ToDella hienoo...naapurin kymppivuotias syö meillä nykyään JOKA PÄIVÄ!

Naapurin kymppivuotias varmaan syö toooosi paljon, jooooka päivä teillä!



Terveisin lapseton lomalainen

näin olen omieni kanssa tehnyt nimittäin yksi naapurin tyttö " asui" meillä ja kyllä sitä ruokaa tarjosinkin.



Puhuin lapsilleni ettei X voi syödä aina meillä vaan hänen kuuluu mennä kotiinsa ruoka-aikana ja MINÄ sanon joskus että sinäkin voit jäädä syömään jos haluat eivät lapset sitä keskenään päätä.



Juteltuani omien lasteni kanssa ymmärsivät asian täysin. Kuitenkin tuo lapsi kerjäsi seläntakana herkkuja ei ollut pokkaa multa kysyä vaan lasten kautta pyysi ruokaa ja muutakin.



Otin asian puheeksi myös tämän lapsen kanssa ja sanoin että joskus minä tarjoan jotain ja silloin pyydän pöytään ja ei ole kohteliasta pyytää toisilta lapsilta mitään ruokaa.



Tuo ruokatarjoilu oli yksipuolista ei tuon lapsen kotona meidän lapsia syötetty - aina laitettiin kotiin joka on ok. Olen myös kasvattanut lapseni niin etteivät kerjää muiden lapsilta mitään jos ovat vieraisilla vaan aikuinen tarjoaa jos haluaa ja jos näkee että on ruoka-aika tulossa on syytä lähteä kotia kohti eikä jäädä notkumaan kenenkään nurkkiin.

aikaa, ettei sitä meillä lasketa ns. erityiseksi kyläilytilanteeksi, jos on jomman kumman muksun kavereita käymässä. Kun niitä pyörii täällä varsinkin loma-aikaan suunnilleen joka päivä. Ja se on tosi kiva juttu! Mutta kun tosiaan on kyse tuollaisesta jokapäiväisestä ajanvietosta, siihen ei mielestäni kuulu ruokapalvelut. Jokainen syökööt kotonaan tai olkoot syömättä jos vanhemmat ei huolehdi.

näin meilläkin tehty - pienillä lapsilla saattaa jossakin vaiheessa tulla tavaksi käydä toinen toistensa " (jää)kaapeilla" , kyllä se on aikuisen tehtävä käydä keskusteluja lasten kanssa toimintatavoista: mikä sopii mikä ei ja

lasten vanhempien kanssa, älkääkä täällä valittako kärsimyksienne määrää ja kotitaloutenne konkurssia ylimääräisten syömämiesten (siis lasten) takia.

mun rahkeet ei siihen riitä enää ja tein asialle lopun.



Alkuun oli ok mutta kun tuli just ennen meidän ruoka-aikaa leikkimään ja söi ja sit lähti seuraavaan kyläpaikkaan niin kyllä se ottaa oikeesti päähän.



Yksi lapsi erityisesti kiersi pitkin naapureita aamulla läksi kotoaan ja illaksi kyseltiin takaisin saattoi alle kouluikäinen olla meillä kenenkään kyselemättä yli kuusikin tuntia. Ihmettelen tällaisia vanhempia etteivät hae lapsiaan syömään eivät kysele perään vaan illalla joku kiertää etsimässä lähinaapurit mistä lapsi löytyy.



Tää on vastuuttomuutta mutta jos on liuta lapsia ei kai niitten perään jaksa katsoa vaan helppo on lykätä kynnyksen yli toisten hoidettavaksi.

JA just siksi kun on liuta lapsia itelläkin!

Kyllä kymppivuotias muuten voi syödä tosi paljon! Ainakin meillä poika syö yhtä paljon kuin minä itsekin! Ja jos teet ruokaa niin että omalle perheellsi siitä riittää just ja just, niin ei oo kivaa alkaa omista ruoista jakamaan muille muksuille!

