Lue keskustelun säännöt.
Tarjoa lapselle turvaa, kun hän kömpii yöllä viereesi nukkumaan
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:26"]
Lukekaa...
Toinen vaihtoehto on saatella hätääntynyt lapsi rauhassa takaisin omaan vuoteeseensa ja sanoa, että äiti ja isä ovat lähellä, eikä lapsella ole mitään pelättävää.
Meillä mentiin tällä ja hyppääminen loppui parin kerran jälkeen. Kaikki nukkuvat hyvin ja ovat pirteitä päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapset kukin vuorollaan nukkunut vieressä, eikä kukaan ole koskaan ollut väsynyt aamulla. Meille oli itsestään selvää, että lapset saavat nukkua vieressä.
Ihan normaaleja aikuisia heistä on kasvanut. En ole koskaan ymmärtänyt vouhotusta, että lapset eivät saa nukkua vieressä.
Käsittämätöntä, että aikuiset nukkuvat samassa sängyssä, mutta pieni lapsi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että aikuiset nukkuvat samassa sängyssä, mutta pieni lapsi yksin.
Täysin samaa mieltä. Pikkuiset pahimmillaan laitetaan vauvoina omaan huoneeseen, yksinään. Kuulostaa julmalta! Naperot tuskin enää 15 vuoden iässä pyrkivät samaan petiin, joten antaa tulla vain. Avioelämää voi hoitaa iloisesti muuallakin, jos se on esteenä ottaa pieni unikaveri kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä, että aikuiset nukkuvat samassa sängyssä, mutta pieni lapsi yksin.
Täysin samaa mieltä. Pikkuiset pahimmillaan laitetaan vauvoina omaan huoneeseen, yksinään. Kuulostaa julmalta! Naperot tuskin enää 15 vuoden iässä pyrkivät samaan petiin, joten antaa tulla vain. Avioelämää voi hoitaa iloisesti muuallakin, jos se on esteenä ottaa pieni unikaveri kainaloon.
Sinulla ei ilmeisesti ole ollut herkkäunista vauvaa. Meillä parahti vauva itkemään jos käänsi kylkeä ja peitto kahisi - tottakai laitettiin omaan huoneeseen, ei ole tervettä että vauvakaan heräilee 30min välein koko yön taaperoksi asti. Väheni heräämiset kahteen kertaan yössä ja silloin syötiin. Meillä näkee kyllä selvästi lapsista, että kun joku stressaa niin viereen tullaan. Pois ei ole käsketty, joskus kyllä toinen meistä lähtee pois kun kyllästyy potkimiseen. Tämä on ollut meillä kausittaista ja menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset kukin vuorollaan nukkunut vieressä, eikä kukaan ole koskaan ollut väsynyt aamulla. Meille oli itsestään selvää, että lapset saavat nukkua vieressä.
Ihan normaaleja aikuisia heistä on kasvanut. En ole koskaan ymmärtänyt vouhotusta, että lapset eivät saa nukkua vieressä.
Lastenhuoneet tulivat laajempaan käyttöön siinä 1960-luvulla. Nykyihminen on huohottanut tällä pallolla yli 2,5 miljoonaa vuotta. Jotkut psykologit ovat huolissaan, kun lapsi ei nuku omassa sängyssään. Itse olisin enemmän huolissani näistä psykologeista.
Entäs se kahden aikuisen yhteinen aika? Jos lapsi nukkuu koko ajan välissä niin siinä suhde kuivahtaa. Äidiksi ja isäksi tulo ei poista sitä faktaa että aikuiset ovat edelleen aviopari ja tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs se kahden aikuisen yhteinen aika? Jos lapsi nukkuu koko ajan välissä niin siinä suhde kuivahtaa. Äidiksi ja isäksi tulo ei poista sitä faktaa että aikuiset ovat edelleen aviopari ja tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa.
Meillä ainakin on ollut myös kahdenkeskistä aikaa onneksi myös muulloin kuin nukkuessa. Lapset nukkui välissä säännöllisen epäsäännöllisesti vähintään 6-7 vuotta. Vieläkin saattavat silloin tällöin ja ekan lapsen syntymästä on yli 9v.
Ihminenkin onkin ainoa nisäkäs joka laittaa avuttoman "pennun" nukkumaan muualle kuin emon viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan herttainen tuo kuvituskuva....mutta entäs todellisuus: lapsi on sängyssä keskellä poikittain, vanhemmilla reunalla tilaa 15 senttiä kummallakin ja puolen tunnin välein jalka on iskän ja vuorollaan äidin naamalla. Lapsi ehkä nukkuukin tyytyväisenä, mutta kukaan muu ei.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan herttainen tuo kuvituskuva....mutta entäs todellisuus: lapsi on sängyssä keskellä poikittain, vanhemmilla reunalla tilaa 15 senttiä kummallakin ja puolen tunnin välein jalka on iskän ja vuorollaan äidin naamalla. Lapsi ehkä nukkuukin tyytyväisenä, mutta kukaan muu ei.
