Mista johtuu, etta suomenruotsalaiset ovat niin kopeita? Ja eivat suostu puhumaan suomea kuin pakon edessa, vaikka osaisivatkin hyvin suomea?
Kommentit (79)
suomenkielisestä lukiosta kirjoittanut saa anoa paikkaa ruotsinkielisessä yliopistossa. Saat kirjoittaa pääsykokeet suomen kielellä.
Opiskellessä saat kirjoittaa kokeetkin suomeksi.
joudut vain opiskelemaan ainetta ruotsiksi.
Turun Abo akademi joutui vaikeuksiin kun he olivat suosineet ruotsinkielisiä opiskelijoita. Lain mukaan he eivät saa niin tehdä.
Mielestäni seiskalla aloitettu ruotsinkielen taito riittää opiskeluun ruotsinkielellä.
Minä en suomenkielisenä ole ruotsiksi opiskellut, englanniksi kyllä, ja voin sanoa että jos opiskelee niin kyllä se kieli yllättävän nopeasti rupeaa sujumaan.
Eiköhän heti ottelu/kisat siirry ykköselle/kakkoselle.
ja pärjään sillä tänä päivänä ihan mainiosti. Hollantia en sen sijaan enää osaa puhua, mutta Akkarin osaan vielä lukea sujuvasti;)
T. 45
ja sitten sitä todellisessa elämässä ei tartte juuri ikinä! Naurettavaa!
Itselleni olisi ollut paljon enemmän hyötyä, jos olisin voinut valita saksan ruotsin sijaan. Harmittaa vieläkin ihan pirusti!
Tunnen suomenruotsalaisia kolmesta eri piiristä ja kaikki eroavat aika lailla toisistaan.
Yksi porukka on todellisia juppeja ja he ihan oikeasti puhuvat toisinaan ruotsia nimenomaan kiusatakseen! Ovat tämän ihan ääneen myöntäneet!
Nämä samaiset tyypit puhuvat aina Stockalla käydessään ruotsia, jotta saisivat parempaa palvelua (!!!).
Toinen ryhmä on rikkaita, mutta eivät ole samalla tavalla juppeja, kuin edellä mainittu ryhmä.
Kolmas ryhmä on taas ihanan tavallisia. Eräskin hyvin rikkaaseen ja kuuluisaan sukuun kuuluva henkilö kulkee sen sortin remonttivaatteissa ympäriinsä, että häntä ei tavallista mölliäistä kummemmaksi tyypiksi luulisi=)
Olen siis saanut osani ja aivan tarpeekseni kuulla tätä ihanaa siansonta-kieltä ja osallistua heidän " ihanan ylelliseen" elämäänsä.
Onneksi piirit ovat sittemmin vähän muuttuneet ja pahimmista jupeista olen päässyt eroon=)
45
Vierailija:
Ruotsi ottaa vastaan n. 40 000 pakolaista/maahanmuuttajaa vuodessa. Suomi n. 1000.
Tosin tuo luku oli viime vuonna lähes 100 000. Siksi Ruotsi niin lirissä mamujensa kanssa onkin! Viime viikolla sanomalehti Kalevassa oli juttu Malmön tilanteesta. Ei todellakaan käynyt ruotsalaisia kateeksi kun sitä juttua luki! Aivan järjetöntä politiikkaa. Toivottavasti suomessa tässä asiassa pysyy järki mukana eikä tänne haalita kaikenmaailman roskasakkia ovista ja ikkunoista.
puhuvat suomea jos osaavat (useimmin osaavatkin sujuvasti sekä että) ja tulkkaavat tarvittaessa niitä jotka eivät osaa.
varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät välttämättä osaa suomea ollenkaan.
mikä siinä nyt on taas niin ihmeellistä? ottaa pattiin kun ette itse osaa ruotsia? onhan se pelottavaa juu, hohhoijaa.
Luettu on. Olo on aika omituinen, hirmuisesti sekalaisia tunteita. Surettaa toki, hieno tarina sai loppunsa ja niin moni menetettiin. Fredin kuolema oli yllätys, vaikka järkeenpäin ajateltuna täysin looginen. Lupinin kuolemaa olin odottanut, mutta ei se mukavalta tuntunut. Jotenkin tuntuu vähän paksulta, että Tonkskin kuoli, mutta... no en tiedä. Sotaa. Colin Creeveyn kuolema pienenä yksityiskohtana oli koskettava. Minulle hän on aina se pieni, hieman liian innokas Harry-fani.
