Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten elämästä KIVAA?? Uhmaikäisen kanssa / perhe-elämä yhtä hvettiä

Vierailija
23.05.2012 |

Taas sellainen päivä, että mietin vaan ettei minusta taida äidiksi olla. Jo kotimatkalla mietin, että siellä se odottaa, ja heti se korviavihlova ulvonta ja uhmaaminen alkoikin. Illan töiden jälkeen ovat yhtä kiukkuamista, kaikkia väsyttää, haluaisin vain olla joskus rauhassa TAI nauttia perhe-elämästä. Nyt se on suuri pettymys ja voimavaran sijaan ihan kauhea koettelemus. Tekee tiukkaa edes anonyyminä myöntää kuinka huonosti meillä menee. En meinaa jaksaa lasta ja hänen kiukkuamistaan ja uhmaamistaan, en millään. Välit ovat kireät myös miehen kanssa, mikä ei ainakaan auta jaksamista. Koti on sekainen, ei siivoamisesta tule täällä hullujenhuoneessa mitään, illat kun lapsi vihdoin nukkuu, makaan vaan aivan aivottomana. Olen niin pettynyt tähän, en olisi IKINÄ uskonut että meille käy näin. Lapsi on erittäin toivottu ja rakas, mutta jotenkin elämä on nyt mennyt niin, että en voi sanoa nauttivani perhe-elämästä, kaukana siitä. Ulkoilut ovat pahimpia - jatkuvaa karkailua ja älytöntä käytöstä, loputonta testaamista voiko tielle mennä, heittäytymistä, ilman katsekontaktia hekottelua ja hakkaamista. Tulen hulluksi ajatuksesta, että huomenna taas väsyneenä töiden jälkeen tuota samaa luvassa.



Auttakaa mua jotenkin, kiltit!!!! :((

Kommentit (58)

Vierailija
1/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä uhmassa jäähyt on vähän yhtä tyhjän kanssa, kun lapsi yleensä haluaa viivyttää. Jäähy viivyttää lisää.



Jos itse on kireä, niin lapseen se tarttuu välittömästi. Oma kireys lisää uhmaa. Itseään ja lasta saa huijattua kyllä jonkun verran, laula. Ihan mitä vaan. Laulaessa rentoutuu väkisin edes vähän.



Karkailuun rajat. Joko valjaat tai uhkailu. Esim ekasta karkauksesta takaisin kotiin. Tai valjaat pois jos lupaa olla karkaamatta ja ne päälle heti kun karkaa.



Muista, että lapsi ei ole vastuussa sinun tunteistasi. Sinä itse olet. Tunteita tulee ja menee, mutta ilmapiiriin ja asenteeseen voit vaikuttaa ajatuksin ja teoin.

Vierailija
2/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisi jaksaa miettiä noita positiivisen vahvistamisen keinoja, nyt me huudetaan, kielletään, uhkaillaan jäähyllä ja laitetaan jäähylle. Todella mukavaa joo.

ap

Miten lapsi käyttäytyy hoidossa? Kasvatus ja -perheneuvolaan voi soittaa ja kysyä käytännön vinkkiä tilanteeseen. Kolmenlapsen äitinä voin kertoa että uhma kaudet tulee ja menee, aivan kuin lapsi välillä tarkistaisi rajansa. Ja välillä hermoja raastaa. Vuorotelkaa ja käykää puolisonkanssa vuoronperään tuulettumassa.

Hyvän huomaaminen on tärkeää. Muista antaa lapselle positiivista palautetta, se kantaa. Aina voi jostain kehua vaikka aluksi näyttää siltä että mitään mukavaa sanottavaa ei keksi. Joku tarra systeemikin voisi olla toimiva jos lapsi on riittävän iso ja säännöt on selvät ja molemmat niissä pysyy. esim. kun ulkona lapsi ei mene tielle saa tarran. Jos sitten lapsi ei mene tielle vaan tekee jotain muuta ei niin kivaa lapsi saa tarran siitä ettei mennyt tielle vaikka paukautti lapiolla kaveria päähän. 3 tarraa niin menette juhlimaan asiaa pillimehuilla ja keksillä retkelle.

