Onko virpominen riesa vai ihana perinne?
Kommentit (55)
meillä on yleensä ollut että ei rahaa virkojillej a palkkana on joku pieni pääsiäis muna taqi karkki ja virvottu saa pitää vitsan.
Riesa: normaalisi remutaan ja riehutaa, heitellään lumipalloilla/kivillä/palloilla ihmisiä, kun tulee Palmusunnuntai pojat eivät edes viitsi pukeutua ja tullaan oven taakse kerjuulle. Meillä on ollut tapana kyläillä tuona päivänä, niin ei olla kotona ovia avaanassa. Ymmärrän, jos käydään tuttaville ja sukulaisille virpomassa, mutta, että jokaiselle?eikö vanhemmilla ole varaa ostaa muutamaa sulkaamunaa?
Poikani eivät virvo. Jotenkin kummasti meillä sattuu yleensä uimahallireissu palmusunnuntain aamupäiväksi. :) Jos joskus satumme olemaan kotona, annan virpojille karkkia. Vitsaa ei tietenkään kuulu virpojan pitää.
Riippuu tapauksesta: hauska perinne jos hoidetaan hyvin, virpojilla asut, huolella tehdyt virpomiset, ihmisiä kenen kanssa muutenkin on silloin tällöin tekemisessä. Silloin on vaan herttaista, ja mahtuu jokunen täysin vieraskin joukkoon. Viime vuonna hankittiin kotiin karkkeja ja pääsiäismunia, ja meidän silloin reilu 2v piti koko juttua jännittävänä.
Melkoinen riesa taas jos tiheään asutulla taloyhtiön alueella kaiken maailman naapurien kakarat joille ei edes tervehtiminen kelpaa arkisin, nyt kerran vuodessa ilmestyvät ovelle kerjäämään. Yritä nyt siitä omalle lapselle selittää miksei mekin, ja lohduttaa kun hän ei saa tehdä jotain mitä monet näyttäisivät pitävän itsestäänselvyytenä. Kuulostaa ehkä karkealta, mutten vaan jaksaa näitä kelle meidän perheen/ lapsen seura ei muuten kelpaa, vaan ainoastaan silloin kun meistä saa jotain hyötyä irti kuten virpomisessa...
Perinne ehdottomasti! Omatkin lapset käyvät virpomassa, pienimmät taas odottavat näkevänsä trulleja ovemme takana. Ei ole kysymys varallisuudesta vaan suomalaisen kulttuuriperinteen vaalimisesta. Varaan virpojille tarkoin ajatellut virpomislahjat hyvissä ajoin ja itse saan pöydälle kauniin asetelman lasten askartelemia pajunkissoja. Onneksi tässä pienessä kylässä jossa asumme, tuo perinne on säilynyt. Lapset ja kevät on <3
Ihana perinne, mutta meidän musikat eivät virvo kuin sellaiset ihmiset joiden kanssa ovat muutenkin tekemisissä. Palkaksi suklaamuna on ihan riittävä. Ja tietysti vitsa annetaan virvottavalle!
Perinne! Täälä Pohojammaalla trullit kiertää pääsiääslauantaina. Aiemmin pukeuruttihin noiriksi mutta nykyysi näköö prinsessoja,pupuja harrypottereita ym. Vaivaa on nähty niin roolihahmojen kuin virpomisoksienki kans. Tällääses pienes maalaaskyläs oikeen orotetahan trulleja..Mutteikaa sellaanen mukavaa oo, jos tullahan vain palakankiilto silimäs, eikä oo ku joku huivi häthätää kierottu päähän ja matkanvarrelta katkaastu pajunkissioksa töytätähän ovella.Etikettihin kuuluu myös kysyä saako virpoa. Ja jos joku ny kutsuu oikeen peremmälle sieltä uluko-ovelta, niin pitää ottaa kengät jalaasta. Joskus saattaa pääsiääsenä olla kurakelit! Pääsiääsvalakia sitte poltetahan illalla perinteesesti. Nämon mukavia perinteetä vaikka pääsiääsen kristillistä sanomaa piretähänki meillä ainaki tärkeimpänä!
Jokainen tavallaan, mutta minä en ole koskaan antanut lasteni virpoa. Koen virpomisen kerjäämisenä ja melko vastenmielisenä. ostan lapsille pääsiäismunia ja herkkuja kotiin siinä määrin, ettei ole kerjuulle tarvinnut lähteä Tiedän perinteet mihin virpominen perustuu, ja ehkä tuhtautuisin toisin, jos edelleenkin kyse olisi perinteen noudatamisesta eikä karkin ja rahan kerjäämisestä. On aika absurdia, että isot lapsijoukot kiertävät koko naapuruston läpi käsi ojossa odottaen "palkkaa". Sukulaisiin kohdistuvan virpomisen voisin ehkä vielä jotenkin hyväksyä...
