Huomasin yhden lapsen saatuani kuinka vaativaa ja sitovaa äitinä olo on.

ap

täällä on joku suuri draamakuningatar liikkeellä: pitääkö nyt alkaa jo säälimään niitäkin lapsia, joita ei koskaan edes siitetä? Anna mun kaikki kestää.

Äidillä on OIKEUS olla itsekäs ja nauttia vapaa ajastaan ILMAN lasta!!

Se on tervettä käyttäytymistä äidiltä itseään sekä lastaan kohtaan.

Näin äitikin jaksaa taas lapsen kanssa.

Toiset taas ovat niitä äitejä, jotka eivät kaipaa omaa aikaansa ollenkaan. Mutta ei se tee heistäkään huonoja!



Olen ollut nuorena MLL:n hoitajarenkaassa ja muistan erään perheen äidin, joka tunti kamalaa syyllisyyttä siitä, kun oli menossa iltaa viettämään miehensä kanssa pariksi tunniksi ja lapsi (n. 1v) jäi kanssani kotiin.

Sanoin äidille (itselläni ei ollut vielä lasta, olin jotain 20v), että mene edes hetkeksi ulos ja olet vaikka vaan tunnin, kunhan saat vähän omaa aikaa. Et ole huono äiti, kun et ole lapsesi kanssa 24/7. Ja loppuen lopuksi tämä äiti olikin sitten 3 tuntia iltaa viettämässä!! Ja oli rentoutuneempi.

äitiys on. En minäkään, eikä varmaan moni muukaan yhden lapsen äiti.

on juuri se, että asettaa omat tarpeensa toiselle sijalle. Että pikkuinen on se ykkönen. Tarkoittaa käytännössä esimerkiksi, ettei katso telkkaria yömyöhälle, vaan menee aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisi heti aamulla taas leikkiä lapsen kanssa yöheräilyistä huolimatta.