Harryn kuoleman kohdalla melkein hurrasin. En sen takia, että Harry kuoli, minusta Harry on ihan ok tyyppi, mutta vaikutti että nyt päästään Rowlingin tasolle. Harryn ja Dumbledoren keskustelu sen olennon lähettyvillä oli mukava. Se olento oli mielettömän kiehtova.
Snapen kuolema. Raivostutti ja raivostuttaa vieläkin. Varsinkin Snapen muistojen jälkeen tuntuu kauhean epäreilulta, että hänen piti kuolla. Snape oli moniulotteinen hahmo oikeasti. Grrr.
Kirjana Seitsemäs kirja ei yllä minusta lähellekään Rowlingin huipputasoa. Alussa oli kyllä paljon tietoa, historiaa ja hieman kertausta, mutta tuntui kun se olisi pakolla tungettu sinne. Nagini-Bathilda oli kyllä hieman karmaiseva. Kun vihdoin ja viimein kirjan puolenvälin jälkeen alkoi oikeasti tapahtua, kiinnostuskin heräsi ja tuntui tutulta. Mutta jotenkin tätäkin oli venytetty, että se alkoi tuntua hieman turtalta. Tosin, ehkä tässä pyrittiin realisuuteen enemmän kuin pelkkään viihdyttämiseen. Jotenkin tuntui kuitenkin, että tässä kirjassa Taika ei ollut enää niin mukana. En osaa sitä selittää.
Viimeinen kappale, Nineteen Years Later, oli kyllä niin pohjamunaus että. Halusin vain pyörittää silmiäni ja kun Harry sanoi nuoremman pojansa molemmat nimet, tuntui että oksennan. Voi luoja se oli niin siirappinen ja ällöttävä loppu. Mutta tässäkin saattoi päämääränä olla realistisuus, ne nuoret ovat kasvaneet vanhemmiksi, heillä on lapsia ja elämä on normaalia. Silti en tykkää.
Muoks: Unohdin kotitontut. Kreacherin " muodonmuutos" oli mielenkiintoinen ja kai ihan uskottavakin. En tiedä. Mietin, että jos koko iän on toitotettu, että verenpetturit on pahoja, niin muuttaako pieni ystävällisyys sen? Ehkä sitten.
Dobbyn kuolema tuntui kurjalta. En (ainakaan vielä) ymmärrä täysin, mikä hänen kuolemansa tarkoitus oli. Ehkä sillä ei ollut tarkoitusta, vaan se oli vain epäonnea.
Sinulla on varmaankin ollut rankempaa tuossa ruotsin tuputtamisessa. Meillä sitä tuputtaa vain miehen täti. Miehen äiti on kuollut jo miehen ollessa vauva. Miehen täti jaksaa jauhaa, että miten lapsi voisi saada lahjaksi kaksi kieltä, jos puhuisimme molempia.
Kysyi minulta kerran, että milloin koulussa alkaa ruotsin opetus ja järkyttyi kuullessaan, että vasta seitsemännellä. " Miten voi olla, että niin myöhään." Hah. Ihan kuin se olisi kaikkein tärkein koulussa opetettava asia. Miksei mokoma itse ole opetellut suomea. Miksi meidän lapsemme pitäisi oppia ruotsia, jotta hän saisi keskustella lapsemme kanssa. Hän tähän: " no kun lapselta se oppiminen käy paljon helpommin kuin näin vanhalta ihmiseltä" . Tällä miehen tädillä ei siis lapsia eikä puolisoa.
Onneksi mieheni ei vaatinut ruotsin kielen puhumista kotonamme. Ihan aluksi puhui sitä hieman vauvallemme. Kamalaa olisi ollut, jos sitä tuputusta niistä ruotsinkielisistä päiväkodeista ja harrastuksista olisi alkanut tulla postilaatikosta.
Jos johonkin kielikylpyyn laittaisinkin, niin se olisi englanninkielinen. Ei turha ruotsi. (Juu, juu ja englanninkin sitten oppisi kuin itsestään, kun ensin oppii ruotsin. Kuultu on.)
