Kamalaa! Päiväkodinjohtaja sai minun puhelimessa itkemään!! :´(

...kuulostaa ihan hassulta ja aika naurettavaltakin, että periaatteessa ensin on ihan ok ja normaalia viedä 2v lapsi kokopäiväisesti hoitoon, mutta sit kun veis yhdeks päiväks kahdesti kuussa, ni NAPS yht´äkkiä se onkin kamalinta mitä lapselle voi tehdä.



Heh.. no ehkä vähän kärjistettynä, mutta ymmärrättekö mitä tarkotan?



Esim. niin, että vanhemmat käy töissä ja lapsi on kokopäiväsesti 5pvää viikossa tarhassa... se on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Sit vaikka kuukauden päästä äiti jääkin kotiin ja lapsi käviskin enää 1pvn kahdesti kuussa, niin sitten se yht´äkkiä onkin ei-hyväksyttävää, lapselle " vahingollista" , liian rankkaa " kun se on niin pieni" , jne... Tms. Kuulostaa ihan hassulta?! Eihän se kaiken järjen mukaan niin voi mennä... :)



Burde

Toinen lapsi on tulossa, laskettu aika lokakuussa, jolloin esikoinen 2,5-vuotias. Esikoinen on ollut päiväkodissa 1v2kk lähtien ja viihtyy siellä loistavasti. Hänellä on siellä yksi " bestiskin" , jonka kanssa ovat kuulemma kuin paita ja peppu. :)

Alunperin ajattelinkin, että pidän esikoisen hoidossa vielä vauvan syntymän jälkeenkin 1-2 pv / vko (4-6 tunnin päiviä), mutta hoitajilta sain ihan vastaavanlaista palautetta kuin ap. Myöhemmin vielä kuitenkin perusteltiin tutkimuksilla yms. että alle 3-vuotiaita ei suositella tuotavan osa-aikahoitoon, kun perheeseen syntyy uusi lapsi, että lapselle paras paikka on kyllä kotona. Alkuun hämmennyin ja vähän ehkä pahastuin minäki noista kommenteista, kun mielestäni tosiaan esikoinen viihtyy hoidossa niin loistavasti. Mutta sitten aloin miettimään asiaa vähän tarkemmin ja kyllä ehkä kuitenkin olen samalla kannalla päiväkodin henkilökunnan kanssa (meidän perheen osalta siis ainakin).

Vaikka esikoinen viihtyykin hoidossa, viihtyy hän kyllä kotonakin. Suurimmat kiukuttelut tulevatkin useimmiten lomien jälkeen, kun on oltu perheen kesken ja sitten taas palataan arkeen ja hoitoon. Hoidossa viihdytään, mutta kotona sitten päästetään paineita ihan selvästi. Nyt vielä, kun juuri muutimme uuteen kotiin ja olin esikoisen kanssa 3 viikkoa kotona kesälomani ajan, huomasin, että äitiä ja isää tarvitaan _paljon_ uuden elämänmuutoksen tullessa eteen. Voin vain kuvitella, mitä se on sitten, kun kakkonen syntyy.



Meidän perheessä onkin nyt päädytty siihen, että esikoinen on hoidossa niin pitkään, kunnes vauva syntyy ja sitten syssymmällä katsotaan tilannetta uudestaan, kiinnostaisiko esikoista esimerkiksi päiväkerhoissa tai vastaavissa käyminen sillon tällön.



Näin meillä ja kyllä teilläkin varmasti löytyy ratkaisu, joka tuntuu sitten ihan oikealta teidän perheelle. Ymmärrän, että pk-johtajan sanat saattoivat tuntua henkilökohtaisilta ja ehkä hän olisi voinut hieman asiallisempi olla, mutta kyllä hänkin varmasti on ajatellut lapsen parasta sanomisissaan. :)



S, esikko 2v3kk ja kakkonen rv 29

Ensinnäkin kannattaa perustella ratkaisut ensin itselleen ja hyväksyä ne. Vasta sitten on oikeasti valmis kohtaamaan myös mahdollisesti ulkopuolisten eriävät mielipiteet. Minulle jäi sellainen tunne, että et itsekään oikein ole sujut omien ratkaisujesi kanssa ja siksi pahoitit mielesi niin raskaasti. Toisaalta ihmettelen myös pk:n johtajan avautumista aiheesta. Alan ammattilaisella tulee olla kyky hyväksyä myös sellaiset ratkaisut, jotka eriävät mahdollisesti omista henk.koht. arvoista tai mielipiteistä. Teidän tilanteessanne, missä pk-päiviä on takana puhdas nolla, johtajan tehtävänä ei ole kyseenalaistaa ratkaisujanne, vaan toivottaa lapsenne tervetulleeksi.



Itse en ehkä toimisi samalla tavalla kuin sinä olit suunnitellut, mutta se ei missään nimessä tee sinun valintojasi omiani huonommiksi tai vääriksi. Meidän perheeseemme odotetaan haikaraa seuraavien viikkojen aikana ja 2v4kk lapsemme jatkaa kotihoidossa, kuten tähänkin asti. Toisaalta, olimme muutenkin suunnitelleet hoitavamme lasta kotona X-vuotta, olipa hän sitten ainokainen tai saisi siasruksia. Mikäli olisin ollut menossa töihin ja pk-paikka olisi hankittu, luulen, että riippuen aloitusajankohdasta, lapsemme olisi suunnitelmien mukaan siellä aloittanut. Mutta kuten sanottua, meillä kun alkutilannekin on täysin erilainen, tilanteemme ovat jo lähtökohdiltaan erilaiset. Mutta voisin kuvitella, JOS lapsemme olisi jo pk:ssa ollut, hän siellä periaatteessa kokopäiväisenä jatkaisikin. Luultavasti joka päivä häntä ei kuitenkaan sinne vietäisi, vaan enemmänkin fiiliksen mukaan. Paljon riippuisi lapsesta, miten hän kaiken uuden kokee.



