Jätin mieheni :)

kyllästytte äkkiä?

Onko syynä se, että muutkin seurustelee ja haluttaa itselläkin pitää häät ja olla yks päivä huomionkohteena. Ja sitten nyhdetään mieheltä siemenet ja saadaan ne lapset. Sitten kyllästytään mieheen kun sitä ei oikeastaan enää tarvita muuhun kuin viikonloppuisäksi, että itse pääsee hakemaan menetettyä nuoruuttaan.

Onnea ap, muistan itsekin miten helpottunut olin, kun 12v suhde päättyi.

Oli ollut pitkään mun puolesta sisko-veli-suhde.



Löysin miehen, jonka kanssa vieläkin 10 v jälkeen löytyy kipinää, intoa ja rakkautta. Sillä kokemuksella sanoisinkin että älkää tyytykö vähempään, koska kyllä sen oikeasti tietää kun se oikea tulee kohdalle.

Kyllä 8,5 vuodessa oppii tuntemaan toisen niin hyvin, että tietää kuka hän sisimmältään on ja onko tämä ihminen sinulle se oikea. Jos on paha olla, kun on yksinäinen avioliitossa ja onneton, sekö on sitä elämää? Niinkö minun pitäisi elämäni elää? Itkien mieheltäni, että rakasta minua.. anellen ja pyydellen, että huomaa minut.. minä olen tässä? Se on sitä, miten elämän kuuluu mennä?



Mielestäni en ole kyllästynyt mieheeni missään vaiheessa, tottakai rakastan häntä tietyllä tavalla edelleen, mutta en enää niin, että haluaisin hänen kanssaan jakaa elämäni. Ei ole siitä pitkä aika, kun vielä uskoin meillä olevan toivoa. Niin ei käynyt.



Mitä häihin tulee, niin niitä en saanut :) En ole ollut päivää prinsessana ja huomionkeskipisteenä. Maistraatissa aivan meidät vihittiin, ja se oli hyvin koruton ja nopea toimitus.



Toivoisin sinulle hieman empatiakykyä ja taitoa nähdä, ettei asiat aina vain mene niin kuin niiden toivoisi menevän. Aina rakkaus ei riitä.



-ap

Jokainen pitkä parisuhde vaatii käsittelyä itkujen kera tai ilman. Eli varaudu siihen että se romahdus saattaa vielä tulla. Tällä hetkellä tuntuu varmasti helpottavalta, mutta älä ihmettele mikäli itku vielä tulee.



Saman kokenut

kun kerroin miehelleni, että haluan erota, itkin koko päivän. Mietin, mitä ihmettä minun pitäisi tehdä ja teenkö nyt oikein.



Mutta jos ja kun tämä romahdus tulee, olen siihen varautunut, enkä minä pelkää sitäkään. Alkuun tuntuu paskalta, mutta aina on selvitty mitä elämä on eteen tuonut. Mulla on hyvin optimistinen olo tämän suhteen, koska kuten sanottu, avioeropäätös ei ole tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaan tätä olen pohtinut jo useamman vuoden.



-ap

Exäkin väitti että tulen pettämään hänen kanssaan uutta miestäni vielä jne.



Ei ole tullut sellaista päivää että olisin katunut, romahtanut tai muutakaan. Ja exäkin olis se viimeinen mies kenen kanssa sänkyyn menisin.



t: 4

nuorena, että saa ne lapset nuorena. Kauhea pelko perseessä, että jää ilman miestä ja lapsia ja pitää ottaa eka, joka yhden yön panon jälkeen jää toiseksikin yöksi. Kun ei ole oikein varaa valita, pitää ottaa se, jonka saa.

Sitten voikin erota muutaman vuoden päästä. Sehän on muodikasta.

Vasta neljän vuoden jälkeen erosta surin! Sinullekin voi käydä näin. Turha toiselta on ruikuttaa rakkautta. Vain teoilla on merkitystä. Teot ymmärtää sitten myöhemmin ja rakkauden jota oli.

Jos ei lapsia ole kuvioissa niin kyllähän nyt kannattaa lähteä jos on tyytymätön. Aina voi olla mahdollisuus palata yhteen.



Parempihan näin, kuin salasuhteet elämän piristämiseksi.

Onnea uuteen elämääsi toivottelen kuitenkin täältä =)

Omituinen ajatus eronneilta. Minä olen saanut paljon rakkautta osakseni, vaikka eronkin olen kokenut. Syytä oli molemmista ja rakkautta riitti jopa niin paljon, että tajusimme erota toisistamme, koska se oli toivottavasti molemmille parempi niin.



