. (kieltämättä voin kuvitella kuinka söpöltä pieni jalka voi näyttää pilkottaessaan massusat.)
No sittenpä työnnettiinkin jo toinenkin jalka itsenäisesti ulos!
Ja sen jälkeen lääkäri totesikin että äiti oli oikeassa, tyttöhän täältä on tulossa!
Rinsessa oli hirvittävän kinainen, muistutti lähinnä lumiukkoa. =)
Hetken saimme toisiamme katsella,. kunnes mies läksi kätilön ja rinsessan kanssa pesulle ja minä jäin tikattavaksi.
Leikkaus itsessään meni loistavasti, ei kipua, ei mitään tuntemuksia jotka olisivat voineet jäädä mieleen kummittelemaan.
Heräämössä mua harmitti vain vietävästi, kun jalat eivät suostuneet tottelemaan mua lainkaan.. Sieltä kun pääsi pois vasta kun pystyi heiluttamaan varpaitaan!
Ja tietty oli kamala kiire katsomaan omaa rinsessaa. =)
Niinpä meidän tummatukkainen Rinsessamme syntyi siis:
Rv 38+3
klo9.31
3400g
49,5cm
Pipo37cm
Leikkauksen jälkeen kärsin pahoinvoinnista samana iltana, joku lääke ei yksinkertaisesti vain sopinut meikäläiselle vaan teki huonoa oloa, jonka takia sainkin samana iltana piikin peffaan sitä yökkö fiilistä helpottamaan.
Seuraavana aamuna tosin oksensin kuitenkin, ja olin varma että tikit repeävät auki yökkäysten tahtiin... Mutta ei kuitenkaan.
Jälkikäteen ajatellen, jos tuo oksentaminen olisi jäänyt pois niin sectiossa ei todellakaan ollut mitään pelättävää!
Sängystä oppi nousemaan päivässä ylös ilman kipua, taitolaji kieltämättä olla käyttämättä lainkaan vatsalihaksia siinä hommassa!
Itse pärjäsin siis tuon tuntemattomaksi jääneen pahanolo kipulääke aiheuttajan takia jo toisesta päivästä lähtien pelkällä buranalla. Nyttenkään en niitä tarvitse, mutta syön kiltisti kolmesti päivässä, vielä reilun viikon verran.
Sekin vain mahdollisia tulehduksen alkuja torjumaan.
T Onnellinen Rinsessan äiti Helga
Samulin syntymä 13.8.2007
- klo 8 käynnistykseen ruuhkaiseen synnärin odotushuoneeseen
- n. 9.30 kalvojen irrottelu ja vain 1 tabu ruuhkan vuoksi: jos niin kypsä tilanne,e ttä synnytys lähtisi käyntiin yhdellä tabulla, ok, muussa tapauksessa kotiin odottamaan
- 10.30-11 supistukset alkoivat pikku rantakävelyn jälkeen toistua 3,5 min välein
- 15.15 huone synnäriltä vapautui minullekin ja putsattiin, meikä sisään ja kalvot puhki. Sain ensimmäiset kohdunkaulanpuudutteet, jotak veivät KAIKEN kivun pois 2 tunniksi, kerran näinkin! Tippa lykättiin myös, ensin väärin, jolloin koko käsi turposi muodottomaksi, kun valui kudoksiin, ja vasta kolmannella kerralla oikeaan kohtaan jo toisessa kädessä.
- 17 maissa toinen paraservikaali, joka puri yhtä hyvin
- 18.30 kolmas paraservikaaliyritys, ei enää mitään tehoa: KITUMISTA yhä yltyvissä tuskissa, kun vauva painoi pakottaen kaikkea tuolla alhaalla - eivätkä viimeiset sentit vain auenneet huolimatta siitä, että KOKO synnytyksen ajan olin pystyssä lantiota pyöritellen, huojuen ja miehessäkin roikkuen.
- 20.30 lääkäri ja anestesialääkäri päättivät, etten voi jaksaa enempää ja tuikkasivat kevytspinaalin: 2 viimeistä senttiä aukesivat aprissa minuutissa, kalisin ja tärisin kuin haavanlehti, kun jännistys suli kehosta, ja tadaa, koin TÄYSIN kivuttoman ponnistusvaiheen, vaikka tippa oli 130:ssa. Tunsin ponnistuksen ja sen, miten poika tuli eteenpäin ponnistuksilla, mutta tuskaa en nimeksikään.
- vauvan sydänäänet notkahtivat ja lääkäri päätti nopeasti avittaa seuraavaa ponnistusta imukupilla. Poika olisi syntynyt ilman sitäkin, putkahti maailmaan klo 21.02. Sain hänet heti vatsalleni. Pisteet 9.
- mitat: 3940g, 52 cm, pää 37,5 cm. Napanuoraa 102 cm!
- seuraavana päivänä ainoa oire kipeän lantion seudun lisäksi pääkipu, jonka aiheutti spinaalin luona reikä selkäytimessä: Meikään laitettiin veripaikka leikkaussalin heräämössä. Oppia ikä kaikki!
Paras kolmesta synnytyksesetäni ehdottomasti, eikä lainkaan hirveä, vaikka käynnistettiin. Vaikka kyllä siinä ehdin jo tuhannesti katuakin, kun samaan kidutusnäytelmään piti taas lähteä. Onneksi palkinto on niin huikea, ettei tuskaa enää edes oikein muista...
Vitanova ja Samuli, 4 pv
Supisteluja/kovotteluja on tullut loppuraskauden muutamien viimeisten viikkojen ajan epäsäännöllisinä ja aivan viimeisen viikon ajan säännöllisen-epäsäännöllisinä, siten että toisinaan ½ tuntiakin olleet säännöllisinä ja sitten hävinneet taas. Pissaamistarve tiheni entisestään synnytyksen lähetessä, vatsa alkio toimia useammin ja oli sekaisinkin, koska välillä luulin vatsataudin yllättäneen. Paineen tunnetta alkoi myös tuntua alhaalla enemmänkin peräaukon/häntäluun tienoilla.
Sunnuntaina 5.8. tuli puolikkaan ukkoetanan kokoinen klöntti limatulppaa klo.11.50 vessa reissun yhteydessä. Supistuksia alkoi päivän mitään tulemaan säännöllisen epäsäännöllisinä, siten että välillä seurasin päivän mittaan kellosta, joko nyt alkaisi jotain tapahtumaan, mutta asiat antoivat odottaa itseään. Viimeisten parin päivän ajan supistuksia on tullut päivittäin yhä enemmän ja kivuliaampinakin, siten että toisinaan supparit olivat kestoltaan 5-10s ja toisinaan 2-3 minuuttia kerrallaan.
Illalla alkoi tulla säännöllisiä supistuksia klo.17.45, tullen 2-10 min. välein. Klo.18.20 oli vähän pidempi tauko. Supistukset jatkuivat klo.18.40 säännöllisinä, 2-10 minuutin välein kestäen n.5s-3min kerrallaan, tuntuivat pääasiassa selässä ja alavatsalla, sekä vatsan kovettumisena pinkeäksi. Kun supistukset eivät näyttäneet loppuvan, päätimme lähteä sairaalaan. Vähän oli sellainen olo, että tarvitseekohan vielä lähteä, mutta menimme varmuuden vuoksi. Läksimme kotoa klo20 jälkeen. Automatkalla tuntui supistukset hieman hiipuvan, mutta vatsan pinnan kovettuminen tuntui jääneen jotenkin päälle.
Sairaalassa olimme klo.20.30 tienoilla ja oli hieman epävarma olo, että laittavatko vielä kotiin. Sairaalavaatteet päälle ja synnytyssaliin. Laittoivat ktg käyrälle (vauvan sydän ääni-supistelu käyrästö). Supistuksia tuli harvakseltaan, ei enää säännöllisinä. Lääkäri tarkisti tilanteen, paikoissa ei muutosta. Päättivät, että jään osastolle ja nukun yön jos vaan pystyn. Mies pääsi myös kotiin lepäilemään.
Maanantai aamuna aloitettiin käynnistelemään synnytystä cytoteceillä, suun kautta 4 tunnin välein. Aina ensin ½ tuntia ktg käyrää ja tabletti, ½ tuntia taukoa ja taas 1 tunti käyrää. Tilanteen tarkistus ja sama uudelleen 3 kertaa päivän aikana. klo.14 aikoihin alkoi tulla enemmän supistuksia ja iltaa kohti klo17 lisääntyivät.