Kyllä se pidemmän päälle tuntuu kukkarossa. Jos isoja lapsia on itsellä, sanotaan nyt vaikka ikähaarukalla 7-11v ja vielä poikia, niin kyllä taatusti on eroa jos teet ruokaa kuudelle hengelle kuin jos teet seitsemälle hengelle! Kun kaikki pakkaukset... esim kanan rintapalat on 3 pakkauksissa. Niin siitäpä sitten jaat omista paloistasi sille vieraalle muksulle!

Ei oo kivaa! Kymppivuotias poika syö kuin aikuinen. Ei mikään hiirulainen. Ja jos ostat omalle perheellesi jäätelöt, esim niinkuin meillä 6kpl. Niin sitten luovut toistuvasti siitä omastasi jos haluat sitä kaveria syöttää, ja pitää tyytyväisenä!



Kyllä minä ap sinuna tekisin niinkuin monet ovat tässä ketjussa kehottaneet. Sanot että olette päättäneet että te haluatte viettää oman perheenne kesken ruokahetken. Ja siksi aikaa lapsi menee joko kotiinsa tai toiseen huoneeseen.

Meillä oli kans yksi kaveri joka kerran syötyään meillä tuli aina samaan aikaan ja seisoi pöydän päässä ja kehui tuoksua herkulliseksi ja sanoi ettei hänen äiti tee koskaan tuollaista ruokaa. (oli jauhelihakeittoa) Sanoin että joo, sun pitää opettaa sille tekeen tällasta. Käsket keittää pottuja ja lisätä siihen keittojuurespussin ja paistettua jauhelihaa ja makaroonia ja vähän mausteita.

Sit lopulta siirsin ruoka-aikaa myöhempään, ja kun lopulta tein ruokaa, sanoin että meillä on sitten kohta ruoka ja sitten pitää lähteä kaverin kotiin. Tämän jälkeen ei ole kaveri ruokaa kerjännyt.

Ymmärsi vihjeen.



Ei kukaan ole velvollinen syöttämään kavereita kun on ruoka-aika. Ajatteles kun niitä kavereita voi murkku-iässä tulaa yhtäaikaa kylään 5 ja syötäppä siinä sitten 6henkisen perheesi lisäksi ne 5 muutakin!

Missä sinun yhteisvastuusi on?

Kuvitellaan että söis teillä 5 kertaa viikossa



5 x 2¿ = 10¿

10¿ x 52 vko = 520 ¿ vuodessa



Ei puhuta pienestä menoerästä mulle toi on kuukauden työttömyyskorvaus, joten antaisinko kuukauden ansioni naapurille EN TOSIAANKAAN



Suurituloiselle tuo on pikkuraha mulle ei.



Syöttäkää pentunne kotonanne.

Joo tuon ikäinen lapsi kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin!

Jos muksun äiti tain isä ei osaa kertoa muksulle että syödäänkö JOKA PÄIVÄ kaverin luona, niin kuka sen kertoo? Minusta jokaisell aperheellä on oikeus syödä rauhassa! Itse, suurperheelisenä, soitan lapseni joka päivä kotiin! En tee niinkuin tässä ketjussa joku sanoi että kun on liuta lapsia niin helppo jonku muun luo laitta syömään! Ei tulis mieleenkään syöttää omiani jollaki muulla!

Vois vaan kuvitella mitä musta puhuttas siinä vaiheessa!

Kyllä mun muksuja on kutsuttu syömään kavereilla. Muutaman kerran olen luvannut, kun sen kutsun on esittänyt kaverin äiti etukäteen. Omat muksuni tasan tietävät että muut jos alkaa syömään, he menee kaverin huoneeseen odottamaan eivätkä hopuuta kaveria pöydän vieressä.



Siinä sitä yhteisvastuuta!

Jos ite syötän muksuni, niin tehköön niin kaikki muutkin! Ellen erikseen niin pyydä! Jos mulla jotain keittoa on, niin siitä tasan riitäisi kyllä muillekin, mutta periaate on että perhe kokoontuu aterialle ja silloin ei ole vieraita norkoamassa vieressä.

Ja siksi ymmärrän ap:ta hyvin.

Ja minä en siis ole ap. Vaikka samaa mieltä olenkin.

Ei sellainen voi ymmärtää jolla on ehkä vain yksi muksu ja sillä yksi kaveri. Tilanne on ihan toinen kun on iso porukka.