19/44
Melkoisen erikoista on, että mieheni kummitädillä (ei se lapseton täti, vaan ei-sukulainen, kummitäti) on poika, jonka vaimo on ruotsin opettaja koulussa. Silti heidän lapsistaan tehtiin yksin suomenkielisiä. Tämä kummitäti on pahimpia ruotsin kielen tärkeyden paasaajia, mitä tiedän. Puhuu minullekin vain ruotsia, vaikka osaa täydellistä suomea. Tilasi lapsenlapsilleen ruotsinkielisiä lastenlehtiä ja kaikin tavoin lastaan ja tämän ruotsinope-puolisoa painosti. Silti tulos on 0.
Ei edes ruotsin kielen opettaja opettanut kaksikieliseksi lapsiaan, vaikka puolisona ruotsinkielinen.
Siihen tuli sitten joku ruotsinkielinen ruotsia puhumaan. Minä vastasin suomeksi. Hän äänekkäästi vaatimaan suomenkielistä palvelua. Paljastui, että hän osaa suomea täydellisesti. Minä vaan sanoin, että Suomessa kun ollaan, suomea puhun.
Joillain paikoilla valtion virastoissa on pakko kai osata ruotsia. Mulle ei sellaista oltu esitetty. Olin pl A 19 tarkastajana.
jotka pitävät pintansa=)
Englanninkieliseen (tai saksan) tarhaan ja kouluun olisin minäkin halunnut lapseni, vaan tarhat olivat niin hankalissa paikoissa, että homma ei vaan onnistunut.
Mieheni yritti alussa puhua kotona ruotsia esikoisellemme. Eräänä yönä esikoinen vauva-aikanaan itki itkemistään ja olin jo aivan hermoromahduksen partaalla.
Mies nukkui tyytyväisenä vieressä (ei koskaan herää mihinkään ääniin). Lopulta minun oli pakko herättää mies, kun en enää itse jaksanut. Mies rupesi puhumaan lapselle ruotsia ja voin sanoa, että meinasin vetää sitä oikeasti turpaan=)
Mutta, onneksi mies luovutti itse ihan suosiolla. En tiedä, olisinko koskaan sopeutunut siihen, että olisin joutunut kuuntelemaan ruotsia kotonani.
Eräs ystäväpariskunta sai lapsia ja perheen toinen osapuoli puhuu lapsilleen ruotsia. Jostain kumman syystä tämä pari on ruvennut puhumaan aika ajoin myös keskenään ruotsia! Miksi ihmeessä?
Tämä toinen osapuoli on siis täysin suomenkielinen, joten miksi vääntää väkisin ruotsia?
Arvaa vaan, millaista on, kun omistaa ruotsinkielisen sukunimen ja sen perusteella svenskit kuvittelevat, että olen ruotsinkielinen! Voitteko kuvitella?
Monilla ruotsinkielisillä ystävilläni taas on ihan perus-suomalaisen sukunimen.
T. 45
Ehkä ne puhuvat keskenään ruotsia siksi, että suomenkielinen haluaa vahvistaa ruotsin osaamistaan, jotta sietäisi ruotsinkielen perheessään. Jos olisin mennyt aivan nuorena mieheni kanssa naimisiin ja tehnyt silloin lapsia, olisin ehkä joutunut taipumaan tuohon ruotsin puhumiseen lapsillemme ja silloin ehkä olisin toiminut juuri noin, että olisin välillä puhunut ruotsia myös miehelleni.
Pikku hiljaa kypsyttelimme tätä täyteen suomeen siirtymistä. Asuttuamme yhdessä 10 vuotta, mentyämme naimisiin ja muutettuamme yksikieliselle (suomi) paikkakunnalle olin pikku hiljaa saanut mieheni suostumaan tähän pelkkään suomen puhumiseen. Aiemmin asuimme Turussa, jossa miehen kaverit kaksikielisine lapsineen ovat mallina miehelleni. Myös mieheni suomen kieli on on opintojen myötä vahvistunut ja on varmaan nyt jo sanavarastoltaan laajempi kuin ruotsi.