Yöllä (ma-ti 5.-6.8)heräsin klo.1.50 kivuliaisiin ja säännöllisiin supistuksiin, tulivat 2-10 minuutin välein ja olivat huomattavasti aikaisempia kivuliaampia. Otettiin ktg käyrää ja kohdun suun tilannetta seurailtiin, joka olikin jo alkanut avautumaan, oli kahdelle sormelle auki. klo.3.45 supistukset alkoivat tuntua kivuliaammilta ja koska en saanut muuten nukuttua pyysin Petidin piikin. Sillä sainkin nukutuksi n. tunnin ajan torkkuen ja sitten heräsin taas kivuliaampiin supistuksiin. Mietin jo miehen kutsumista paikalle, mutta ajattelin että hänen on hyvä antaa vielä nukkua kun synnytys kuitenkin saattaa venyä pitkälle seuraavaan yöhön.
Kutsuin miehen aamulla paikalle, supistukset olivat olleet säännöllisiä yöstä saakka ja vaikuttivat lupaavilta. Syntyisikö vauva vielä tiistain puolella, mietittiin, jolloin syntymäajaksi olisi tullut 070807?
Aamupalan syömisestä eikä nukkumisesta tullut mitään, supistelut olivat muuttuneet klo.5.30 alkaen täysin säännöllisiksi tullen 2-5 minuutin välein ja kestäen 1-3 minuuttia kerrallaan. Tätä jatkui koko aamun ajan. Lääkäri kävi klo.9.30 tarkistamassa tilanteen, kohdun suu oli n.3 cm auennut.
Kalvot puhkaistiin klo.12.05 minun pyynnöstä, kun kivut alkoivat olla jo kovat ja halusin tilanteen edistyvän. Supistukset kovenivat, mutta pärjäsin aluksi ilokaasulla. Siitä alkoi kuitenkin tulla pahoinvoiva olo ja kivutkin yltyivät. Jossain vaiheessa oksensin. Klo.14-15 maissa pyysin jotain lievitystä, kohdun suun tilanne tarkistettiin ja minulle suositeltiin epiduraalia. Sen laittaminen tuntui lähinnä inhottavalle ja hieman jännäsin sen tuomaa sivuvaikutusta eli verenpaineiden laskua, sillä minulla on muutenkin todella alhaiset verenpaineet ja raskauden aikana ne ovat laskeneet entisestään. Pyörryin epiduraalia laitettaessa, olin 5-10 minuuttia ¿tajuttomuus tilassa¿ josta en päässyt pois vaan sama tilanne kuva pyöri silmissäni uudestaan ja uudestaan n.10¿20 kertaa ja puhe kuului kaukaiselta puurolta korvissa. Lopulta aloin palata tajuihini ja tilanne kuva alkoi edetä silmissäni ja aloin saada ympäröivistä äänistä ja puheestakin selvää. Ensimmäinen epiduraalin pisto epäonnistui, mennen verisuoneen ja toisella kertaa se meni sinne kuin pitääkin eli selkäytimeen. Epiduraali auttoi kipuihin todella hyvin, jossain vaiheessa teho väheni vasemmalta puolen, jossa aloin tuntea supistukset, mutta oikealla puolen teho säilyi. Epiduraalin laiton vuoksi en saanut nousta enää sängystä lainkaan ja sain olla vain kylkiasennoissa, kylkeä piti kääntää puolen tunnin välein että lääke vaikutti molempiin puoliin.
Kohdun suu aukeni hitaasti ja viimeisten senttien aukeaminen tuntui kestävän ja kestävän. Sain supistuksia tehostavaa lääkitystä ja jonkun piikin joka auttoi kohdun suuta avautumaan ja venyttymään joustavammaksi.
Kivut alkoivat tuntua voimakkaammilta etenkin vasemmalla puolen kehoa, josta epiduraalin teho oli lieventynyt. klo.21-22 alkoi tuntua paineen tunnetta alapäässä ja etenkin peräsuolessa. Luulin, että minulla on isomman tarpeen hätä ja kutsuin sen vuoksi useaan otteeseen hoitajan tarkistamaan tilannetta. Paineen tunne kasvoi, alkoi tuntua että peräsuoli räjähtää ja kakkimisen tarve oli valtavan kova, tuntui että sieltä oli vähintään jalkapallo tulossa. Klo.22.40 tunsin voimakasta ponnistamisen tarvetta ja kivut olivat kovat paineen vuoksi, joka tuntui kovalta etenkin kylkiasennoissa, joissa minun piti olla. Sain luvan ponnistaa, koska olin jo kokonaan auki.
Puoli istuvaan asentoon siirtyminen selälleen helpotti hieman oloa ja se kun sai rueta ponnistamaan. Ponnistus vaihe pitkittyi, kun kohtu oli jo aivan väsynyt supisteluihin, niitä kuitenkin lisättiin koko ajan lääkityksellä. Syntymistä avustettiin lopulta kovalla imukupilla ja episiotomialla.
Kaiken kaikkiaan avautumisvaihe kesti virallisesti 17 tuntia ja ponnistusvaihe 2 tuntia 28 minuuttia, jälkeiset syntyivät vatsan painelulla 7 minuutin kuluttua lapsen syntymästä.
Näin syntyi maailmaan poika 8.8.2007 klo1.08, painoa hänellä oli 4170g, pituutta 54,5cm ja päänympärys37cm. Kaikki kipu unohtui heti lapsen saatuani syliin ja koko synnytys oli siedettävämpi kuin kuvittelinkaan kaikesta huolimatta. Pystyin jo heti ajattelemaan mahdollisen sisaruksen hankkimista jossain vaiheessa.
vauva2006 ja poika 9pvä
En ehdi nyt synnytyskertomusta kirjoittaa, mutta kerron vain terveiset Helga76:lle, jolla oli suunniteltu sektio 26.7. kuten minullakin, että meilläkin meni kaikki oikein hyvin. Olen ollut jo pari päivää ilman särkylääkkeitä ja kotiin tultiin eilen. Rauhallista ja onnellista vauva-aikaa kaikille!
Maanantai-iltana 22.00 rupesi supistelemaan n. 10 min välein. Yritin nukkua, mutta spistuksia tuli niin ei unenpäästä saanut kiinni.
Puoli kolmen aikaan yöllä vietiin poika mummolaan ja lähdettiin sairaalaan. Supistuksia silloin tuli 6-10 min välein.
Sairaalassa ottivat synnytyssaliin ja paikat oli 4cm auki.
Menin yöllä ammeeseen 04.00-05.00 väliseksi ajaksi. Siellä oltuani paikat oli auennut 7cm.
Ilokaasua otin parisen tuntia 05.00-07.00 välisen ajan. Sen jälkeen tarkistettiin paikat, mutta paikat oli ruvennut menemään takaisin kiinni, minkä takia puhkaistiin kalvot, jotta saataisiin vauhtia synnytykseen. Samalla annettiin kohdunsuulle puudutus. Supistukset tuntuivat siedettäviltä, kunnes supisti niin hitsin kovasti että huusin ja kädellä haparoin soittokelloa mitä en löytänyt käteeni.
Noh vihdoin kätilö tuli ja paikat olikin auki ja sain ruveta seuraavalla supistuksella ponnistamaan ja nelisen minuuttia ponnistin, niin tyttösein sieltä tuli klo.08.19. Synnytyksen kesto oli n. 7h.
Napanuora oli kietoutunut kerran kaulan ympäri, mutta saatiin onneksi pois.
Sieltä tuli tumma tukkainen tytön tsirpukka, aivan ihana ja isänsä näköinen, niin kuin vähän ounastelin.
Syntyi rv 41+4
Painoa 3510g
pituus 50cm
pipo 34,5
Arki alkanut ihan mukavasti, neiti syö ja nukkuu:)
Iivokki
uneni kertoi siis oikein!
Auvoisia hetkiä teille. Täälläkin herätään vain syömään, tosin yöaikaan tuhkatiheään, ei ole muori nukkunut, ja ruokailu uuvuttaa pienen niin, että nukahtaa heti uudelleen. Liikkis!
Vitanova ja Samuli
Valvoin jo to-pe välisen yön suppareiden kanssa,jotka siis loppuivat aamuyöstä.Perjantai meni muksujen kanssa markkinoilla ym. asioilla.Pe-la välisenä yönä heräsin n.4.30 kamalaan supistukseen ja limatulppa irtosi.Supistukset alkoivat 5.00 10min välein ja sen verta kipeinä,että jotenkin tiesi lähdön olevan enää tuntien kysymys..
Miehen herättyä sanoin,että lähden aamupäivän aikana.Supistusten väli tiheni 5-8minuuttiin,nojailin pöydänkulmiin ja hoidin kotihommia :) Taksi haki just ennen lasten päiväunia,lupasin palata pian siskon tai veljen kanssa.