Ja niinkuin ap:lla on, tämä kaveri on syönyt niillä JOKA PÄIVÄ!

Ihan törkeetä!

Ja kuinka pienellä vaivalla nämäkin vaivat hoidettaisiin, yksi tapaaminen tai puhelinsoitto, mutta kun ei kerkiä eikä haluta/välitä/jaksa/viitsi, kun ei kuulu mulle/meille, minä minä minä, me me me.

ei nyt joka päivä, mutta aina kun leikkivät lapseni kanssa, niin vaikka olisivat ulkona jossain, niin tämä kaveri ehdottaa, että mennään teille syömään tai välipalalle. Olen puhunut tästä lapselleni, että jos tulee nälkä, niin kumpikin menee omaan kotiin, mutta silti vaan jatkuu (tämä kaveri on varmaan sit vahvempi tahdoltaan, eikä oma lapseni kehtaa sanoa vastaan)... Sitten kun ne tulevat siihen viereen kysymään, että anna välipalaa, tai voiko X syödä meillä, niin on OIKEASTI tosi tylsää sanoa, että ei voi syödä. Kun se lapsi siinä nälkäisenä vieressä seisoo! Kuitenkin, 8v on täysi lapsi! Mäkin usein teen kuitenkin päivällä ruokaa vaan sen verran, mitä omat lapset syö, en laske siihen " vieraslisää" . Eri asia olisi, jos tekisin ihan ruokaa kunnolla, sitten voisi syödäkin meillä, ei sen puolesta se mua haittaa. Tai jos syö vaan joskus, vaikka kerran viikossa, mutta tämäkin lapsi syö kuitenkin meillä 3-4 krt viikossa...

Näin minä ainakin teen.

ettei saa sanottua lapselle: meillä on nyt ruoka-aika, joten mene kotiisi siksi aikaa, olet tervetullut taas ruokailun jälkeen.

Kuka se teillä päättääkään teidän perheen asioista?? Se naapurin lapsiko??

lapsi tulee kysymään, että voiko kaverikin syödä meillä. Sanoisitko itse oikeasti, että ei, menepä kuule kotiisi syömään ja tule sitten takaisin? En minä kehtaa ainakaan. ap

perustelu, että jokainen syö omassa kotonaan on riittävä

Etkös se ole sinä eikä lapsesi joka teillä " säännöt" määrävät?



Jos taas et itse " kehtaa" suutasi aukaista niin älä sitten täällä valita että joudut ruokkimaan naapurin lapsen joka päivä!!

muuten hän ei voi sitä vielä tietää. Jos joka kerta tarjoat hänelle ruokaa, hän ei voi tietää, että haluaisit hänen kieltäytyvän siitä. Ei sittenkään, vaikka äiti kotona olisi kieltänyt syömästä missään kavereilla ja käskenyt aina tulla kotiin (minä tiedän, koska olen kieltänyt omaani syömästä kavereilla ja käskenyt tulla kotiin kun toiset alkavat syömään tai jos on itsellä nälkä tai kun tulee meidän perheen ruoka-aika, mutta ei selapsi silti aina tee niin).



Jos siis haluat että lapsesi kaveri syö teillä niin tarjoa toki hänelle ruokaa. JOS TAAS ET HALUA; SANO SE LAPSELLE, sano että hän voi odottaa pihalla, tai että nyt hänen on aika lähteä kotiin. Sano ihan yksinkertaisesti ja ystävällisesti ja selvästi. Muuten kiristelet hampaitasi IHAN TURHAAN.



Ja todennäköisesti se muuten on oikeasti sattumaa, että lapsi on teillä ruoka-aikaan. Heillä syödään eri aikaan ja jos et sano, että teillä pitäisi olla aikaisemmi ntai myöhemmin, niin lapsihan toimii oan perheensä aikojen mukaan. Olen IHAN varma, että lapsi tulee teille leikkimään eikä syömään.

Jos se ei ole ylimaallinen kustannuserä sinulle, tee se. Ole hyvä ihminen. Joka päivä ja aika helpolla, koska kuitenkin teet ruokaa.