Eroja tulee uusiakin, jos vaan pelkää, että toinen ei rakasta yhtä paljon kuin itse. Antakaa ja antakaa hei! Minäkö tuomitsemassa? En mielestäni ainakaan.

Lapsilta. Aina. Varsinkin sellainen ero, missä heidän elämänsä on ollut ok- ja yhtäkkiä se revitään kahtia. Tietenkin jos oma hyvinvointi vaatii eroa, se on paras ratkaisu- mutta sen oman hyvinvoinnin kanssa vaakakupissa on lasten hyvinvointi. Niin kauan kuin ne tasapainottaa toisiaan, ero on musta suurta itsekkyyttä.

Lapset toivoo aina että heillä olis ehjä perhe. Vanheemmatkin haluaa äkkiä uuden kumppanin, ku eivät halua olla " tynkä-perhe" -. Lapset siis menettävät ehjän perustan ja osan perusturvaa- vaikka mitä muuta selittäisitte itsellenne. Selviävät ja sopeutuvat varmasti, mutta menettävän silti tuon kaiken. Ja se on heiltä aika paljon pois otettu.

Kuulostaa todellakin ero oikealta ratkaisulta, jos ootte olleet kuin sisko ja veli.



Mulla 10 vuotta kestänyt suhde mieheeni ja edelleen ollaan rakastuneita ja hulluna toisiimme. Parhaillaan mies on ollut reissussa viikon ja ero on tuntunut kummaltakin täydeltä tuskalta, niin kovin ikävöimme toisiamme. Onneksi tänä iltana mies tulee kotiin!!:-)

Kuinka pitkälle ihmisen täytyy venyä ja kuinka kauan jaksaa? Kysytte, miksen tuntenut tulleeni rakastetuksi.. Koska mieheni näytti sen niin äärimmäisen harvoin ja hänen tapansa rakastaa toista on liian vähän.



Kun elää pitkään saamatta rakkautta osakseen, oppii elämään ilman rakkautta ja lopulta on niin vahva, että voi päästää toisesta irti. Teidän täytyisi elää minun elämäni viimeisen 8,5 vuoden ajalta, että pystyisitte ymmärtämään. Muuten voin kirjoittaa satoja tai jopa tuhansia rivejä, ettekä te vieläkään ymmärtäisi, miten minä olen asiat omassa suhteessa mieheni kanssa kokenut.



Mitä lapsiin tulee.. ero ei aina ole huono ratkaisu heidänkään kannaltaan, niin kauhealta kuin se teistä monista kuulostaakin. Minäkin pitkään ajattelin, että jos lapsia tehdään, pysytään myös yhdessä. Mutta sitten huomasin (ettekä te ymmärrä tätäkään, eikä tarvitsekaan) että meille kaikille kolmelle on paljon parempi elää erilleen. Lapsi tulee saamaan rakkautta, sitä häneltä ei koskaan tule puuttumaan. Hänellä on iso perhe, ja turvallisia aikuisia ympärillään koko loppuelämänsä. Me vain olemme tottuneet nyky-yhteiskunnassa siihen, että perheen muodostaa äiti, isä ja lapsi, mikään muu ei tule kysymykseenkään.



Mutta miettikääpä sitä, joka seisoo vieressänne kaupan jonossa, hänelläkin on perhe. He eivät välttämättä asu samassa osoitteessa, mutta perhe voi käsittää mitä vain nykyisin. Myös yksinelävä muodostaa perheen, siihen voi kuulua sukulaisia ja ystäviä. Ei se, että tekee asiat toisin kuin yleisesti ajatellaan olevan hyväksyttyä, ole keneltäkään pois. Perhe voi olla niin paljon muutakin ja mitä monimuotoisempi, sitä turvallisempaa kaikilla siihen perheeseen kuuluvilla on.



Ette voi ymmärtää ratkaisuani, ei se mitään. Tärkeintä on, että minä sen ymmärrän ja minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Ei teidän tarvitsekaan ymmärtää, mitä minä olen kokenut ja miten haluan elämäni elää. Minä en uhraa itseäni vain muiden onnen eteen, koska silloin en voi antaa rakkauttaa ja onnea muille. Kyllä se hyvä lähtee minusta itsestäni ja siitä, miten kohtelen itseäni. En minäkään haluaisi, että joku uhraa itsensä vain minun hyvinvointini tähden.



Pieni ajatusleikki kaikille, miettikää omaa perhettänne ja ketä siihen kuuluu. Saatatte huomata, että teillä on suurempi perhe kuin ikinä osasitte kuvitellakaan ja arvostakaa sitä, että teillä on ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat.



Kaikkea hyvää!



-ap