Lue keskustelun säännöt.
Mista johtuu, etta suomenruotsalaiset ovat niin kopeita? Ja eivat suostu puhumaan suomea kuin pakon edessa, vaikka osaisivatkin hyvin suomea?
Kommentit (79)
Vierailija:
En halunnut sitä kielisekamelskaa perheeseeni. Suomi riittää aivan hyvin ja koulussa sitten oppii sen ruotsin ja paljon tärkeämmän englannin. Ruotsia ei tarvita juuri missään työpaikassa sen enempää kuin mitä koulussa opetetaan. (Ruotsinkielisten pääsy korkeakoulutukseen helpommin on kyllä totta.)
Mitä ihmeen sekamelskaa se muka on, jos isä puhuu lapselle omaa kieltään? Meillä mies puhuu omaa äidinkieltään lapsille, mulle suomea, eikä tämä miltään sekamelskalta tunnu.
Vaikka kuinka opiskelisi isompana kieliä, ei kieltä voi koskaan oppia puhumaan yhtä hyvin kuin ne, joille se on (toinen) äidinkieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin kohtaamani suomeruotsalaiset pitävät itseään jalustalla. Sitä eivät suoraan myönnä, mutta tuntemisen myötä huomaa joistain kommenteista, että ylimielisyys lipsahtaa. Se on kuitenkin vain yksi ominaisuus heissä enkä siksi hylkää heitä ystäväpiiristäni.
Eihän se kaksikielisyys säily yleensä suvussa kuin sen yhden sukupolven. Suomi kumminkin on yleensä vahvempi ja kaksikielinen puhuu sitten suomea seuraavalle sukupolvelle.
Minusta on sekavaa ja kummallista, jos perheessä puhutaan kahta kieltä. (Tämän ymmärtää ainoastaan, jos toisella vanhemmalla on huono kielitaito suomessa. Minun miehelläni on erittäin hyvä.)
Onhan se toisen kielen oppiminen pois sitten jostain muusta oppimisesta. Eihän se tyhjästä tule.
Meidän kaksikielinen 1 v 10 kk ikäinen puhuu kahta kieltä paremmin kuin suurin osa samanikäisistä yhtä kieltä, ja osaa tasan tarkkaan kaiken mitä tuon ikäisen pitääkin.
Olen itse suomalaisen äidin ja kreikkalaisen isän tytär. Suomessa koko ikäni asuneena on suomi tottakai se läheisin kieli minulle, mutta kreikkaakin osaan täydellisesti. Ja puhun kreikkaa tyttärelleni, samoin isäni puhuu. Haluan kielen säilyvän, vaikka lapsi onkin vain 1/4 kreikkalainen.
Vierailija:
Onhan se toisen kielen oppiminen pois sitten jostain muusta oppimisesta. Eihän se tyhjästä tule.
Vierailija:
Eihän se kaksikielisyys säily yleensä suvussa kuin sen yhden sukupolven. Suomi kumminkin on yleensä vahvempi ja kaksikielinen puhuu sitten suomea seuraavalle sukupolvelle.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kahden kielen oppiminen hidastaa puhumisen oppimista. Olen myös lukenut, että kahden kielen oppiminen kuluttaa resursseja muusta oppimisesta sitten.
En koe menettäneeni yhtään mitään, vaikka minun suvussani menetettiin neljä sukupolvea sitten venäjän kieli.
Esikoinen puhui hyvin jo yksivuotiaana. Ensin tuli suomen kieli, isän kieli tuli vasta lähempänä 3 v ikää. Ymmärsi sitä jo pienestä pitäen, mutta alkoi puhumaan sitä vasta melkein 3-vuotiaana.
Nuorempi on 1 v 9 kk, ja puhuu sanoja molemmilla kielillä, vaan ei vielä lauseita. Ymmärtää täydellisesti kumpaakin kieltä.
Mitä merkitystä sillä on, jos lapsi oppii puhumaan vaikka puoli vuotta myöhemmin kuin ikätoverinsa? Oppiihan hän sitten kaksi kieltä kerralla. Lisäksi moni yksikielinenkin alkaa puhumaan vasta päälle kaksivuotiaana, ja se on täysin normaalia.