Yksi vinkki siihen miten ilta menee rattoisammin on se kun tulette kotiin olkaa hetki yhdessä, viisi-10 minuuttia pysähtymistä lapselle voi vähentää kiukutteluja monin kertaisesti.

Miten arvasinkin; te huudatte, kiellätte, uhakailette ja laitatte jäähylle.

Ei ihme että on hankalaa!

On niin helppo arvata aina kun joku valittaa uhmaiästä, kuinka vaikeaa on, niin näin on tehty.

Miksi mulla oli paljon helpompaa??

Osaatko arvata, ap?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän sama mulle tuli mieleen kun 34.



Jos elämä tuntuu ilottomalta paskalta , ei siihen auta se , että joku sanoo " nyt ryhdistäydyt!"



Siihen auttaa se , että pysähtyy ja miettii , mikä on pielessä. Onni ei tule ulkoapäin vaan sisätä. Lapsi on peini , herkkätunteinen ihminen joka kyllä vaistoaa vanhempien ahdistuksen.



Parempi 2 viikon saikku nyt kuin lääkitys ja sairaseläke 10v päästä.

Vierailija
4/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laita lapsi rattaisiin ja valjaat kiinni, niin ei pääse sieltä karkaamaan. Sitten kävelette rauhassa kioskille ja istutte kivalle paikalle syömään ja katselemaan ihmisiä. Pidä lapsi rattaissa koko ajan. Paluumatkalla käytte aidatussa puistossa ja annatte lapsen juoksennella ja kiipeillä itsekseen. Sillä aikaa voitte jutella miehesi kanssa ja vaikka sopia siivousvuoroista.



Meilläkin 2,5-vuotias tykkää juosta karkuun ja ajotielle, ja olen päättänyt jättää kasvattamisen kävelyn osalta vähän myöhemmäksi. Kulkekoon rattaissa nyt toistaiseksi. Jossain metsätiellä saa sitten kävellä vapaasti, kun ei ole autoja.



Minä olen jättänyt jäähyt kokonaan pois, kun ne eivät esikoisella toimineet ollenkaan: lapsi vain juoksentelee sieltä pois ja kikattaa ja nauttii saamastaan huomiosta, eikä varmaan edes tajua, että sen on tarkoitus olla rangaistus. :)



Mitä jos laitat vaikka pihalle altaan ja sinne vähän vettä ja leluja? Pysyisikö lapsi siellä? Sellaisen voi laittaa kerrostalonkin pihalle ihan hyvin. Itse voisit lukea vieressä lehteä kahvikupin kanssa, jos saisit lapsen rauhoittumaan johonkin leikkiin. Iltapalankin voi syödä pihalla. Meillä lapset ovat kovasti tykänneet, kun saavat juoksennella pillimaidon ja leipäpalan kanssa tuossa kerrostalon pihalla ja olla retkellä.

Vierailija
5/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta puhutaan ihan liian vähän siitä, miten hankalaa ja väsyttävää taaperoikäisen kanssa voi olla. Omasta mielestäni juuri 1-2-vuotiaan kanssa oli kaikista raskainta. Nyt meidän lapsi on jo 5-vuotias ja on aivan ihanaa! Eli ap, pystyisitkö ajattelemaan, että tämä vaihe on raskas, mutta ohimenevä. Teillä voi olla jo tosi mukavaa parin vuoden päästä!



Tsemppiä joka tapauksessa!

Vierailija
6/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihania ja luovia ajatuksia ja ideoita sinulla, ihailen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kesän jälkeen on taas eri meininki. Esikoisen uhma on todella rasittavaa jajos vielä yhdistää siihen että ottaa sen henkilökohtaisesti niin varsin raskasta.