Voi nimittäin olla, että vanhempi lapsi kaipaa nimenomaan niitä omia juttujaan ja pk edustaa mielestäni juuri sitä. Suurimmaksi osaksihan lapset viihtyvät niissä hyvin ja lapset kokevat olevansa tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta. Sehän ei poista tietenkään vanhempien kasvatusvastuuta ja yhteistä aikaa, vaan pikemminkin on hyvä lisä ja tuki. Teidän tapauksessannehan kyse ei ollut mistään lapsen dumppaamisesta toisten vastuulle, vaan alkuperäiset suunnitelmat sanelivat, miten perheessänne lastenhoito tullaan järjestämään.



Itse olen suunnitellut, että mahdollisesti ensi keväänä, kun lapsi täyttää 3 vuotta, hän aloittaa pk:ssa. Ja joka väittää, ettei esim. 2-vuotiaalle kaverit ole vielä tärkeitä, on totaalisen väärässä ainakin meidän lapsemme kohdalla. Jo parin päivän ero parhaista ystävistä aiheuttaa meillä selvää alakuloa ja ikävää. Myös kiukkuisuus on tuttua, koska lapsi on omiin ystäviinsä ehtinyt kiintyä. Toki tämä menee muutamassa päivässä ohi, kun muisti on kuitenkin niin lyhyt, mutta itse koen, ettei lapsen tarvitse moisia tunteita kokea, jos ne on mahdollista välttääkin. Meillä ainakin kavereista puhutaan paljon ja nimenomaan lapsen aloitteesta. Päivän kohokohtia ovat yhteiset hetket parhaiden kavereiden kanssa, vaikka ne nykyisellään sisältävätkin tunteista eniten ehkä kinaa ja tönimistä... Mutta nekin kuuluvat lapsen kehitykseen ja valmistavat heitä maailman myllerryksiin.



Pitkä vuodatus ja osin asian vierestäkin ehkä. Pointtina oli kuitenkin se, että teitpä minkä tahansa ratkaisun, joku on aina eri mieltä. Aikuisen ihmisen kuuluu soraäänetkin kestää ja nousta niiden yläpuolelle ja seisoa rohkeasti valintojensa takana. Ymmärrän, että raskaus nostaa tunteesi pintaan, mutta pakko on vain pysyä vahvana.



Kovasti tsemppiä, päädyitpä mihin tahansa ratkaisuun. Ja muista vielä, että vaikka huomaisit myöhemmin tehneesi kenties väärän ratkaisun, ei sitäkään kannata katua tai häpeillä. Tuskin voit saada mitään peruuttamatonta pahaa aikaan, päätitpä mitä tahansa.

Kaikkia kirjoituksia en lukenut ja varmaan joku kirjoittikin samaa jo. Mutta siis mun mielestä monet unohtavat sen pointin, että jos tulee toinen lapsi ja esikoinen jatkaa hoidossa, niin suurin " ongelma" voi olla se, että esikoinen ei ymmärrä, miksi vauva saa olla kotona, mutta hän ei.



Ei mielestäni ole kysymys siitä, että kyllä lapsi viihtyy hoidossa, kun ennenkin viihtynyt tai että sielää on toimintaa jne. Pointti on siinä, että ei varmasti 2 vee osaa sanoa, että äiti, miksi minä menen päiväkotiin, mutta sinä olet vauvan kanssa kahdestaan kotona. Siis tunteen ne on pienelläkin, ei vain osaa niistä kertoa.



Mutta siis ap, mielestäni, jos oman jaksamisesi kannalta on tärkeää, niin muutamat päivät kuukaudessa hoidossa ei varmasti pahasta ole lapsellesi.



Se, että laittaa lapsen päiväkotiin vain sen takia, että siellä on kavereita ja toimintaa, niin onhan niitä muitakin paikkoja kuiin päiväkoti. Riippuu tietenkin kaupungista, mutta jos itse on kotona ja lapsi 3 vuotias, niin voisiko ajatella esim. puistotätitoimintaa, perhekerhoja, seurakunnan kerhoja tai muita aktiviteetteja.

Missä ihmeessä lapsenne on hoidossa? Oma esikoiseni on ollut hoidossa kahdessa eri päiväkodissa osa-aikaisesti kuopuksen syntyessä eikä kummassakaan ole sanottu asiaan yhtään mitään negatiivista. Olen keskustellut asiasta hoitajien ja johtajien kanssa eikä päätöstäni ole mitenkään kritisoitu, pikemminkin päinvastoin (esikoinen oli kyllä vähän vanhempi ja oli jo ollut pidempään hoidossa).



En tiedä onko se oikein mutta itse sanoin aina esikoiselle että äidin pitää tehdä myös töitä vauvan nukkuessa eikä hän sitä kyseenalaistanut.



Nyt on muuten alkanut olla keskustelua siitä että varhaiskasvatus voisi olla hyväksi jo nuoremmillekin. Enää ei ehkä olla ihan niin vakaasti sitä mieltä että kolme on juuri se oikea ikä.



Huono omatunto onkin sitten jo toinen juttu.

Päiväkotihoito on LAITOSHOITOA, jonne lapsi on pakko viedä kun vanhemmat ovat töissä. Yleensä ottaen lähes kaikkien ihmisten on pakko käydä töissä, ja täksi aikaa on lapsi tietenkin vietävä jonnekin hoitoon. Mutta jos äiti tai isä on kotona ja on mahdollisuus hoitaa lasta itse, miksi ihmeessä viedä lapsi jonkun muun hoidettavaksi? Mun mielestä tältä kantilta ei tee eroa, onko lapsi hoidossa kaksi vai viisi päivää viikossa, jos jompikumpi vanhemmista on kotona, lasta ei kuulu viedä laitokseen jonkun muun hoidettavaksi.

