Tarjoa lapselle turvaa, kun hän kömpii yöllä viereesi nukkumaan

Ärsyttävä ajatus että tähän nukkumis kysymykseen muka pitäisi ihmisten mielestä olla se yksi ainut paras vastaus. Hirveää kauhistelua joiltakin kun jotkut vanhemmat ovat oman harkinnan jälkeen päätyneet ratkaisuun laittaa lapsi omaan sänkyyn nukkumaan eikä perhepetiin. Ei tähänkään kysymykseen ihmiset ole sitä yhtä oikeaa vastausta.

Meillä lapset vuoden ikäerolla ja he nukkuvat vierekkäin yhdessä sängyssä (heillä on kyllä omat sängyt mutta haluavat nukkua vierekkäin ja nukkuu hyvin silloin) jos mies on yötöissä tai viettämässä iltaa lapset tulevat meidän sänkyyn nukkumaan minun kanssani, jos mies kotona ja lapset haluavat meidän viereen niin toinen meistä menee lasten sänkyyn toisen lapsen kanssa ja toinen lapsi tulee vanhempien sänkyyn toisen vanhemman kanssa (ei mahuta kaikki yhteen sänkyyn enään) järhestely toimii ja kaikki saa nukkua, yleensä lapset nukkuvat hyvin keskenään, jos on kipeitä tai näkee painajaista niin lähinnä vain silloin haluavat viereen

Näin meilläkin. Kuopus vieressä ja 3-4v samassa huoneessa omassa sängyssä. Kuopus tosin siirtyi vasta 5-v nukahtamaan omaan sänkyyn ja sitten tuli yhden talven melkein aina jossakin vaiheessa yötä meidän sänkyyn. Se loppui itsestään. Tänä kesänä 8v harjoittelee vasta nukahtamaan itse iltasadun jälkeen. Enpä tainnut olla itsekään siihen valmis aiemmin, ne oli ihania ne iltahetket.

Täällä sanotaan, että ei ole yhtä oikeaa tapaa. Varmasti voi olla sellaisia esim. autismin kirjoon kuuluvia lapsia (ja vanhempiakin), jotka kokevat öisen ihokosketuksen epämukavana tai häiritsevänä, ja karttavat sitä. Se on ihan ok.

Mutta valtaosa lapsista kaipaa läheisyyttä, ihokosketusta ja yöllä emon turvaa, se on biologisesti meissä. Ihmisnisäkkään irrallaan nukkuva pikkulapsi on altis uhkille, joita ennen muinoin ihmissuku kohtasi luolissaan. Tunne irrallaan olemisesta herättää pikkulapsessa levottomuutta. Toki hän siihen aikanaan tottuu, jos ei viereen pääse.  Miten se muokkaa persoonaa, en tiedä.

Tuossa tekstissä myös mainitaan, että vierekkäin nukkuminen tahdista hengitykset, mikä tarkoittaa kätkytkuolemisen vaaran vähenemistä, siinähän vauvan hengitys yhtäkkiä vain lakkaa.

Olisiko yhtä ok sanoa, että lasta ei tarvitse pitää sylissä, että jokainen perhe valitsee tapansa?

Olen jo kuusikymppinen neljän aikuisen äiti, ja täytyy todeta, että kannattaa panostaa fyysiseen läheisyyteen pienten lastensa kanssa, koska sillä rakennetaan perusluottamusta lapselle. Kun lapsi on kouluiässä, fyysistä läheisyyttä ei ole enää niin paljon, lapsi alkaa katsoa enemmän ja enemmän ulos maailmaan. Jonne myös menee koko ajan enemmän ja enemmän.

Eli antaa pienille lapsillenne läsnäoloanne ja läheisyyttänne silloin, kun ne tarvitsevat sitä ja haluavat sitä.