Kamalaa! Päiväkodinjohtaja sai minun puhelimessa itkemään!! :´(
Tämmöistä. Soitin päiväkodin johtajalle ihan vain kysyäksen hoitomaksuista. Kerroin meidän perheen tilanteen, eli esikoinen aloittaa hoidon nyt vajaa kaksivuotiaana ensi viikolla. Jään äitiys-lomalle 13.11, ja ajattelin varmuuden vuoksi pitää hoitopaika osa-aikaisena sen jälkeen. Tämä ihan vain siksi, että meille tulee talvilapsi (la 19.12) ja mikäli silloin esimerkiksi pakastaa 2 viikkoa putkeen kovasti, olisi esikoinenin jumissa kotona ilman mahdollisuuksia päästä ulos saatikka nähdä kavereita. Ajattelin tosiaan ihan vaan, että pääsisi kerran tai pari viikossa tarhassa käymään, ettei kiintymyssuhde kavereihin ja hoitajiin katkeaisi.
Yhtäkkiä tämä johtaja kysyi lapsen ikää, ja vastattuani sanoi " ai hän on niin pieni vielä" . Kysyin, että mitäs tuo tarkoitti? Hän siihen, että " niin no, ajattelin vaan, että toivottavasti lapsesi ei sitten tunne itesään hylätyksi kun JOUTUU tarhaan, vaikka uusi lapsi on kotona äidin kanssa" . Meinasin KUOLLA!! Tietenkin lapsi menisi tarhaan vain, jos ITSE HALUAA!! En minä tässä itselleni mitään ihmeen iisipäiviä yritä järjestelyllä kalastella, vaan ihan vaan ajattelin toiselta kannalta: ehkä lapsi kokee rangaistuksena ennemminkin sen, että kun pikkusisarus syntyy, sitten hän ei enää pääsekään mihinkään ja äitikin vaan imettää eikä tule edes leikkimään ulos.
Johtaja sitten totesi (tämän itku kurkussa selitettyäni) kylmällä äänellä, että " niin, meillähän on vielä TOISTAISEKSI tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten on ihan oma asianne, miten toimitte" . Eli vihjasi mielestäni kuitenkin ihan suoraan, että laiska äiti, joka ei jaksa hoitaa kahta lasta kotona.
Taidanpa perua ajatukseni ja solmia päivähoidon sittenkin vain siihen saakka, kun jään äitiyslomalle. Yritän sitten löytää lapselle muita virikkeitä. En halua, että kaikki päiväkodissa ajattelevat, että siitä hyvästä että lapseni on siellä ehkä 7 päivää kuussa, olen huono ja itsekäs äiti.
Itkettää vieläkin! Tällaista tämä raskaus on, vaikka kai pitäisi jättää tuo tulkinta omaan arvoonsa... Kun todellakin ihan käsi sydämella ajattelin VAIN lastani! Itse hoitaisin mielelläni molemmat kyllä kotona.
Kommentit (93)
Ihan turhaan vedat tahan keskusteluun (joka on aivan asian vieresta mista ap puhuu) paivakotien turvallisuus versus kotihoito.
Esimerkki.
karkasin itse 3,5v hoitopaikasta, jossa ei ollut KETAAN muuta hoitolasta kuin MINA!!!!!!!
Mitas tahan sanot?
haluaisin myos tietaa miten srk ja muut kerhot eroavat paivahoidosta? Miksi ne ovat " hyvaksyttavampia" kuin paivakodit. Mainitsit myos etta paivakodeissa ei lapset saa kunnon sylittelyita ja henkilokohtaista hoitoa. Olen kylla sita mielta, etta tyontekija, joka on koulutettu ja palkattu hoitamaan lapsia ja tekee sita X tuntia paivassa, on jossain tapauksissa PALJON parempi sylittelemaan ja vaihtamaan vaipaa ja hoitamaan pienta 1-2v lapsta, kuin loppuunpalanut ja vasynyt aiti. Nim. kokemusta on.
Onko jollain sisälukutaidossa ongelmaa...? Jokaisessa viestissäni olen painottanut, että lapsen hoitoon vieminen on oikeutettua ja järkevää jos äiti ei todellakaan jaksa lapsensa kanssa...
En tiedä onko tämä jotain uusavuttomuutta vai äitien omaan napaan tuijottamista jos ihan oikeasti ollaan sitä mieltä, että jokainen äiti jolla on kaksi alle 3v lasta on niin uupunut, ettei jaksa lapsistaan itse pitää huolta? Mikä ihmeen järki on tehdä lapsia tarkoituksella sellaiseen tahtiin, että jo valmiiksi tietää ettei tule jaksamaan? Ihanko tästä on tullut uusi " muotitauti" ? Kyllä ajan saatossa suurinosa äideistä on jaksanut kahden lapsen arjen... ja itse sellaisen pienellä ikäerolla kokeneena, sanoisin ettei se juurikaan eroa yhden lapsen arjesta... että jos jaksaminen on niin tiukilla, niin onhan se täytynyt huomata jo esikoisen ollessa vauva. Ehkäisyn aikakautena jokainen voi päättää itse lasten ikäerot oman jaksamisensa mukaan.