Ja kyllä, pahoittelen kärkevää kommenttiani, mutta en ymmärrä miksi kaksivuotias tarvitsee virikehoitoa päiväkodissa.

burde:

...kuulostaa ihan hassulta ja aika naurettavaltakin, että periaatteessa ensin on ihan ok ja normaalia viedä 2v lapsi kokopäiväisesti hoitoon, mutta sit kun veis yhdeks päiväks kahdesti kuussa, ni NAPS yht´äkkiä se onkin kamalinta mitä lapselle voi tehdä.

Heh.. no ehkä vähän kärjistettynä, mutta ymmärrättekö mitä tarkotan?

Esim. niin, että vanhemmat käy töissä ja lapsi on kokopäiväsesti 5pvää viikossa tarhassa... se on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Sit vaikka kuukauden päästä äiti jääkin kotiin ja lapsi käviskin enää 1pvn kahdesti kuussa, niin sitten se yht´äkkiä onkin ei-hyväksyttävää, lapselle " vahingollista" , liian rankkaa " kun se on niin pieni" , jne... Tms. Kuulostaa ihan hassulta?! Eihän se kaiken järjen mukaan niin voi mennä... :)

Burde

Ketju on muodostunut jo pitkäksi, enkä kaikkia viestejä jaksanut lukea. Omasta kokemuksesta kommentoisin kuitenkin ap viestiin...



Meillä kahdella vanhimmalla on ikäeroa 1v8kk. Pienen ikäeron paras puoli oli mielestäni se, että sain pitää esikoisen kotona. Mielestäni hoitoon vieminen oli pahinta mitä siihenastisessa elämässäni olin kokenut. Minäkin itkin, kun hoitopaikassa harjoiteltiin, niin huonosti esikoinen viihtyi alkuun... Ehti siis olla hoidossa reilut 6kk ennenkuin jäin uudestaan äitiyslomalle. Olin siis ikionnellinen kun sain hänet taas kotiin. Minä olisin todella potenut huonoa omaatuntoa jos olisin lapsen laittanut hoitoon. Tyttö oli tutulla perhepäivähoidossa ja viihtyi kyllä hoidossa siihen totuttuaan. Minulla vaan olisi ollut hirvittävä ikävä.



Toisekseen saatiin aamulla nukkua pitkään ja lähteä liikenteeseen rauhassa. Se ei olisi ollut mahdollista jos isosiko olisi pitänyt viedä hoitoon.



Parin vuoden kuluttua aloittivat molemmat päiväkodissa. Silloin 4v esikoinen sai paljon kavereita ja tykkäsi. 2v pikkuveli ei. Kieltäytyi puhumasta hoitajille eikä viihtynyt päiväkodissa lainkaan. Kun kuopus syntyi oli poika 5v, koska hänellä meni melkein vuosi päiväkotiin sopeutumiseen, päätin pitää hänet päiväkodissa 2x4h viikossa jotta kaverit säilyisivät vuoden päästä alkavaa esikoulua silmälläpitäen. Poika ei yhä viihtynyt päiväkodissa, inhosi sinne lähtemistä jne. Kun aloitti syksyllä eskarin ja olin yhä kotona, meni sitten puolipäiväeskariryhmään ja siellä alkoi vähitellen viihtyä.



Nyt kuopus aloittaa puolipäiväeskarissa (on pph ja jatkaa siellä iltapäivähoidossa). Olen tavannut päiväkodin vanhoja tuttuja hoitajia ja he puhuvat kaihoten " niistä hyvistä vanhoista ajoista" jolloin lapsemme olivat päiväkodissa (lapset nyt 11 ja 13v). Nyt on ryhmäkoot suurentuneet, lasten ongelmat lisääntyneet, hoitajien jaksaminen tiukassa jne. Parikin lastentarhanopettajaa on todennut, ettei todellakaan laittaisi omaa lastaan päiväkotiin. Itse olen toiminut myös pph ja se on ehdottomasti paras hoitomuoto alle 3v lapselle. Nyt 6v kanssa odotan innolla päiväkotiin menoa, koska sen ikäinen tarvitsee enemmän järjestettyä virikettä ja isommassa ryhmässä on enemmän kaverivaihtoehtoja.



Nämä mielipiteeni siis perustuvat vain ja ainoastaan omiin kokemuksiin ja niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, ettei alle 3v pitäisi ylipäätäänkään olla päiväkodissa ja että sen ikäinen viihtyisi kaikkein parhaiten kotona äidin kanssa vauvaa hoitelemassa. Ei 2v kaipaa kavereita eikä virikkeitä vaan rauhallista elämää kotonaan. Tämän huomasin myös kun minulla oli itselläni hoitoryhmässä 2x 2v ja 2x 3v. lapsia. Vasta kun kasvoivat isommaksi alkoivat tykätä hoitopäivistä.



En kuitenkaan kritisoi sen ikäisten hoitoonlaittamista, koska se on ymmärrettävistä syistä suurimmalle osalle perheistä näillä elinkustannuksilla välttämätöntä.



Voi myös olla hyvä idea pitää hoitopaikka varalla vaikka loppuvuoden ajan. Irtisanominen käy kyllä nopeasti. Eihän koskaan tiedä tuleeko loppuraskaudessa jotain ongelmia, onko vauva ihan kunnossa syntyessään tai miten äiti toipuu synnytyksestä. Vaikka oletus on että kaikki menee hyvin, niin en pidä varautumista huonona asiana. Jos tilanne sitten näyttää, että äidin jaksamisen takia hoitoa tarvitaan, se on varmasti parempi vaihtoehto kuin äiti joka ei enää jaksa huolehtia lapsistaan. Lapsen etua pitää tottakai punnita tässä tilanteessa (tai lasten) ja tehdä ratkaisu sen mukaisesti. Siitä on turha toista lähteä tuomitsemaan.