Sairaalassa olin n.12.30.Paikat auki n.3cm,menin suihkuun ja sitten kävelin aikani ympäri käytäviä.N.14.30 olin 6cm auki ja siirryin saliin.Istuin jumppapallon päällä keinuttelemassa,olo oli hetken suht ok.Yhtäkkiä oli helvetti irti ja tuntui etten enää hetkeäkään selviä ilman lääkkeitä.Soitin miehelle kotiin ja sanoin,ettei varmasti mene paria tuntia kauempaa enkä ikinä tuu tänne enää ;)
Kätilö ehdotti spinaalipuudutusta 15.30,lääkäri tuli n.16 laittamaan ja kivut hävisi jonnekin.Ihana olotila..Yhtäkkiä tuli outo olo ja sanoin,et tuntuu että se tulee nyt.Olin yhtäkkiä täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan.Sepä olikin temppu,en oikein tuntenut kehoani..Ei silti mennyt kuin n.10min ja sain tervehtiä tytärtäni.Ei mitään repeämiä tms. ja vauvalla kaikki hienosti.
Tänä aamuna eli 19.8 kysyin,päästäänkö kotia.Lastenlääkäri tarkasri vauvan,kaikki ok ja saatiin lupa.Jälkisupistukset on kaameita,muuten olo aika euforinen tuon pienen tuhisijan kanssa..Sisarukset ovat ottaneet uuden perheenjäsenen hyvin vastaan,hoitajia riittää :) Olen ikionnellinen terveestä lapsesta ja toivon,että joskus vielä saisin tämän onnen kokea uudelleen..Yhden kerran vielä.Aika näyttää!
Nauttikaa pienistänne!
MagicaL ja Neiti 1vrk :)
Meidän perheen kolmas pikkumiehemme " näki päivän valon" perjantai-iltana 10.8 klo 22:48. Kokoa pikkuisellemme oli kertynyt 3560g ja 48cm sekä pikkuisen pipon koko oli 33,5cm, raskausviikkoja kerkesi kertyä 38+6. Ja miten se kaikki tapahtuikaan...
Neljän jälkeen perjantaina päätin, että pakko kait se on siivota tuo meidän makkari, että vauva uskaltaa saapua maailmaan..sellanen pölypesäke ja villakoirien kenneli sinne olikin päässy kotiutumaan..Muutaman supistuksen sain siinä aikaseksi, sellasia, jotka panee ihan puhaltamaan mutta mitään säännöllisyyttä ei niissä ollut ja aattelinki että nää on vaan näitä harjoitussuppareita..homma jäi ihan vähän kesken ku pojat piti laittaa kuntoon ystävän pojan synttäreitä varten kuudeksi ja ei muutako auton kyytiin ja menoksi..pari supparia tuli automatkalla, vähän toive heräsi että oisko nää sittenki sitä, mutta en aatellu sen kummempaa..
Päätettiin mennä siivoamaan siksi aikaa tonttiamme risuista ku pojat juhlivat...haravan varressa sai puhaltaa vähän väliä, mutta en vieläkään halunnu aatella sen kummempia..eli en kellottanu niitä sen kummemmin, olivat kylläkin kivuliaampia mitä ne sadat ennen näitä, mutta hyvin pystyin niitä hallitsemaan ku nojailin haravan varteen :) Mies tuumas jo moneen kertaan että kyllä se taitaa olla menoa tänään mutta mää vain hymyilin sille ja sanoin että kyllä nää varmaan tästä vielä loppuu..Kotimatkalla (15min) tuli pari mojovampaa supparia jotka pani ihan nostattamaan peppua penkistä irti..kotona suihkuun jossa tuli taas pari..sen jälkeen ne lopahti eli ei yhtään ainutta supparia yli puoleen tuntiin...sanoinki että siihen ne loppu...
Kaheksan jälestä lähettiin hakemaan poikia ja kahvittelemaan muiden vanhempien kans...matkalla supparit alko uudelleen, taas tuli pari mojovaa automatkalla, mutta heti ku pääsin autosta pois pystyin liikkumalla saamaan kärjet supistuksista pois...kyllä oli tiukkaa kuulkaas istua kahvipöydässä ja kärvistellä säännöllisten suppareiden kans :) hyvin kuitenkin pystyin olemaan niin ettei kukaan ei edes mieheni huomannu tiheitä suppareita, sillä niitä alkoi tulemaan jo aika tahtia..tunnin verran jaksoin siinä ja sitten tuntu että pakko oli mennä vessaan, painetta alkoi tuntumaan niin että ois isoki hätä kyseessä...vessan päästyäni ei sieltä tullu mitään ku lirahdus vaan ja pari supparia, joita keinuttelin pois lavuaaria vasten..ja takasi pöytään..
Puoli kymmenen jälkeen oli tarkoitus lähteä hakemaan veljeäni juna-asemalta meille viikonlopun viettoon...varttia vaille saatiin koko poppoo vihdoin autoon, oma olo alko olemaan jo aika tukala, maha oli koko ajan tosi kova, suppareita taisi tulla jo perä perään...taas autossa olo paheni entisestään, supparit tuntu jo niin että pakko oli peppua nostaa penkiltä 20min matkalla tais aika monta jo tulla...veli kyytiin ja kotia...hirvee vessahätä tuli matkalla ja juoksun kans vessaan ku tuntu taas että ois isompi hätä...mutta taas vaan lirahdus ja ku pyyhin siinä ekaa kertaa elämässäni alko lapsivettä lirahdella sellasta verisen sekasta limaa ensin...laitoin siteen ja huusin miehelleni että nyt tais lapsivesi mennä! No senhän kuuli sitte koko talo eli mies alko tekeen lähtöä, esikoinen muuttu hysteeriseksi ja kyseli vaan koko ajan että nytkö pikkuveli syntyy? Vielä sen hetkinen kuopuksemme oli vaan hiljaisen jännittyny...veli taas kerkes jo tekstiviestiä (epämääräisen sellaisen) laittaa äitilleni, joka sitten vielä soitti mulle kysyäkseen vointiani...mies jo tuskissaan että lopettakaa jo nuo löpinät...Vielä siinä aloin hössöttämään petiä veljelleni ja iltapalahommia pojille ja viimeset jutut sairaalakassiin...
Eteisessä asioita vielä kerratessamme lapsivedet meni loput kauhealla lorinalla ja sitä oli paljon! Ei paljon siteestä ollu hyötyä, housut kastu ihan perusteellisesti...sanoin että pakko mennä vaihtamaan housut en kehtaa märillä housuilla mennä, mies vaan tuumas että et kuule enää mee mihinkään housuja vaihtamaan vaan nyt mentiin...siinä vaiheessa jo tuumasin että nyt tuleeki kiire että mua alko työnnättään kunnolla...Juoksun kans autoon ja pyyhe penkille ja menoksi, eli puoli yheltätoista kotipihalta lähettiin. Seuraava suppari tuli jo eka mutkan jälkeen..seuraavat perä perään...sanoin vaan että koita panna vauhtia tää taitaa tulla kohta...mies ja ajo tuhatta ja sataa eikä ihan tarkkaan tainnu sääntöjä noudattaa ku oli niin hoppu, oma tajuntani oli ihan hukassa sen verran tukalaa oli ku keskityin vaan piättämään vauvaa sisälläni niin kauheasti mua työnnätti...Mytäjäisen risteyksessä paloi kuitenki punanen, sen verran oli jääny mieleen ku sanoin että ei tuu autoja mee punasia päin, mutta ei se rakas mieheni uskonu mua :) Loppumatkasta ei mitään tietoa, ku vaan hoppuutin ja hoppuutin...
Synnyttämään tulevien rampille päästyämme sanoin että mee äkkiä soittaan kelloa...nousin autosta sillä välin ja kipu mikä iski silloin pani mut käpertymään kaksin kerroin...olin pystyny suht koht hyvin piättämään ku istuin mutta nyt tuntui että joku puski tulemaan haarojen välistä...sain jotenki käveltyä ovelle jossa kätilö tuli mua vastaan kysyen että synnyttämäänkö tulossa? (kello oli tässä vaiheessa 22:40) Huomas mun kivut ku piti ottaa oven karmista tukea ja kysy että työnnättääkö? Taisin murahtaa jotaki sinnepäin että joo ja sattuu ihan hirveesti ja vauva taitaa tulla?? Kyseli neuvolakorttia pariin otteeseen ja ku sanoin sen olevan käsilaukussani, ei uskaltanu ottaa ennen kuin sanoin että voit ottaa sen sieltä..Tän jälkeen vasta päästiin käveleen kohti salia no3 kätilön tukemana...Saliin päästyämme sanoi että ota housut pois ja katotaan tilanne...ei mua tarttenu kahesti pyytää ku lensi kengät ja housut pois ja äkkiä sängylle..toinen kätilö tarjos mulle siinä vaiheessa ilokaasua josta kieltäydyin..
