Miksi miehet kavahtavat yh-äitejä?

kuulemma nimitys yh-äideille. Mutta sorry, en tiedä vastausta kysymykseesi. Tuo nimitys toi vaan mulle mieleen, että jotenkin " jo käytetty ja hylätty" .

Mun ikäisille (36 v.) ei ole enää meriitti että on lapseton, miehet ajattelevat, että täytyy olla jotain vikaa kun ei ole kenellekään kelvannut...

Monilla treffeillä olen käynyt ja miehet/pojat vaikuttaneet kiinnostuneilta, mutta kun lapsesta kerron niin eipä kuulu enää mitään;=( Miehillä ollut ikää 20-30v...

että pelkäävät sinun etsivän uuttaa isää lapsellesi.

Etkä myöskään ole vapaa tulemaan ja menemään miten sattuu, siis esim lähtemään elokuviin, terassille tai mihin vaan ihan tuosta vaan.

Siinä nyt ainakin muutama syy mitä poikaystäväni pelkäsi tavatessaan minut. Kolme yhteistä vuotta takana kuitenkin jo.

Niin ja ex-mies voi pyöriä vielä kuvioissa. Aikanaan olin avoliitossa naisen kanssa, jolla oli kaksi lasta. Mies otti lapset joskus lomilla viikoksi, mutta muuten ei pitänyt yhteyttä. Tiemme erosivat kun olisin halunnut lisää lapsia, mutta hän ei. Onneksi suhde lapsiin ei kuitenkaan kadonnut vaikka äitiin välit viileni uuden suhteeni myötä. Tytöt ovat välillä asuneetkin luonamme kun äidin elämänhallinta on ollut hakusessa.

Lisäksi pari muuta tuntemaani nuorta yh-äitiä (ikähaitarilla 20-25) ovat olleet varsinaisia sarjadeittailojoita, koko ajan on joku mies pyytämässä ulos, ja nyt molemmat heistäkin vakisuhteissa " uusperheellisinä" .

Asumme Helsingissä, että olisikohan vaikka paikkakunnalla jotain merkitystä? Voisin kuvitella, että pienellä paikkakunnalla, jossa ympyrät ovat pienet, yh äiti koetaan helpommin " käytetyksi" . Asenteetkin saattavat olla vähän vanhoillisempia ja tarjontaa myös miesten puolelta vähemmän...Tai sitten kyse on ihan siitä mammasta itsestään. Kaikki minun tuntemani yh:t ovat kauniita, nuoria, itsestään huolehtivia ja ylpeitä. Tällä tarkoitan, etteivät koe mitään tarvetta nöyristellä tai tyytyä vähempään, vaikka ovat perheellisiä.

Ette uskokaan, kuinka monta kertaa olen eri miehiltä kuullut lauseen " Sen miehenhän on täytynyt olla HULLU" , viittamassa minut ja lapseni jättäneeseen ex-mieheeni...

Ja ihan sama muuten näiden kahden tuntemani muun nuoren yh:n kohdalla. Ainoastaan yhden miehen tiedän ystävälleni suoraan sanoneen, ettei halua jatkaa tapailua, koska ei koe olevansa valmis perheelliseksi. Ja hänkin oli vain rehellinen, ja ovat edelleen ystäviä.

Mutta sekään ei miehiä karkottanut yhtään! Koskaan ei kukaan " hylännyt" koska olin yh. Kukaan ei kylläkään myöskään ruvennut isäksi lapsilleni enkä sitä tahtonutkaan, heillä on jo isä! Eivät lapsiani huomioineet etenkään alkuvaiheessa oikeastaan mitenkään.



Ja miehet tajus kyllä kysyä että " pääset silloin ja silloin... onko lapset isällään vai sulla?" .



Voisin sanoa että kysyntä oli mulla kovempaa yh:ksi tulon jälkeen kuin ihan teininä kun sitä ennen olin edellisen kerran vapaa.