Tottakai hoitoon vieminen ja mihin tahansa hoitopaikkaan on lapselle parempi kuin kotona oleminen esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivän äidin tai muuten todella uupuneen äidin tai jos esim. syntyvällä vauvalla on suuria ongelmia. Äidin jaksaminen on tärkeää koko perheen kannalta. Ammattimainen hoito korvaa silloin perushuolenpidon kun äiti ei itse sitä jaksa taata. Tällaisessa tilanteessa hoitoon vieminen on jopa lastensuojelullinen teko ja paljon paljon parempi vaihtoehto kuin mikään muu.
Mutta ei ensisjainen ajatus voi olla, että jo kun pikkukakkonen pannaan alulle, päätetään että minä en sitten varmasti jaksa tämän ykkösen kanssa enää kun kakkonen syntyy. Ajatuksen pitäisi olla toisinpäin jaksan kyllä ja jos en jaksa niin sitten mietitään ratkaisuja jaksamiselle.
Kerhojen ero on siinä, että ne kestävät 1-2h kerrallaan ehkä kerran viikossa.
Ja jos lukutaitoa on, voi edellliseen viestiini palata ja huomata että mainitsin myös pph sattuneen kuolemantapauksen sekä sen että onnettomuuksia sattuu ihan vanhempienkin valvonnassa... Silti on pienempi riski ettei katoamista havaittaisi heti, jos lapsia on pihassa 1-4 kuin jos heitä on 60-70.
Saahan täällä kertoa mielipiteensä jokainen, niin minä kuin sinäkin. Se että täällä nousee barrikaadeille ja puolustaa omaa mielipidettään ja samalla takoo uinuvaa omaatuntoaan päähän, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi päivähoidossa nauttisi (minkäänlaisessa päivähoidossa). Tämän allekirjoittaa varmasti 90% päivähoidon ammattilaisista. Yleisin asian tiimoilta käyty ammattilaisten keskustelu koskee juuri äitejä jotka kuvittelevat lapsen saavan hoidosta jotain mitä eivät kotoa saa. On surullista nähdä, etteivät äidit enää luota omaan kykyynsä olla lapsen tärkein opettaja ;-( Suurinta itsensä aliarvostamista mitä voi olla... ajatella ventovieraan olevan parempi " äiti" lapselleen kuin mitä itse on... sillä niinhän se on. Lapsi kiintyy siihen joka hänen kanssaan eniten aikaa viettää ja jos hän on hoidossa 8-10h päivässä ja kotona hereillä alle 4-5h niin kenenköhän kanssa hän eniten aikaansa viettää?
Hei,
Pino on niin pitkä, ettei täällä kukaan enää mitään luekaan, mutta...
Mitä vikaa on valmistautumisessa tuleviin tilanteisiin? Kuten moni ymmärtäväinen on kirjoittanutkin, voi ennen synnytystä joutua pitkäänkin lepoon, äiti olla synnytyksen jälkeen aivan loppu tai vauva sairas/totaalihankala. Siinä vaiheessa päivähoitopaikka (päiväkoti vai muu on täysin makuasia, johon jokaisella tuntuu olevan oikea vastaus) voi pelastaa perheen arjen.
Ainakin pääkaupunkiseudulla hoitopaikkaa on tuossa vaiheessa turha ryhtyä ' hätäapuna' hakemaan. Tiedän läheltä että vauva, alle kaksivuotias ja äidin sädehoito syöpään ei tuo Espoossa mitään apua.
Miksi pitäisi lähteä siitä että minä pärjään pärjään pärjään.... kyllä itse niinkuin sankariäidin x-luvulla? Kaksivuotias ei nauti rättiväsyneestä äidistä, tiedän sen raskauspahoinvoinnin runteleman kevään jälkeen. Äiti oli hänestä aika tylsä tapaus ja hoitoon pääsy hohdokasta!
t. Tuulinäiti,
jonka 2,5 v tytär tasan tarkkaan jatkaa ryhmäperhepäiväkodissaan muutamana päivänä viikosta jos vain edelleen viihtyy
Olen lukenut tätä ketjua satunnaisesti, en siis kaikkia viestejä. Itse olen lastentarhanopettaja, jola ei ainakaan vielä ole ykskää lapsi karannut. Koputtaa puuta.
Siis minulla on kuuis lasta, enkä ajattele, että päiväkoti olisi lapselle paras mahdollinen hoitopaikka. onhan se laitos, jossa lapsen yksilöllisiä taipumuksia ei pystytä aina valitettavasti huomioimaan. utta ei se myöskään ole mikään kauhulaitos. Kyllä siellä lapset saavat ihan hyvää perushoitoa ja heistä pidetään huolta. Enkä usko tuota mammamuun kirjoitusta, että tänä päivänä mikään kunta myöntää avustajaa vain sen takia, että lapsi on kova karkailemaan. kyllä lapsella täytyy olla jotain muitakin ongelmia.
Itse en veisi enkä ole vienyt isompia hoitoon kun vauva on syntynyt, vaikka kuopus on sairas erityslapsi, mutta en nyt tuomitsekaan niitä jotka sen tekevät. Sikäli puolustan kerhoja , joissa kaikki lapset käyvät vain muutaman kerran viikossa. Päiväkoti ryhmä on kuitenkin lapsiryhmä, jossa lapset ryhmäytyvät ja saavat kavereita ja viettävät siellä arkipäivänsä. Tämä yksi lapsi joka tulee kerran viikossa on vähän pihalla muiden touhuista. Vähän niin kuin itsekin on vähän ulkona työpaikan jutuista jos käy siellä vain kerran viikossa. Eli tuo yksi hoitopäivä menee lapsen osalta vähän haahuilemiseksi ja paikkansa etsimiseksi.