Perinne ehdottomasti. Näen itse vaivaa, kun teen vitsat lapsille, kun he menevät virpomaan ja varaan myös kotiin virpojille kaikkea kivaa. Meidän taloyhtiössä asuu ikävä kyllä tympeitä ihmisiä niin virpojat eivät uskalla tulla koko taloyhtiöön. Me osaamme varoa heitä. Joku merkkisysteemi olisi mukava kehitellä ettei missään nimessä mene häiritsemään ihmisiä jotka eivät tykkää, että heille virvotaan, mutta suurin osa on mielissään, kun heidän ovensa taakse tulee innostuneita, punaposkisia pikku trulleja :)
Virpominen on kyllä perinne. Ja meidän ovelle saa mun puolestani tulla virpomaan kukaa vaan, eikä vain tuttujen lapset. Ja on kiva, et lapset kysyvät ensin, et saako virpoa. Palkaksi saa pieniä karkkeja/ munia. Ja vitsa mulle. Kaikista kivointa on kun noidat/ trullit/ eläimet on hyvin pukeutuneita ja vitsat on kauniita.
Virpominen on kyllä perinne. Ja meidän ovelle saa mun puolestani tulla virpomaan kukaa vaan, eikä vain tuttujen lapset. Ja on kiva, et lapset kysyvät ensin, et saako virpoa. Palkaksi saa pieniä karkkeja/ munia. Ja vitsa mulle. Kaikista kivointa on kun noidat/ trullit/ eläimet on hyvin pukeutuneita ja vitsat on kauniita.
Mielestäni kiva perinne, muttei nyt tartte ihan koko kylää kiertää. Meillä käydään ihan vaan naapureiden ovilla, kavereitten ja sukulaisten sekä tuttavien luona. Pukeudutaan siten mitä millonkin on, joskus mennään pelkällä noitameikillä ja lätsällä. Loruilu on kivaa! Ja aina koko vuosi odotetaan koska pääsee taas virpomaan!
Jep, meille olisi kans muiden kuin tuttujen lapset tervetulleita JOS voisin olettaa että heidän vanhemmat vastavuoroisesti ottaisivat meidän lapsen virpomiset yhtä ennakkoluulottomasti vastaan. Mutta jos joudun koko vuoden katsomaan seuraa kaipaava lasta, niin en taatusti enää jaksa hymyillä ja tarjota herkkuja sen ainoan kerran vuodessa kun niitä ns vieraita ilmestyy ovelle. :(
Mun mielestä se olisi muuten hauska ja hieno perinne, mutta jotkut pilaavat sitä kun näköjään kelpaa ilmestyä paikalle vain kun siitä irtoaa jotain aineellista palkkiota!
Meillä lapset 2v,5v ja 8v virpovat vaan mummut,papat ja tädit.Huivit päähän ja /tai pisamia poskiin,vähän jotain noitamaista päälle.Asumme maaseudulla pinessä kylässä ja meille ei yleensä koskaan kukaan tule virpomaan,kaappiin kyllä varataan joka vuosi jotain "palkkaa" varmuuden vuoksi.
Ihana perinne, josta on itselläkin ihania muistoja lapsuudesta! Odottelen vain, että serkkujebn lapset kasvavat siihen ikään, että alkavat meillä käymään virpomassa.
Meidän lapsuudessa laitettiin pisamia naamaan, vedettiin huivia päälle ja äidin vanhaa (liian isoa) hametta haalarien päälle. Vitsat tehtiin itse ja tutuille (kuten kaverien vanhemmat) käytiin virpomassa. Kysyttiin ensin saako virpoa ja sitten virvottiin. Palkaksi tuli sitten suklaamunia. Aina oli yhtä kivaa!
Riesa. Vieraita lapsia juoksee ovella ja jos ei ole tarpeeksi hyvät tarjoilut, haistatellaan. Pihalle heitellään karkkipaperit.
Meillä sai virpoa vain tutuille perheille, joilta kysyimme luvan. Toiseksi en ymmärrä, miten edes uskalletaan päästää pienet roikkumaan vieraiden oville ja kerjäämään. Siellä voi olla vaikka mitä ongelmaisia vastassa.
Meille ei ole muutamaan vuoteen tullut virpojia, kun olemme aiemmin kieltäytyneet kunniasta, Tuntuu, että tapa on vähentynyt täällä pääkaupunkiseudula. Omat lapset eivät myöskään virvo kuin korkeintaan meidät vanhempansa.
Minäkään en uskaltaisi päästää lapsia edes yhdessä kiertelemään ovelta ovelle, vaikka itse kyttäisin nurkan takana. Sitä paitsi tuntemattomia ei ole ennenkään ollut tapana virpoa, eikös se ole ahneutta?
Meille ei ole muutamaan vuoteen tullut virpojia, kun olemme aiemmin kieltäytyneet kunniasta, Tuntuu, että tapa on vähentynyt täällä pääkaupunkiseudula. Omat lapset eivät myöskään virvo kuin korkeintaan meidät vanhempansa.
Minäkään en uskaltaisi päästää lapsia edes yhdessä kiertelemään ovelta ovelle, vaikka itse kyttäisin nurkan takana. Sitä paitsi tuntemattomia ei ole ennenkään ollut tapana virpoa, eikös se ole ahneutta?
Ilman muuta virpominen on hauska perinne. Kerran emme olleet kotona. Panin koriin portaille pieniä suklaamunia. Siihen viereen kukkavaasi. Hyvin toimi näinkin.