Kivunlievityksen antopolitiikka?
Vertailimme ystäväni kanssa kotikaupunkiemme synnytysosastojen kivunlievityksenantokäytäntöjä ja mua jäi jurppimaan oma kokemukseni.
Ystäväni eka synnytys kesti 3 h ja hänelle tarjottiin eri vaihtoehtoja kuin karkkikaupan hyllyltä aina 8 cm:n asti. Toinen synnytys kesti tunnin ja hänen saapuessaan sairaalaan oli paikat avoinna jo 8 cm. Silti sai taas samat tarjoilut, epiduraalinkin olisi saanut noin avonaisessa tilassa, vaikka ensimmäisestä supistuksesta oli runsaat puoli tuntia aikaa. Näin Lohjalla.
No meillä Hyvinkään puoskarilaitoksessa kärvistelin tarkkailuhuoneessa useamman tunnin ja karjuin tuskissani. Olin tullut sinne vesien menon vuoksi ja edellisenä päivänä. Silti kätilö kävi silloin tällöin katsomassa ja kertomassa, ettei monitorini näytä minulla olevan juurikaan supistuksia (!!!). Eiköhän äidit itse tiedä, milloin supistaa ja milloin ei. Ollessani 3 cm auki lääkäri käväisi kertomassa, ettei kivunlievitystä kannata ottaa, sillä todennäköisesti sen vaikutus lakkaa silloin kun sitä eniten tarvitsisin, ja jos vaikutus lakkaa juuri ennen ponnistamista, ponnistuskivut todennäköisesti lamauttavat minut, enkä pysty työntämään kunnolla.
Tuosta reilun tunnin kuluttua, kun olin jo valmiina tappamaan itseni sietämättömien tuskien vuoksi (auki ehkä 7 cm (???), lääkäri eikä kätilö eivät sanoneet mitään, enkä itse älynnyt kysyä, kun ensimmäistä kertaa olin toimessa), sanoivat, ettei näin pitkälle avautuneena kannata enää antaa mitään. Epiduraalin antoon anestesialääkäri (mies) suhtautui erittäin negatiivisesti, ja suorastaan pelotteli sen riskeillä. Ihan oikeasti.
Virallisesti synnytykseni kestoksi kirjattiin 3 h 10 min, mutta sain useasti toistuvia ja erittäin kivuliaita supistuksia jo ainakin 2 h pidemmältä ajalta. Kätilö muuten vaihtui tänä aikana 3 kertaa, ensimmäisen työvuoro loppui ekan tunnin jälkeen, toinen oli vastavalmistunut 20-v. - anteeksi vain - saamaton nynnerö, joka taisi pelätä hurjaa käytöstäni ja joka joutui kutsumaan kokeneemman kätilön tilalle, kun häneltä loppui eväät kanssani. Kolmas olikin jo ihan taivaan lahja! Synnytyskeskustelussa tämän kanssa pari päivää myöhemmin kysyi, jäikö traumoja, ja pahoitteli kovasti sitä, että jäin hieman kiireen jalkoihin, eikä minuun ehditty keskittyä, kuten olisi pitänyt...
Toivottavasti kirjoitin ymmärrettävästi, en todellakaan liioitellut missään kohdassa. Esikoiseni syntyi hieman ennenaikaisena, joten tarkoituksenani oli ollut lukea kaikki mahdollinen synnytyksestä ja kivunlievitysvaihtoehdoista ennen sairaalaan menoa, mutta se jäi äkkilähdön vuoksi. Uskoin siis kiltisti henkilökuntaa, enkä osannut vaatia mitään.
Kuulostaako tuo kokemukseni teistä hoitovirheeltä vai ihan normaalilta kiiretilanteiden kanssa kilpaa juoksevalta synnytysosastolta? Itseäni pelottaa samaan rääkkiin joutuminen todella paljon. Nyt on kyllä muutaman kerran tullut mietittyä, pitäisikö olla reissussa jollain muulla paikkakunnalla silloin, kun tuntuu, että alkaa tapahtua, ettei vain tarvitsisi synnyttää Hyvinkäällä. LA elokuussa.
Kommentit (3)
kuulostaa kertomus siltä että taisit tosiaan jäädä kiireen jalkoihin. Suosittelen sulle uusittua synnytyskeskustelua niin että otat oman kuvauksesi ihan kirjallisena mukaan ja sitten käyt kätilön kanssa uudestaan vielä koko kuvion läpi. Asioita useamman kerran pohdittuasi pystyt muodostamaan paremmin itsellesi kuvan siitä oliko kokemuksesi tosiaan täysin sietämätön vai selvisitkö sittenkin loistavasti kivuistasi ja synnytit hienosti luomuna...