No niin, tämähän on IHAN PUHTAATI järjestelykysymys....Meillä parisänky 180cm "keskellä lattiaa" ja 70cm joustinpatja jatkoja seinän ja sängyn välissä. Edullinen ja toimiva ratkaisu 250cm ja mahtuu nukkumaan! Mahtuu hyvin kun makkari on pyhitetty nukkumiseen eikä sisustuslehden mallihuoneena toimimiseen. Tuttavaperheellä runkopatjoja rivi ja nippusiteillä kiinni jaloista...myös toimiva ratkaisu. Lapsuus on hyvin lyhyt aika ja eikös jokainen normaali aikuinen halua lapsestaan tasapainoista ja hyvinvoivaa ihmistä? Meillä ei lapsi ole tähän päivään mennessä nähnyt painajaisia...kuuluvat kuulema ikävaiheisiin, niinköhän? Jos on turvalllinen olo koko ajan...perhepedissä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me otimme lapset vastaan sänkyymme, mutta teimme heidän olemisensa siellä hiukan epämukavaksi; olimme itse leveästi, joten lapsille ei oikein jäänyt tilaa. Pian halusivat siirtyä takaisin omaan sänkyyn:)
Toimi hyvin, turvaa annettiin, ei ajettu pois, päätös palata omaan sänkyyn oli lapsen oma.
Meillä minä ja lapsi, nyt jo pian 6v, nukutaan hyvin, kun nukutaan vierekkäin, mies nukkuu toisessa huoneessa. Miehelle (lapsen isälle) tämä on ongelma, hän haluaisi nukkua minun vieressäni, mutta kun se ei toimi, mies kuorsaa, minä kuorsaan, jolloin jompi kumpi ei saa nukuttua, mies tulee myöhemmin nukkumaan, alkaa tuuppia minua, kunnes lopulta en enää pysty nukkua.. Muutenkin kärsin unihäiriöistä ja herätys on joka arkiaamu 04.30..
Nyt vielä kun Meillä on remontti menossa, joten yksi makuuhuone on pois käytöstä, niin joka toinen viikonloppu, kun miehen poika on meillä (näinä viikonloppuina tyttö on [ainakin yrittänyt nukkua veljensä huoneessa], mun unet loppuu n. 1.30-2.30, kun mies tulee sänkyyn ja mä siirryn sohvalle.. Viime yönä vielä kuumeinen tyttö tuli samalle sohvalle nukkumaan.. Mutta ei tullut mieleenkään lähettää tyttöä muualle, siinä sitten nukuttiin läjässä.. 💗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 1-vuotiaalla on pinnis meidän sängyssä kiinni, nukkuu vieressä yöt läpi heräilemättä ja aamulla kierähtää kainaloon.
4-vuotias haluaa myös tulla viereen lähes joka yö, mutta ei käytännössä mahduta kaikki nukkumaan meidän sängyssä. Mies tekee illalla pedin sohvalle ja 4 v kömpii sinne sitten yöllä viereen.
Ollaan kyllä kokeiltu esim. sitä että talutetaan lapsi takaisin sänkyyn keskellä yötä ja peitellään takaisin uneen. Mutta koska hän ei sinne rauhoittunut helposti ja heräily vaan jatkui ja jatkui, niin lopetettiin moinen lapsen kiusaaminen. Lempeästi voi yrittää omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, mutta pakottaa minusta ei saisi näin pieniä.
Ja meidän vanhempien parisuhde on mielestäni ihan normaali. Aikuisten leikkiaikaa on rutkasti illalla olkkarissa lasten mentyä nukkumaan, aamulla joskus siirrytään hetkeksi makkarin puolelle kahdestaan pikku kakkosen aikaan, tai vietetään vaikkapa keskellä päivää pieni hetki vaatehuoneessa lukkojen takana. Mielikuvitus ja viitseliäisyyshän siinä vain on rajana.
Ja olen täysin varma, että saamme makkarin takaisin viimeistään sitten kun kuopuksellakin koittaa teini-ikä... Sittenhän ne ei yleensä viereen nukkumaan enää tule - edes pyytämällä.
Meillä taas sängyn vieressä taaperon jatkettava lastensänky, josta saa tarvittaessa kömpiä viereen.
Tottkait lapsi saa tulla viereen nukkumaan yöllä. Mutta mitä tehdä kun 2,5.v lapsi ei saa heti unesta kiinni ja turhautuneena läpsii/"lyö" äitiä kasvoille.
Jokaisella perheellä on omat tapansa nukkua ja mikään niistä tuskin se ainoa oikea tai väärä. Tästä aiheesta oli ihana blogi-kirjoituskin joku aika sitten täällä: http://www.vauva.fi/blogit/rakkaudesta-sanottu/ihanat-oiset-vaellukset
Meillä lapset ovat saaneet ilman syyllistämistä nukkua siellä missä haluavat.. Molemmat äidin lähellä.. Nyt kun vanhempi on juuri täyttämässä 12 vuotta, hän on valinnut hakeutua omaan rauhaansa. Pienempi 6 - vuotias on edelleen äidin kyljessä. Teen työtä musiikkikasvattajana ja silmieni ohi on yli 30 vuoden aikana kulkenut satoja lapsia ja nuoria. Huomaan heistä monen oireilevan ja heillä on erilaista häiriökäyttäytymistä. Monet hakevat selkeästi lämpöä ja turvaa. Omat poikani, jotka ovat saaneet rajoittamattomasti olla lähellä sekä olla läheisiä, huomaan, heidän olevan herkkiä ja tasapainoisia, itseään ja tunteitaan vapaasti ilmaisevia tyytyväisiä lapsia.
Lukekaa...