En ehtinyt viikonloppuna koneelle, ja nyt sitten tulin katsomaan, että mistä täällä tänään puhutaan. Ilokseni ketjuni oli vielä hengissä ja pysynyt tosi asiallisena ja hedelmällisenä. Kiitos paljon!
Joku tuolla sanoi, että jos on itse sinut ratkaisujensa kanssa ja niistä varma, niin kestää paremmin muiden kommentit. Niin se varmasti on, mutta KUKA on oikeasti niin varma, ettei epäilisi ja kyseenalaistaisi valintojaan, kun kyseessä on lapsen hyvinvointi? Itse poden koko ajan syyllisyyttä vaikka mistä, vaikka pyrinkin koko ajan toimimaan lapsen parasta ajatellen. Kai se on joku pysyvä olotila, se äidin syyllisyys - jotkut ehkä kokevat sen voimakkaampana kuin toiset. Onneksi välillä osaan nauraakin itselleni. Täysimetin tätä tytärtäni 5½ kk ja sitten " sorruin" kerran korvikkeeseen, kun olin siihen asti ollut max 2 h erossa vauvasta ja kaipasin omaa aikaa. Lapsella oli lisäksi koliikki, elimme remontin keskellä vauva-ajan ja mieheni ei pystynyt tuolloin juurikaan auttamaan. Tästä huolimatta koin syyllisyyttä siitä, etten täyttänyt 6 kk:n täysimetys" sääntöä" . Joo, nyt se todellakin naurattaa, mutta ei silloin, kun täpöillä yritin olla täydellinen äiti.
Vieläkin on vähän tämä " täydellinen äiti" -syndrooma päällä. Oikeasti (ehkä olen hullu) ei ole käynyt toistaiseksi mielessäkään, että siihen päivähoidon jatkumiseen tai lopettamiseen voisi vaikuttaa minunkin jaksamiseni! Ajattelin koko ajan vain, että kamalaa, jos esikoinen kaipaa sitten itkuisena niitä kavereitaan, ja itse olen jumissa toise koliikkilapsen kanssa kotona jne.
Olemme nyt vielä viime hetkellä yrittäneet mieheni kanssa löytää hoitajaa kotiin. Tuleehan se sikakalliiksi, mutta ehkä nyt muutamaan kuukauteen olisi varaa, jos oikein tiukasti eletään. Ja saa " ostaa" itselleen hyvän omatunnon, kun lapsi saa jäädä kotiin. Takeita ei ole siitä, löytyykö hoitaja, mutta yritetään nyt vielä.
Oikeasti, vieläkään mulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tässä on paras ratkaisu. Oma hoitovapaalle jäämiseni olisi ylivoimaisesti parast ratkaisu, mutta se ei nyt vaan käy: äitiyspäivärahan määrä lasketaan joko edellisen vahvistetun verotuksen mukaan (2005, olin äitiyslomalla) tai 6 kk:n tulojen mukaan (jos jään hoitovapaalle, laskee raha noin 1500 euroa kuussa). Eli töissä on oltava, joten hoitopaikka pitää lapsella olla.
En tiedä yhtään, mikä olisi paras ratkaisu. Kai sen näkee viimeistään viikon päästä, kun tytär aloittaa hoidossa: jos itkee siellä vaan päivät pääksytysten, en tiedä mitä teen. Nytkin jo näen painajaisia tästä. taitaa olla niin, että tämä on äidille rankempaa kuin lapselle...
obsis
Oma esikoinen on ollut päiväkodissa pienten ryhmässä, jossa oli yksi hoitaja neljää lasta kohden. Hän sai hyvää perushoitoa. Nyt molemmat lapset ovat kotona. Sekä päiväkodeissa että perhepäiväjhoitajissa on eroja. Tämän on jokainen kotiäiti, joka ulkoilee samoissa puistoissa perhepäivähoitajien kanssa takuulla huomannut. Luultavasti suurimmassa osassa ammatteja on todellisia osaajia ja helmiä, mutta ikävä kyllä myös työhönsä kyllästyneitä, kyynisiä ja äkäisiä työntekijöitä.
...tuntuu olevan se, että toisen lapsen synnyttyä esikoinen jatkaa edelleen päivähoidossa. Omassa tuttavapiirissäni näitä on todella paljon.
Oma reilu 2-vuotiaani on päiväkodissa ja viihtyy siellä tosi hyvin, ja kaipaa näin loma-aikaan aktiviteetteja ja muiden lasten seuraa. Itse en tosiaan tiedä, mitä tekisin, jos toinen lapsi meille tulisi. Jotenkin se vaan tuntuu väärältä, ettei isompaa hoidettaisi kotona.
Kuten joku jo mainitsikin, ei päivähoitopaikkaa saa pikaisella aikataululla ainakaan täällä pk-seudulla. Joten hoitopaikoista on siis HUUTAVA PULA. Eikä sitä ollenkaan lievitä se, että paikan vievät lapset, jotka eivät sitä oikeasti tarvitse, koska voisivat olla kotihoidossakin. Tuntuisi jotenkin kohtuuttomalta se, että joku muu perhe joutuisi menemään kenties useallakin bussilla vaikeasti saavutettavaan hoitopaikkaan siksi, että ei saa esikoiseni " virike" hoitopaikan vuoksi lapselleen paikkaa lähempää.