Jos katsot edelleen että kokemuksesti oli täysin sietämätön, voit seuraavassa raskaudessa vaatia pelkopolille pääsyä sekä kirjallista lupausta kivunlievityksen saannista (esim. spinaalipuudutuksen voi antaa vaikka juuri ennen ponnistusvaihetta, sen vaikutus alkaa parissa minuutissa). Jos kirjallinen lupaus puudutuksen saamisesta rikotaan, se on oikea hoitovirhe.
Ja tiesithän että sinulla on HUS-piirin asukkaana oikeus mennä synnyttämään ihan mihin tahansa HUS-alueen sairaalaan (Tammisaari, Lohja, Hyvinkää, Porvoo, Naistenklinikka, Kätilöopisto, Jorvi) ihan suunnitellusti, ilman että tarvitsee mennä matkailemaan mihinkään. Sulla on vielä tuo synnytys ollut niin nopeakin, että on muutenkin syytä vähän suunnitella etukäteen miten sairaalaan ehditään jne.
anteeksi, en huomannut että oletkin jo raskaana... ota siis pikaisesti yhteyttä suoraan synnytyssairaalaan koska laskettu aika on jo näin lähellä. Jos eivät huoli sinua sinne ihan noin vain, pyydä neuvolasta lähete.
Ja jos sinulle osuu oikeasti v-mäinen kätilö, niin tiesithän myös että kätilöä voi vaihtaa kesken kaiken. Suosittelen myös että kyseisen ihmisen käytöksestä tehtäisiin valitus hänen esimiehelleen koska muuten ei ikinä mikään muutu...
synnyttänyt Hyvinkäällä eikä kivunlievitystä kyllä ole evätty. Ekaa kun menin synnyttämään olin vain pari senttiä auki ja jäin tarkkailuhuoneeseen miehen kanssa aikaa kuluttamaan. Ensin kuitenkin kätilö kertoi kaikista mahdollisista kivunlievityksistä ja käski rohkeasti pyytää mitä sitten haluankin kokeilla. Aluksi pärjäsin hyvin liikkumalla, keinutuolissa keinuttelemalla lämpöpussit selän takana ja miehen hieromisella. Kun alkoi enemmän tuntua supistukset pyysin päästä ammeeseen ja siirryin sitten synnytyssaliin. Ammeessa viihdyin tosi pitkään ja auttoi hyvin supistuksiin. Kun alkoi tulla makoilusta huono olo nousin pois ja supistukset iskivät todella kipeinä. Pyysin ilokaasua ja sain sitä välittömästi mutta se ei auttanut vaan aloin oksentamaan jolloin pyysin että ottaisin epiduraalin vaikka pelkäsin sen laittoa neulakammoisena. Olin jo 7-8cm auki mutta silti tultiin laittamaan epiduraali joka sitten vei kaikki kivut pois ja sillä pärjäsin loppuun. Muitakin puudutteita tarjottiin. Synnytys kesti 12½h
Samoin kahdessa seuraavassa synnytyksessä olisin saanut kivunlievitystä mutta pärjäsin pelkällä ilokaasulla.
Siskolleni sen sijaan osui tuo v-mainen kätilö kummassakin synnytyksessä. Ensimmäinen hänellä käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia ja tuo kätilö ei uskonut että ensimmäisillä kohdunsuulle laitetuilla murusilla voisi olla mitään vaikutusta eli ei uskonut synnyttäjän kipuihin vaan käski mennä takaisin nukkumaan. Vieläkään ei uskonut kun siskoni toisen kerran tuli sanomaan kovista supistuskivuista ja käski vain kävellä jos ei uni maita ja sanoi että ei ensisynnyttäjällä mitään noin nopeasti tapahdu. Kolmannella kerralla sitten lopulta tutki kohdunsuun tilanteen ja kun huomasi että sisko oli jo 8cm auki antoi ilokaasua mutta sanoi että ei mitään muuta kannata enää antaa. Ei pahoitellut mitenkään käytöstään jälkeenpäin ja palautekeskustelussa vain töykeästi oli kysynyt että onko jotain valittamista ja se siitä. Valitettavasti siskolle osui toisessa synnytyksessä sama kätilö ja taas oli tympeä kohtelu. Olen muiltakin kuullut tästä samaisesta kätilöstä huonoja kommentteja.