Kyllä ap sun lapsi vaistoaa ettet sä halua tulla kotiin ja varmasti osittain siksi on hankalampi kuin olisikaan. Meillä esikoinen menee aivan kierroksille silloin kun mä itseolen poikki enkä kestä kun kaikki huutaa asiansa ja taistelee mun huomiosta. Kierre on valmis; esikoinen vaatii enemmän ja enemmän ja kiljun ja ärsyynnyn enemmän ja enemmän. Kellään ei ole kivaa.

Hankit siivoojan ja vuorottelette miehen kanssa illoista. Toinen lähtee valmisruuan jälkeen puistoon ja toinen vaan tuijottaa kattoon ja lepää. Kun olette saaneet molemmat pari taukoa näet taas tilanteen eri valossa. Ja puhukaa miehesi kanssa tästä rankasta vaiheesta. Ei kannata myöskään ap suorittaa koko aikaa; hyvä äiti, huippu siistiä, henkevä puoliso ja seksimielessä koko ajan jne jne. Tyydysiihen että olet ok äiti, koti vähän rempallaan ja just nyt vaan olet homssuinen ja ärsytyttävä vaimo. Asia kerrallan kuntoon eikä kaikkea nyt.

Vierailija
8/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta puhutaan ihan liian vähän siitä, miten hankalaa ja väsyttävää taaperoikäisen kanssa voi olla. Omasta mielestäni juuri 1-2-vuotiaan kanssa oli kaikista raskainta. Nyt meidän lapsi on jo 5-vuotias ja on aivan ihanaa! Eli ap, pystyisitkö ajattelemaan, että tämä vaihe on raskas, mutta ohimenevä. Teillä voi olla jo tosi mukavaa parin vuoden päästä!

Tsemppiä joka tapauksessa!


Mä ottaisin koska vaan kolmannen raskauden, vauvan ja lapsen mutta mä en millään jaksa sitä 1-2v taaperohelvettiä enää. Ihan koko ajan saavahtia ja sitten seperkeleellinen uhma pälle. Jää kolmonen haaveeksi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun kakarat hyppii silmille ja niitä ei saada kuriin, ollaan heti ehdottamassa äidille masennusta ja saikkua.

Homman pitäisi lähteä siitä, että lapsille pannaan rajat. Nyt heti. Sitten kaikilla on kotona kiva olla.

Kuulostat masentuneelta . Onko mitenkään mahdollista , että voisit olla pari viikoa vaikka sairaslomalla ? Käydä keskustelemassa esim. työterv.psykologin kanssa ?

Lapsi rakastaa sinua varmasti. Juttele hänenkanssaan , höpsöttele , menkää uimaan tai vaan tuijottakaa yhdessä vaikka muumeja telkkarista . Anna lapselle positiivista palautetta ja koita ohittaa negatiivinen käytös mahdollisimman nopeasti ja tylysti. Uhmaikä menee kyllä ohi , ihan varmasti .

Kun itse on uupunut , helposti ajattelee , että parisuhdekin on paska . Onko teillä seksiä , se on tärkeää ainakin minulle. Se antaa hyvänolon tunnetta ja voimaa .

Työssäkäyvän pienen lapsen äidin rooli on tosi rankka. Itsestään täytyy muistaa huolehtia , jotta jaksaa huolehtia myös perheestä,

Vierailija
10/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootteko kokeillu / voisitteko kokeilla vaihtaa viejää ja hakijaa? Siis jos sinä olet nyt se, joka hakee lapsen hoidosta, niin vaihtakaa niin että isä hakee. Jos sillä olis mitään vaikutusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/58 |
24.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

-Älä vaadi itseltäsi liikaa (esim. että koti olisi siisti), tuo veisi voimat keneltä tahansa!