Ymmärrän kuitenkin mitä päiväkodin johtaja ajoi takaa. Hän näkee työssään paljon perheitä joissa vanhemmat ehkä ihan tosissaan luulevat lasten jotenkin nauttivan/hyötyvän hoidosta. Päinvastoin se kuitenkin on. Yhtä hoitajaa kohden on monta hoitolasta, hoitajat ovat väsyneitä ja kaikki aika menee hankalimpien lasten kanssa. Se on kuten joku mainitsikin " laitosmaista säilytystä" . Tilanne on täysin toinen isompien kohdalla, kun ryhmän lapset ovat jo omatoimisia jne.



Jos yhtä hoitajaa kohden on 3-4 vaippaikäistä, niin uskokaa pois, se on liukuhihnahommaa ;-(



Jos olisin ap. pitäisin kuitenkin hoitopaikan varalla jos se oman mielenrauhan kannalta tuntuu hyvältä. Äitysloman alkaessakin voi olla hyvä jos saa välillä levätä ennen uuden tulokkaan saapumista. Sitten katsoisin hoidon tarvetta ja tekisin sen hyvin kriittisesti. Kuvitelma siitä, että lapsi tarvitsee virikkeitä, ikävöi kavereitaan tai tarvitsee kiintymyssuhteita ventovieraisiin aikuisiin ei ehkä kuitenkaan ole muuta kuin kuvitelmaa.



Pienen lapsen elämän perusta on hyvä ja tiivis kiintymyssuhde lähiaikuiseen, yleensä siis isään tai äitiin. Henk. kohtaisesti olen niin itsekäskin, etten tuota kiintymystä haluaisi jakaa vieraiden aikuisten kanssa...



Mutta kuten sanottu, jotkut ratkaisut on pakko tehdä... Itse olen vienyt esikoisen ensimmäistä kertaa hoitoon 11kk iässä, toisen 2 vuotiaana. 3 lapsen kanssa olin kotona kunnes hän täytti 3v. Nyt on ollut pph tädillään (on kuin toinen koti) ja aloittaa vasta nyt 6v eskarin... nämä ratkaisut tein, koska aloin ymmärtää kodinomaisen ympäristön merkityksen pienelle lapselle ja sen kuinka vähän virikkeitä he lopultakaan tarvitsevat.

Ihan ensiksi sanon, että jokainen perhe tehköön omat valintansa omista lähtökohdistaan käsin. Minä en voi tietää, millaista elämää naapurissa eletään enkä siis voi tietää, miten heidän tulisi asiansa järjestää. Ihmiset ovat niin erilaisia, niin lapset kuin vanhemmatkin. Muutama huomio kuitenkin:



Reeti sanoi, että päiväkotihoito on aina laitoshoitoa. Ymmärrän tästä, että perhepäivähoito tai mitkä tahansa kerhot ovat hänen mielestään selvästi parempia. Meille kyllä merkitsi hoitomuodon valinnassa paljon se, että päiväkodin henkilökunta on suurelta osalta hyvin koulutettua. Perhepäivähoitajissa ja kerhotädeissä on vielä paljon lyhyen kurssin käyneitä. Ei sillä, etteivätkö he voisi olla myös osaavia hoitajia, mutta noin keskimäärin luotan enemmän siihen, jolla on perinpohjaisempi koulutus. Aivan käsittämättömän paljon olen 4 vuotta kestäneellä äidin urallani törmännyt vanhoihin tapoihin tai uskomuksiin, jotka ovat nykytutkimusten valossa aivan vääriä tapoja toimia ja joita iso osa ihmisistä esittää vedenpitävinä totuuksina. (Esimerkkeinä vaikkapa se, että purevaa taaperoa pitäisi purra takaisin tai että imettävän äidin maito voisi muka yhtäkkiä loppua/muuttua laihaksi tai sokerivedeksi.) Siksi en eniten luotan siihen tätiin lapseni hoitajana, joka on tehnyt työtä pisimpään.



Toinen juttu, mitä tässä keskustelussa on kyllä vähän jo sivuttukin, on se, millaista perheen arki muuten on. Minusta se vaikuttaa tosi paljon myös hoitotarpeeseen. Minuakin on kiusannut se, että päiväkoti tuntuu olevan aina se kaikista kamalin vaihtoehto, mutta lasten oleminen iltaisin, yön yli, viikonloppuisin ja lomilla pitempäänkin erinäisten ja usein vaihtovien hoitajien luona on vain hyväksi. Vaikka kyseessä olisivatkin sukulaiset ja vanhempien ystävät, lapsille uudet aikuiset, heidän omanlaisensa toimintatapansa ja uudet paikat voivat olla aika stressaavia, samoin se, että yhtenä iltana harrastetaan yhdessä paikassa ja toisena toisessa ja välissä käydään kerhossa.



Toisilla on myös apua (esim. äidin väsyessä koliikkivauvan kanssa) saatavissa lähes rajattomasti, toisilla ei lainkaan. Toiset voivat soittaa isovanhemman hakemaan lapsen kerhosta/hoidosta, jos vauva on kuumeessa tai viedä lapset hoitoon sukulaiselle, jos on itse sairaana tai uupunut. Toiset harrastavat ja kulkevat kaikki illat ja viikonloput ja lomat, toiset viihtyvät kotona. Jos menoja on muuten paljon, on lapsen varmasti hyvä olla päivät kotona, mutta kääntäen: jos elämä muuten on suht rauhallista ja kotona ollaan paljon, ei muutama tunti parina kolmena päivänä viikossa pk:ssa ole pahasta. Ja tämä on siis minun mielipiteeni, jokaisella on oma näkemyksensä.