Kätilö sanoi vielä tarkistavansa kohdunsuun tilanteen, ja tuumas olevan kokonaan auki ja ruvetaan ponnistamaan..toinen kätilö otti housukasan lattialta ja tuumas että joo on lapsiveet menny ja kolmas kätilö kirjas kaikki koneelle suoraan...siinä vaiheessa mies kerkes takasi autoa viemästä ja mää jo siinä ponnistelin...Ihana mieheni antoi kätensä puristeltavaksi, jota taisin runnoa aika lailla siinä samalla..." ota keuhkot täyteen ilmaa ja ponnista" hokivat ne kaksi kätilöä..toinen haarojen välistäni ja toinen yläpääni puolelta samalla hän tökki mua jollain neulalla kyynärvarteen ja sai dopplerilla äkkiä vielä sydänäänen vauvalta että saatiin ainaki se dokumentoitua...viis pitkää työntöä ja vauva maailmassa, ponnistusvaiheen kestoksi tuli 3min..ihan viimeset ois pitäny yrittää työntää nopeampaa ku vauva jäi vähän jumiin päästään mutta en ollu ihan niin nopea..elottoman näköinen vauva syntyi, mies jo huolestui ku oli niin sininen, nielu imettiin tyhjäksi ja sen jälkeen vieno itkahdus kuului ja kätilön kommentti että onneks olkoon iso poika syntyi! Pisteitä hän sai 9. Kyllä pääsi itku siinä vaiheessa ku vauvan sain ulos, olin niin onnellinen!! Vauva pääsi heti rinnalle paitani alle, joka oli jossain vaiheessa vaihdettu omastani sairaalan paitaan..siinä pikkuinen yritti aukaista hieman silmiään...Samalla kätilö tutki alapäätäni mahdollisten vaurioiden takia...paineli mahaa jotta istukka saatiin kymmenen minuutin päästä synnytettyä...Tän jälkeen sain muutaman puudutuspiikin ja kätilö alkoi korjailemaan toisen asteen repeämiä jotka olin saanu ku lapsi tuli niin vauhdilla..tikkaus kävi tosi kipeetä ku paikat oli valmiiksi hellinä ja puudutus ei hirveesti tehonnu..
Kun paikat saatiin kurottua kiinni ja asiat kirjoitettua ylös, koko synnytyksen kestoksi merkattiin 3h josta sairaalassa kerettiin olla sen 8min ennen pojan syntymää. Vielä pikailmoitukset lähimmille vauvan syntymästä, ja päästiin viettämään laatuaikaa kolmestaan, vauva pääsi rinnalleni imemään ja reipas poika oliki imemään! Tunnin ihastelun jälkeen pikapesut vauvalle ja mittaukset ja äiti pienille pesuille...iltapalan jälkeen meidät kärrättiin osaston hoiviin..
Eka yö meni hienosti, itse vain hermoilin vauvan hengittämisen kans, ku piti kännykän valon avulla tarkastaa että pikkuinen hengittää..Sunnuntaina päästiin kotiin opettelemaan kaheksan vuoden jälkeen vauvaelämää...
Vauva on ihan syötävän suloinen, koko perheen valloittanut pikku pakkaus! Pikkuisen kellastumisen takia jouduttiin viikonloppuna osastolla viettämään yksi yö lampun päällä mutta nyt ollaan taas kotona! Imettäminen on lähtenyt hienosti käyntiin, olen niin ylpeä itestäni ja vauvasta joka on kyllä pitäny huolen siitä että maitoa hälle riittää!
Synnytys oli nopea ja helppo (kai noin voin kuitenki sanoa) ja nyt olisin jo valmis uudelleen samaan, palkinto on niin ihana ja arvokas että sen vuoksi kyllä kärvistelisin saman uudelleen!
Nani76 (hormoonihuuruinen ikionnellinen äiti) ja Vilperi melkein 10päivää!
Taalla tosiaan eletaan vauva-arkea,neiti on nyt viikon vanha,aivan hassua ajatella etta viikko sitten naihin aikoihin oltiin leikkuusalissa ja tytto syntyi!
Mullahan alkoi kipeat supparit maanantai yona,kaytiin ti tarkistamassa tilanne vasta 2cm auki,kotiin odottelemaan,vedet meni keskiviikkona,tai osa niista ja taalla enkuissahan odotellaan vesien menosta 48h eli annetaan luonnolle mahdollisuus aloittaa synnytys,tosin mullahan noita suppareita oli koko ajan,siilai 10-15min valein,mutta ei kuulema tarpeex tiheasti.noh perjantaina olisi ollut kaynnistys,mutta aamuyosta lahdettiin sairaalalle kuitenkin,koska supparit oli aika kovia ja multa oli menna hermot.
Olin auki 5-6cm,mutta vauvan sydanaanet eivat menneet ihan normaalisti ja sitten mulle nousi kova kuume,joka merkki jostain tulehduksesta,johtuen vesien menosta.Sain antibiootteja suoraan suoneen,odottelivat jospa kuume laskisi ja aukenisin enemman,hengailin ilokaasua ja otin pethidiinipiikin reiteen.
Laakarit paattivat ottaa verikokeen vauvan paanahasta,josta selviaa happitilanne ja alaspainhan se oli menossa.ja en ollut auennut kuin 7cm,joten paattivat sitten leikata ja sain paattaa haluanko olla hereilla vai en.halusin olla hereilla,jotta mies voi olla mukana.
eli pienta dramatiikkaa oli mukana,mutta loppu hyvin.
tytto 3520g, 48cm ja pipo 35cm.
nyt sitten taistellaan rintaruokinnan kanssa ja unettomien oiden!
Pisti tuo nani76:n tarina mietityttää, et jos mä lähtisin aikasemmin naistenklinikalle. Mieluummin liian aikasin ja odottelisin sitten siellä. heh
Onnea vaan nani76:lle!
jos löytyisi lisää elokuisia tarinoita vähitellen =).
Tässä synnytyskertomusta pitkän kaavan mukaan. Perjantaina 3.5. alkoivat illalla kivuliaat supistelut, joissa ei kuitenkaan ollut säännöllisyyttä. Yö meni valvoessa. Seuraava päivä meni myös supistuksia vastaan ottaessa, mutta pystyin mm. tekemään jonkin verran kotitöitäkin ja mm. grillattiin ja syötiin ulkona ja leikin esikoisen kanssa. Äitini miehineen tulivat meille ja käytiin varuilta läpi, mitä tehdä, jos lähtö tulee yöllä. Seuraavana yönä olikin jopa parin tunnin tauko supistuksista ja sain vähän nukuttua. Supistukset alkoivat taas yöllä jossain vaiheessa. Olin niin väsynyt, että nukuin supistusten välillä (olivat kai 8-15min välein). Aamulla sitten tulikin tauko supisteluissa ja ajattelin jo, että jos ne supistelut loppuvatkin.
5.8. kello 9.30 alkoivat kipeämmät supistukset. Joutui jo kunnolla miettimään, miten pärjää supistelujen ajan. Hengittely, jyväpussi ja seiniin nojaaminen auttoivat. En enää hurjasti tehnyt muuta kuin huilasin väliajan/selailin lehtiä. Pientä ruskeaa vuotoa tuli puolenpäivän maissa ja sitten ruskea limatulppa irtosikin. Vasta sitten uskoin, että synnytys on lähellä. Miehelle sanoin, että alkaa valmistautua siihen, että ehkä pian lähdetään, kun supistuksiinkin tuli vähän lisää ytyä. Äitiäni pyysin ruokaa laittamaan, koska oli nälkä. Ruuan ollessa valmis, en enää pystynytkään syömään juuri mitään. Ajattelin, että ollaan vielä kotona, mutta en enää kestänyt supistusten aikana kotona ollutta meteliä ja ihmismäärää, vaikka supistusten välit olisin vielä kestänytkin. Automatkalla ajattelin jo, että ne supistukset loppuvatkin tähän, kun päästiin aika pitkälle ennen ekaa supistusta. Autossa kyllä supistukset olivat niin inhottavia, etten enää halunnut kääntyä takaisinkaan. Autosta kävelin ovelle jo sen verran hengästyneenä, että kätilölle en voinut puhua mitään. Kätilö vaan totesi, että olet näköjään tullut synnyttämään (äitini sanoi myöhemmin, että lähdin aika kalpeana matkaan). Vielä itse oli epäuskoinen, että onko tämä nyt synnytystä, kun supisteluissa ei ollut vieläkään säännöllisyyttä. Kello oli sairaalaan tullessa 13.30 ja vuoron vaihto oli edessä. Kätilö totesi kohdunsuun olevan auki 4-5 senttiä ja kysyi toiveita synnytyksestä. Mies kävikin sitten soittamassa kotiin lapsenvahdeille, että tänne jäädään..