Tämä siis sen enempää kantaa ottamatta siihen, mikä hoitomuoto on 2-vuotiaalle parhaaksi.
kuten jo aikaisemminkin mainitsin en ole koko ketjua jaksanut lukea ja joku tieto on voinut mennä vähän ohi. mutta nykyäänhän mikäli edellinen lapsi on alle kolme vuotias, niin äitiyspäivärahan saa saman suuruisena kuin edellisen lapsen äitiysloman aikana. Eli lasten välillä ei ole pakko mennä töihin päivärahan suuruuden takia.
5xmamma:
kuten jo aikaisemminkin mainitsin en ole koko ketjua jaksanut lukea ja joku tieto on voinut mennä vähän ohi. mutta nykyäänhän mikäli edellinen lapsi on alle kolme vuotias, niin äitiyspäivärahan saa saman suuruisena kuin edellisen lapsen äitiysloman aikana. Eli lasten välillä ei ole pakko mennä töihin päivärahan suuruuden takia.
...tämä on tiedossa. Mutta kun tuloni ovat nousseet siitä edellisestä 1600 euroa kuussa, joten ei ihan kannata...
obs
Olen lähihoitajana työskennellyt päiväkodissa ja perhepäivähoitajana 11v. Nyt olen hoitotuella, lapset 2.4 v ja 1v. Itse olen 30v.
Meillä on menossa tämä esikoinen puolipäivähoitoon nyt elokuun puoli välissä. Itse olen kotona kuopuksen kanssa, tosin etsin töitä koko ajan. Eli pian kai on toinenkin hoidossa.
Miksi näin siis? Meillä neuvolan kehotuksesta laitettiin hakemus ja näin ollen aloitamme päiväkodin. Esikoinen on ikäistänsä vanhemman oloinen ja todellakin tarvii paljon virikkeitä ja ohjatua toimintaa. Hän rakastaa piirtämistä, leikkaamista, liimaamista, maalaamista, ulkoilua mielin määrin. Koko ajan pitäisi olla ohjattua toimintaa.
Me kyllä käymme leikkipuiston ja seurakunnan avoimissa kerhoissa.
Lisäksi tähän vielä oma jaksaminen. Lapsemme on erittäin vähä/huonounisia ja unikouluja on pidetty jo monen monta. Sekä esikoinen jätti päiväunet pois 1.8v ja kuopuskin nukkuu vain yhdet unet päivällä 20-45min. Myös sitä äidin omaa jaksamista haetaan tämän hoidon yhteydessä.
Eli ap:lle, näin vanhempana sekä hoitohenkilönä, sinun ratkaisussasi ei ole mitään tuomittavaa, päin vastoin. Ajattelet lastesi parasta. Niinhän me kaikki teemme itseämme unohtamatta.
Tuulia
vaikuttaa harvinaisen paljon lapsensa hyvinvointia pohtivalta äidiltä ja uskonkin, että lopultakin osaat tehdä itse parhaan ratkaisun lapsesi kannalta... Töihinlähdöstä ja sen takia hoitoon viemisestä ei tarvitse syyllisyyttä kantaa, eikä siitä että pitää hoitopaikan kunnes uusi vauva kotiutuu. Näin tekisin itsekkin, koska olen joutunut loppuraskauksissani vuodelepoon ja sairaalaan sisään ja silloin hoitopaikka oli ja olisi välttämätön.
Minä en niinkään kyseenalaista tai arvostele ihmisten syitä viedä lapsensa hoitoon... olen ollut ja olen nyt samassa tilanteessa ja kokenut nämä kaikki em. keskustelun tilanteet... Syy miksi aiheeseen tartuin niin kärkkäästi on se, kuten moni keskustelussa kertoikin, että ihmiset alkavat ihan oikeasti kuvitella, että lapsen hyvinvointi vaatisi lapsen syöttämistä suoritusten ja tasapäistämisen putkeen mahdollisimman varhain ja että joku kasvatustieteen tutkinto tekisi hoitajista paremmin jaksavia ja ylipäätään parempia kasvattajia kuin omat vanhemmat. Tiesittekö, että ison osan kasvatustieteen kandin tutkinnosta voi nykyisin opiskella verkossa.
Lastenhoito on niin pitkälle persoonalla tehtävää työtä ja porukkaan mahtuu tosiaan niin kirjava variaatio hoitajia (ja tunnen hyvin tosiaan kymmeniä hoitajia, kun itsekkin olen alalla ollut), aina siitä tädistä jota tulee todella ikävä kun lapsi siirtyy kouluun, siihen joka itseasiassa inhoaa näitä räkänokkia, mutta tekee työtä palkkansa eteen. Toivottavasti useimmille osuu kohdalle ne mukavat ja motivoituneet kuitenkin... Mutta se miten nämä vieraat aikuiset voisivat korvata jonkun mielestä äidin, se on iso mysteeri???
