voi mitä lestaäitejä oulun keskustassa

säästäkää säälinne johonkin muuhun.. on niin paljon pahempiakin asioita että turhaan minua säälitte. neljättä odotan ja nuori olen. väsyttää ja raivostuttaa välillä niin kuin kaikilla mutta pääasiassa olen erittäin onnellinen ja minulla on turvallinen olo. huomaa kyllä että jotkut katsoo oikein vihaisesti ja se toisaalta huvittaa ja ihmetyttää :)

tuntemattomat arvioivat korkeintaan parikymppiseks. hoikka oon ja pukeudun muodikkaasti, shoppailen myös lasten kanssa, en ole lesta, onnellinen kyllä, lisää lapsia ei ole tulossa. kummallisia kommentteja ihmisillä.

Ja kuka sen " normaalin" elämän määrittelee?

Eikö raamattu sano että täyttäkää maa. Älkää ylikansoittako.

Lapsia on 4 (1kk-5v). Lapset, mies ja minä pukeudumme trendikkäisiin merkkivaatteisiin (mm Kenzo, Burberry jne). Olemme onnellisia. Kukaan ei pakota minua olemaan maha pystyssä koko aikaa, vaan me haluamme omasta tahdosta paljon lapsia.



Mutta ainahan kaikki ratkaisut ovat niin väärin....

Nuori äiti voi kuolla ihan mihin vaan, vaikka syöpään tai onnettomuudessa!



(itsekin Päivämiehen kestotilaaja, tunsin hlökohtaisesti tämän äidin, ketä varmasti tarkoitat)

Kyllä se paistaa jo esim. neuvolassa läpi. Ei lestat tulevat

sinne verkkarit ja farkkupaita päällä.



Puhaltavat ja puhisevat, hiukset laittamatta. Miehen puukengät vedetty jalkoihin, kun muut eivät enää mahtuneet. Kilot painaa...



Lestat sen sijaan tulevat siisteissä oikeissa mammavaatteissa. Onlyn farkutkin mahtuvat kyllä jalkaan=)!! Hiukset puhtaina ja laitettu. Heistä näkee jo kauas, että ovat onnellisia ja elämä kunnossa. Heille raskaus ei ole sairaus. He ovat yleensä hoikkia.



Säälikää kuule vain itseänne ja menkää peilin eteen!!!!!!!!!!!!!!!!





Ja sitä paitsi, monet nuoret lesta äidit opiskelevat lasten välillä ja lapsi mukanakin koulussa. On ihan aiheellistakin teidän olla kateellisia!

Me lestaäidit taidetaan pärjätä paremmin viiden-kymmenen lapsen kanssa kuin muut yhden-kahden lapsen kanssa! Sen on huomannut esim. seurakunnan perhekerhossa: ei-lestaäidit huokailevat, miten TAJUTTOMAN RANKKAAAAAA on, kun on KAKSI PIENTÄ LASTA... itellä on kuus lasta, eikä mun elämä ole todellakaan pelkkää huokailua ja valitusta!



Lestadiolaisilla on yleensä semmonen elämänasenne, että tiukemmissakin tilanteissa pärjätään. Ja kun uskomme siihen, että apu ja voimat tulevat Jumalalta, ei tartte omin voimin edes ajatella pärjäävänsä...

Mutta monilla meistä suurin ongelma on ulkopuolisten, tuntemattomien ihmettely ja sääli ja semmonen jonkilainen viha sitä kohtaan että on lapsia ' enempi ku laki sallii' . Monien kanssa, niin nuorien ku vanhojenkin, kanssa juteltu aiheesta. Vaikka muuten asian kans sujut,ettei siinä ole ongelmaa et lapsia tulee omaan tahtiin ja muutenki elämä on mukavaa, niin nämä murhaavat katseet ja supattelut just vaikka kaupassa saa monet lestaäidit voimaan pahoin :' (. Että miettikää oikiasti miten käyttäydytte toisiamme kohtaan! T. Lestamamma myös ja iloinen sellainen ja jonka vatsanseutua moni ' ulkopuolinen' jo vartioi milloin on uus ' pulla' uunissa ;)

Kylläpä on ihmisillä säälin aiheet! Varmaan kantsis mennä peilin eteen ja säälitellä ihtiään. Mä oon kans 7 lapsen lestadiolainen nuori äiti ja hirvittää edes ajatella, että jos me ei saataiskaan enempää lapsia. Kyllä kuule on niin, että jos en ite haluais tätä ni olisin jo aika päiviä sitte " heittäny pyyhkeen kehään" . Vai mitä kanssa sisaret? Väsyny oon toisinaan mutta oon sata varma, et niin on muutkin pienten lasten äidit joskus, olivatpa sitten lestoja eli ei. Mä huolehdin omista asioistani ja lapsistani, tee sä kans niin!

kun vauvasta asti systemaattisesti aivopestään johonkin tiettyyn uskoon :(

Vierailija:

Mieluumin turvassa avioliitossa kuin aina epäilemässä miehen menoja ja kestääkö liitto, jaksaako elämässä ym.

Uskotko, että minäkin olen " turvassa" vaikka en olekaan uskossa. Olemme asteisteja, mutta liittomme on hyvin vakaalla pohjalla. Luotan mieheeni kuin kallioon. Meillä myöskään juopotella eikä räiskitä lautasia seiniin.

Ilman uskontoakin voi elää vakaata ja tirvallista elämää. Niinkuin tietysti voi uskon kanssakin olla epävakaa ja tirvaton elämä.