Esikoisemme on päiväkodissa 5-6 v ryhmässä vaikka täytti vasta 4 v, koska on kaikessa niin kehittynyt, turhautuu ikäistensä kanssa samassa ryhmässä, koska on sekä kielelliseltä kehitykseltään että (hieno)motorisilta ja sosiaalisilta taidoiltaan heitä paljon edellä.
Vierailija:
Yleensä kahden kielen oppiminen hidastaa puhumisen oppimista. Olen myös lukenut, että kahden kielen oppiminen kuluttaa resursseja muusta oppimisesta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita keskenään. Perustan väitteeni mm. telkkarissa esitettyyn dokkariin, jossa seurattiin maahanmuuttajien elämää ja soputumista Suomeen. Siinä maahanmuuttajien lapset kävivät nimenomaan ruotsinkielistä koulua, vaikka olivat omasta maastaan suoraan Suomeen tulleita.
Minä en puhuisi edes tädille ruotsia, vaan puhuisin suomea. Jos hän olettaa minun osaavan ruotsia, niin minä oletan hänen osaavan suomea. Kumpikin puhukoot omalla kielellään.
Jos ymmärrät sujuvasti, niin sinulla ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsinkieliset eivät todellakaan ole ylimielisiä ja ihan tavallisia ihmisiä, joita voi asua ihan kaupungin vuokratalossa, ja he voivat olla kaupan kassassa ja hampurilaisravintolan tiskillä ihan tavallisissa töissä.
Minunkin mieheni on suomenruotsalainen, lapset kaksikielisiä itsestään selvyytenä. Tästä on tehty tutkimuksia: pienet lapset oppivat kieltä paljon paremmin ja nimenomaan näin perheen kielenä lapset saavat kaksi kieltä kuin lahjaksi. Sen lisäksi oppivat vielä esimerkiksi sitä englantia helpommin, koska se on samankaltainen kieli kuin ruotsi ja samankaltaisia sanoja löytyy paljon.
Pääkaupunkiseudulla on tosiaan myös niitä ruotsinkielisiä, jotka osaavat suomea huonosti.
Oma mieheni taasen, puhuu aina oletusarvoisesti joka paikassa suomea, ruotsia puhuu lapsillemme, päiväkodissa ja sukulaistensa kanssa.
Ennakkoluulot voivat kyllä johtua siitä, että jotain kulttuurieroja on. Minä olen äärettömän iloinen siitä, että olen päässyt tutustumaan tähän suomenruotsalaiseen maailmaan. Olen jopa lasten päiväkodin vanhempainyhdistyksen toiminnassa mukana.
Niin, ja miksi ruotsinkielisten velvollisuus on opetella hyvä suomenkielen taito ellei sitä velvollisuutta näytä olevan päivänvastaisessa tilanteessa suomenruotsalaisen miehen vaimolla?
Miten mahtavatkaan muissa maissa pärjätä ne ihmiset, joilla ei ole kuin 1 kieli käytettävänään...
Oikeasti. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi saanut jotain työtä vain, koska on suomenkielinen. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi saanut haluamaansa opiskelupaikkaa, koska ei ole ruotsinkielinen.
Olen niin lopen kyllästynyt tuohon jatkuvaan " toinen kieli on rikkaus" -lässytykseen, että se vie viimesetkin halut oppia ruotsia pakolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, siinä mieheni ruotsinkielisessä tädissä on se ärsyttävä piirre, että ei edes kunnioita yritystäni puhua ruotsia, vaan alkaa heti puhua päälle jotain muuta asiaa jos hieman takeltelen puheessani. Selvästi tuskastuu joskus, kun en osaa jotain sanaa. Soittelee meille kerran viikossa. (On itse lapseton.) Odottaa aina kaikkien puhuvan hänelle vain ruotsia ja arvostelee ihmisiä sen perusteella, miten hyvin osaavat sitä.
Jos puhun mieheni kanssa jotain suomeksi, hän sinnittelee ja ymmärtää aika paljon. Mutta kumminkin: olen yrittänyt sitä, että minä puhuisin suomea ja täti ruotsia. Ei sitten jostain syystä ymmärrä juuri mitään ja siihen loppuu tämä yritys.
On joskus ostanut suomen kielen kirjan, mutta ei ole viitsinyt opetella, kun kaikkialla kumminkin pelaa palvelu ruotsiksikin. Ärsyttää. Pelkkää laiskuuttaan ei opettele suomea.
