Miksei perheelliset naiset käy naisporukalla viihteellä tms?

Sen vaan sanon että edestänne löydätte. Oma äitini on koko ikänsä harrastanut noita tyttöjen kesken " tuulettumisia" (ravintola-illallisia, teatteri-iltoja, konsertteja, viikonloppureissuja, baarejakin) ja heillä on nyt 55-vuotiaana ihana nelihenkinen poppoo joka tekee kaikkea kivaa. Isäni taas oli tuollainen " perheenisän ei ole soveliasta käydä kaveriporukalla ryypiskelemässä" -tyyppi ja koska tuota jatkui monta vuotta, välit kavereihin etääntyivät eikä hänellä nyt ole läheisiä ystäviä ollenkaan. Ei niitä ystävyyksiä keski-iän jälkeen enää niin synny, joten kannattaisi vaalia ystävyyksiä. Nyt isäni nököttää yksin kotona aina kun äitini tapaa tyttökavereitaan. Toki heillä on yhteisiä ystäviä, pariskuntia, mutta eivät he ole samanlailla sydänystäviä kuin nuo nuoruuden ystävät.

Käyn mieluummin " sekaporukassa" , kahdestaan miehen kanssa tai niin, että miehen ja minun mukana on yksi yhteinen hyvä ystävämme (mies).

En vain jaksa akkain juttuja koko iltaa.

Vierailija:

Jos MINULLA haluttaa vielä bilettää ja vetää kännit mökillä niin muillakin pitäisi.

Jos MINÄ haluaisin ristelilylle viikonlopuksi, mutta muut ei halua, niin vika on muissa ja he ovat liikaa kiinni perheissään.

Mitä vikaa on siinä, että ihmiset haluaa raskaan työviikon jälkeen viettää aikaa perheen parissa? Ja jos ei kiinnosta tuhlata viikonloppuaamuja krapulaan niin sekinkö on joku vika.

Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä vikaa sieltä. Toiset jää kiinni nuoruuteen ja bilettämisen, toiset ei.

Huokaus.

Joskus tekisi kyllä mieli lähteä likkaporukalla vaikka matkalle (ei ryyppy-), mutta se järjestely on niin hankalaa. Mies kun lähtee reissuilleen hän ottaa omat kamansa ja menee - nainen siivoaa kodin, laittaa poissaoloajalle ruuat valmiiksi, lapselle tarhavaatteet silitettyinä pinoon ja ohjeistaa puoli sukua varmuuden vuoksi. Ja sitten mies on myrtsinä että aina akat on menossa johonkin ja jättää heidät vastuuseen ja huolehtimaan KAIKESTA! Siksi ei viitsi.

Ryypiskely ja baareilu on keskenkasvuisten touhua. Pidä sivistynyt tyttöjen ilta, viiniä ja kynttilöitä ja vaikka joku kiva nyyhkyleffa.

Hoohoijaa... Pelkkä ajatuskin haukotuttaa. Sitten vertailtaisiin eppareita ja haukuttaisiin miehiä. Brrr. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta naisporukka on tylsää seuraa. Tuttavapiiriin ei onneksi kuulu tuollaisia pikkusieluja (rahan tms suhteen), kuten joku kuvaili.

Kivointa on lähteä hyvällä porukalla syömään ja sen jälkeen baariin, fiiliksen mukaan pitkän tai lyhyen kaavan jälkeen. Risteilyt sun muut ovat kivoja nekin, harvakseltaan.

Minulla tosin on tilanne, jossa työn takia olen reissussa ulkomailla reilun viikon vähintään vuosittain ja muutenkin työn takia on iltamenoja ja lyhyempiä reissuja aina silloin tällöin. Ehkä sekin vähentää tarvetta päästä tuulettumaan kodin ulkopuolelle. Samoin muuten on miehellä, joten ei tarvitse riidellä asiasta.

Pelkällä naisporukalla. Yäk. Sekaporukalla kyllä.