-Yksi juttu, jonka olen huomannut hyväksi, on että me ei vietetä hirveästi koko perheen kanssa aikaa, vaan useimmiten toinen on lapsen kanssa ja toinen rentoutuu/harrastaa/lenkkeilee/käy elokuvissa illalla. Juu, ikävää ehkä tavallaan, mutta mua jossain määrin stressaa kolmenkeskiset tilanteet, kun pitää jatkuvasti säätää että kumpi menee pyyhkimään, kumpi hakee leivän, kumpi leikkii jne. On helpompaa olla kahdestaan lapsen kanssa. Tämä toimintatapa voisi viedä osan stressistä pois.



-Olet varmaan jotain vastaavaa jo kokeillut, mutta auttaisko jos

a) ennen kuin menet kotiin, käyt vaikka jossain ihanassa kahvilassa syömässä leivoksen ja lukemassa naistenlehteä/tai syöt hedelmiä -> verensokeri ylös



b) kun tulet kotiin, niin ota heti lapsen syliin ja helli ja hassuttele jotain ja kerro että hän on sun oma kulta. Sitten, ilman kiirettä, leiki keskittyneesti jonkin aikaa. Tai lue jotain.



c) muutenkin orastavia konfliktitilanteita voi ehkäistä hassuttelulla. 2.5 v:t pitää mun mielestä hauskana, jos asiat menee ns. väärinpäin (esim. "no niin kulta, laitapa reippaasti housut päähän! Eikun mitä äiti nyt sanoikaan?").



d) olet hyvä äiti, joka riviltä tulee esiin miten haluat lapsen parasta, olet vain (ymmärrettävästi) väsynyt.

Vierailija
12/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotiin, ja jos on päivät hoidossa, niin sitä uhmaa ja kiukkua riittää suhteessa enemmän ilta-aikoihin kuin jos olisi kotihoidossa. Ihan normaalia. Ja jos on vain yksi lapsi (?), niin siihen kiukkuun ja uhmaan tulee keskityttyä enemmän kuin jos lapsia on enemmän. Tiedä sitten onko se hyvä vai paha.



Ainakin itse muistan, että esikoisen uhma oli huonompi kestää kuin kolmen seuraavan. Luulisin niiden silti olleen suunnilleen yhtä voimakkaita, kolmosen ehkä pahin.



Anna lapselle sitä parjattua laatuaikaa aamuisin ja iltaisin. Kaipa hänelle on tärkeää purkaa pettymystä, kiukkua, turhautumista jne. tuttuun ihmiseen, ja te nyt satutte olemaan hänen vanhempansa. Tunteet on hyvästä! Myös sinun tunteesi :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pari harrastusta viikossa auttaa. Se oli ainoa, mikä mulla auttoi. Tietty rupesin myös syömään stressiin. Lihoin 10 kiloa.



Tiedän mitä toi on. Se menee onneksi ohi.

Vierailija
14/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minkäikäinen lapsi on ? Nukkuuko ja syökö hyvin ? Onko aina ollut tempperamenttinen vai muuttuiko yhtäkkiä ? Onko allergioita tai muita sairauksia/vaivoja ?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko tehdä lyhyempää päivää, kuten lapsikin hoidossa? Jos se ei ole mahdollista, olisiko varaa kotiapuun, lähinnä siivoojaan? Vanhemmuus on vaativaa ajoittain, ja ihmisen tärkein tehtävä yleensä. miten tuot huumoria, hassuttelua ja hellyyttä suhteeseenne ja parisuhteeseenne?

Vierailija
16/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehityskeskustelussa hoitaja ei ollut uskoa, kun kerroin meidän illoista (kaunistellusti). Ei kuulosta kuulemma ollenkaan lapsen tapaiselta nuo karkailut ja muut. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut kasvattajana. Ja äitinä, koska koen että äidinrakkauden tulisi olla ehdotonta ja minä nykyään lähinnä ajelen oikein hitaasti ettei tarvitsisi mennä kotiin. :(

Mitä se laatuaika on? Kaikki aamut ja illat ollaan yhdessä ja aamut ovat ihme ja kumma aika kivoja nykyään, kun lapsi on pirteä ja on kiva lähteä kesäiseen aamuun, mutta iltaisin MIKÄÄN ei toimi. Ruokailut, pottailut, leikit, ihan kaikki yhtä suurta uhmaa ja etenkin ne ulkoilut ovat jotain karmeaa.

ap

kotiin, ja jos on päivät hoidossa, niin sitä uhmaa ja kiukkua riittää suhteessa enemmän ilta-aikoihin kuin jos olisi kotihoidossa. Ihan normaalia. Ja jos on vain yksi lapsi (?), niin siihen kiukkuun ja uhmaan tulee keskityttyä enemmän kuin jos lapsia on enemmän. Tiedä sitten onko se hyvä vai paha.

