Kysymys jo synnyttäneille: Millaisessa asennossa ponnistit vauvan ulos?

Samanlaiset kokemukset kuin ap:lla ja kolmannen kanssa toivoisin miellyttävämpää asentoa.

Mun kokemukset liittyy kyllä tuohon puolistuvaan asentoon mutta niin että jalat on miehen ja kätilön lanteilla (ja saan todella todella hyvän ponnistustuen! ) Käsillä pidin kiinni heidän käsivarsistaan (ressukat ;) Tämän asennon neuvos ensimmäisessä synnytyksessä aivan superihana kätilö!! Tokassa kätilö pisti kyljelleen ja meinas pakokauhu iskeä ettei tästä tuu mitään!!! Ekaa ponnistin 19min ja 6 ponnistusta ja tokaa max 4min ja kaks ponnistusta! Ei repeämiä...



Saa nähdä miten tää kolmas =)

... ja kaikki kolme sängyllä, puoli-istuvassa asennossa. Kaikissa synnytyksissä olen ponnistanut 1min. joten en usko että asennolla on väliä.. Mutta en tiiä.. Tsemppiä kuitenkn koitokseen!



t. jonzku80 ja muksut 08/03, 05/05 ja 04/07

Moikka,



ekan synnytin tuossa perinteisessä puolimakuuasennossa, eikä tuntunut erityisen sujuvalta, ts. en kokenut erityistä ponnistamisen tarvetta ja homma kesti. Toisen ponnistin seisaaltaan nojaten yläkropalla sänkyyn, joka oli nostettu suht korkeaksi. Oli mielestäni hyvä, mutta vaatii, että on jaloissa vielä hyvin voimaa siinä vaiheessa. Kolmannen ponnistin sitten polvillani seisten nojaten sänkyyn, joka oli nostettu yläosastaan pystyyn. Siis seisoin polvillani sängyllä. Tämä oli ehdottomasti paras asento mulle ja sitä varmaan yritän tätä neljättäkin synnyttäessäni.



Kannattaa kokeilla eri asentoja! Tsemppiä!

Olen synnyttänyt 5 kertaa joista yksi sektio, 3 puoli-istuvassa asennossa ja viimeisin viime vuonna polvillaan sängyllä nojaten säkkituoliin ja oli ehdottomasti minulle mieluisin asento. Kaikki ponnistukset on mennyt viidessä minuutissa mutta tässä en revennyt ollenkaan eikä siis tikkejä tarvittu. Joulukuussa olen menossa kuudetta synnyttämään ja meinaan kyllä jos vain suinkin mahdollista, synnyttää polvillaan ; )

Minni ja rv 17+1 ja 5 riiviötä

Olkaapa onnellisia te joilla ponnistusvaiheet ovat olleet helppoja!



Toivon kovasti pääseväni tällä kertaa vähemmällä kuin aikaisemmilla kerroilla ja jos vaan mahdollista niin toimin nyt kuten parhaalta tuntuu. Puoli-istuvaan asentoon ei toivottavasti siis tarvitse tyytyä!

ensimmäinen puoli-istuvassa asennossa rystyset valkosena sukkien varressa kiinni ;)) ponnistusvaihe kesti 13 min.



Toinenkin puoli-istuvassa asennossa 28 min täyttä rääkkäystä.



Kolmas vasemmalla kyljellä ja pidin ns.yläjalasta pohkeesta kiinni, ponnistusvaihe 7 min.



Tossa viimesessä synnytyksessä vasta älysin sen ponnistustekniikan, mut parempi myöhään ku ei millonkaan.



kuumetta ja lapset -95, -06 ja -07

Ponnistusasento oli sama kuin Apinaemo kuvaili sitä viimeistä. Eli seisoin polvillani sängyllä ja nojasin ylösnostettuun sängynpäätyyn. Se oli minusta loistava asento ja onnistui, vaikka jalat oli jonkin verran puuduksissa epiduraalista.

