Maaliskuiset kasaan!! :)

Heippa! Varovasti ilmoittaudun mukaan... Vielä tuntuu kovin aikaiselta mutta olisi kiva jutskailla muiden maaliskuulaisten kanssa. Mulla rv5. Jännittää ihan hurjasti kun edellinen raskaus meni kesken ja se oli todella rankka kokemus.

Hienoa, en joudu yksin pinoilemaan! ;) Rohkeasti vaan joukkoon, hyvin tämä raskaus menee! Vaikka voin kyllä kuvitella, että tuollaisen koettelemuksen jälkeen pelottaa... Pahoittelut että olette joutuneet käymään läpi moisen! :(

Kerrohan vähän taustoja itsestäsi niin päästään tutustumaan - ja muut kanssa, tänne ja sassiin! :)



Itsestäni voin kertoa, että olemme yrittäneet lasta 2005 vuoden syyskuusta asti. Vuoden 2006 lokakuussa lähdimme kovalla vauhdilla eteneviin tutkimuksiin ja hoitoihin - olemme siis selittämättömästi lapsettomia. Viisi inseminaatiota suunniteltiin, joista tehtiin 3. Lopulta lääkärikin kyllästyi tuohon inssitouhuun ja pääsimme nopeasti ivf:ään, joka tehtiin pitkällä kaavalla. 13.7. tuli vihdoin se kaaaaauan odotettu plussa (jonka toki varmistin sitten vielä kolmella testillä! :D ) ja nyt on menossa rv5+6.

vaikka viikkoja vielä kovin vähän. Taitaa lauantaina alkaa viides raskausviikko. Lakettuaika 29.3.2008

Taustoista sen verran, että yritystä vuodesta 2001. Tutkimuksissa ei kummastakaan löytynyt vikaa, ja hoidoissa ei olla käyty. Ihana luomuylläri tämä. Esikoista siis odotellaan. Minulla ikää 27, mies kohta 40.

Plussasin eilen. Tuntuu ihan, kun olisin ollut jo pidempäänkin raskaana, kun nyt ei olla miehen kanssa kahteen päivään mistään muusta puhuttukaan. Taitaa tulla pitkä 9 kuukautta.

En ole vielä pinoutunut tuonne odotuspuolelle. Olisi kyllä kiva, jos tähänkin pinoon moni lapseton löytäisi tiensä=).



Luna.

Viikkoja 7+1 ja hirveä hysteerisyyttä lähentelevä pelko keskenmenosta päällä... Olen käväissyt lukaisemassa joitain odotuspalstoja. Eivät tunnut omilta. Kaikille toivottu raskaus on varmasti arvostettu lahja, mutta tuntuu, että lapsettomuustausta on niin vaikuttavaa sorttia, ettei sitä pysty unohtamaan.



Kyseessä ensimmäinen plussa ever. Aktiivinen yritys aloittii 2005 tammikuussa. Diagnoosi selittämätän. Kolme nega inssiä piikittelyineen takana. Lokakuun IVF aika julkisella edelleen peruttamatta. Ei vain uskalla.



Onnea matkaan kaikille!

Luna ja Amodini, tervetuloa joukkoon! Hienoa että pino kasvaa!!!



Totta Amodini puhut siinä, että lapsettomuutta ei voi unohtaa - ja uskon, että se tausta kulkee mukana koko tämän odotuksen ajan. Sen vuoksi tämän pinon aloitinkin, kun edelleen sitä kaipaa sitä " vertaistukea" , sitä että on samankaltaisen taustan omaavia odottajia seurana... Kyllä se taitaa olla niin, että " helposti raskautunut" kokee odotuksenkin erilailla kuin lapsettomuuden läpi käynyt - vai olenkohan väärässä? Itse ainakin joka päivä mielessäni käyn läpi tuota lapsettomuusaikaa ja mietin, miten onnekkaita me olemme - juuri tuota taustaa peilaten... Höh, tuleepa vaikeaselkoista tekstiä, mutta luulenpa, että te ymmärrätte mitä ajan takaa!



Siispä hienoa että porukka kasvaa, tehdään jossain vaiheessa sitten esittelyä meistä!