Mä uskon että jos äidistä näkyy että rakastaa lapsiaan ja mielellään heistä huolehtii eikä lapset ole millään lailla taakka vaan heidän lisäkseen jää vielä energiaa muille asioille (kuten miehillä ;) niin ei miehetkään koe asiaa ongelmaksi. Mutta jos on väsyneen nuutunut ja heti alkuun vuodattaa että on yh ja on tosi rankkaa ja on tullut jätetyksi niin se tietysti voi karkottaa miehiä.

Kyllä se varmaan on omasta asenteestakin kiinni, miten suhtaudutaan.



Minä olen itsestäni ylpeä yh :). Kuinka moni oikeasti selviää näin hienosti yksin, lapset ovat (oikeasti) hyvin kasvatetut, aina siisteissä vaatteissa ja muutenkin hyvin hoidettu.



Minulla on ollut pari oikeata namupalaa tarjolla eron jälkeen, se vain, että en ole itse ollut vielä valmis suhteeseen ja ovat menneet sivu suun.

Yh oli minulle oma valinta, kun raskaaksi tulin. Meillä oli jo mennyt poikki lapsen isän kanssa (minun aloitteestani). Kun olin 4. kuulla raskaana, aloin seurustelemaan ja kolmisen vuotta olin kyseisen tyypin kanssa. Hän oli lapseni isän kaveri.

Tämän jälkeen kesti noin vuosi ennenkuin aloin uudelleen seurustelemaan (tosin minulla oli pari kolme lyhytkestoisempaa suhdetta, sekä monta yhdenillanjuttua tmv tässä välissä) kuopukseni isän kanssa. Olimme kolmisen vuotta yhdessä. Ja meidän eron jälkeen näitä miesehdokkaita on ollut pilvin pimein. Onneksi odotin tarpeeksi kauan (että sain selvitettyä pääni erosta) ja tein hyvän valinnan keväällä, kun erosta oli kulunut jo reilu vuosi. Nyt siis seurustelen miehen kanssa, jolla edellisestä suhteesta kaksi lasta. Hienosti menee!

Eli pitkiä aikoja en ole täysin sinkkuna ollut...

Itsekin asun Helsingissä mutta eipä lapsia hyväksyviä tapauksia ole tullut vastaan. Joillain treffeillä olen käynyt (kuten kerroinkin) - nykyisin en edes treffeille pääsisi kun ei ole lapsenhoitoapua;=( Eli mistä sellaisia miehiä löytyisi jotka hyväksyvät lapsen..? -7-

ne ketkä jää, ovatkin OIKEITA miehiä :)

Tarkistapa oma asenteesi. Oletko sinut sen kanssa että olet yh? Oletko sinut erosi kanssa? Jos vastaukset on kyllä niin sitten vaan iloinen hymy naamalle, menet treffeille virkistäytyneenä ja elinvoimaisena ja jossain vaiheessa kerrot hymyillen että sinulla on pari aivan ihanaa lapsukaista joiden isän kanssa et enää ole yhdessä. Voit myös sanoa että et todellakaan hae lapsillesi isää ;) jos näyttää siltä että toinen kavahtaa sitä että ole yh.



Se on kyllä jännä että itselleni ei sinkkuna ikinä ollut haittaa siitä että minulla on lapsia! Kukaan mies ei sitä pelästynyt vaan kuten moni muu niin minäkin sain poimia parhaat miehet päältä ja valita itse miten pitkään jatkan suhdetta kenenkin kanssa.



Ja olin yh-sinkkuna ollessani kahden lapsen 22-26v äiti! (sitten löysin elämäni rakkauden ja vakiinnuin). Miehet joita treffasin olivat ikäväliltä 20-32v.



Itse jostain syystä nyt vahvasti epäilen omaa asennattasi ja sitä oletko ihan sinut sen kanssa että olet yh. Jos oikeasti etsit lapsillesi uutta isää niin se varmaan paistaa läpi.

naisen jolla on jo lapsia kuin lapseton nainen miehen jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Olen itse vielä lapseton ja en voisi kuvitella seurustelevani miehen kanssa jolla olisi jo lapsia, koska itsekkäästi haluan itse tehdä hänelle ne lapset. Ehkä jollakin miehelläkin voi tämä ajatus olla taustalla, jos kavahtaa yh:ta. Mutta näin ei siis suurimman osan kohdalla (onneksi) näyttäisi olevan.

