Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikainen ystävä (mies) menossa naimisiin - nyt tuli katumus
18.07.2007 |
Eräs pitkäaikainen miespuolinen ystäväni on ollut kiinnostunut minusta jo about 10 vuotta, olen nähnyt häntä aina silloin tällöin, ja vielä vuosi sitten hän yritti iskeä minua...
Nyt hän kertoi aikovansa vakiintua tyttöystävänsä kanssa (seurustelleet muutaman vuoden) ja olevansa menossa naimisiin, lapset suunnitteilla, asunto juuri ostettu mutta tekevät ensin remonttia jne ennen kuin muuttavat.
Minuun iski hirveä katumus. Olisiko minun pitänyt sittenkin ottaa tuo mies, ystäväni? Hän oli minusta niin pitkään ja uskollisesti kiinnostunut, ja tulemme todella hyvin juttuun keskenämme. Nyt tuntuu, että olen menettämässä hänet iäksi -- pitäisikö sittenkin vielä vihjata, että mieti nyt vielä kuitenkin?
Vai onko tämä vain jotain " aviokateutta" , ohimenevä tunne?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti asiat kirkastuvat vasta ajan kuluttua - siis oikeat ja vähemmän oikeat ratkaisut. Vasta tietyn elämänkokemuksen jälkeen saa ymmärrystä ja etäisyyttä niin, että pystyy arvioimaan omaa elämäänsä ja myös erilaisia miehiä elämässään.
Kai tässä(kin) miehessä sitten kuitenkin jotain vikaa on, kun en häntä ole näin pitkän ajan kuluessakaan ottanut.
t. ap
tiennyt sen jo aikaisemmin eikä vasta nyt kun ukko " kelpaa" jollekin toiselle aviomieheksi. Ja vaikka olisitkin arvioinut oman kiinnostuksesi väärin, se on nyt hieman liian myöhäistä, voivoi.
Teet itsestäsi vain täyden typeryksen, jos nyt yrität vielä saada miestä itsellesi. Mulla on pari tuttua, joiden miestä on yhtäkkiä, häiden lähestyessä yritetty iskeä tai saada miestä muuttamaan mielensä asian suhteen. Ja " iskijänä" on usein ollut joku miehen vanha tuttu tai puolituttu nainen. Siinä tilanteessa on AINA käynyt niin, että naimisiin menevä pari tuntee entistä enemmän yhteenkuuluvuudentunnetta, tyyliin me vastaan muut ja kateelliset akat ovat saaneet pitkän nenän.
Kyllä tuo katumus varmasti menee ajan myötä ohi. Ja sinähän sen valinnan olet tehnyt, joten sen kanssa pitää vain elää, eikä ruveta haikailemaan menneitä