Toiveissa oli luomusynnytys, koska edellisessä synnytyksessä epiduraali epäonnistui. Etukäteen olin ajatellut, että koetan olla mahdollisimman pitkään ilman selkärankapuudutteita. Sain siinä käyrällä ollessa aqua-rakkulat (4kpl). Vaikka niiden laitto tuntuu yhtä paljon kuin supistukset, niin ne helpottivat kipua taas sen verran, että pystyin makaamaan käyrällä sängyllä. Miehen käsien puristaminen auttoi myös. Käyrältä seuraava kätilö vei minut ammeeseen 14.30, jossa olin tunnin. Tällä kerralla halusin itse ammeesta pois, kun supistuksissa tuntui olevan potkua aika paljon ja ammeessa ei ollut mitään, mitä puristaa, paitsi suihku ja sen letku. Kätilön tutkimus ja olinkin 8 senttiä auki 15.30. Sain toiset aquarakkulat. Seuraavat käyrät otettiin keinutuolissa istuen, jossa myös opettelin ilokaasun käytön. Tällä kertaa jopa opinkin sen ja kaasu auttoi. Pahinta oli se vaihe, kun supistus nousi. Huippu tuntui jo ihan ok:lta, koska tiesin, että nyt supistus alkaa laskemaan. Vähän aikaa otin supistuksia vastaan seisomatelineellä ja kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua. En heti halunnut sitä, koska edellisellä kerralla kalvojen puhkaiseminen sai supistukset tuntumaan aivan kamalilta. Kun supistusten aikana alkoi jo hieman ponnistuttamaan alkoi luottamus luomusynnytystä kohtaan mennä. Kätilö vakuutti, että kalvojen puhkaisu tässä vaiheessa on eri juttu, kuin edellisellä kerralla alkuvaiheessa ja sanoi, että kalvojen puhkaisun jälkeen vauva on puolessa tunnissa ulkona. Kerroin, että en usko selviäväni siitä, kätilö totesi, että kai selviät, kun olet tähänkin asti selvinnyt. Kalvot puhkaistiin 16.30. Ihmeekseni kalvojen puhkaisun jälkeen olin hetkessä 10 senttiä auki ja supistuksia ei ollutkaan heti. Kätilö siinä selitti, että kohtu nyt lepää hetken ja kohta alkaa ponnistusvaihe. Ponnistelin vähän aikaa kyljeltään, mutta asento ei tuntunut hyvältä. Selälleen siirryin ponnistamaan, kun alkoi jo tuntua, että ehkä jotain tapahtuu. Ponnistaminen ei sujunut nytkään ihan itsestään, vaan joudin tosiaan tekemään töitä. Tuntui, että supistus loppuu aina vähän liian lyhyeen. Tällä kertaa kuitenkin ponnistusvaihe oli (vain) 20 minuuttia pitkä ja poika oli ulkona 17.02 (vaikka kätilö veikkasi, että on ulkona ennen kello 17.00). Oli hienoa nähdä, että poika voi hyvin ja saada poika melko pian rinnalle (edellisessä synnytyksessä tyttö vietiin heti elvytettäväksi). Pojan mitat olivat syntyessään 50cm, 3600gr ja pipo 36. Täsmällisiä lukuja.. Ja ihmeekseni syntyi jo rv 38+2.
Olin synnytyksen jälkeen älyttömän kipeä lihaksista ja seuraava yö (ja sitä seuraavakin) menikin lihaskipujen ja supistelujen parissa kärvistellen, vaikka kipulääkkeetkin auttoivat vähän. Jälkisupistukset olivat tosiaan kamalia, kroppa oli myös väsynyt, mutta toipuminen on ollut todella nopeaa verrattuna edelliseen yli tunnin ponnistusvaiheeseen, epistomiaan ja imukuppiin verrattuna. Ja ihmeekseeni selvisin ilman selkäpuudutteita. Myös ymmärrys synnytyksen kulusta oli aika hyvä koko ajan, koska nyt synnytys sujui melko nopeasti. En ollut niin väsynyt huolimatta lyhyistä yöunista huolimatta.
Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka maidon nousu olikin taas aika kivuliasta. Nyt säästyin myös rikkonaisilta rinnanpäiltä sekä alkavilta rintatulehduksilta.
Kotona on mustasukkainen 4-vuotias, joka ei haluaisi tuollaista pikku inisijää meille asumaan. Silti kotona on ihana olla sairaalan jälkeen ja kotona on lähtenyt arki rullaamaan, koska mies on isyyslomalla.
Västis ja poika 5vrk
Koko sunnuntai päivän minua supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti niin kuin minua oli supistellut jo lähes viikon ajan. Tiistain ja keskiviikon aikana oli tullut jo todella reilusti limatulppa joka sitten torstain aikana muuttui todella vetiseksi vuodoksi. Lauantaina kävimme jo sitten synnärillä näytillä, että olisiko tuo mitä minusta valui jo lapsivettä, mutta sitä se ei ollut. Sunnuntain aikana vuoto sitten muuttui taas limaiseksi ja siinä alkoi olla seassa jo verta. Siitä sitte ajattelin, että josko jo tänään olisi aika! Touhuilin koko päivän, minkä vain jaksoin. Imuroin ja järjestelin paikkoja. Koko ajan supisteli, mutta ei vielä riittävän kovasti. Illalla päätimme poiketa muutaman kilometrin päässä vanhempieni mökillä saunomassa. Salaa mielessäni toivoin, että jos kunnon löylyt saisivat synnytyksen käynnistymään.
Illalla yhdeksän aikaan se sitten alkoi. Tuli ensimmäinen selkeästi kipeä supistus. Sitten tuli toinen. Heti noin neljän viiden minuutin välein. Kaikesta huolimatta kävin kuitenkin vielä nukkumaan tai yritin käydä. Ajattelin että lepään vielä ennen koitosta. Supistukset yltyivät kuitenkin pian ja alkoi olla aika soitella mummoa isompien poikien kaveriksi.
Puolen yön aikaan pääsimme sitten matkaan. Matkalla ilmeni vielä ongelmia auton kanssa.. ja jouduimme kääntymään takaisin vaihtaaksemme toisen auton.
Ennen yhtä olimme kuitenkin sairaalassa. Kätilö laittoi minut ensin käyrälle ja sanoi että katsotaan pääsemmäkö jo synnyttämään vai saammeko lähteä vielä kotiin. En kai näyttänyt tarpeeksi kipeältä.. Mutta yllätys yllätys olinkin jo seitsemän senttiä auki ja kätilöllä tuli kova kiire valmistelemaan synnytyssalia.
Salissa sitten hengittelin ja puhaltelin supistusten yli. Joskus kahden aikaan turvauduin jo sitten ilokaasuun. Kolmen aikaan oli jo todella kipeä, mutta edistystä ei ollut tapahtunut kuin kahdeksaan senttiin eikä tämä meidän lapsukainen ollut edelleenkään laskeutunut. Neljältä sain sitten spinaali puudutuksen. Jota olin aivan turhaan pelännyt!! Siitä todella aukeni taivas!! Sain supistuksia lisäävää tippa jotta lapsukainen saataisiin lopulta laskeutumaan. Lapsi sitten laskeutuikin ja kalvot puhkesivat itsestään viiden aikaan.
Olin täysin auki ja saatoin siirtyä synnytysjakkaralle ponnistamaan. Mieheni istui takanani ja tuki minua kainaloiden alta. Kätilö istui edessäni lattialla ottamassa lapsen vastaan. Puudute vaikutti vielä hyvin ja koko ponnistusvaihe oli rauhallinen ja lähes kivuton. Sain lapsen heti syliini ja nousin sängylle vähän tikattavaksi. Muutaman pienen naarmun olin siis saanut.
Kolmas poikamme syntyi siis maanantaina 20.8 kello 5.30. Mittaa miehellä oli tuolloin 52cm ja 3955g. Kaiken kaikkiaan synnytys oli oikein miellyttävä ja rauhallinen kokemus!! Suosittelen kaikille lämpimästi tuon synnytysjakkaran kokeilemista!!!! Itse pidin siitä kovin. Oli jotenkin hyvä ja luonnollinen asento ponnista!!
pönttö-örvelö ja yhden viikon ikäinen poika
Eli meidän pikkuveljen odotus oli aika hankalaa jatkuvien ennakoivien supistusten takia. Kontrollissa jouiduin käymään melkein viikottain. Loppua kohden myös verenpaineeni nousi, ekassa rakaudessa tuli pre-eklamsia. Tällä kertaa sitä ei kuitenkaan tullut. Rv 40+1 olo oli iihan tavallinen, eli joka paikkaa sattui eikä kävely oikein onistunut kun vauva painoi luihin ja hermoihin. Valvoin esikoisen nukahdettua mieheni kanssa ja mietin, että pääseekö tässä ikinä synnyttämään. Samalla ajattelin haikeudella, ettei sitten enää istuta pitkään aikaa yötä kahdestaan...