Aivopesu on siitä vekkulia, että sitä ei itsekään ymmärrä tulleensa aivopestyksi. Sitä luulee ihminen itse päättävänsä valinnoistaan.

Vierailija:

Ilman uskontoakin voi elää vakaata ja tirvallista elämää. Niinkuin tietysti voi uskon kanssakin olla epävakaa ja tirvaton elämä.

Juuri lääkäri nielais muutaman kerran kun korjasin hänen arveluun kolmannesta synnytyksestä, että ei kun 11:sta. Häkeltyi ja tuumasi, ettei ikinä uskoisi... No se siitä.

Ja olen todellakin omasta tahdostani uskomassa. Sitä en todellakaan aina ole ollut. Aikani " rellestettyä" , huomasin kuinka tyhää elämä voi olla.

Nyt saan nauttien katsoa sisarusten reimua pienokaisesta. Kuinka 10 v poika, 17v tyttö, 13v poika, 4v tyttö jne. riemulla ottaa vauvaa syliin ja huokailee, että ihana. Ja jos en ole saanut nukkua vauvan valvotettua, niin joku vanhemmista lapsista aamulla sanoo, että mene äiti nukkumaan, me hoidamme vauvan. (Kyllä, päättelit oikein. Vauva on tosiaankin osin korvikkeella). Nytkin, kun mies on yövuorossa töissä, seuranani on 14 ja 15v tytöt ja muut nukkuu.

Voi kuinka kivaa on taas lähteä ystävien (niitähän meillä paljon parjatuilla " lestoilla" riittää ympäri suomea jo isojen sukujenkin takia) shoppailemaan juuri tuonne Ouluun. Tosin itse en ole vauvaa ottanut koskaan mukaan kun mies voi hoitaa häntä ja muita lapsia yhtä hyvi.

Nytkin kun vauva syntyi, niin väsytti ajatuskin niistä sadasta viestistä, mitäkä vauvauutisineen " piti" laittaa. Töihin olisin päässyt jos sinne olisin hinkunut. Ihan samalla lailla kuin muutkin pikkulasten äidit. Hoitopaikathan järjestyy jne.

Eli kaikkinensa koen kyllä eläväni elämäni rikkainta aikaa. Voitko kuvitella, sinä arvostelijani, sitä riemua kun taas sisarusteni kanssa vietämme pikkujoulua (ilman lapsia). Meitä kun kokoontuu yhteen 24 henkeä ja kaikki ihan vain sisarusksia ja heidän puolisoitaan. Ja entäs sitä riemua kun kaikki serkukset tapaavat toisensa. Heitä on jo lähes 50 ja se on vasta alkua. Ei ole kavereista ja yökylistä pulaa.

Voisin jatkaa vaikka millä mitalla.

Ja tämäkö on tosiaan säälin aihe.

Tottakai väsyttää välillä kun on pikkuinen, mutta niin se väsyttää vaikka ei olisi kuin 1. Mullapa on kuitenkin noita hoitajia. Ja he suorastaan tappelevat kuka saa hoitaa vauvaa ja välillä syöttää jne.

Eli summa rumma. Älkää säälikö.

Ja onhan meillä se etu, että monisynnyttäjinä säästymme monelta sairaudelta jo ihan tutkitustikki...

Juup, ei tirvaista turpaan.



t. nro 42, tirvallista elämää viettävä aSteisti :)

(Voi hyvä Sylvi)

Onko siis Internet ja tie tokone lestadiolaisille sallittu? Olen luullut, etteivät salli tv:tä, tietokonetta jne.?

Eihän meiltä todellakaan ole mitään kielletty. Tietokone on ainakin meillä jatkuvassa käytössä tai siis niitä on kolme...

Samoin tuon telkkarin laita. Eihän sitäkään kukaan meiltä ole kieltänyt. Se voi olla jos tarve sen vaatii. Eihän se toosa itsessään mitään aiheuta vaan se sisältö mitä sieltä tulee... Jokainen toimii omantunnon mukaan ja tekee sen mukaan valintojaan.

Eli ei ole kielletty, ei...

Mutta televisio ei (joka kyllä minun mielestäni on paaaljon viattomampi kapistus kuin internet..). Ovat selittäneet asiat itselleen parhain päin.

Itse olen lestadiolaisäiti. Yksi lapsi meille ollaan siunattu..toista jo odotellaan, milloin näkyisi punainen viiva, jotta saisin mahaani ylpeänä kantaa! Ei kannata sääliä..meillä asiat on niin hyvin! On ystäviä, perhettä, ei koskaan tarvitse olla yksin,vaan aina löytyy joku kenelle esim. jutella. Joskus olen epäillyt uskoani.. mutta näinä hetkinä kuitenkin toivon että lapseni saavat elää uskovaisen lapsuuden,jossa on turvallinen ja hyvä olla. Joskus haikein mielin muistelen omaa lapsuuttani, ja nuoruuttani. Ystäviä on niin joka lähtöön.



Opiskelusta vielä..opiskelen yliopistossa lääketiedettä kolmatta vuotta syksyllä. Lapsia en pidä esteenä millään tavalla opiskelulleni, päin vastoin. Voi kotona unohtaa opiskeluni synkän puolen ja nauttia elämästä mieheni ja lapseni kanssa. Turha meitä sääliä..sekä sisältäpäin että ulkoapäin meillä menee hyvin!