Me kuulumme niihin, jotka viettävät paljon aikaa kotona ja hoitavat lapsensa kaikissa tilanteissa 99,5% itse. Minä myönnän, että esikoinen jatkoi pk-ssa osa-aikaisesti sen vuoksi, että minä saisin mahdollisuuden levätä vauvan kanssa. (En tietenkään voi täydellä varmuudella tietää, miten esikoinen tämän kokee, mutta meidän perheen kokonaishyvinvoinnin turvaamiseksi tämä ratkaisu on ollut paras. Alkuun vauvan rytmi olikin jotain aivan muuta kuin esikoisen elli valvoi pitkälle yöhön ja heräili lähempänä puolta päivää sen jälkeen kun oli heräillyt lukuisia kertoja yössä.) Jos olisimme valinneet kerhoilun, olisi minun ollut aina vietävä ja haettava lapsi talvivauvan kanssa. Pk:iin isä voi viedä lapsen. Toisekseen, kun lapsi kerran on hitaasti lämpenevä ja arka ja oli jo ollut pitempään hoidossa ja viihtyi siellä, olisi minusta ollut hänelle huono vaihtoehto ensin lopettaa päiväkoti, tutustua sitten kerhon ihmisiin ja sitten vuoden parin päästä taas irtautua kerhosta ja sopeutua pk:iin.



Yritetään olla kaikki ymmärtäväisiä ja hyväksyviä toistemme erilaisia valintoja kohtaan, vaikkei se aina helppoa olekaan.



- tiukkis

onko niin pienelle lapselle liian suuri asia päättää itse haluaako mennä päiväkotiin vai ei... Niinkuin moni jo sanoikin että ei kannata murehtia etukäteen vaan katsele sitten sopivin ratkaisu oman tilanteenne kannalta. Toivotan ihanaa loppuodotusta ja mukavia vauva-aikoja, lapset ovat pieniä vain niin pienen hetken.

oli mielenkiintoista lukea tätä keskusteluketjua. Itsellä kolme lasta jotka olleet paljon kotihoidossa (nyt 8v, 6v ja 3,5v). Mielenkiintoista kun jäin kolmannesta äitiyslomalle monet ihmettelivät, miksi en pidä vanhempia lapsia hoidossa (olivat olleet samassa paikassa jo yli 1,5 v). Minulle ei olisi tullut mieleenkään viedä heitä hoitoon kun aamulähdöt eivät koskaan ole olleet meidän valttikortteja. Olisin joutunut talvipakkasilla (kuopus syntynyt joulukuussa) pukemaan koko revohkan itse pakkaseen, tekemään parhaassa tapauksessa lumityöt, jotta saan auton liikkeelle tai kävelemään kiukuttelevien lasten kanssa lähes kilometrin (mies vuorotöissä eli ei aamulla usein kotona). Oli ihanaa heräillä rauhassa ja ulkoilukin onnistui vaikka vauva nukkui sisällä, itkuhälyttimet on keksitty. Vanhemmat lapset eivät kaipailleet hoitopaikkaan ja kävimme jonkin verran kerhoissa ja esikoinen kävi seurakunnan kerhossa ja isovanhemmat hoitivat tarvittaessa lapsia.



Välillä kotona ollessa elettiin kun " pellossa" , oltiin yöpuvut päällä iltapäivään yms. eli nautittiin siitä, että ei tarvinnut lähteä mihinkään aikataulujen mukaan. Aikataulutettua elämää saa elää ihan tarpeeksi sitten kun lapset koulussa. En kiellä ettei olisi välillä väsyttänyt ja ollut rankkaakin, mutta aikansa kutakin.



Tärkeä asia mikä mielestäni kannattaa huomioida on se että päiväkodit ovat niitä pöpöpesiä, josta sitten taudit tulevat myös kotiin ja mahdollisesti tulevalle vauvalle. Kun meidän kuopus syntyi oli liikkeellä hinkuyskää lähi koulussa ja päiväkodissa, ja sen vuoksi ei paljon liikuttu yleisissä paikoissa alkukuukaisina, sillä sehän on pikkuvauvalle todella vaarallista. Tästä varoitettiin aina neuvolassakin. Lasten jatkuva sairastelu on varmaan kaikkein rankinta vanhemmille, jos sen voi välttää niin hyvä.



Palasin töihin kun kuopus 2,5 v ja kaksi nuorinta menivät päiväkotiin ja vanhin kouluun. Eli ihana vapaa elämä palasi kellon ja viikkorytmin muotoon. Nyt kesällä tosin saa vielä siitä vapaudesta nauttia.



Että näin meillä !



Hyvää jatkoa vain koko perheelle ja nauti kaikesta juuri sellaisena kun se tulee vastaan ... lapset kasvaa nopeammin isoiksi kun huomaatkaan...

Sinulle tiukkis 76 haluaisin sanoa ihan ohi aiheen, että lasten hoitotyötä tehdään sydämmellä ei todistuksilla! Älä ikinä unohda sitä!



Tällä en tarkoita ettenkö arvosta koulutusta, opiskelen itsekkin jatkuvasti lisää. Enkä sitä ettäkö kaikki pph olisivat superhyviä hoitajia tai että koulutetut hoitajat huonoja!



Ulkoilin 2v hoitoryhmäni kanssa sekä ryhmiksen kanssa läheisessä puistossa, että päiväkodin pihassa ja täytyy sanoa, että joukkoon oli kyllä eksynyt ihmisiä joilla oli kyllä ehkä koulutus, mutta niin kylmä ja torjuva asenne lapsiin, että ikinä en sellaisen hoitoon lastani laittaisi! Oli toki vastaavanlaisia kouluttamattomia pph myös. Ja tapasin myös monta ihanaa koulutettua hoitajaa.