Aamulla klo 6.25 heräsin inhottavaan viiltävään kipuun peräpuolella. Se oli kuin jokin napsaus. Mielessä kävi, että siinäkö meni kalvot. Kun nousin ylös, reisiä pitkin valui tahmeaa vaalean punertavaa nestettä. Päästyäni vessaan tuli ensimmäinen ilkeä supistus.
Ehdin juuri soittaa Kätilöopistolla Heikaranpesään kun supistukset rajahtivät päälle. Niillä oli n 2minuutin väli, ja sellainen voima etten pystynyt puhumaan. herätin nopeasti miehen joka saattoi minut taksiin. Matka meni yltyvien supistusten kourissa. Pääsin heti synnytyssaliin, mutta kätilö ei ehtinyt tutkimaan vaan meni hoitamaan toista synnytystä. Keskityin hengittämään supistusten aikana, niillä ei ollut aina minuutinkaan väliä. En ehtinyt miettiä mitään, kaikki voima oli pantava hengitykseen. kun klätilö palasi ja teki sisätutkimuksen, kohdunsuu oli 8cm auki! Viimeinen lipare meni 10 minuutissa ja sain luvan ponnistaa. En olisi kestänyt niitä supistuksia yhtän pitempään tajuissani, kun niillä ei ollut mitään taukoa. Ponnistin, ja parin työnnön jälkeen pää syntyi. Se ei kuitenkaan halpottanut kiristävää kipua ja kuulin kätilön kysyvän toiselta, että miten tämä saadaan ulos. Ei kivaa kuultavaa. Sitten vanehmpi kätilö käänsi vauvaa jotenkin, ja sain koko vauvan ponnistettua ulos. Vauva parkaisi reippasti ja sain hänet heti vatsani päälle. Pikkuinen poika. tai ei ihan pikkuinen, painoa oli 4kg ja pituutta 51cm. istukka ei meinannut irrota, ja minulle laitettiin supistava tippa. Siitä perin minuutin kuluttua istukkakin tuli ulos. Sain pari pientä pintanaarmua, vaikka ukkeli syntyi käsi poskella. 9 apgarin pistettä ja heti oikea imuote.
Pääsimme perhehuoneeseen ja mieheni tuli sésikoisen kanssa sinne. Vietimme siellä yhden yön, ja tiistaina päivällä viikko sitten tulimme kotiin.
Ensimmäinen synnytykseni kesti 13,5t ja tämä vähän alle 2t. Jotenkin aika hurjalta tuntui tämä viimeisin, onneksi asumme lähellä sairaalaa. Pikkuveli on rauhallinen vauva, ja helposti tyynnytettävissä. Isosisko hoitaa häntä ylpeänä, mutta uhmailee minulle kuten asiaan kuuluu. Kyllä näillä eväillä vielä uudestaan uskaltaa synnyttämään;)
T:Gekko, Muru ja Patu 8vrk
Elikäs meillä mies oli työmatkalla ja tulossa kotiin laskettuu päivään oli enään kolme päivää. oli pe ilta ja silloin jo tunsin suppareita jotka loppuivat. la aamu yöstä rupes tulemaan 10 min välen ja välillä tais olla pitempikin väli. mies oli tulossa kotiin ja soitin hänelle et nyt kylla sattuu jo supparit kello oli noin 8. keräsin jostain vielä tahtoa ja kykyä että hain sen esikoisen kanssa junaasemalta klo9.30 no en tiennyt koska lähteä sairaalaan koska supparit tuli 10min ja 6min välen kertaakaan ei tullut tiheämmin. ja limatulppaakaan ei näkynyt ku sairaanhoitaja anoppi niin väitti et se tulee ensin et ennen ei tapuhdu mitään... pääsinpä kuittaa et en tosiaan nähnyt koko limatulppaa oli se huulipyöreenä! ;)
no ei kauaa oltu kotona ku sainoin et nyt sattu supistus niin paljon et lähetään näytille. täyttelin lippuja ja lappuja ku uus sairaala mulle jne. sit päästiin käyrille. ja sinne suppareit piirty,kätilö yritti katsoa kohdunsuun tilanteen ja sanoi että hänellä liian lyhkäset sormet ja vauva pään niin alhaalla että ei saa sitä katsottua. no totes siinä että käykää kävelee jossain ja tulkaa takaisin tunnin päästä. no aateltiin et mennää syömään mut ku lähin sängyltä kävelee niin en päässyt sairaalan pihalta mihinkäänn ku supparit sattu niin paljon ja ja painon tunne oli ala päässä kova.
no mies ja tyttö söi siinä makkäri eväät ja mentiin sisiälle takasin,meillä siin tyttö sai olla mukana pirtelmässä kun minä makasin käyrillä.
no suppareita piirty ja iltavuorolainen kätilö tuli. siin vaihees taas muut pois huoneesta ja katsottii kohdunsuu ja ihana kätilö sanoi et oot 4cm auki et lähetään synnytys saliin ;) no menin kertomaan et lähtekääs kotiin,meille syntyy tänään pikkunen et tulkaa jossain vaihees takas.....
mies lähti esikoisen kanssa ja minä vaihdoin huonetta sinne tuli lääkäri ja totes mun olevan 6cm auki, puhkas kalvot ja laitto kohdun kaulaan puudutus ainette. ei siis epiduraalia ja spinaalia kun en halunnut. no puudutus aine vei pahimman kivun jo loppui juuri kun melken 10 cm auki. no supparit olivat kivuliaita ja se paine tuol alapääs... no ei kauaa menny ku tuli tarve ponnistaa ja sitä sit kesti 19min ja ihan poika oli maailmassa.poika oli 52 pitkä ja painoa 3565kg pipoa en muista. ja pisteet 10/10/10 istukka tuli 5min sen jälkeen ja tuli helposti ulos. ei välilhan leikkausta,pari pientä naarmua joihin tikit.
tavallaa meni kyllä helposti ja nopeesti koko synnytys.tekisin kyllä uudestaan ja jos joku multa kysyy sektio vai alatiesynnytys sanon et alatiesynnytys. vointi oli heti hyvä ja energinen ja pysty istumaan.. ;)
nyt on mennyt vauva arkea 2vk 3päivää ja ihanaa on. iso siskokin tykkää hoitaa kovasti.
ihanaa vauva arkea vauvan saaneille ja muille stemppiä synnytykseen.
ankka ja poika 2vk 3vrk
6.8.2007 Rv: 40+3: Heti aamusta kun heräsin tunsin yhden melko kipeän supparin, meni hetki ja tunsin toisenkin, mutta siihen ne sitten lähes tulkoon jäivätkin. Päivän mittaan sain samanlaisia yksittäisiä kipeitä suppareita mutta välejä en viitsinyt kellottaa, koska niissä oli tosiaan yli 30min välejä ja supparit oli lyhyitä kestoltaan. Klo: 18.00 jälkeen kun tulimme kävelylenkiltä rupesi näitä kipeitä suppareita tuntumaan enemmänkin. Välit olivat vieläkin melko suuria, tai snaotaan näin että niitä tuli tunnin ajan n.10min välein taikka 3min välein, siksi en niitä kellottanut koska aikaväli muuttui kokoajan.
Klo: 20 aikoihin päätettiin sit mennä saunomaan, ja olinkin ihan varma että saunaan ne supparit sitten tyssähtävätkin ja niin siinä hetkeksi kävikin. Ainakin 45min ajan suppareita ei juuri tuntunut missään, kunnes 21 aikoihin niitä rupesi taas tulemaan.
Klo: 22 jälkeen suppareiden väli muuttui 10min ja niitä tulikin lähes minuutilleen 10min välein.
23.45 ajateltiin ukon kanssa että menään nukkumaan, että jos sitä yöllä vaikka tuliskin lähtö tai seuraavana aamuna niin olisi ainakin saanut hieman levättyä. menimme sänkyyn ja siintä se helvetti sitten alkoikin. Toivotimme toisillemme hyvät yöt ja heti sillä siunaaman minuutilla kun pääni sain tyynyyn tuli mulle sellainen suppari että se sai multa irtoamaan jo muutaman ärräpään. Nousin ylös sängystä ja se vähän helpotti kipua ja pystyssä ollessa supparit tuntuivat aina vaan laantuvan ja välitkin kasvoivat. Menin siis taas maate ja eikös heti iskenyt uusi erittäin kipeä suppari. Ajattelin sitten masokistisesti että hemmetti soikoon maataan nyt sitten tässä sängyllä vaikka kipeetä tekeekin, koska nyt selkeästi jotain tapahtuikin jo, ja aloin itsekin uskoa siihen että synnytys olisi tosiaan lähellä. 15min pidempään en pystynyt kuitenkaan makaamaan ja miehen painostuksesta soitin sairaalaan.