Suosittelen jonkinlaista pystyasentoa!

ekaa ponnistin puoli-istuvassa asennossa 2,5h jonka jälkeen olin aivan puhki ja vauva avustettiin maailmaan imukupilla. Itse synnytys käynnistettiin tipalla koska lapsivedet olivat aikaa sitten menneet ja omat supistukset surkeita. Jälkeenpäin ajatellen ponnistustekniikasta mulla ei ollut hajuakaan, että miten sitä oikeasti pitää ponnistaa. Kivunlievityksenä ei ollut kuin ilokaasu. Elikkäs aika kauhea kokemus. Yritin kyllä jossain vaiheessa jakkarallakin ponnistaa mutta se oli aivan kauheaa sekin.



Toinen tulikin sitten hätäsektiolla ja sen jälkeen olin tosi kipeä, vauvan hoito oli miehen harteilla ensimmäisen viikon koska en päässyt edes sängystä ilman apua ylös.



Kolmas oli taas normaali synnytys jota ponnistin n.1h20min puoli-istuvassa asennossa eli pikkaisen kehitystä siihen ensimmäiseen synnytykseen. Tässä synnytyksessä kätilö neuvoi ponnistamaan ihan kuin kakkaa ulos ja olemaan ihan rento ponnistuksen ajan, siis ei saanut irvistää eikä puristaa miehen kättä tunnottomaksi, vaan keskittämään koko voima siihen niin sanotun kakan ulos pinnistamiseen ja se ihan totta auttoi vaikka aluksi oli vaikeaa. Eli kokeilkaapa te muutkin samaa niin saatte koko voiman sinne minne pitääkin. Tässäkään synnytyksessä ei ollut kuin ilokaasu mulla apuna.



Neljättä pääsen minäkin joulukuussa ponnistamaan saas nähdä miten sitten menee.

Ekaa ponnistin ensin seisaaltani mutta kun siitä ei tullut mitään otettiin jakkara avuksi ja vauva syntyikin nopeasti ja helposti. Ponnistuksen kesto 22min.



Toka syntyi sitten siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa sukanvarsista kiinni pitäen. Olisin saanut taaskin ponnistaa myös jakkaralla tai pystyasennossa mutta jalat oli ihan maitohapoilla kun olin avautumis vaiheen seissyt ja jännittänyt jalkoja aina supistuksen tullessa. En siis vaan päässyt sängyltä enää alas sen jälkeen kun kätilö oli tutkinut ja todennut että voi ponnistaa. Ponnistu kesti 18min.



Kolmas syntyi myös puoli-istuvassa asennossa jalat kahden kätilön lanteilla. Oli ainut vaihtoehto synnyttää noin koska napanuora oli kaksi kertaa vauvan kaulan ympärillä.



Neljännen haluaisin synnyttää taas jakkaralla. omiin jalkoihini en luota kun ovat edellisilläkin kerroilla menneet maitohapoille.

Meikäläisen myös kätilö änkesi esikoisen kanssa kyljelleen. Lieneekö asiaan vaikuttanut se että olin aika pahasti letkuissa (tippa kädessä ja epiduraali selässä kiinni). En ollut kuullutkaan moisesta asennosta, joten hiukan sitä siinä ihmettelin mutta lähes viisikiloinen vauva syntyi alle 20 minuutin ponnistamisella joten kait siitä asennosta jotain hyötyäkin sitten oli. Tyttöä käänneltiin hartioiden kohdalla ja lapsivedetkin loiskahtivat ulos vasta kun tyttö pääsi ulos eli aika piukassa sitten oli. Epiduraali ei enää vaikuttanut ja ponnistamisen tarve kyllä löytyi. Ilokaasulla ja sisulla sitä sitten pungerrettiin. Aika hyvin sai itse levätä, aina ponnistaessa piti nostaa sitä ylempää jalkaa ja kätilö piti siitä sitten kiinni. Aika homma heilläkin :) Mies pyyhki hikeä ja antoi välillä juotavaa sillä kitalaki meinasi kuivua kokonaan.

Mitään ennakkosuunnitelmaa asennoista ei ole kun nyt syyskuussa mennään uudestaan. Iso vauva nytkin tulossa joten pitää vain luottaa kätilöiden ammattitaitoon, hyvin se sillä tavalla sujui viimeksikin. Minkäälaista traumaa ei jäänyt ekasta kerrasta ja hyvillä mielin nytkin lähdetään.