Ainakin itse muistan, että esikoisen uhma oli huonompi kestää kuin kolmen seuraavan. Luulisin niiden silti olleen suunnilleen yhtä voimakkaita, kolmosen ehkä pahin.

Anna lapselle sitä parjattua laatuaikaa aamuisin ja iltaisin. Kaipa hänelle on tärkeää purkaa pettymystä, kiukkua, turhautumista jne. tuttuun ihmiseen, ja te nyt satutte olemaan hänen vanhempansa. Tunteet on hyvästä! Myös sinun tunteesi :)

Vierailija
17/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä aikaa parisuhteelle? Jos ei kumpaakaan ole ja jos kotiarki (kotityöt, ruuanlaitto, lastenhoito, pyykkihuolto...) jakaantuu vielä pahasti epätasaisesti, niin ei mikään ihme jos lapsellekaan ei riitä voimia.



Jos nuo muut osa-alueet ovat suht' kunnossa tai pystytte niihin vaikuttamaan, niin lapsen kanssa pärjäämiseen voi hakea neuvoja ja apua perheneuvolasta. Sinne saattaa kyllä olla jonoa, joten ei kannata turhaan jäädä ihmettelemään vaan ottaa vain ja soittaa. Kannattaa myös lukea esim. MLL:n Vanhempainnetin matskuja, tässä mm. uhmaiästä: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

Vierailija
18/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin olen kotona lasten kanssa, mutta uhmaikä voi todellakin olla tuota kaikkea. Ja yhtäkkiä. Vielä eilen oli kiltti ja ihana lapsi. Nyt pirulainen.

En osaa muuta kuin toivottaa tsemppiä ap:lle! Saisitteko uhmiksen edes yhdeksi yöksi hoitoon johonkin, ja voisitte olla miehen kanssa kaksin?

Vierailija
19/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä yksi lapsista on tosi innokas ja kiinnostunut kaikesta, mutta väsyneenä käsissä on rähjäävä hirviö. Illalla pitää saada lapsi ajoissa iltatoimille ja nukkumaan, muuten ei tule mistään mitään. Eikä pieni jaksa hoitopäivän jälkeen mitään ekstrajuttuja, riittää että luetaan kirjaa tai katsotaan ikkunasta ulos, thät's it.



Sujuuko teillä viikonloput yhtään paremmin?

Vierailija
20/58 |
23.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan vaan oman viihtyvyyteni takia. Ei meillä aikaa mene siivoamiseen, kun täällä on ihan järkyttävä siivo koko ajan. Olisi kivempaa kyllä, jos koti ympärillä olisi viihtyisä, edes hetken.

Lapsen hoitopäivät ovat aika lyhyet, vuorottelemme viemisessä ja hakemisessa niin että lapsi on hoidossa vain noin 6h.

Ei mitään huumoria ja hassuttelua ole kotona tällä hetkellä, pelkkää paskaa vaan. Kukaan ei ole täällä onnellinen, pelkään että avioerokin tässä tulee. :(

ap

Voisitko tehdä lyhyempää päivää, kuten lapsikin hoidossa? Jos se ei ole mahdollista, olisiko varaa kotiapuun, lähinnä siivoojaan? Vanhemmuus on vaativaa ajoittain, ja ihmisen tärkein tehtävä yleensä. miten tuot huumoria, hassuttelua ja hellyyttä suhteeseenne ja parisuhteeseenne?