Kätilö antoi neuvoja puhelimessa ja sanoi että voin tulla sinne vaikka heti koska äänestäni kuulemma kuuli että olen jo todella kipeänä. En kuitenkaan vielä halunnut sairaalaan lähteä koska siinä puhelun lomassa supparit tuntuivat taas kadonneen. Mies kuitenkin soitti jo tuossa välissä vanhemmilleen että tulisivat meille esikoista kaitsemaan että me lähdetään synnyttämään. Mä jo kirosin miestäni että turhaan hän vielä heille soitteli kun ei tässä ole mitään hätää ja menin takaisin sänkyyn ajatellen nukkumaan menoa. No siintähän ei kuitenkaan tullut yhtikäs mitään, koska taas makuuasennossa iski kamalat poltot päälle. Meni n.10-20min kun miehen vanhemmat olivat paikalla. Mä sitten soitin uudestaan sairaalaan että nyt voisin varmana tulla koska suppareita tuli jo 3min välein.
Sairaalaan lähdettiin ajamaan 01 aikoihin ja tuolloin supistuksia tuli tasan 5min välein. Ensimmäistä kertaa väli oli tosiaan tasan 5min, eikä pomppinut 3-10min välillä. Kokoajan mulla oli kuitenkin sellainen tunne että kun sairaalan ovelle päästään niin mun supparit lopahtaa siihen paikkaan.
Klo:1.20 oltiin sairaalassa sisällä ja kätilö pisti mut vöihin kiinni millä kuunneltiin vauvan sydänääniä ja otettiin supistuskäyrää.
Klo:2.20 kätilö teki sisätutkimuksen ja kertoi mun olevan 4cm auki. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olemaan jo aikas kipeitä ja ne tuntuivat alavatsalla tooodella inhottavilta. Tässä vaiheessa otin peräruiskeen ja tämän saannin jälkeen supistukset hieman lievenivätkin, tai tuntuivat enemmän nyt selän puolella, eivätkä enään niin ilkeästi vatsalla. Ilokaasun otin myös tässä vaiheessa käyttöön ja se jeesasikin ihmeen hyvin suppareihin, mitä en olisi uskonut
Klo: 3.25 Ilkossausta en enään koeknut hyötyväni tarpeeksi ja aloin olemaan jo aika väsynytkin. Tuolloin pyysin saada epiduraalin jotta kerkeisin hieman aikaa levähtää ja nukkuakkin ehkä ennenkuin pitää aloittaa ponnistaminen.
Klo:3.50 sain epiduraalin ja siintä aukesi taivas, joka tosin kesti vain hetken. Kätilö oli juuri aikomassa puhkaista kalvot, mutta siinä samassa kun aloin asentoani vaihtamaan kalvot puhkesivatkin itsestään. Tämän jälkeen ilmoitin kätilölle että koitan nyt nukkua jonkin aikaa kun puudutuskin tehosi niin hyvin. Lähes samantien kun kätilö oli poistunut huoneesta aloin tuntemaan kamalaa painetta alapäässä. Ajattelin että se kuuluu tähän puudutukseen kun siintä se anestesia lekuri oli maininnutkin, tai hän kyllä sanoi että paine tuntuu pepussa, mutta mietin sitten että mulla se tuntuu vain enemmän toisella suuntaa :p
Meni 10min ja tämä paine rupesi tuntumaan kokoajan pahempana. Mies oli jo kutsumassa hoitajaa paikalle kun kielsin häntä ettei tarvitse kyllä nämä kestää, ei se edes sattunutkaan niin kamalasti, kunnes yhtäkkiä tuntui että vauvan pää puskee itsestään jalkojen välistä ulos ja siinä vaiheessa rupesi jo sattumaankin ja paljon. Mies taas hädissään juoksee hoitaja napille ja kätilö tulikin samantien paikalle. Mä olin kivusta kippurassa pöydällä ja kätilö tutki paikat ja kertoi mun olevan 10cm auki :0 Kelo oli tuolloin 4.30.
Kätilö kehotti mua että saisin pikkuhiljaa alkaa työntämään kun siltä tuntuu, mutta varovasti.
Klo:4.40 Kipu alkoi jo tosissaan olla uskomatonta ja ponnistamisen tarve aivan älytön. Tässä vaiheessa käännyin puoli-istuvaan asentoon ja siintä 8min ponnistelun jälkeen olikin jo tyttö 4365g ja 52.5cm ulkona 7.8.2007 klo:4.48
Synnytys kesti siis yhteensä n.7h ja ponnistusvaihe sen 8min. Istukka tuli kuin itsestään ulos. Sain pienen pinnalisen repeämän johon laitettiin 3 tikkiä.
Synnytyksen jälkeen kävelin itse suihkuun ja sen jälkeen syötiin aamupalaa. Istuminen sekä kävely oli heti synnytyksen jälkeen helppoa.
Synnytyksestä jäi tällä kertaa todella hyvä maku. Koin tämän aivan toisella tavalla kuin esikon käynnistetty synnytys, enkä tämän kokemuksen jälkeen enään koskaan suostuisikaan käynnistettyyn synnytykseen kuin pakon edessä, niin erilaisia voi supparit niissä olla!!!
Sairaalassa oltiin yksi pvä ja yö ja 8.8 lähdettiinkin jo kotiin. Vauva on ollut helppo, niinkuin lähes kaikki vastasyntyneet :D Imetyskin on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin ja onnelisempi en voisi enään ollakkaan :)
Falz & Veijari-Tyttä 6vrk
Maanantai tiistai -välisenä yönä lompsahti limatulppa yöllisellä vessreissulla ja alkoi laimeat, mutta säännölliset supistelut. Sain nukuttua ja aamulla pyyhkiessä paperiin jäi verinaarmu, soitto naikkarille ja sieltä pyyntö käydä näytilä. kaikki oli ok, auki olin pari senttiä. Maanantai meni kävellessä, supistellessa ja laukkua pakatessa.
Ma-ti yönä supistelut alkoivat olla jo kivuliaampia ja nukkuminen oli mitä oli. Viideltä aamulla kuului " poks" , hyppäsin sängystä ylös ja verinen lapsivesi valui lattialle. Soitto naikkarille, käskivät heti sinne jos vedessä oli verta. Naapuri tuli esikoisen kanssa nukkumaan (tytölle oli illalla kerrottu et vanhemmat saattaa aamulla olla sairaalassa mutta naapuri nukkuu hänen kanssaan) ja me hypättiin autoon. Muutamissa liikennevaloissa olin jo hypätä kävelemään kun istuminen oli todellakin tuskaa.. sairaalaan pääsin seiniä pitkin kävellessä supistusten ollessa aikas voimakkaita. Vastaanottanut kätilö ohjasi meidät suoraan synnytysosastolle nähdessään kipuiluni, toinen kätilö tarkisti tilanteen, kolme senttiä auki ja synnytyssaliin. Sain petidiinipiikin joka ei vienyt kipua vaan aiheutti niitä lisää! Avautuminen lähti todellakin käyntiin! Apuna käytin ilokaasua, kuumia pusseja, jumppapalloa ja lantion rentouttamista " tanssimalla" . Noin viiden tunnin kuluttua olin seitsemän senttiä auki ja sain epiduraalin jonka ansiosta sain nukuttua tunnin verran ja heräsin supistelujen alkaessa uudestaan. Hyvin pian alkoivatkin työntötuskat, olinki jo 10 auki eli kyljelleen harjoittelemaan oikeaa työntösuuntaa. Se löytyi helposti, nousin puoli-istuvaan asentoon ja 19minuutin ponnistelujen jälkeen syntyi 13.49 3498g 47cm ihana poika.
synnytys oli siis mielestäni helppo, rauhallinen ja kaikin puolin parempi kokemus kuin sektio. Suosittelen! Kotiin pääsimmeheti seuraavana päivänä. Nyt hössöilemmekin tämän suloisen pojan kanssa kotona koko perhe.
Höpötys + Pikku Kakkonen 8pv
Vauvauduimme 18.8. eli tyttö tuli viikon verran yli lasketun ajan.
Perjantaina olimme yliaikaiskontrollissa ja sisätutkimus teki sen,
että lauantai-aamuna kuuden maissa tuli supistukset.
Yhdeksältä aamulla ne säännöllistyivät 4-5 minuutin välisiksi.
Menimme sairaalaan kolmen maissa, jolloin supistukset alkoivat
tehdä todella kipeää. Traumassa kiirus, joten lääkäreitä
odotellessa sain morfiinia - ihanaa. Helvetti kuitenkin pääsi valloilleen,
kun piti antaa epiduraali. 2 lääkäriä yritti yhteensä 8 kertaa antaa
piikin, mutta eivät onnistuneet kieron alaselkärangan takia.
Ilokaasua otin koko ajan, ei auttanut. Kivun aalloissa mentiin sitten
yhdeksään asti suoraa kurkkua huutaen, kunnes alkoi tunnin verran
ponnistelut. Mulla oli huono ponnistustekniikka, joten ei siitä
mitään tullut. Imukuppi käyttöön ja kympin tyttö syntyi
ilta-kymmeneltä.