T: typykkä ja Hermis neiti syyskuu 31+

yksi synnytys takana ja mäkin ponnistin puoli-istuvassa asennossa. Jalat olivat sängyllä ja käsilläni " punnersin" niin että pylly oli ilmassa!

Seuraavana päivänä sitten nauratti kun mulla sattui kädet ihan kauheasti! =o) Ja mikään muu paikka ei sitten sattunutkaan!

Ponnistus kesti 25 minsaa. Aluksi olin kontallani sängyssä ja " roikuin" korotetussa sängynpäädyssä, mutta kun vauvan sydänäänet heikkenivät niin käskettiin " istumaan" .

Nyt odotan toista ja saa sitten nähdä miten tuon kakkosen pusken ulos. Ekan kerran tyylissä ei ainakan mitään moitittavaa...

Esikoisen aikaan ponnistusvaihe oli aika kurja kokemus, lyhyt kyllä, mutta sitäkin raisumpi, ponnistamisen tarvetta ei tullut, epiduraali puudutti jaloista lähtien koko alakropan, ja siksi oikean ponnistus tavan löytäminen oli vaikeaa, tosin en kyllä ehtinyt sitä monesti kokeilla, sillä vauvan sydän äänet laski rajusti, ja lääkärin piti vetää vauvaa imukupilla, samalla kun pari kätilöä painoi mahan päältä ja minä ponnistin..koko homma oli sitten kiireen takia muutamassa minuutissa ohi. Ja tämä kaikki siis puoli-istuvassa asennossa, epiduraali vei täysin tunnon jaloista, joten muut asennot tuntui aika mahdottomilta, ja toisaalta tuon imukupin takia jalat piti nostaa telineille..



Toisen aikaan ponnistusvaihe oli suuri helpotus! Olin koko avautumis vaiheen jalkojen päällä, ravasin edestakaisin huonetta päästä päähän, niin että ihme kun lattiaan ei jäänyt uraa, kätilö ja mies katseli välillä vähän pitkillä;D Jossain vaiheessa kun supparit alkoi olla tosi tiheitä, kätilö halusi tarkistaa kohdunsuun, se oli himppua vaille kokonaan auki, ja jäin sitten sängylle kyljelleen. Samassa lapsivedet hulahti sängylle ja tuli pari vielä rajumpaa supistusta, jonka jälkeen ponnistamisen tarve tuli niin voimakkaana, että kätilöllä oli kiire vetää hanskoja käteen ja essua eteen:D Muutama ponnistus puoli-istuvassa asennossa ja vauva oli maailmassa, en oikeastaan ehtinyt edes ajatella muuta asentoa, kuin nousta kyljeltään puoli-istuvaan asentoon. Ponnistusvaihe kesti n. 4min.

Asento oli oikeastaan ihan mukava, painoin jalkapohjilla sänkyä ja puristin miehen käden tunnottomaksi..

Koin tosiaan tuon toisen synnytyksen ponnistusvaiheen todella helpottavana, kipulääkettä en missään vaiheessa ottanut, ponnistaminen ei oikeastaan sattunut ollenkaan, niiden suppareiden jälkeen se oli suorastaan mukavaa:)



Nyt lokakuussa olisi sitten edessä kolmas synnytys, ja lähden siihen aika avoimin mielin, ilman suurempia suunnitelmia. Sen verran olen miettinyt, että kipulääkkeitä en ensimmäisenä ole vailla, vaikka kipeää toki viimeksi teki. Pysty asento ja liike oli minulle parhaimmat helpotukset. Ponnistamista jakkaralla olen kyllä miettinyt, ja voi olla että sitä kokeilen, mutta tuo " perinteinen" puoli-istuvakin kyllä sopii minulle, varsinkin jos samalla vauhdilla taas edetään..