Ja kun joku puhui marttyriudesta ja kärsimyksen kruunusta, niin toivon totisesti etteivät omat lapseni tai kenenkään muunkaan joutuisi kokemaan itseään äidin kärsimysten aiheuttajiksi! Huh!
Niin äiti x5 tottahan toki lapsella on diagnoosi... ei avustajia tietenkään myönnetä muuten. Hänellä on ADHD eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö. Esikouluryhmässä (puolipäiväisessä) on kuitenkin 2 aikuista ja 15 lasta. Lain mukaan tuossa ryhmässä saisi olla 13 lasta/aikuinen. Tytölle nimetiin henkilökohtainen avustaja noiden kahden aikuisen lisäksi nimenomaan sillä perusteella, että neurologin lausunnossa luki hänen olevan täysin valvottava, eikä päiväkodissa voitu taata edes hänen turvallisuuttaan tuolla lapsi/hoitajasuhteella. Tyttö ei ole kehitysvammainen tms. ylivilkkaus ja tarkkaamatomuus ovat suurimmat ongelmat. Toki olen iloinen avustajan saannista muutenkin, koska hän tarvitsee apua keskittymisessä, mutta nimenomainen myönätmisperuste oli tuo riittävän valvonnan takaaminen!
Meillä kaksoset, tyttö ja poika aloittivat hoidossa 1v 7kk vanhoina. Hyvin meni ja loistavasti viihtyivät. Tulin sitten uudelleen raskaaksi niin että ikäeroa kaksosille ja vauvalle tuli 3v. Silloin ajattelin heti että kaksoset jäävät osittaishoitoon, niin että olisivat 3 päivää viikossa koko päivän hoidossa. Mun mielestä se oli paras ratkaisu kaikkien puolesta, niin omani, kaksosten kuin vauvankin. Kaksoset ovat hyvin omatoimisia ja itsenäisiä. Siksi ajattelin etteivät tuntisi mitään hylkäämistä vaikka hoitoon menisivätkin.
Tulikin vaikea raskaus ja jouduin hieman puolenvälin jälkeen jäämään sairaslomalle. Kelan rahoille tiputtuani todettiin ettei meillä ole enään varaa pitää lapsia edes osapäivähoidossa, tähän vaikutti myös se että sain huomattavasti pienemmät äitiyspäivärahat kuin olin alun perin luullut.
Sanoin siis hoitopaikat irti, tippa linssissä kun ajattelin lasten järkyttyvän kun joutuvat jäämään kotiin. Jäivät kotiin siis 2 kk ennen la:ta.
Kotona olo yllätti mut totaallisesti. Yllättäen viihtyivät ihan perussetissä. Ulkoilua, videoita ja pientä puuhastelua, siis ihan normaalia arkea. Ei askartelua tai muitakaan suuria hetkiä. Kertaakaan eivät ole kotiin jäämisen jälkeen kysyneet hoitoon menosta. Toisin kuin kuvittelin. Luulin että mankuisivat oikein hoitoon. Supisteluiden ja muutenkin uuvuttavan raskauden aikana en tosiaan tehnyt mitään kamalan erikoista.
Vauva syntyi ja oikeesti, meidän itsenäisistä ja omatoimisista lapsista tuli vauvoja. Tavarat tulivat housuun ja muutenkin äidin syli ja halit olivat niin tärkeitä. Varsinkin pojasta on tullut oikein äidin poika. Loukkaantuu helposti jos en huomioi välillä häntäkin, vain vauvaa. Heistä on oikeesti tulleet juuri sellaisia että loukkaantuisivat vain jos veisin heidät hoitoon, että saisin olla vauvan kanssa kahdestaan. Minun isovanhemmat ovat ottaneet lapsia kerran viikossa tai kahdessa hoitoon niin että olen vauvan kanssa kahdestaan. Ja jo silloin poika varsinkin on aika loukkaantuneen oloinen ja muutenkin hoidossa kyselee vähän väliä että pääseekö kotiin ja milloin äiti tai isi tulee hakemaan.
Selvästi haluavat olla äitinsä kanssa, vaikka ei se meidän arki herkkua aina ole. VAuva valvotti muutaman ekan kuukauden ja olin ihan rätti. Mutta yllättäen isommille kelpasikin vain ulkoilu ja videot. Minä hoidan vauvaa ja olen läsnä heidän jutuissaan edes jonkin verran.
Nyt kun tosiaan ovat olleet maaliskuusta asti kotona ja vauva 3kk, niin olen onnellinen että meeidän raha-asiat menivät mönkään ja pakosta muksut jäivät kotiin. He viihtyvät hyvin kotona ihan tässä tasaisen tappavan tylsässä arjessa. Kuhan ulos pääsevät ja kavereita näkevät, se on tärkeintä.
Ja nyt ajattelen asiaa niinkin, että miksi ihmeessä ihmiset ajattelevat että pitää koko ajan tapahtua, askarrella, leipoa, laulaa ja leikkiä. Kyllä ne lapset vähän vähemmälläkin pärjää. Ja oppivat kyllä.
