Dysfaatikolla värien oppiminen?
Nyt taitaa tulla näitä aloituksi kun sieniä sateella kun oon löytänyt tällaisen pakan :)
Eli meidän 3v3kk poika ei meinaa millään oppia värejä, olen varmaan puoli vuotta yrittänyt opettaa. Onko tää normaalia dysfaatikolla tai onko sellainen normaalia jopa tavallisella lapsella?
Viikko sitten isoäitini kertoi, että hänen isänsä oli värisokea. Ja nyt tietty oon tästä asiasta huolissani, onkohan mun pojalla ollut huono tuuri ja on sitten perinnyt tuonkin ongelman...
Siis osaa värien nimet: punaanen, sininen, vihveä, keetanen, mutta ei sano oikeaa väriä kun kysytään minkä värinen jokin on.
Oon niin ylpeä, kun poika osaa laskea kymmeneen, vaik yksi ja kaksi menee silloin tällöin sekaisin :)
Kommentit (24)
No mutta sehän on hienoa, että poikaa kehutaan. Se onkin tärkeää, että lapsen hyvät puolet nähdään ja niihin tartutaan ja panostetaan! Itsetunto ja omien vahvuuksien löytäminen on niin tärkeää riippumatta diagnooseista.
Niin, monet erityislapset eivät oikein tahdo kestää muutoksia päiväjärjestyksessä (mitä lomamatkoilla väkisin on) ja uusia paikkoja. Hyvä ja turvallinen tilapäishoito sillävälin on ihan hyvä juttu!
puuttuvat vaikeat kirjaimet kuten d, h, r, . Lisäksi kirjaimet menee selkaisin toi' a (koira) mutta kettu ja kissa tulee oikein. Sanat lyhenee ja yksinkertaistuu. Lisäksi käsitteiden kans vaikeuksia pyödän alla ja päällä menee sekaisin. Sanoja täl hetkellä n. 300 ja kehitys puheessa tosi hidasta. Lisäksi kielioppi on ihan sekaisin ei haluan=en halua, miksi haluan nukkumaan=miksi minun täytyy mennä nukkumaan.
Lisäksi on kömpelyyttä, kävely on outoa (lääkäril on käyty, ei tosin sen lääkärin mielestä viel kannata huolestua).
Kyllä mä nyt yritän sopeutua jonkinlaiseen puhevikaan, en halua enää ajatella että on pelkää viivästymää. Tuttavapiirissä on paljon samanikäisiä lapsia ja näen ihan selvästi ettei mun muksul oo kaikki ihan ok.
Ei ole tärkeää että osaa numerot, mutta kun on niistä kiinnostunut niin mikä ettei. Etsii joka paikasta pikkukakkosia:)
Omiin vaistoihinsa kannattaa kyllä luottaa, itsehän sitä parhaiten lapsensa tuntee...
Lohdutukseksi kuitenkin esimerkki meidän esikoisesta... jolla näin jälkeenpäin oli lähestulkoon kaikki mahdolliset puheongelmat... Sanoi kyllä ekat sanansa jo 6-8kk iässä (tai 5kk sanoi ihan selvästi hei hei ja vilkutti). Sillätapaa oli kielellisesti kehittynyt. Testien mukaan sanavarasto 5v oli 7v tasolla...
Mutta neiti jätti kaikista sanoista ensimmäisen konsonantin pois. Ei sanonut esim. R-kirjainta eikä korvannut sitä millään vaan jätti sen vaan välistä pois. Koira esim. oli siis oia, korvakoru ovaou, kärpänen ääpänen jne. Sitten alkoi ns. tankkaamaan sanoja, eli vähän niinkuin änkytti, muttei jäänyt jumiin tavuihin vaan kokonaisiin sanoihin " mä tota, tota, tota, tota jne"
Vähän kerrassaan nuo ongelmat väistyivät ja eskarissa korjaantui lopulta tuo R-vikakin. Tyttö oppi itse lukemaan 6v ja on verbaalisesti erittäin lahjakas lapsi joka ymmärtää Suomen lisäksi myös ruotsia (vähän arka puhumaan, mutta mummun kanssa puhuvat niin, että mummu puhuu ruotsia ja tyttö vastaa suomeksi) Ikää siis nyt syksyllä 13v.
Tämä siis lohdutukseksi, että paljon ehtii tapahtua tuon 3v ja kouluiän välilläkin. Meidän kuopuksella ei varmasti ollut kuin kymmeniä sanoja 3 vuotiaana. No hänellähän onkin nyt dg. F80 kielenkehityksen erityisvaikeudet, silti puhuu mielestäni selvemmin kuin esikoinen aikanaan.
ongelmia syömisessä ja erittäin kova kiipeilemään ja haahuilemaan.
joskus mietin, että lapsi on tuollainen, koska meidän esikoinen ei ole normaali, agressiivisiä kohtauksia, lähteminen vaikeaa, ei halua minnekkään.
kuopus ei saa elää normaalia elämää esikoisen vuoksi.
tosin aion jatkossa ottaa mahdollisemman paljon esikoiselle hoitoa tulppaanikodista, että kuopus saa elää mahdollisemman rikasta elämää.
meijän esikoinen ei kestä lomia ja menee varsin sekaisin ja käytös sen mukaista. tuntuu noi kuopuksen ongelmat tosi pieniltä esikoiseen verrattuna.
tultiin juuri taksilla reissusta, kun esikoinen sai kunnon raivarin, taksikuski kehui tuata meijän kuopusta, kun poika on niin reipas. rauhallinen ja tasapainoinen, kun ollaan reissussa ja menoa on tarpeeksi.