Mutta jos palkkaisin hoitajan kotiini, niin ennenkaikkea katsoisin sitä miten hän on lasten kanssa. Todistus olisi täysin toisarvoinen paperi... Lastenhoito on niin kaukana teoriasta, että paperin arvo on aika lähellä 0 ja varsinkin kun puhutaan pienistä normaaleista lapsista. Akateemisella koulutuksella alkaa olla painoarvoa kun puhutaan esikoululaisista tai erityispedagogisista tarpeista esim. erityislapsilla jotka ovat päiväkodissa kuntoutuksellisista syistä.



Minulle on tärkeämpää, että lapseni saavat rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa kuin akateemista hohtoa ympärilleen! On täysin väärä peruste alkaa valitsemaan hoitajaa paperien perusteella... toki sillä parhaalla vaihtoehdolla saa paperit olla jos näin sattumalta on ;-) osoittaahan se toki tietynlaista aktiivisuutta.



Ja palatakseni noihin imetysasiohin... vuosikausia imetystukiasioita opiskelleena ja imetystukiryhmää ja neuvolan valmennuksia vetäneenä, on pakko sanoa tuohon, että kaikkein " vanhoillisimmat" ajatukset esim. imetyksestä, perhepedistä ym. olen kohdannut niiltä kaikkein koulutetuimmilta ihmisiltä ja suurimmat harhaluulot yllätys yllätys, neuvolan henkilökunnalta ;-)



Minulla ei ole päiväkodeista tai lasteni siellä saamasta hoidosta mitään pahaa sanottavaa (paitsi että poikani inhosi joka hetkeä). Nykyinen pph on paras mahdollinen=siskoni jonka kanssa asumme samassa pihapiirissä ja jolla on lisäksi vuosien kokemus ja koulutus!

tässä, että kysymyksessä on vajaa kaksi vuotias lapsi. Sen ikäiselle on paras paikka koti ja parhaat hoitajat ja leikkikaverit ovat omat vanhemmat (ja sisarukset). 2v ei tarvitse vielä ylimääräisiä virikkeitä, jos kotiasiat vain ovat kunnossa. Talvivauvan ja 2v lapsen kanssa selviää kyllä. Raskasta se on välillä, mutta niin sen kuuluukin olla. Kannustaisin sinua ja muitakin rohkeasti kokeilemaan miten lähtee sujumaan. Tosin minäkin pitäisin tuossa tilanteessa hoitopaikan siihen asti et vauva syntyy. En veisi lastani sinne ellei ole ihan pakko, mutta varuille jos jotain erikoista tulee. Vaik joku sairaala jakso, ku loppuraskaus on aina niin epävarmaa.



Alan ammattilaisena ymmärrän päiväkodin johtajan ajatuksen, mutta se että hän sanoo sen tuollain ääneen on ehdottamasti paha virhe!



Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja tietää parhaiten perheensä tilanteen. Enkeleitä loppuraskauteesi ja vauva arjelle!

Niin, kyllä ammattilaisen pitää hyväksyä se tosiasia, että jotkut ihmiset haluavat tuoda lapsensa hoitoon oli tarvetta tai ei... Sen että joidenkin on elämäntilanteensa takia PAKKO tehdä sellainen ratkaisu, hyväksyvät varmasti kaikki.



Ehkäpä päiväkodin johtaja huomasi puhelun aikana saman kuin joku muukin täällä mainitsi, että ap ei ehkä itsekkään ole varma ratkaisun mielekkyydestä ja että nuo perusteet (että lapsi säilyttää kiintymyssuhteensa kavereihin ja aikuisiin, jotka kuitenkin vaihtuvat tiuhaan tahtiin) oikein ole kovin painavia perusteita....



Hän varmasti ajatteli että voisi kommentillaan saada edes yhden äidin silmät avautumaan ja ajattelemaan asioita lapsen edun kannalta. Mikään ap kirjoituksessa ei nimittäin viittaa siihen, etteikö hän lastensa kanssa pärjäisi ;-) ehkä vain tällainen paine " sivistää lasta pienestä pitäen" on tarttunut ja saanut miettimään olisiko osittainen hoito kuitenkin hyväksi... ei niinkään tosiaan se, etteikö itse lastensa kanssa pärjäisi.



Mutta kuten aiemmin jo sanoin, itsekkin pitäisin hoitopaikan vauvan kotiutumiseen saakka, jotta näkisin kaiken olevan hyvin (nimim. loppuraskaudesta sairaalassa maannut)

noin filmaattisesti ilmaisi ei ole mitään pahaa. Eikö koulua voisi verrata myös tähän samaan kastiin ;) ?



Miksi pitää ensisijaisesti aina ajatella, että lapsen kuuluu olla kotona, jos äiti on kotona? Eikö voisi ja pitäisi ajatella myös aidin jaksamista, resursseja ja voimavaroja? Esikoinen 2v on varmasti iloinen päästessään pari kertaa viikossa peuhaamaan ja purkaamaan energiaansa turvalliseen ympäristöön, sinne laitokseen. Näin äiti saa myös levätä, tutustua rauhassa vastasyntyneeseensa, muutenkin valvomista ja uutta tulee toisen lapsen synnyttyä. Kehoittaisin apta pitämään päänsä sillä sinä tiedät PARHAITEN mikä toimii sinun perheessäsi ja sinulle!



Minä olen ollut kotona ilman tukijoukkoja kaksosten kanssa 2,5v ja kun ja jos kolmas lapsi meille syntyy vuoden päästä, vien ilosta riemuiten lapset hoitoon ainakin kahtena kertana viikossa, ellen jopa kokoaikaisesti. En tunne tippaakaan huonoa omaatuntoa edes pelkästä ajatuksesta. " Laitoksissa" on koulutettu henkilökunta, lämmin ruoka, parit välipalat, ohjattua tekemistä, leikkejä, kavereita ja uusia virikkeitä. Virikkeitä ja ohjattua touhua on toki kotonakin aina joskus, mutta minä ajattelen myös itseäni - itsekkäästi ja ylpeänä. Lapset ovat yhtä rakastettuja ja haluttuja, laitoimme ne laitokseen tai emme.