Tämä nyt vain oli tälläinen tarina, jokainen tekee niinkuin tykkää, mutta välillä voi olla että siitä aktiviteetteja tarvitsevasta itsenäisestä lapsesta tuleekin kotihiiri ja äidin sylivauva, ja viihtyy siinä, vaikka vauva olisinkin toisessa kainalossa:)
Ja vielä sen verran, että ei tämä arki vauvan ja kahden 3 vuotiaan kanssa ole ollut todellakaan niin kamalaa kuin olisin voinut kuvitella:) Kun kaikkea ei tee viimeisen päälle eikä stressaa olemattomia, aikaa jää kaikille lapsille ihan sopivasti
Todellakin ihana tarina Martina 1! Ja kuvasi niin täydellisen hyvin sitä mitä minäkin ajoin takaa...
Arki lasten kanssa voi olla väsyttävääkin, mutta myös palkitsevaa ja mukavaa... harvemmin kuitenkaan mahdotonta. Eivät ne lapset niin paljon ohjelmointia tarvitse lopultakaan.
Meidän perheellä on kokemusta kolmesta eri päiväkodista ja jokaisessa on ollut aivan ihana henkilökunta, todella mukavia leikkikavereita, hyvä ruoka, paljon ulkoilua, musiikkituokioita, askarteluja. Kaikkea mitä lapsemme ovat halunneet ja tarvinneet ja mitä minä en aina ole syystä tai toisesta pystynyt tarjoamaan (olen joko ollut töissä, sairaana tai hoitanut intensiivisesti vauvaa).
Minusta on aivan käsittämättömän typerää ajatella että lapsen hoitotilanteen olisi PAKKO muuttua sen perusteella mikä on äidin tai isän toimeliaisuustilanne. Miksi ihmeessä lasta pitäisi rankaista pakottamalla hänet kotiin vain siksi että hänelle on sattunut syntymään sisarus?
Suomen varhaiskasvatuksen tasoa olisi parannettava mutta se ei tule koskaan tapahtumaan jos äidit aina pitävät itseään ylivertaisina kasvattajina. Äidin läheisyys ja syli ja huolenpito on tärkeää, mutta lapsi tarvitsee kehittyäkseen myös muuta. Kotihoidon puolesta vauhkoaminen on mielestäni aivan naurettavaa.
mammamuu2:
Kerhojen ero on siinä, että ne kestävät 1-2h kerrallaan ehkä kerran viikossa.
J
Täällä meilläpäin srk:n kerho on 3 h päivässä ja joka päivä, eli ei mielestäni juurikaan eroa ajallisesti osa-aikahoidosta. Muuten erot onkin huimat: Päiväkodissa on paremmin koulutettu henkilökunta, henkilökuntaa on enemmän per ryhmä ja päiväkodilla on aidattu turvallinen piha, kerholla ei.
Ei ole vaikeaa havaita kummassa saa laadukkaampaa virikehoitoa...
observatrice:
Oikeasti, vieläkään mulla ei ole hajuakaan siitä, mikä tässä on paras ratkaisu. Oma hoitovapaalle jäämiseni olisi ylivoimaisesti parast ratkaisu, mutta se ei nyt vaan käy: äitiyspäivärahan määrä lasketaan joko edellisen vahvistetun verotuksen mukaan (2005, olin äitiyslomalla) tai 6 kk:n tulojen mukaan (jos jään hoitovapaalle, laskee raha noin 1500 euroa kuussa). Eli töissä on oltava, joten hoitopaikka pitää lapsella olla.
obsis
Jos edellinen lapsesi ei ole täyttänyt kolmea vuotta ennen seuraavan äitiysloman alkamista, saat suoraan saman ä-rahan kuin edelliselläkin kerralla. Normaalin päivärahan takia töihin ei siis enää tarvitse lasten välissä mennä. Uudistus astui voimaan pari vuotta sitten.
mammamuu2 - 29.07. 22:16 (36/57)
Tutustukaa tilanteeseen ensin ja puhukaa sitten
Tiukkis76... sanot että uskot että päiväkodissa on enemmän syliä lapselle kuin perhepäivähoidossa. Kerroppa minulle rehellisesti oletko ihan henkilökohtaisesti ja lähietäisyydeltä seurannut tätä?
Tiesitkö, että päiväkodissa yhtä hoitajaa kohden voi pahimmillaan olla 13 lasta? Kun perhepäivähoitajalla saa olla 5? Tämä on ihan lakipykälien mukaista... 26 lapsen puolipäiväryhmässä ei tarvitse olla kuin 2 hoitajaa... siinä se yksi sitten vahtii 25 lasta kun toinen pissattaa sitä yhtä...
Lisäksi päiväkotiryhmässä lapset ovat samanikäisiä toisinkuin perhepäivähoidossa. Eli ryhmässä voi olla 20 samana päivänä aloittanutta 1-2 vuotiasta syliä kaipaamassa, vaipanvaihtoa tarvitsemassa jne. Perhepäivähoitajan lapset harvoin aloittavat kaikki samana päivänä ja iältään he ovat 1-5 vuotiaita joista enintään 2 voi olla alle 2v... 2 pientä mahtuu syliin samanaikaisestikkin.
Edelliseen viestiin vastaten:
Päiväkodissa alle 3-vuotiaita saa yhdellä aikuisella olla ainoastaan 4 eli 12 lapsisessa ryhmässä on oltava 3 hoitajaa sekä yleensä avustaja. Isommille lapsille ryhmäkoko lasketaan niin että 7 lasta kohti pitää olla 1 koulutuksen omaava aikuinen.