Saat itse huilia välissä.



Ja älä ota sellaista asennetta että " etsit itsellesi miestä" vaan treffaile silmät avoinna ja jos kolahtaa niin sen sitten huomaa ja siitä on kiva jatkaa. Mutta älä lähde sillä olettamuksella että vaikka hampaat irvessä on mies löydyttävä.

Itse tein lapset " pikkupojille" (kummatkin olivat 17v kun tulin raskaaksi heille) Deittailtua on tullu edellisen eron jälkeen ikähaarukalla (itse olen siis 27v) 19-33v ja tuon vanhimman sitten valitsin :)

Vierailija:

ja kolmisen vuotta olin kyseisen tyypin kanssa. Hän oli lapseni isän kaveri.

Tämän jälkeen kesti noin vuosi ennenkuin aloin uudelleen seurustelemaan kuopukseni isän kanssa.

miesehdokkaita on ollut pilvin pimein.

Eli pitkiä aikoja en ole täysin sinkkuna ollut...

Lapsia on monen miehen kanssa, miehiä on pilvin pimein ja ollaan vielä ylpeitä siitä.

Ja samanlaisia löytyy koko ketjullinen. Ei ihme, ettette saa paljon arvostusta osaksenne.

(vierastan yh-äitiä kun yhteishuoltajuus ja yh-äitiä pidetään yksinhuoltajana... pilkunviilaaja ;))



en ole käynyt kuin kerran " ihan oikeilla" treffeillä, netistä bongaamani 27-vuotiaan kanssa, ja sitten kiinnostusta ovat osoittaneet vanhat tutut. En ole erityisen nätti, keikun normaalipainon ylärajoilla mutta silti vientiä olisi enemmän kuin olisi odottanut! Ja kaikki tietysti tietävät lapsista.

Yhden eronneen isukin kanssa sitten, joka on tuttu jo yläasteajoilta, tapaillaan useamminkin ;) saa nähdä jos siitä jotain tulisi...

on pieniä lapsia ja sattuisi vielä olemaan heidän ensisijainen huoltajansa, niin kyllä miettisin 2 kertaa, että olenko valmis suhteeseen.



Varsinkin, jos toinen on lapseton, niin kyllä se on aikamoinen muutos sellaisen elämään. Ruveta isäksi tuosta vaan ja pitäisi vielä pitääkin niistä vieraan miehen lapsista.



Jos ikää on yli 30, niin varmasti aika moni on jo varautunut siihen, että on niitä toisella kierroksella olevia kumppanin etsijöitä.

Tässä just selvitämme sitä asiaa, ettei ne KUNNON miehet kavahda yh-äitejä. Sekö tekee ihmisestä sit niin kamalan, kun sillä on lapsia ja miehiä riittää. Mut jos olisin ihan yksin, niin asia olis eri. JA HUI KAMALAA KUN MULLA ON PERÄTI KAHDELLE miehelle lapset! On mun omalla äidilläkin, kun meni uusiin naimisiin erottuaan isästäni. Se siis tekee ihmisestä huonon! Ja tunnen ihmisiä, joilla neljällekin eri miehelle lapset...

Mä en todellakaan sotkenut lapsia kaikkiin mieskuvioihini! Heille pari tyyppiä, jotka kotiin toin, oli äidin kavereita. Vastoin yleistä käsitystä, ei lapset siitä kärsi jos nyt näkevät parin tyypin tulevan ja menevän siinä. Jopa tyttäreni eskariope sanoi tästä eroni jälkeen. Hänelläkin kokemusta asiasta. Sitäpaitsi yksi näistä äidin " kavereista" muutti toiseen maahan töiden perässä ja kyllä lapset senkin ymmärsivät. Ettei ollut mitään riitaisia erotilanteita lasten silmien nähden jne jne.



Että sat te vak ap!! :D



-14