Olin täysin kivussa sisässä, eikä mulla puoliakaan aavistusta mitä
tapahtui ja missä vaiheessa. Menetin litran verran verta ja alapäässä
repesi kaikki täysin. Sairaalassa viikon. Vieläkin hutera olo ja kipu-
lääkkeita menee. Ei istumista vielä viikkoihin.
Tämä oli eka ja vika vauva..
Mirris ja Naapu 13 päivää
Tämä nelonen siis viihtyi vauvoistamme pisimpään masussa syntyen rv 41+3. Edellisenä iltana tuli jälleen kokeiltua kaikkia mahdollisia ässiä vaikka en niiden tehoon uskonutkaan.
Aamulla lähdin kuopuksen kanssa keskimmäistä viemään klo 9 kerhoon kävellen. Siinä rattaita työntäessä tuli muutama tosi lievä supistus joten päätin kävellä kaverin kanssa kauppaan ja postiin sillä aikaa kun poika oli kerhossa. Matkan aikana supisteli aina silloin tällöin mutta ei kovin voimakkaasti ja erittäin epäsäännöllisesti. Hain postista ison vaatepaketin ja kaupasta pari kassia ruokaa ja niiden kanssa sitten menin noutamaan pojan kerhosta.
Kerhon pihassa sitten alkoi tuntua että kyllä muuten nyt sitten supistaakin ja kunnolla. Klo oli 11 ja kotimatka kului supistusten väliä kellotellessa. Tulivat suht napakoina 15-10min välein. Juuri ennen kotia päätin soittaa äitini varuilta lastenvahdiksi. Miehelle sanoin sisään päästyä että supistelee säännöllisesti ja voisi valmistautua että lähdetään Hyvinkäälle. Mies hyppäsi heti housuihin ja oli samantien lähdössä mutta minä toppuuttelin ja purin ruokakassit, vaatepaketin ja kävin suihkussa. Soitin myös Hyvinkäälle että ollaan kohta tulossa.
Äitini sitten soitteli että hän joutuu hakemaan siskonlapset myös mukaan ja mies siitä jo meinasi hermostua kun oli jo suurin piirtein autossa istumassa. Kävin sitten kysymässä voiko pojat mennä naapuriin siihen asti että äitini kerkiää meille jos jo lähdetään ajelemaan. Ja näin tehtiin. Supistukset tuli säännöllisesti mutta eivät olleet kipeitä. Ihan oli erilaista ajella kuin edellisellä kerralla kun tuntui että henki lähtee jo matkalla.
Hyvinkäälle päästyä mies jätti minut sairaalan eteen ja lähti viemään autoa parkkiin. Oltiin synnytysosastolla vajaa klo 12.30 ja ei kun saliin ja käyrille. Siinäkään ei tuntunut vielä pahalta ja manailin että parempi olisi että eivät lopahda kesken kun en viitsi enää kotiin lähteä. Kätilö katsoi käyrät ja totesi että supistelee ihan kivasti ja katsoi sitten kohdunsuun tilanteen joka oli 4-5cm auki. Käski soittaa kelloa kun tuntuu että tarvitsen jotain kipuun.
Jonkun aikaa lueskelin vaiva-lehteä ja kävelin kunnes tuli yksi supistus joka pisti silmissä mustumaan ja soitin kelloa että nyt voisi olla ilokaasun paikka. Sillä sitten mentiin siihen että supistusten väli oli olematon ja olin ihan pöllyssä koko ajan. Päätin että en tahdo olla pää sekaisin ja soitin kelloa että voisin ottaa sen spinaalin nyt vaikkei sitten vaikuttaisi loppuun. Kohdunsuu oli 6cm auki ja lääkäri tuli laittamaan spinaalin.
Kätilöiden vuoro vaihtui ja saatiin kätilöopiskelija joka vähän väliä kävi vointia tarkistamassa. Spinaali tehosi hyvin eli ei tuntunut yhtään mitään ja meinasi jo aikakin käydä pitkäksi. Kätilö sanoi että voidaan katsoa mikä on tilanne ja puhkaista kalvot josko nopeuttaisi hommaa. No olinkin sitten täysin auki ja kätilö puhkaisi kalvot ja käski soitta heti jos ponnistuttaa. Ei ponnistuttanut kuten ei ole edellisilläkään kerroilla ponnistuttanut. Odottelin aikani kunnes alkoi suurin teho puudutteesta hävitä ja aloin jälleen tuntea supistuksia. Soitin kätilön ja sanoin että voisin vaikka kokeilla ponnistaa vaikka ei kyllä mikään pakonomainen tarve ole. Kätilö totesi että pää näkyy ja että voinhan yrittää mutta jos ei lähde tulemaan niin ei kannata voimia tuhlata koska vauva voi hyvin.
Tuli supistus ja sanoin että voisin kokeilla nyt ja kätilö juuri pääsi sanomaan että vedä keuhkot täyteen ilmaa ja ponnista kunnolla niin pojan pää olikin jo ulkona. En siis edes kunnolla ehtinyt ponnistamaan. Napanuora oli kaulan ympärillä joten oli pakko hetki pidätellä että se saatiin pois ja sitten poika olikin jo ulkona. Kätilöitä nauratti että ei voi totta ollakaan että vauvat näin helposti syntyy. Klo oli 15.20.
Sain vauvan heti rinnalle ja syömään. Ei tullut repeämiä eikä mitään eli olo oli kuin ei synnyttänyt olisikaan. Ainut vaiva oli pukamat jotka jo ennen synnytystä vaivasivat. Mies katkaisi napanuoran ja pesi vauvan ja minä kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Sitten saatiin syömistä ja odoteltiin osastolle pääsyä.
Minä ja vauva mentiin osastolle kahden hengen huoneeseen ja mies lähti kotiin lapsia hoitamaan. Itse olin ihan kunnossa ja vauvakin oli terhakka ja söi hyvin joten kotiuduttiin jo seuraavana päivänä. Nyt sitten tässä totutellaan vajaa kahden vuorokauden ikäisen pojan kanssa taas vauva arkea ja sisarukset totuttelevat uuteen tulokkaaseen. Synnytys kesti siis kaikkiaan reilut neljä tuntia. Pojan mitat olivat 3486g ja 48,5cm sekä pipo 35cm. Rv:t oli 41+3. Poika on ihan siskonsa näköinen. Ja syntymäpäivä siis torstai 30.8. eli jäätiin sittenkin elokuun puolelle vaikka veikkasin että syyskuulle menee.
aliisa ja ylläri 2vrk
Pitkää tarinaa tästä ei saa tekemälläkään..=)
Eli maanantaina 13.8 yöllä kolmen aikoihin heräsin normaalille vessareissulle ja kun palasin sänkyyn, tajusin että hiukan supistelee. En hakenut edes kaurapussia, kun ajattelin etteivät vaan lopahda kokonaan... Tunti meni sängyssä pyöriessä, olo oli ihan hyvä. Neljän paikkeilla mies heräsi ja pyysin häntä soittamaan anopille, että voipi tulla lähtö ja pitäisi tulla esikoista vahtimaan. Menin suihkuun ja sen jälkeen supistukset olikin sitten jo ihan " kunnollisia" eli meinasi jalat mennä alta. Rauhassa kuitenkin päästiin sairaalaan ja silloin kello oli tasan 5.00. Ensin tietty käyrille, mutta kivut oli jo niin kamalat että mies melkein pakotti kätilön katsomaan myös alapään tilanteen (esikoisen kanssa avautuminen kävi kanssa nopeasti). Kätilö sörkkäs sormet sisälle ja huusi: Herranen aika, tämä on 9 senttiä auki, sä synnytät NYT!" Just ja just raahauduin miehen avustuksella synnytyssaliin, ettei tarvinnut siinä vastaanotossa ponnistella...
Salissa suoraan sängylle ja ponnistamaan. Pari ponnistusta (papereissa taisi olla ponnistusaika 5 min..) ja vauva oli ulkona, kello oli 5.27 eli ei ihan puolta tuntiakaan ehditty olemaan sairaalassa. Se niistä kipulääkkeistä, eipä siinä enää mitään ehtinyt saamaan... Yhden ainoan tikin sain alapäähän. Tilanne oli aika kaoottinen hetken aikaa, kun kaikki kävi niin odottamattoman nopeasti, mutta nyt jälkeenpäin tuntuu hienolta, että oma kroppa kesti tuollaisen rajun kokemuksen tosi hienosti. Sairaalasta päästiin pois jo keskiviikko aamulla, joten kaiken kaikkiaan pikainen visiitti!
NiiskuPiisku ja tyttönen
rv 39+1
pituus 51 cm
paino 3185 g