Naksu rv6+0

mä tein pari vkoa sitten testin ja se näytti plussaa. nettilaskurin mukaan la ois 17.3.2008. vähän pelottaa, et jos menee kesken tms.

mulla oli tuulimunaraskaus maaliskuussa 2007. ei ollu mikään kiva kokemus :(

nyt pitäis odotella ekaa neuvolakäyntiä (vkolla 33). jännittää ihan sikana. tekis mieli jo ostaa jotain ihania pikkusia vaatteita, mutta ei viitti vielä, jos jotain sattuukin...

täytyy vaan toivoa parasta!! =)

tsemppiä muuten teille kans!!!

Mutta lapsettomuus puolella vieraillut. Taustaa sen verran että takana kaksi keskenmennyttä raskautta viime vuodelta, pillerit jääneet pois 2004. Nyt menossa rv 4+5, eli mitä vain voi vielä tapahtua. Mutta katsotaan ja toivotaan parasta. Keskenmenneet rv 6-7 sekä rv 20. Tuoreessa muistissa ovat. :( Yritän kuitenkin olla valoisemmalla mielellä, edellisissä raskauksissa oma olo on alusta asti ollut erilainen. Ensimmäisessä ei ollut mitään oireita ja toisessa alusta asti olin jotenkin huolestunut jostain. Koko raskauden aikana en ollut onnellinen, vaan pelkäsin jotain. Luulen että tunsin ettei kaikki ole hyvin. Nyt kun olen raskaudesta tienyt muutaman päivän ajan, ei olo ole ollut muuta kuin hämmentyneen onnellinen. Mies taas on jotenkin tosi kummallinen, rauhaton ja tiuskii. Luulen että hän taitaa olla vielä enemmän peloissaan. Edellisessä raskaudessa vauva ei ollut terve. Uuusiutumisprosentit ovat todella pienet, noin 97% tod.näk. uusiutuu seuravissa raskauksissa. Eli toivon että tällä kertaa kaikki menisi hyvin. Siksi tiedän myös sen, ettei omat tekemiset tai tekemättä jättämiset muuta mitään. Aiemmissa raskauksissa olen välttänyt fetat, tupakat ja hiustenvärjäämiset, ts. pytkinyt olemaan mallikelpoinen. Lopputulos ei kuitenkaan ollut. Nyt olenkin ajatellut että elän mahdollisimman normaalia elämää, menee niinkuin on tarkoitettu. Tupakointia en ole kokonaan onnistunut lopettamaan, mistä kannankin todella huonoa omaatuntoa. Välillä vaan on pakko käydä " hermosavuilla" kun alkaa ajatukset pyöriä menneissä ja pelottaa. Toivon kuitenkin että uskaltaisin luottaa tähän raskauteen ja jättää tupakoinnin. Onneksi sairaalaan on jo sovittu tarkat ja tiuhat käynnit sekä tarvittaessa yliopistolliseen. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvitsisi. Miehen kanssa ei olla puhuttu oikeastaan koko raskaudesta, se vähän tuntuu pahalta. Mies vaan tuomitsi mun tupakoimistani (3 päivässä) että pakkoko sitä on väkisin yrittää saada kesken?! Siinäpä meidän keskustelut näiden tiimoilta...

kun en osaa pelätä keskenmenoa. Toki tiedän, että se on hyvinkin mahdollista, varsinkin kun raskaus on näin kovin alussa. Silti luotan ihan täysillä siihen, että tämä kestää. Mulla on mahaa nipistellyt joka päivä siitä asti, kun menkkojen piti alkaa. Pidän sitä hyvänä merkkinä.

Mä ostin jo yhden valkoisen nutun vauvalle. En usko, että se tuo huonoa onnea. Jos tämä on kesken mennäkseen, niin se menee, oli niitä nuttuja vaikka sata tai ei yhtään.

On mullakin nyt kyllä ollut mielessä tämä tausta, eli vuosia kestänyt lapsettomuus. En ole huolissani tulevasta, olen vain äärettömän kiitollinen tästä hetkestä. Varmasti lapsettomuus tulee seuraamaan läpi elämän jollain tavalla. On se kuitenkin ollut niin rankkaa aikaa. Mutta näistä vuosista on kuitenkin opittu paljon. Asiat näyttävät tällä hetkellä niin selkeiltä.



Tämä kaikki on läpi käyty, jotta saan kantaa sisälläni tätä lasta. Tulevasta en tiedä.

Luottavaisin mielin, mutta nöyränä eteenpäin.



Luna.