Olisi kyllä ollut kovin harmillinen ajatus olla kaksikielisenä perheenä. Minua ylipäätään harmittaa se, että Suomi on kaksikielinen. Jopa äitini kovasti minua suostutteli, että mieheni pitäisi puhua lapsellemme ruotsia. Onneksi ei käynyt miestäni painostamaan. Minulle vaan supatteli tätä ehdotustaan. En siis tykkää kuunnella koko ajan ruotsin kieltä. En etenkään kotonani. Kaksikielisyys olisi muutoinkin sekavaa. 19
Minä siis yritin sitä, että minä saisin puhua suomea ja hän vastaisi ruotsiksi, mutta hän ei suostunut. Minun muka olisi pitänyt puhua myös ruotsia. Tähän en vaan suostunut.
otin kaksoisnimen ja se ruotsinkielinen osuus äännetään aina niin ärsyttävän ruotsalaisittain, vaikka etunimestä ja sukunimen etuosasta näkee selvästi, että olen suomenkielinen. Oikein yritetään vääntää väkisin sitä ruotsalaista osuutta ruotsalaisittain, vaikkei edes osata. Melkein kaikki tekevät niin. Ihmettelen. Itse sanon suomalaisittain ääntäen nimeni aina.
Toisaalta ruotsalaisia nimiä on perus-suomalaisilla paljon, joten yllättävää, että sinua luullaan ruotsinkieliseksi. Sama juttu varmaan kohtaa aikoinaan lastamme, kun mieheni vaati hänelle nimen, joka käy yhtä hyvin suomen- kuin ruotsinkielisellekin. Tässä asiassa annoin hänelle periksi.
Sinäkin, joka et suostunut ruotsia puhumaan, miksi ihmeessä et voi puhua, jos sitä vähän osaat. Jos osaisit mitä tahansa muuta kieltä edes vähän, niin varmaan innokkaasti osottaisit toiselle, että osaat hänen kieltään. Minulle on ainakin ilo osata hyvin montaa kieltä, ei mikään suomenkilisyyttäni rajoittava haitta!
Me olemme molemmat suomenkielisiä, mutta olemme hankkineet paljon ruotsinkielisiä videoita ja katsomme ruotsiksi TV:tä. Suvussa on ruotsinkielisiä ja haluamme ehdottomasti, että lapsemme oppivat vähintään ymmärtämään ruotsia jo ennen kouluikää.
Puhumme myös aina keskenämme ruotsia (siis me äidinkieletämme suomenkieliset), jos haluamme, että lapset eivät ymmärrä. Tämä on erinomainen kannuste saada heidät opettelemaan! Sitten pitää siirtyä puhumaan salakielenä saksaa. Englantia nuo lapset tuntuvat oppivan ihan itsestään, kun sitä kuulee ja puhuu nykyään koko ajan.
Mieheni, joka siis 2-kielinen näkee asiat yhtä ruusunpunaisina.
Hän mm. väitti, että ruotsinkieliset eivät kännää ja käytä huumeita (!!!), kuten suomenkieliset.
Voi pyhä jyräys! Ei tarvinnu, ku luetella pari hänen ystäväänsä, niin teoria oli romutettu kerta heitolla=)
45
Sitten kirjoititkin, että et enää lue ketjua.
Ruotsin kielen ärsyttämisen lisäksi toinen syy sille, että meillä ei puhuta ruotsia on se, että olen lukenut tutkimuksista, että lapsi ei opi kumpaakaan kieltä niin täydellisesti, kuin oppisi, jos olisi vaan yksi kieli kotona. Äidinkielen syvällinen osaaminen on ihmiselle tärkeää.
En voi millään käsittää, että suomenkielisen äidin lapsi menee ruotsinkieliseen kouluun, mutta oli mielenkiintoista lukea perustelujasi.
19
ruotsinkielisissä sukulaisissa ja ystävissäni on pihejä, katkeria, juoppoja, moukkia (ei tietääkseni narkomaaneja kuitenkaan). Silti ON olemassa vahva ja rikas suomenruotsalainen kulttuuriyhteisö (ainakin isoissa kaupungeissa) ja minä ainakin haluan, että lapsellani on mahdollisuus päästä osaksi sitä.
pystytä työllistämään kenties?
Miksi kaikki huutaa että minä minä minä, mun täytyy päästä kun mä haluuuuuun