6

Vierailija:

Joskus tekisi kyllä mieli lähteä likkaporukalla vaikka matkalle (ei ryyppy-), mutta se järjestely on niin hankalaa. Mies kun lähtee reissuilleen hän ottaa omat kamansa ja menee - nainen siivoaa kodin, laittaa poissaoloajalle ruuat valmiiksi, lapselle tarhavaatteet silitettyinä pinoon ja ohjeistaa puoli sukua varmuuden vuoksi. Ja sitten mies on myrtsinä että aina akat on menossa johonkin ja jättää heidät vastuuseen ja huolehtimaan KAIKESTA! Siksi ei viitsi.

vaan sanoa vain " älä ole naurettava itkupilli" , ja oikeasti vain painua reissuun. Ei se ole niin kamalaa, jos eivät tarhavaatteet ole silitetyt, eikä se mies niitä lapsia tapa.

Jos mies on edes suhteellisen normaali, niin pärjää. Ja punaista luuria vaan joka kerta, kun tulee asiaton puhelu.

Vierailija:

Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä vikaa sieltä. Toiset jää kiinni nuoruuteen ja bilettämisen, toiset ei.

Ei ystävyys kaadu siihen että ei käydä yhdessä tekemässä jotain ja järjestetä niitä tyttöjen iltoja. Esim itsellä nuo illat ovat kaatuneet niihin tolkuttomiin välimatkoihin sillä aika monet ovat tälläkin hetkellä ulkomailla. Ja se on totta että niitä pitäaikaisia ystävyyssuhteita on vaikeampaa solmia " vanhemmalla iällä" - ainakin minun kaveripiirissä tuo on todettu. Tällä hetkellä oma vireystila on siinä pisteessä että en edes jaksaisi lähteä puolituttujen kanssa minnekään vaan sitten kun lähden niin haluan olla niiden vanhojen ystävien kanssa, jotka ymmärtävät puolesta sanasta mitä tarkoitan.



Me pidämme paljon yhteyttä sähköpostilla ja soittelemalla. Saattaa mennä vuosiakin että ei nähdä mutta sitten kun tavataan niin tuntuu että ei erossa oltaisi oltukaan. Tarkoittaa siis ystäviä joiden kanssa ollaan tavattu joskus ennen kouluikää tai ala-asteella.



Meidän aika tulee vielä, vaikka nyt " ruuhkavuosina" ei siellä bilettämässä käydäkään.

Hohhoijaa. Mää seuraan kyllä töissä ihan tarpeeksi niitä akkoja, jotka on jääneet tähän kiinni. Lomalta tullaan niin tuvonneina ja elähtäneinä takaisin töihin, että huhheijaa. Kaljamaha roikkuu ja naama on turvoksissa. Mutta kai se on yli 40 vuotiaalle naiselle se oikea elämäntyyli kun saa lähteä tyttöporukan kans viihteelle lomalla.



Itse yleensä omille reissuille lähden niin, että ilmoitan, koska minulla on menoa ja menen. Mutta ne ei ole biletysreissuja vaan kisareissuja, joilla saattaa mennä koko viikonloppu. Mies osaa tehdä ruoan ja muut kotihommat sillä aikaa ilman minun ohjeistusta.

Haluamme me " bilettäjätkin" (käyn ehkä 2 - 4 krt vuodessa) olla perheittemme kanssa. Eihän tässä nyt joka hemmetin viikonloppu olla ulos ja risteilylle ja mökille menossa. Kyse on ehkä YHDESTÄ viikonlopusta vuodessa!!!



Mutta sori - onhan se tosi itsekästä haluta olla kavereittensa seurassa...

Se on eri asia jos siellä pitää käydä koko ajan ja elämä pyörii sen ympärillä.