Älä ap anna puheiden lannistaa itsäsi! Suomalaisilla naisilla on vielä paljon kasvettavaa hyväksyessään se, että vaihtoehtoja on ja niitä pitää käyttää hyväkseen.

Eveanneli... oli hieman ontuva vertaus... mutta jos nyt noin haluaa ajatella, niin ajattelehan asia ihan loppuun asti. Miksi oppivelvollisuus alkaa 7v eikä 2v?



Mielestäni jokainen vastaaja on ollut sitä mieltä, että " laitoshoito" verrattuna kotihoitoon on huono vaihtoehto ALLE 3V lapselle... koska laitoksissa laitostuu! Lastenkotikin on vastaava laitos, laittaisitko oman lapsesi sinne? Sielläkin saa ruokaa ja perustarpeet tyydytettyä (vaatteet, puhtaus jne.)?



Kouluun mennään 7v ja päiväkodin paras aloitusikä on 4v ylöspäin. Jos lapsi on pakko hoitoon laittaa jo alle 3v olisi perhepäivähoito lempeämpi ratkaisu...



Kukaan ei myöskään ole kyseenalaistanut lasten hoitoonviemistä sellaisessa tilanteessa, että äiti ei jaksa selviytyä arjesta lastensa kanssa, vaan hoitoonviemistä virikkeiden saamiseksi 2-vuotiaana.

Minusta päiväkodissa henkilökunnalla nimenomaan on enemmän aikaa lapsille kuin esim. perhepäivähoitajalla. Päiväkodissa on erikseen keittäjä ja siivooja, yhden lastentarhanopettajan tai lastenhoitajan ei tarvitse tehdä kaikkea, vaan heillä riittää aikaa lapsille. Mitä tekee perhepäivähoitaja ulkona, jos yhdelle lapsista tulee vessähätä/vaipanvaihdon tarve? Viekö hän kaikki lapset sisälle vessakäynnin ajaksi vai jättääkö muut lapset oman onnensa nojaan pihalle, kun menee yhden kanssa sisälle? Päiväkodissa henkilökuntaa on sen verran, että yksi sisähommissa oleva voi vessattaa lapsen, joten ulkoilevilla lapsilla on aina joku aikuinen valvomassa.



Minun kokemukseni on, että päiväkodissa syliä ja läheisyyttä ja lapsen yksilöllisyyden ymmärtämistä on ollut paljon enemmän kuin odotin!



Alkuperäiselle voimia tehdä päätös ja seistä sen takana. Itsekin olen huomannut, että teet niin tai näin, aina joku on sitä mieltä, että väärin meni. Liian moni suomalainen nainen ajaa itsensä piippuun, kun yrittää viimeiseen saakka pärjätä itse. On lasten etu, että äiti on jaksava. Mutta jos mietit hoitopaikkaa pelkästään virikkeiden kannalta, niin minäkin liityn niiden joukkoon, jotka ovat sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei kodin lisäksi tarvitse muita virikkeitä.



- tiukkis

Tiukkis kirjoittikin jo paljon omia ajatuksiani. AP:n ei tarvitse vielä tietää, miten lapsen hoito marraskuussa järjestyy ja missä kunnossa hän itse synnytyksen jälkeen on.



Perheillä on niin erilaisia tilanteita, ettei ulkopuolinen pysty suoralta kädeltä sanomaan, mikä on paras ratkaisu. Elämään kuuluu sitä paitsi yllätyksiäkin.



Meillä hoitojärjestelyjä pohdittiin viime talvena, kun 3-vuotias esikoisemme sai pikkusiskon. Kyllä mua etukäteen pelotti, miten jaksaisin toisen lapsen kanssa, jos tälläkin olisi koliikki. Onneksi ei ollut, pahimmillaankin pääsin nukkumaan " jo" klo 3. Tai jos toinen olisi syntynyt ennenaikaisesti ja olisin joutunut ravaamaan sairaalassa (kuten esikoisen aikana), olisi ollut helpompi, että esikoisella olisi säilynyt tietty rutiini päivässä.



Meillä ratkaisu oli se, että ennen synnytystä vietin sairaus- ja äitiyslomaa kotona lepäillen ja synnytyksen jälkeen esikoinen jäi kotihoitoon. Oli helpompi, kun ei tarvinnut aamulla herätä aikaisin viemään esikoista hoitoon (viemiset ja hakemiset olisivat olleet mun vastuulla). Siskoni asuu lähettyvillä, ja alueella on monenlaista toimintaa lapsiperheille. Kaikilla ei ole niin hyvin.



Sitä en ymmärrä, miksi kerhoja yms. pidetään hyvinä, mutta päivähoito on jokin absoluuttinen paha. LAITOS, hui kamalaa. Mielipiteitä on monia, mutta mä miellän päivähoidon varhaiskasvatukseksi, en lasten säilömiseksi siksi aikaa kun vanhemmat käyvät töissä. Ja jos joku nyt epäilee, että virikepaikalla olevat lapset vievät kaikki hoitopaikat, ei se niin mene. Jos kaikki " virikelapset" otettaisiin kotihoitoon, paikkoja ja hoitajia vähennettäisiin takuuvarmasti samassa suhteessa.

Tiukkis76... sanot että uskot että päiväkodissa on enemmän syliä lapselle kuin perhepäivähoidossa. Kerroppa minulle rehellisesti oletko ihan henkilökohtaisesti ja lähietäisyydeltä seurannut tätä?



