Iäkkäät äidit! Eikö teidtä harmita teidän ja lapsenne välinen ikäero?

kova elämä ja rankkoja menetyksiä.



Ei harmita lapset ja ikäero. Olen vain suunnattoman kiitollinen siitä että olen saanut lapsia ja että he ovat terveitä.

Onneksi oma juniorini (5v) näkee minut vain äitinä, ei " kulahtaneena" keski-ikäisenä. Sain ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana ja tämän nuorimman puolta vanhempana, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Olen yhtä rakas lapsilleni kaiken ikäisenä.



t. nuorekas, hyvin säilynyt yli 40v äiti

vaikka samaan aikaan tyttärien kanssa!

Minua ei ainakaan koskaan ole häirinnyt äitini ikä. Pikemminkin päinvastoin, minä olin tyytyväinen siitä, että äidilläni ei ollut minkäänlaista halua pysyä kärryillä esim. siitä, mikä oli nuorisomuotia tai mitkä bändit olivat suosiossa. Oli itse asiassa tosi noloa, kun joidenkin kavereiden äidit yrittivät pysyä tyttäriensä tasolla :)



Minusta ainakin oli hyvä, että äiti oli äiti eikä kaveri!

Vierailija:

on ihanaa kun pienet tyttäreni nyt 7- ja 10-vuotiaina pitävät minua ihanteenaan ja kauniina nuorena naisena. :)

Älä huolehdi, kyllä se menee pian ohi! Kohta tyttäresi alkavat ihailemaan poptähtiä ja muita oikeasti upeita ihmisiä, ja sitten sinä olet kulahtanut kolmikymppinen. Ei tarvi ees sinne neljäänkymppiin odottaa!

mitä joutunut uhraamaan, kun pitää keksiä vastapooliksi ' iäkkäät äidit' ja tunnelmoida sillä miten iiiiiiiihamasti on tullut oma elämä järjestettyä?



- ap:n viesti kertoo nimittäin jonkinasteisesta epävarmuudesta.

Kyseessähän tosin on a)provo tai b)kohtuu narsistinen ajatusmaalima.



Mut kiva, että ap olet onnellinen.

Odotapas ap muutama vuosi, niin huomaat ettet enää kelpaakaan lastesi idoliksi.



Kaikki on katoavaa, erityisesti kauneus ja mainen kunnia :)

Vierailija:

Eikö teistä tunnu kurjalta se, että lapsenne tulevat aina näkemään teidät kulahtaneina keski-ikäisinä? Itse sanin lapseni 20- ja 23-vuotiaana ja on ihanaa kun pienet tyttäreni nyt 7- ja 10-vuotiaina pitävät minua ihanteenaan ja kauniina nuorena naisena. :) On myös ihanaa olla vasta nelikymppinen tyttöjen ollessa aikuisuuden kynnyksellä!

Olen tosi onnellinen että sain lapset nuorena!

ap

sain syyn selville, koska hänellä on niin vanha isä, joka kuolee kohta. Johtui siitä että oli kasvattanut ensimmäisen partansa, ja viikset. Oli pokassa pitelemistä, etten nauranut, isänsä on 24v. Eli siinä on teille lasten ikä arviointi.

Ja koin asian aina kiusalliseksi. Äitini ei tuntunut ymmärtävän nykymaailmaa, välillä minua luultiin lapsenlapseksi, mikä oli äärimmäisen noloa ja varsinkin teini-iässä koin kuukautiset yms muutokset kiusallisiksi, sillä ne eivät koskaan olleet kotonani mitenkään " julkinen" asia.



Lisäksi aloin jossain vaiheessa pelätä, että vanhempani kuolevat ennen kuin ehdin aikuiseksi. No, ovat nyt 7-kymppisiä ja porskuttavat iloisesti eteenpäin :)



Ikävä puoli asiassa on myös se, että koska ovat nyt iäkkäitä, ei heistä saa juurikaan apua lastenhoitoon tms, eli yksin järjestämme kaikki loma-ajat yms, mikä periaatteessa on ok, mutta mutta, olisihan se joskus mukavaa, jos saisi lapset edes hetkeksi hoitoon.



Itse päätin hankkia lapseni reilusti nuorempana.

Äitini sai 16-vuotiaana.

Molempiparempi. Itselläni nuoruuden ja kypsemmän ajan lapsia.

Nyt olenkin sitten uudelleen raskaana ja olen jo hieman päälle 40v...nyt sitten olekin iäkäs äiti, niinkö?:D



No omasta mielestäni tulen tuskin olemaan yhtää sen " kummempi" äiti nykyiselle kuopukselle kuin tälle uudellekaan tulokkalle, joilla tulee olemaan ikäeroa n. 1v6kk:) Ei siis kyllä yhtään häiritse oma ikäeroni kumpaankaan lapseen...eikä muuten edes esikoiseeni, jonka sain 23-vuotiaana!:)

Lapsenlapsenlapsenlapsenkin.

että suunnittelen hankkivani lapset sen ja sen ikäisenä, koska sitten siovanhemmatkin ovat nuoria ja jaksavat hoitaa tmv. Ei elämä mene niin. Minusta on plajon oleellisempaa ' hankkia' lapsensa silloin kun on löytänyt itselleen sopivan puolison, jolla myös on sanansa sanottavana siitä, milloin lapset ' hankitaan' .



Eikä kaikki hanki lapsia. Monet eivät saa vaikka kuinka hankkisivat. Tai ei ainakaan millään omalla täydellisellä aikataulullaan.

Sain lapset 31- ja 32 v. , mielestäni juuri passeli ikä. Olen osittain kyllä samaa mieltä kuin ap.

Minä olen kai iäkäs äiti, yli nelikymppinen. Aikuiset tyttäreni näkevät minut siis nyt kulahtaneena ja rupsahtaneena, mutta ei se häiritse minua. Miten sen näkemisen voisi estää? Huppu päähän kun täyttää 30 v?

Olen itse saanut lapseni saman ikäisenä kuin ap. Nyt olen nelikymppinen ja minun pitäisi siis olla vanha? No oli miten oli, näkeväthän lapset minut nyt tässä iässä, minkäs sille mahtaa?

tämä on yleinen ilmiö, että naisten synnytysikä nousee, varsinkin akateemisesti koulutettujen naisten. Niinpä kun lapsenmme varttuvat, on ihan tavallista, ettei heillä ole vain 20 vuoden ikäeroa äiteihinsä vaan enemmän. Se ei tule olemaan mitenkään kummallista.



ap yrittää keksiä jotain ihme esteitä asialle, joka on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.