Mieheni on suomenruotsalainen ja auta armias, mikä määrä sontaa meille on syötetty postiluukusta ja yritetty vongata lapsia syntymästä asti ruotsinkieliseen seurakuntaan, tarhaan, kouluun ja mitä propagandaa!!! Heitän nykyään kaikki suoraan roskiin. Kieltäisin moiset postitukset kokonaan, jos vain tietäisin, kenelle pyyntöni osoittaa.
Lapsille on sitä paitsi merkitty viralliseksi kieleksi suomi, joten senkin takia ärsyttää, että meille jatkuvasti tyrkytetään ruotsinkieltä.
T. 33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päässyt haluamaani kouluun ja työpaikkaan. MUTTA olen joutunut käyttämään paljon aikaa ja uhrauksia siihen että opin ruotsin kielen kunnolla, vaikka olisin periaatteessa voinut oppia sen ihan " ilmaiseksikin" .
Monessa työssä kyllä vaaditaan ruotsin kielen taitoa, hyvää sellaista. Ja suurin osa suomenkielisistä ei kyllä ole oppinut ruotsia kunnolla koulussa, vaikka kaikki ovat sitä opiskelleetkin.
Kaksikielinen voi helposti tehdä vaikka kielenkääntäjän töitä, huomattavasti pienemmällä panostuksella kuin suomenkielinen, jonka täytyy ensin opetella se vieras kieli kunnolla ennen kun pystyy tekemään käännöksiä.
Eli turha väittää, etteikö kaksi kieltä olisi vain ja ainoastaan hyödyksi. Mitään haittaa kaksikielisyydestä ei ainakaan ole.
Vierailija:
Miten mahtavatkaan muissa maissa pärjätä ne ihmiset, joilla ei ole kuin 1 kieli käytettävänään...Oikeasti. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi saanut jotain työtä vain, koska on suomenkielinen. En tiedä yhtäkään ihmistä, joka ei olisi saanut haluamaansa opiskelupaikkaa, koska ei ole ruotsinkielinen.
Olen niin lopen kyllästynyt tuohon jatkuvaan " toinen kieli on rikkaus" -lässytykseen, että se vie viimesetkin halut oppia ruotsia pakolla!
Ruotsinkieliset, jotka eivät suomea osaa, saisivat hävetä!
teille on tuputettu sitä ruotsinkieltä joka tuutista. Minäkin pelkäsin tuollaista tulvaa, mutta onneksi sitä ei tullut. Ehkä se johtuu salaisesta osoitteesta ja suoramarkkinointikiellosta. Olisin raivoissani tuollaisesta painostuksesta.
Pidän sinusta viesti viestiltä enemmän=) Ihanaa löytää joku, joka selittämättä ymmärtää kaiken, mitä tarkoitan ja mikä tässä aiheessa niin ärsyttää.
Anoppini yritti minulle väen väkisin tuputtaa ruotsia ja yrittipä aikoinaan jopa väkisin työntää minut ruotsinkieliseen kouluun (!!!), joten tästä on tullut minulle elämää suurempi taisto=)
Arvaa, onko hänelle ollut kova paikka huomata, että meidän lapset eivät ruotsia tule kotoa oppimaan. Alussa yritti väkisin puhua lapsille ruotsia, mutta eihän siitä mitään tullut.
En enää edes osaa eritellä, että kumpaa vastaan taistelen voimakkaammin - anoppia, vai pakkoruotsia=)
mun entinen ruotsinmaikka oli kotoisin jostain vaasan saaristosta, missä ei tosiaan suomenkielisiä ole ja oli opetellut suomen vasta aikuisiällä.
Ei pidä paikkansa, ainakaan täällä pk- seudulla. Päin vastoin nostan hattua kuinka yrittävät aina puhua suomea vaikkei se kunnolla sujuisikaan. Viimeksi tänään keskustelin Vaasasta tulleen suomenruotsalaien kanssa pitkät pätkät suomeksi, vaikka se oli ilmiselvästi toiselle vaikeaa.
En halunnut sitä kielisekamelskaa perheeseeni. Suomi riittää aivan hyvin ja koulussa sitten oppii sen ruotsin ja paljon tärkeämmän englannin. Ruotsia ei tarvita juuri missään työpaikassa sen enempää kuin mitä koulussa opetetaan. (Ruotsinkielisten pääsy korkeakoulutukseen helpommin on kyllä totta.)