Tiesitkö, että päiväkodissa yhtä hoitajaa kohden voi pahimmillaan olla 13 lasta? Kun perhepäivähoitajalla saa olla 5? Tämä on ihan lakipykälien mukaista... 26 lapsen puolipäiväryhmässä ei tarvitse olla kuin 2 hoitajaa... siinä se yksi sitten vahtii 25 lasta kun toinen pissattaa sitä yhtä...



Lisäksi päiväkotiryhmässä lapset ovat samanikäisiä toisinkuin perhepäivähoidossa. Eli ryhmässä voi olla 20 samana päivänä aloittanutta 1-2 vuotiasta syliä kaipaamassa, vaipanvaihtoa tarvitsemassa jne. Perhepäivähoitajan lapset harvoin aloittavat kaikki samana päivänä ja iältään he ovat 1-5 vuotiaita joista enintään 2 voi olla alle 2v... 2 pientä mahtuu syliin samanaikaisestikkin.



Ei ole kuin muutama kuukausi kun puhuttiin tästä erään lastentarhanopettajan kanssa ja hän sanoi, ettei tiedä itkisikö vai nauraisi kun kuulee tuollaisia väitteitä... ei heillä ole aikaa muuhun kuin pikaiseen perushuoltoon. Eri juttu sitten kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä ja sylin sijasta tarvitsevatkin enemmän toimintaa...



Äitini teki vuosia sijaisuuksia varmaan 10 eri päiväkodissa... monessa pidempiä viikkojen tai kuukausin jaksoja. Hän sanoi, että vanhemmilla ei ole mitään hajua siitä millaista meno ja touhu päiväkodeissa on ja että hän ei ikinä laittaisi lastaan sinne... kun metelikin on sitä tasoa että korvasuojuksia tarvitsisi...



Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa ja kuten sanottu meidän isommat ovat myös päiväkotipolkunsa kulkeneet 2-6 vuoden ikäisinä. En valita, saivat asiallista hoitoa eikä hoitajista ole pahaa sanottavaa... mitä enemmän kuitenkin tutustuin perhepäivähoitoon (minulla monta pph ystävää ja olen itsekkin sellaisena toiminut ja tavannut yhdistyksen kautta monia) ryhmiksen touhuihin (ulkoilin heidän kanssaan 2 vuotta päivittäin) sekä päiväkodin arkeen (ihan ammatillisessa mielessä hoitajien kanssa ajatuksia vaihdellen ja esim. koko kevään käytiin kuopuksen kanssa säännöllisesti päiväkodin pihassa ulkoilemassa)... niin tiedän kyllä mistä puhun... Luulo ei ole koskaan tiedon väärtti ja se mitä olen nähnyt vakuutti kyllä pph järkevyydestä.



Kun lapsia on päiväkodin pihalla 100, ei kukaan edes voi huomata jos yksi kiipeää aidan yli ja häipyy. Siksi päiväkodeissa onkin sattunut viimevuosina yllättävän monta kuolemaan johtanutta tapaturmaa...

ei voi olla missään pk:ssa alle 3-vuotiaiden ryhmässä 20 samana päivänä aloittautta 1-2 vuotiasta, vai oliko toi joku liioittelu?



Mun käsittääkseni alle 3-vuotiaiden ryhmäkoko on maksimi 12 lasta. Tai sitten meillä on erittäin hyvä tuuri, koska meidän 1v10kk vanha poika on pk:ssa, jossa hänen ryhmässä on 12 lasta ja niistäkään ei kaikki kokoaikaisia eli tosi paljon pienempi ryhmä oikeesti, kun osalla vapaapäiviä/puolipvhoitoa. Olen monta monta kertaa nähnyt lapsia hoitajien sylissä ja monta kertaa lähemmäs kolme vuotiaat ovat toisessa huoneessa esim. askartelemassa ja toisessa huoneessa on pienemmät leikkimässä ihan rauhallisesti eikä todellakaan missään melussa.



Piha-alueet on isommissa pk:ssa usein jaettu eri osiin, joten tuskin kaikki 100 lasta samalla alueella on.



Muuten minulla ei ole mitään perhepäivähoidosta sanottavaa, koska ei omaa kokemusta.

Itse tiedät mikä on juuri teidän perheellenne paras ratkaisu.



Meillä 09/04 syntynyt poika ja 09/06 syntynyt tyttö. Poika aloitti päivähoidon huhtikuussa 07. Itse olen ollut tytön kanssa kotona. Poika on mennyt päiväkotiin niinä päivinä kun on itse halunnut. On sen verran vilkas tapaus että tarvitsee tekemistä paljon ja sitä saa päiväkodissa. Pojan kanssa ei oikein pysty kaupoissa käymään kun karkaa, niitä asioita olen tytön kanssa hoitanut. Uskon että pojalla paljon hauskempaa päiväkodissa kavereiden kaa kun kaupoissa.



Poika menee päiväkotiin mielellään ja sinne jää leikkimään. Poika ei ole koko päivää siellä. Vaan suunnilleen 10.30-14.30. Poika ei ole ollut surullinen tai mitään.



Päiväkodissa oltiinkin sitä mieltä että poika on todella sosiaalinen tapaus. Tykkää kun on paljon kavereita ja tekemistä. He ymmärsivät täysin miksi poika aloitti päivähoidon ja heistä se oli hyvä juttu. Kertaakaan en ole heille joutunut edes selittämään miksi.



Nyt olen pitänyt pojan kesäkuusta asti kotona ja ideana olisi että menisi päiväkotiin taas elokuun puolessa välissä. Itse sinne haluaa. Minä kyllä mietin että olisi jäänyt siskon ja äidin kanssa kotiin. Sisko alkaa olla siinä iässä että leikit ym kiinnostaa. Pojalle taitaa kuitenkin tarhakaverit olla kiinostavampia.