Olen vähän odotellutkin että saadaan tänne oma pino. Kävin vierailemassa tuolla odotus puolella mutta kuten täällä on mainittu niin se tuntuu niin erilaiselta, vähän vieraalta. Täällä olo tuntuu siltä että olisi jalat enemmän maassa. Mutta kai se on sitä vertaistukea, ymmärrystä. Ssuhtautuminen ja arvomaailma ovat samalla aaltopituudella.



Taustaa sen verran että yritys on aloitettu maaliskuussa 2005. Tämän vuoden alussa tehtiin tutkimuksia jonka jälkeen kolme inssiä ja nyt sitten ensimmäisestä IVF:stä tuli plussa (ihka ensimmäinen!!!).



Maanantaina on eka neuvola käynti, yksityisellä kävin ultrassa puolitoista viikkoa sitten ja sydän nähtiin pamppailevan. Tänään on 8+4 meneillään.



Pari viikkoa sitten oli viikko yhtäjaksoista pahaa oloa, mutta nyt onneksi kun palasin lomilta töihin on töissäkin pärjännyt, yökötystä tulee jos tulee oikein nälkäiseksi. Ja nälkähän on aika usein...Väsymys on aika kova, useamman tunnin päikkärit on viikonlopun ohjelmassa, arkisin töiden jälkeen menee 1-2 tuntia jotta jaksaa. Eli nytkin kello alkaa näyttää jo sen verran paljon että nukkumatti kutsuu...

Ja jälleen tervetuloa joukkoon kaikki!!



Menier: Luota vaan siihen, että se tuntemus on oikea ja kaikki menee hyvin tällä kertaa!! Voihan perä miten miehesi suhtautuu, turhaa se on syytellä! Vaikka voi olla vaan jotain " shokkireaktiota" tm., uusi ja jännittävä asia tämä on varmasti myös hänelle...



Luna: Täällä vähän samat fiilikset, yritän nyt ottaa kaiken irti tästä raskaudesta, elää nyt ja tässä. Niin sanoin kuvaamattoman kiitollinen olen tästä raskaudesta!!! Toki pelkään keskenmenoa, mutta yritän olla ajattelematta ja joka päivä olen äärimmäisen kiitollinen tästä!!



Simpukkaaaa! Moro!! Kiva että tulit samaan pinoon odottamaan! :) Täällä ihan samanlaista väsymystä, iltapäivisin ja iltaisin vielä voimistuen... Ja illalla sen väsymyksen seuraksi tulee aina aivan tajuton vilu, vällyjen välissä sohvalla sinnittelen joka ilta! ;) Että varsinainen kesä! :D



Täällä valmistaudutaan sukulaisiin lähtöön... Juhlia on tänään ja huomenna ja ehkäpä sitten jatketaan reissua jonnekin sen jälkeenkin. Eli muutaman päivän palstatauko on tiedossa täällä. Mukavaa viikonloppua kaikille, palaillaan!



Naksu rv6+1

Mä olen tällä itkeä tihrustanut koko päivän, kun olen niin onnellinen. Tosin olen muutenkin aika herkkis, mutta nyt siis voi tulla itku ihan varoittamatta.

Lounaaksi vetäisin purkin hernekeittoa! Ikinä meillä ei syödä valmisruokia ja hernekeittoakaan en ole vuosiin maistanut. Ai että oli hyvää!

Pidättekö muuten jotain raskauspäiväkirjaa? Itse aloin sellaista kirjoittamaan. On tämä sen verran ainutlaatuista aikaa.



Simpukka76, tervetuloa mukaan! Ihanaa sinulla jo kohta eka ultra. Ilmoittelehan sitten ultrakuulumiset heti.



Luna.

täällä käydään kans tunteiden myllerrstä... välillä itkettää niin pirusti, eikä mitään järjellistä syytä tunnu olevan. kiukutteln myös " ihan ilman syytä" (kaikki jotenkin ärsyttää helpommin - tekosyy?!).

tänään lähdin vähän reippailemaan aamulla (= rauhottumaan) ja kävelin reilun tunnin verran ihan kivaa tahtia. tulin himaan, kävin suihkussa ja rupesin tekemään ruokaa. hyvä, että sain perunat pestyä ja laitettua kiehumaan, kun alko heikottaa ihan sikana. tuskan hiki alko valumaan ja kädet tärisemään. istuin alas ja otin jääkaapista appelsiinimehua ja aloin kittaamaan sitä. kädet tärisi ja alko tulla tosi huono olo ja sit rupes yllättäen vähän sit itkettämäänkin...