Olisi kiva jos itselläkin olisi kaveri jonka kanssa voisi käydä harvakseltaan ulkona, silleen normaalisti. Se yksi baarikaveri on, mutta... hän haluaa aina vetää päälleen sen liian pienen nahkahameen, kirkkaanpunaista huulipunaa ja on niin järjettömän tyrkky että en jaksa lähteä enää. Mä en jaksa katsoa kun sen tarkoitus on päästä ravintolan vessaan hieromaan jotain vierasta miestä (on perheellinen nainen) ja se kavereiden tapaaminen on ihan vaan tekosyy...

miksi naisporukoissa ei edes haluta liikkua. Nälvintää ja vittuilua ja selän takana haukkumista.

eli en ole käynyt bilettämässä ja viihteellä.

Kummasti vain on silti ystävät säilyneet. Jokaisella on ollut omat kiireensä, osa porukasta asuu kaukana. Silti pidämme tiiviisti yhteyttä, vaikka emme käykään risteilyillä ja mökeillä.



Ihmiset on erilaisia ja arvostaa eri asioita. Minusta on ollut lähinnä ahdistavaa se painostus, että " lähtisit sääkin nyt kapakkaan, äläkä ole miehen tossun alla" . Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Ehkä se hyvä puoli tässä on ollut, että on päässyt eroon näistä biletyshiiristä ja jäljelle on jääneet ne oikeat ystävät.



Niin ja kyllä keski-iässä saa ihan hyvin uusia ystäviä. Mutta se nyt on varmaan itsestä kiinni.

Miksi kuvittelet, että tulee maailman loppu, kun kerran olet poissa? Kokeilepa huviksesi. Jätä kaikki tekemättä, mutta kun palaat, niin elämä jatkuu=)

Kun päästiin mökille, kaveri alkoi tissuttaan. Sitä riitti koko päivän ja illan.

Jossain vaiheessa kaveri oli siinä kunnossa, että kaulaili kännissä ja volisi ikuista ystävyyttä.

Kaamea reissu. Päätin, että en ikinä lähde viettään tyttöjen iltaa enää mökille. Tuntui, että viina oli ainoa syy päästä reissuun.

Alotetaan nyt ensinnäkin siitä, että ap puhui mökille menosta. Ei siitä, että mökille mentäisiin ryyppäämään. Mutta ihmisillä ei nähtävästi herää mitään muita mielikuvia asiasta, eivätkä osaa liittää mökille menoon mitään muuta tekemistä.



Ja kyllä, elämässä on paljon muutakin. Perhe on tärkeä. Voi tehdä ystävien kanssa muutakin, kuin ryypätä, mutta onko oikeasti niin kamalaa käydä siellä pubissa yhden kerran vuodessa? Ja en nyt tarkoita mitään kämästä lähikuppilaa, vaan tasokasta pubia, jossa on mukavaa seurustella?

Tai ravintolassa syömässä?



Ei ihme, että naiset pysyvät kodeissaan, jos elämä nähdään näin synkkänä ja vaihtoehtoja ryyppäämiselle ei todella löydy.

En minä ainakaan haluaisi raahata ketään kaveria pubiin siksi, että hän tulee sinne velvollisuudesta.

En ymmärrä tätä naisten itsekkyyttä. Ystävyyteen pitäisi sisältyä myös vapaus toisen valintoja kohtaan. Ei niin, että minä haluan kapakkaan, joten nyt on parempi vain muidenkin haluta tai sitten haukun niitä jossain av: palstalla.

Entä jos yksinkertaisesti on jo muutenkin paljon tekemistä? Entä jos ei vain kiinnosta mennä sinne tasokkaaseen pubiin, edes tuoremehua juomaan?

joutuu matkustamaan ja näkee paljon ihmisiä, haluaa tosiaan olla kotona.

Kas kun kaikki ei ole työttömiä lähiöluusereita, jotka kykkii aina kotona.



Mikä sen ihanampaa kuin raskaan työviikon jälkeen tehdä hyvää ruokaa, panna sana lämpiämään ja viettää aikaa perheen kanssa.



Eri asia on tosiaan ehkä niillä, jotka elää sossun avustuksilla ja asuu hikisissä lähiöissä. He nyt haluavat tietenkin jatkuvasti sinne lähiubiin kavereiden kanssa.