Perhepäivähoidossa saa olla 4 täysipäiväistä lasta jotka voivat olla kaikki vaikka 2-vuotiaita sekä 1 puolipäivänen esim. eskarilainen. Tästä määrästä vähennetään hoitajan mahdolliset omat hoitoikäiset lapset. Eli jos hoitajalla on 1 lapsi saa hän ottaa hoitoonsa vain 4 lasta.
Muistathan kuitenkin, että perhepäivähoidossa luku on muuttumaton=fakta. Päiväkodissa tuo luku on laskennallinen, mikä onkin se suurin ongelma...
Eli aamulla ja illlalla voi hoitajaa kohden tuo 4 lasta ylittyä moninkertaisesti. Aamulla on vain yksi hoitaja ottamassa lapsia vastaan ja illalla lapsia luovuttamassa... silloin lapsia voi olla periaatteesa vaikka koko 12 lapsen ryhmä/yksi hoitaja... Tilanne on sama jos yksi hoitajista sairastuu, aina ei sijaista palkata tai ehditä saada hoitajaa paikkaamaan (juuri meidän päiväkodin johtaja sanoi, ettei aina saada mistään sijaista vaikka haluttaisiinkin sellainen ottaa=kertoi tämän uusien lasten tutustumistilaisuudessa). Pph ryhmässä ryhmäkoko ei saa ylittyä hetkellisestikkään, päiväkotiryhmässä sensijaan saa.
Tänään keskusteltiin aiheesta myös työpaikalla. Työkaveri kertoi, että 4v tytön ryhmässä tulee tänä vuonna olemaan 23 lasta ja 3 hoitajaa... oli kieltämättä vähän huolissaan... saivat tietää sen vasta nyt, kun päiväkoti heinäkuun tauon jälkeen alkoi tänään...
Toivottavasti ei tosiaan mistään löydy 1-2 vuotiaitten ryhmää jossa näin pieni hoitajamäärä toteutuisi... mutta kun puhutaan esim. 3v ryhmästä niin se on periaatteessa mahdollista. Puolipäivähoidossa siis, mutta miten se asia muuttuu jos lapsi on hoidossa 4h tai 6h kyllä sitä syliä ja turvallisuutta tarvitsee niiden ensimmäisten 4h aikanakin.
Kyllä juu ulkoilee yli 100 lasta ihan samalla pihalla... enkä näe mitään eroa vaikka niitä olisi VAIN vaikkapa 75. Millä ilveellä kuvittelette, että ryhmän hoitaja pitää pihalla silmissään ne oman ryhmän 12 taaperoa jos ympärillä pyörii 60-70 vilkasta lasta? Ei kyse nyt ole tarkoista luvuista vaan siitä, että jos vaikka pph on omalla pihallaan leikkipaikalla 4 lapsen kanssa, niin takuu varmasti huomaa heti jos 1 katoaa... päiväkodissa katoaminen voidaan huomata vasta kun ollaan menossa sisään... Lisäksi päiväkotien pihat (useimmat joilla olen käynyt katsomassa) ovat sellaisia, ettei koko piha-aluetta voi samanaikaisesti nähdä... on siis mahdotonta pitää ryhmää kasassa niin että yhdessä paikassa seisten näkisi kaikki ryhmän lapset samanaikaisesti.
Tämä on mielestäni selkeä turvallisuusriski. Niin iso, että oma ylivilkas kuopukseni joka on päättänyt karata eskarista ja on superhyvä kiipeämään, sai henkilökohtaisen avustajan. Ei päiväkodissa pystytä takaamaan tämänkaltaisen lapsen turvallisuutta ilman omaa " henkivartijaa" . Mutta kuka tahansa lapsista voi saada päähänsä häipyä päiväkodin pihalta, kuka heidän turvallisuutensa takaa.
Kaveri oli töissä pääkaupunkiseudulla päiväkodissa (en mainitse nimeltä päiväkotia) ja kertoi, että sen vajaan vuoden aikana jonka siellä oli, karkasi päiväkodin pihasta useampia lapsia! Yksikin niin, että vanhemmat löysivät lapsensa kotiovelta kun menivät kodin kautta päiväkodille. Tulivat sitten lapsen kanssa takaisin muka häntä hakemaan, eikä päiväkodissa oltu edes huomattu lapsen katoamista...
Pikku Antton hukkui kun karkasi päiväkodista ja vähän aikaa sitten yksi taapero jäi jonkun kiipeilytelineen alle ja tukehtui...
No tämä nyt menee vähän yli. Kyllähän päiväkodin hoitoon tottakai pitää voida luottaa ja onnettomuuksia sattuu vanhempienkin valvonnassa (ja tasapuolisuuden nimissä, hukkui se yksi pph hoitolapsikin)... Ärsyttää vaan niin suunnattomasti tämä iänikuinen (olen ollut palstalta poissa varmaan 4v ja samat keskustelut vaan jatkuu kuin silloinkin) päiväkotien ylistäminen... Ei kaikki ole sitä miltä ehkä äkkiseltään näyttää!
Tässä kopio eräästä päiväkotien lapsiryhmien kokoa ja turvallisuutta koskevasta jutusta:
Ryhmäkoko on päivähoitolain uudistuksen kipukohta
Päivähoitolakia uudistetaan, jotta käytössä olevat toimintaresurssit saataisiin vastaamaan perheiden muuttuneita tarpeita. Lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukeminen ja lasten hyvinvoinnin edistäminen sisältyvät kauden keskeisiin tavoitteisiin.