Isokokoinen esikoinen oli avoimessa tarjonnassa ja häntä ponnistin lähes kaksi tuntia puoli-istuvassa asennossa. Tekniikka oli kuulemma kohdallaan, mutta tarjonta ja koko sen verran haastavat, että homma ei heti toiminut. Meillä mies auttoi tuolloin tosi paljon. Nojasin isoon tyynyyn, jonka takaa mies nosti joka ponnistuskerralla minut istuvaan asentoon. Keskityin siis itse vaan ponnistamaan, eikä tarvinnut käyttää energiaa itsensä nostamiseen. Vaikka ponnistus oli erittäin raskas, siitä jäi ihan hyvät muistot. Myös sen suhteen, että mies oli niin kovasti tilanteessa mukana (antoi lisäksi supistuksia lisäävää nenäsuihketta aina ponnistusten välissä...).



Esikoisen kohdalla kokeilin myös konttausasentoa sekä kylkiasentoa, mutta en pitänyt kummastakaan. Mielestäni niissä asennoissa en saanut voimaa oikeaan kohtaan.



Toinen lapsi tuli sitten samaisessa puoli-istuvassa asennossa, mutta siinä ei tarvinnut paljon nostella kenenkään. Ponnistin pari kertaa ja tyttö (isokokoinen hänkin) oli pihalla.



Hyvin yleistähän on, että ponnistusaika lyhenee mitä enemmän lapsia on synnyttänyt. Toivottavasti sinulla käy samoin!

... Vanilen viestistä, että puudutukset vaikuttavat varmasti tosi paljon. Itse olen luottanut molemmilla kerroilla itseni täysin ammattilaisten käsiin ja molemmissa laitettiin kohdunkaulan puudute. Jälkimmäisessä se ei tosin ehtinyt vaikuttaa, kun homma eteni niin nopeasti ja ensimmäisessä sen vaikutus oli lakannut ennenkuin pitkä ponnistusvaihe saatiin alkuun ;-).



Mutta joka tapauksessa erityisesti ensimmäisestä synnytyksestä jäi mieleen kätilön kommentti, että lasta olisi tuossa tilanteessa ollut mahdoton ponnistaa itse ulos, jos minulle olisi laitettu epiduraali. Ainakin imukuppia olisi kuulemma tarvittu.



Nyt kun lähden synnyttämään kolmatta olen jo päättänyt, että en epiduraalia ota edelleenkään, elleivät pidä sitä ihan ehdottomana juttuna. Vaikka nämä kaksi synnytystä ovat tottakai sattuneet alusta loppuun, missään vaiheessa ei ole tunto mennyt kokonaan mistään ja ponnistuksen tarve on tullut selvästi heti esille, kun sen aika on tullut. Vanile kommentoi myös hyvän vinkin, että niin pitkään vaan pitää pysyä liikkeessä, kun pystyy. Esikoisen kohdalla kävelin tuntitolkulla äitini kanssa kaupungissä shoppailemassa, vaikka kipeät supistukset olivat jo voimakkaita. Äitini oli tiukasti sitä mieltä, että nyt ei lähdetä mihinkään makaamaan, vaan pistetään vauvan tuloon vauhtia. Melkoinen orjapiiskuri oli ja toki innoissaan silloin ensimmäisestä lapsenlapsestaan ;-).



t. Jogu (10+1)

Yksi synnytys takana: Synnytyksen aikana en kyennyt olemaan oikein pystyssä, kun supistus muttui jotenkin yhtäjaksoiseksi ja olo oli tosi tuskainen ja jännittynyt. Alkuun keinuttelin keinutuolissa, sitten oli kyljelläni sängyllä. Ponnistusvaiheessa tunsin vain lievää ponnistamisen tarvetta, mutta sekin laimeni. Epiduraali oli päällä, mikä vei ehkä tuntoa liikaa supistuksilta tai sitten supparit vain muuttuivat ihan olemattomaksi. Mies näki supistuksen monitorilta, mutta mä en tuntenut mitään. Ponnistelin puoli-istuvassa asennossa, jalkojen asentoa kokeiltiin erilaisia. Noin puolen tunnin jälkeen otettiin imukuppi käyttöön, mikä irtosi 3 kertaa, mutta poika tuli kuitenkin maailmaan yhteensä 45 min. ponnistelujen jälkeen. Olisin nyt jälkäkäteen ajatellen halunnut ehkä kokeilla sitä seisovampaakin asentoa, josko painovoima olisi painanut lasta paremmin ulos.