mun mies tuli sit keittiöön ja laitto mehun pois, " etten mä saa c-vitamiinin yliannostusta" (join varman 1,5-2dl) ja käski mut lepäämään ja lupas tehdä ruoan :)

mä menin sit sohvalle pötköttämään suklaan voimin ja sit hetken päästä alkokin jo tuntua paremmalta. en ajatellut, et verensokeri laskis niin nopeesti, koska olin syönyt ennen kävelylle lähtöä. kaikkea sitä oppii.

mulla tuntuu myös välillä sellasta pistelyä alavatsassa ja se saa mut miettimään kaikenlaista. menis äkkiä tää alku ja pääsis sinne neuvolaan ja ultraan, niin voisin ehkä rauhottua pikkasen =)

et sellasta tänne tällä kertaa...

Moikka kaikki onnelliset, jotka tähän pinoon olette päässeet. :-) Ilmoittautuisin mukaan! Mulla on Lunan kanssa täsmälleen sama aikataulu: laskettu aika on 29.3.



Minulle tämä on jo toinen raskaus. Lapsettomaksi lasken itseni yhä, vaikka tämä toinen (öö, viides) tärppi tulikin suht helpolla. Meillä on seuraavanlainen tausta:

yritys alkoi 09/03. Plussasin heti, mutta se meni kesken rv 7+. Plussasin uudestaan 1/04 ja sekin meni heti kesken. Sitten yritettiin lasta pitkään ja hartaasti. Kävimme tutkimuksissa ja hoidoissa. Söin neljä kiertoa Clomeja ja lugeja ilman tulosta. Viimein plussasin luomusti viimeisen Clomikierron jälkeen (plussa tuli 5/05 ja poika syntyi 02/06.) Aloitimme yrittämään toista huhtikuussa tänä vuonna. Tulin heti raskaaksi, mutta sekin meni kesken. Nyt on sitten taas tärpännyt, mutta voitte kuvitella, että mun taustalla en paljon jaksa hehkuttaa. Mulla on alkuraskauden ultra 7.8. ja sitten nähdään, onko siellä ketään... Tässä raskaudessa on mukana lugesterontuki, jonka aloitin tuon huhtikuun keskenmenon jälkeisissä kierroissa.



Menierille voimia tupakan taltuttamiseksi! Auttaisiko nikotiinipurkka? On varmasti kamalaa taistella tuollaisen riippuvuuden kanssa, kun tietää sen olevan pahaksi sikiölle. Tupakka (nikotiini) koukuttaa kuulemma pahemmin kuin heroiini. Purkassa ei olisi kuitenkaan tuota häkää eikä monia muitakaan tupakan haitallisia aineita, jotka on vauvalle pahasta.



Ja niistä oireista: minuakin palelee, verensokerit heittävät tosi helposti miinuksille ja olen aivan kamala noita: kiukuttelen miehelle ihan hirveästi. Pissalla saa myös juosta koko ajan. Väsymys on aivan infernaalista, mutta pitäisi kuitenkin jaksaa käydä töissä ja hoitaa lapsi siinä sivussa. Pikkuinen aloittaa päiväkodissa ensi viikolla ja se on varmaan aika raskasta alussa.



Mutta nyt annan vuoron muille välillä. :-)



Lene rv5+1

Kiva huomata, että meillä mennään ihan samalla aikataululla=).

Mulla taas äskön nipisteli vähän mahasta. Tavallisesti nipistelee joka aamu ja sitten illalla. Päivällä vähemmän, ja siksi iskeekin vähän paniikki, kun ei ole mitään kummoisia oireita=/. Ei pahoinvointia eikä väsymystä.

Olen huomenna menossa varaamaan aikaa neuvolaan. Vähän jänskättää sekin, kun ei yhtään tiedä, kuinka täällä raskaudenseuranta menee. Asutaan siis Espanjassa. Ollaan oltu täällä kaksi vuotta enkä ole koskaan edes joutunut käyttämään täällä mitään terveyspalveluja. Oman lisänsä tuo vielä kieli. En puhu hirveän hyvin espanjaa, joten mitään raskausjuttuja en pysty espanjaksi puhumaan. Täytyy yrittää saada englantia puhuva lääkäri.