Lakiuudistuksen kipeäksi kohdaksi on noussut päiväkotien ryhmäkoko. Laki määrittelee yhden hoitajan vastuulle enintään seitsemän yli kolmivuotiasta tai neljä alle kolmivuotiasta lasta. Käytännössä määritelmää kierretään:
" Lakia noudatetaan kunnissa kirjaimellisesti, mutta lain henki ei aina toteudu" , neuvotteleva virkamies Kari Ilmonen stm:stä sanoo.
Paikkojen ylitäyttö sallitaan laissa tilapäisesti, mutta jotkut kunnat ovat alkaneet toteuttaa poikkeusmomenttia systemaattisesti. Aika ajoin syntyy tilanteita, jolloin hoitajien määrä ei riitä takaamaan lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia.
Vuorohoidon erityistarpeita laissa ei ole huomioitu. Ryhmävastuiden nykyiset määrittelyt eivät päde, kun ryhmäkoot, lasten hoitoajat ja -aikataulut alinomaa vaihtelevat ja vaikuttavat niin ryhmädynamiikkaan kuin lasten kokonaisetuun ja turvallisuuteen.
Päivähoitolakiin etsitään aukottomia toimintamalleja muun muassa ryhmäkokojen, hoitovastuiden ja sijaisjärjestelmien kehittämiseksi.
Yksi päivähoitokeskustelun kaikupohja on helmikuussa perustettu Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta. Se pohtii tilannetta eri näkökulmista ja sovittaa yhteen eri hallinnonalojen, järjestöjen, tutkimus- ja koulutuslaitosten, kuntien ja muiden tahojen kantoja ja tarjoaa aineksia päivähoitolain uudistajille. Neuvottelukunnan toimiaika jatkuu vuoteen 2007.
20.4.2005
Jos esim. 12 lapsen ryhmässä on kolme aikuista, se tarkoittaa neljää 1-2 vuotiasta/hoitaja (pph saa olla siis vain 2 alle 3vuotiasta). Jos yksi hoitajista sairastuu, eikä sijaista saada tai kunnassa ei sijaisia lyhytaikaisiin poissaoloihin palkata, jää suhdeluvuksi 6 lasta 1 aikuista kohden. Jos lasketaan, että esim. rauhalliseen vaipanvaihtoon menee 30min/lapsi päivässä (3x10min), niin pelkästään vaipanvaihtoihin tarvitaan päivässä 6h mikä merkitsee että kahden aikuisen ollessa hoidossa, hoitopäivästä menee molemmilla 3h vaipanvaihtoihin... tai sitten homma tehdään parin minuutin liukuhihnatyönä ilman " turhia" seurusteluja.
Tai ulos pukeminen tiukasti varmaan saa vedettyä pukemisen 5min/lapsi.. Uloslähtö kestää n. puoli tuntia jos kaikki kolme hoitajaa on paikalla, mutta paljon enemmän jos vain kaksi onkin paikalla... Ja jos on vain kaksi, niin odottaako ne hikiset tenavat eteisessä vaatteet päällä... vai onko niin, että kun kaksi ensimmäistä on puettu menee toinen ulos ja toinen jää pukemaan. Puolen tunnin kuluttua ulkona on enemmän kuin puolet lapsista yhden hoitajan vahdittavana...
Entä sitten tämä... Päiväkoti on auki 6.30-17 eli 10,5h. Hoitajien työaika on 8h ja sen lisäksi heillä on ymmärtääkseni yhä pekkaset käytössä joita kai yleensä käytetään kerran viikossa työpäivän lyhennyksen muodossa.
Aamulla töissä on vain yksi hoitaja, samoin illalla, ainoastaan päivällä kaikki 3... todennäköisesti tunnin molemmista päistä on vain yksi hoitaja... Silti tämä ei ole mitenkään kiinni lasten hoitopäivän pituudesta... Jos ryhmässä tulee 6 lasta jo 7 ja 6 lähtee vasta 17 niin yksi hoitaja siis hoitaa tuonsuuruista ryhmää ainakin sen tunnin yksin.
Laskekaa nyt itse hyvät ihmiset... mitenkä siinä sitten lapsia sylitellään ja hoidetaan yksilöllisesti?
En nyt halua mitenkään mustamaalata, mutta kannattaa sitä vähän pohtia. Jos lapsi pitää viedä hoitoon syystä tai toisesta, niin sitten pitää, ei sille mitään mahda... mutta jos ei tarvitse! niin miksi ihmeessä sitten veisi... mitä ihmeen virikkeitä se lapsi saa?
Ihanteessakin yhdellä hoitajalla on 4 lasta. Vaipanvaihtoon menee 1h päivässä (ja siinäkin ollaan aika vikkeliä, eli ei seurustella/sylitellä, isketään vaan vaippa päälle ja viellä kumihanskat kädessä " hygieniasyistä" ), toinen tunti menee riisumiseen ja pukemiseen, 1-1,5 tuntia ulkoilaan (=ei ohjattua) ja sitten syödään n. 30min ja nukutaan 2h ja siinä se päivä sitten menikin... ehkä jokunen pieni laulutuokio tai satutuokio johonkin väliin ehditään änkeämään...