Onko teillä muilla miehet tulleet ihan ylihuolehtiviksi? Mulla mies esim. varoittaa rappusissa juoksemisesta, ja sitten siitä kun pidän ilmastointia päällä nukkuessa=0. Voin kuulemma vilustua. Sanoin kyllä, että tännehän tukehtuu muuten. Lämpötila keikkuu kolmessakymmenessä!

Tämmöistä tällä erää. Nyt ruokaa laittamaan!



Luna.

ja sen vaikutuksesta sikiöön. Puolusteltavaahan tupakointi ei ole, mutta lääkärilta sain sen tiedon ettei muutama (3-4) vaikuta yhtään mitenkään. Ilman saasteistakin kuulemma on yhtälainen vaikutus. Toki olen tietoinen, että äidin raskauden aikainen tupakointi saattaa altistaa erilaisille allergioille sekä astmalle mutta ei millekkään epämuodostumille. Oman mielenterveyteni kannalta olen kuitenkin punninnut asiat niin, että tupakoin muutaman tupakan päivässä ennemmin kuin syön rauhoittavia tai nukahtamislääkkeitä. Tiedän että tarkoitit hyvää, tottakai toivon itsekin että olisin jossain vaiheessa mieleltäni niin seesteinen että voisin tupakat jättää polttamatta.

Heissan Naksu ja muut!



Minä siirrtyn tuolta IVF/ICSI kesä/heinäkuisista.



Taustaa: Selittämättömiä lapsettomia olemme. Ikää nyt 30. Ensimmäisen lapsen yrittäminen aloitettiin 2002 ja vuoden yrityksen jälkeen lähdimme tutkimuksiin, josta syytä ei siis löytynyt. Meille tehtiin 4 inssiä, 1 x IVF yhdellä alkiolla ja 1 x Pas yhdellä alkiolla. Onnistunut ICSI kahdella alkiolla 6/05, josta poika syntyi 03/06. Heti aloimme toista yrittämään, kun kierto palasi minulla 1 1/2 kk:tta synnytyksestä vaikka poika oli täysimetyksellä. Odotimme ja yritimme vuoden ja pääsimme heti uuteen samanlaiseen hoitoon, kun tuo onnistunut. Siirto oli 13.6 ja nyt raskausviikkoja on 8 + 6. Laskettupäivä 4.3.2008. Pojalla laskettu oli 2.3.06 ja syntyi 11.3.06. Hassua, että näin lähekkäin! Ensimmäinen ultra oli pari viikkoa sitten ja yksi sydän siellä tykytti. Ensimmäinen neuvola on keskiviikkona.



Lapsettomuus pysyy varmasti ikuisesti mukana. Arvostus raskautta ja lasta kohtaan on aivan erilainen kuin monella ystävälläni, joilla lapset ovat tulleet itsestäänselvyytenä. Ajatukset elämästä yleensä ovat muuttuneet niin minulla kuin miehellänikin. Ei kulu päivääkään, ettei miettisi kuinka olemmekaan onnekkaita ja miten ihmeessä meillä voi olla nyt lapsi ja toinen masussa tulossa. Tätä ihmettä jatkuu varmasti koko elämän. Toki olen monessa asiassa ihan tavallinen äiti ja ihan tavallinen odottaja. Koen kuitenkin asiat monia ystäviäni helpommiksi eli varmasti odotin jollain tapaa vaikeampaa raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa heidän puheiden perusteella. Meni vuosia aikaa odottaa sitä odotusta ja haaveilla. Suhdekkin käytiin läpi joka kantilta ja minä minulta meinasi välillä usko loppua. Onneksi oli niin päättäväinen mies, joka ei periksi antanut.



Monet kyselivät alkuun kovasti, miksi haluamme heti perään toisen lapsen ja eikö olisi parempi suurempi ikäero. Ehkä meille on suotu niin helppo poika, tai ajattelemme vain asioita erilailla, sillä koen, että noita olisi mennyt vaikka kolmekin kerralla ja toisekseen eihän tämä elämä odota, miksi me odottaisimme...... Kaksoset olisimme ottaneet mieluusti vastaan, siksi päädyimme nytkin kahteen siirrettävään. Mies oli ehdottoman varma mielipiteestään: hän sanoi, että hänen puolestaan vaikka kolme! Eipähän enään olisi hoitoihin tarvinnut lähteä. Lapsiluku olisi varmasti ollut sitten täysi. Hyvä kuitenkin näinkin! Onnellisia olemme, jos loppuun saakka tämä kantaa.



Raskausoireita on ollut ihan tyypillisiä: hillitöntä väsymystä, kuvotusta, haikeutta, itkuisuutta, läheisyyden kaipuuta, turvotusta, migreeniä jne......ei siis mitään pahempaa tai ylitsepääsemätöntä. Muuten olen voinut hyvin :)!



Kaikille ihanaa viikon alkua ja tarrasukkasia masukeille.

Tänne eka kertaa kirjoittelen ja mullakin näytti viikko sit kahta viivaa..:) tuli kyllä vähän äkkiä..ja laskettu aika olis laskurin mukaan jo 21.3. jänskättää vaan, ku elin ihan normaalia elämää tuohon viikko sitten asti...ja muutenkin ihan pihalla vielä kaikesta. ke aattelin mennä lääkäriin varmistaakseen että onko tämä nyt varmasti totta. väsyttää vaan hirveesti..

Luna: Mä olen pitänyt odotuspäiväkirjaa, ihan tällä tietokoneella kirjoittelen lähes päivittäin tuntemuksista. Pidin kyllä kirjaa myös tuosta ivf:stä, on sitten joskus mitä lukea... Sullahan on mielenkiintoinen odotusaika tiedossa kun asutte siellä ihanassa Espanjassa! Kommelluksia saattaa mahtua tuohon 9kk:een mutta ne tuo vaan lisäväriä, eikös niin?! ;) Meillä mies ei ole erityisen ylihuolehtivainen, onnellinen on pienestä mutta ei ole oikein vielä sisäistänyt esim. sitä, että tämä raskaus tuntuu jo nyt aika kokonaisvaltaisesti mun olossa. Ei siis ymmärrä, miksi olen niin väsynyt, miksi en jaksa kipittää kovaa vauhtia hänen perässään kaupungilla jne. Hassu on, ja kyllä sitten taas hetken " muistaa" asian kun muistutan! :)



Lene: Raskas taival on teilläkin takana - onnittelut siis onnistumisesta! Pidän todella peukkuja, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin!!



Mine: Moro vaan ja tervetuloa pinoilemaan!



Minttu: Tervetuloa joukkoon! Millainen lapsettomuustausta teillä on, saako udella? Jäin vaan miettimään tuota kun sanoit, että tuli vähän äkkiä... Itse kun taas on pitkään toivonut lasta, niin ei olisi voinut hitaammin tämä raskaus saada alkuaan! :)



Täällä oireet on ennallaan. Tänään pahoinvointi on hieman sitkeämmässä kuin aiemmin, mutta johtunee todella pitkistä yöunista, ehti tulla oikeen kunnon nälkä yön aikana ja nyt ei hillitön puuroannoskaan oikein helpottanut... Mutta pärjää kyllä ihan hyvin! Mietin muuten sitä, kun monet vertaa pahoinvointia krapulaan... Täällä tuo ei ole kyllä mitenkään verrattavissa siihen, lähinnä mulla muistuttaa matkapahoinvointia ja laivalla heilumisen seurausta, merisaurautta. Eli pahoinvointi velloo koko kropan yli ja huimaa, tasapaino tuntuu katoavan ajoittain ja masussa kiertää... Ja minulle tuo on kyllä paljon pahempaa kuin krapulapahoinvointi, mutta onneksi on ainakin vielä niin pientä että selviän. Välillä vaan kun oikein paha aalto tulee niin ei meinaa sietää sitä oloa ollenkaan!



Naksu 6+4

Niin pitäisikös tehdä jonkinlaista esittelylistaa, mitä mieltä ootte? Sellaista siis, mitä on tuolla o-puolella lähes joka pinossa, kaikkien esittelyt ja sitten la-lista vielä perään. Pysyisi huomattavasti paremmin perässä kunkin kuulumisissa, eikös vaan? Eli omat esittelyt tähän tyyliin:



NIMIMERKKI: Naksu

LA: 21.3.2008

ASUINPAIKKA: Tampere

SYNNYTYTSSAIRAALA: Tays

MUUT LAPSET: -

IKÄ: 27v.



Laittakaahan muutkin niin mä voin vaikka kerätä sitten esittelyt kasaan - tai saa muutkin tehdä jos haluu! :)

että voishan siihen vielä laittaa myös sen, millä hoidolla on tärpännyt ym. jos haluaa...