Lokakuun päivänsäteet!!

Soiliina: Tutun kuuloista, meilläkin hieman ongelmia esikoisen kanssa. Meidän kolmevuotias on aivan sekaisin ja käyttäytyminen on aivan hävyttömän rumaa. Yritän halia ja antaa rakkautta (ja aikaa, kun vain olen "imetysvapaalla") hänelle mahdollisimman paljon, mutta lapsi on hirmuisen levoton, yliherkkä ja raivokas. Toivottavasti tämä tästä tasaantuu.



Muuten meillä on mennyt oikein hyvin. Tyttö on aivan ihana. Tänään neiti on tasan 7 vrk.



Seelas

Mukavaa, että näin moni on jo ehtinyt tälle puolelle kirjoittelemaan. Meidän poika on nyt 9 päivän ikäinen.



Kaikki on mennyt ihan ihmeen hyvin. Odotin hirveää paniikkia ja kaaosta tähän alkuun, mutta ei tietoakaan sellaisesta. Kyllä vaan kakkosen kanssa on kaikki niin paljon helpompaa, eikä ole hirveää stressiä kaikesta. Imetyskin sujuu kuin leikki verrattuna edelliskertaan, jolloin kaikki meni alusta asti pieleen rajuine rintatulehduksineen. Nyt osaan onneksi varautua, eikä vielä ainakaan merkkejä tukoksista tms.



Poika syö aika tiheään illalla ja yöllä, mutta onneksi joka yö on ollut sellainen 4-5 tunnin unipätkä. Helposti kyllä nukahdan kesken imetyksen, ja vauva on melkein koko yön meidän sängyssä. Omassa sängyssään nukkuu paljon katkonaisemmin.



Miten muilla? Uskallatteko imettää nukkuessanne? En kyllä juuri liiku unissani, ja esikoinenkin on vauvasta asti nukkunut mun kyljessä kiinni, mutta vähän mietin, onko kuitenkin riskaabelia touhua. Oon kyllä pitänyt vauvan kaukana isukista, joka saattaa joskus pyörähdellä unissaan.



Kuulostaa tutulta nuo esikoisen uhmailut. Meilläkin 4-vuotias ihan mahdoton. Kiukuttelee ihan kaikesta, ja äiti on kaikista tyhmin maailmassa. Vauvasta onneksi tykkää kovasti, eikä sitä kohtaan oo suunnannut kiukkuaan.



Vauvantuoksuista arkea kaikille toivottelee



elwa

Miepä tänne tulin kanssa kurkkimaan, että onko täällä jo porukkaa ja löytyihän tuttu pino. :)



Nopsaan joudun nyt kirjottamaan, kun kohta alkaa taas illan imetysmaratooni. Mein neiti syö tällein iltasin suunnilleen puolen tunnin välein vähän, niin ei tarvi kauheesti sohvalta mihinkään liikkua. :P



[b]Elwa[/b]: Mein neiti on nukkunut ihan koko ajan mein vieressä ja oon kyllä imettänyt ihan nukkuessa, tissi vaan suuhun ja yleensä tuossa kyllä itse nukahtaa. Samoin tein kakkosen ja kolmosenkin kanssa, oli paljon helpompaa ja itsekkin sai levätä. Vaikka tuota ei kyllä taideta suositellakkaan. Tosin sairaalassakin vauva oli yön miun vieressä eikä siellä kukaan sanonut että sänkyyn pitäisi laittaa.



[b]Määittelle[/b] tsemppiä parisuhde kiemuroissa. Kuulostaa tosi kurjalta tuo siun tilanne. :(



Ristiäisistä oli puhetta, meillä pidetään nuo 6.12. täällä kotona. Vieraita on tulossa n. 20, että ehkä just mahdutaankin tänne. Eilen väsäsin kutsuja ja tänään sain ne sitten postiin.



Muillakin taisi olla mustasukkaisuus ongelmia. Meidän neiti (1,5 v) on myös alkanut ihan mahdottomaksi. Jos ei mene asiat mielen mukaan hää sitten heittää tavaroita, potkii ja läpsii. Onneksi vauva on säästynyt näiltä, mutta miuta sitten enemmän kohtelee kaltoin. Vähän kanssa täällä hirvittää että mitä tapahtuu kun mies lähtee töihin. No ehkä sitä pärjää, kun onhan sitä noiden poikienkin kanssa pärjännyt. Varsinkin nuo imetyssessiot on sellasia millon tulee tuo mustasukkaisuus oikein esille.



Helmi on aivan tosi rauhallinen vauva. Vähän on nyt ollut masuvaivaa, mutta muuten mennyt ihan tosi hienosti. Meillä herätään kerran yössä syömään, ainakin yleensä. Illat on vähän sellasia itkuisia, kun neiti haluaa koko ajan vaan syödä, mutta muuten on melkoisen rauhallista. Tosin sylissä mein tyttö kyllä viihtyisi koko ajan, ja koti on sen näköinenkin että ei kauheesti oo ehtinyt mitään täällä tehdä. Onneksi on tuo kantoliina niin siinä voi sitten itsekkin puuhastella juttuja.



Sellaista tällä erää, nyt pitää lähtee komentamaan noita isoja poikia.



AngelEyes ja Helmi 2vko ja 3 pvä

Saneline: Mulla oli ihan samat fiilikset esikoisesta. Hänet jouduttiin myös viimeiseksi leikkaamaan, kun kohtu ei avautunut kuin 8 cm ja hän oli väärässä tarjonnassa. Tämän jälkeen mulla tulehtui haava ja olin sairaalassa 40 asteen kuumeessa monta päivää ja lopulta siellä tuli vietettyä vajaat kaksi viikkoa. Minua ahdisti aivan suunnattomasti jäädä silloin tytön kanssa kahdestaan kotiin. Pelotti ihan vietävästi.. Kaikki oli uutta ja epävarmuus omista kyvyistään olla hyvä äiti vei kyllä kaikki voimat. Tunsin vauvan pelkkänä riippakivenä ja itkin tosi paljon. Nyt on hirveää myöntää, mutta tyttö taisi olla vajaa puoli vuotta, kun ensimmäisen kerran minusta tuntui hyvältä olla kotona vauvan kanssa. Toki rakastin tyttöä ja pidin hirveän hyvää huolta, mutta silti se oli hankalaa. Neuvolassa en puhunut asiasta mitään, mikä nyt jälkikäteen harmittaa ihan vietävästi. Eli kannattaa ehdottomasti kertoa neuvolassa tuntemuksistaan, vaikka ne ei juuri sillä hetkellä olisikaan pinnalla.



Nyt kaikki on tämän pojan kanssa aivan toisin. Heti siitä hetkestä, kun vauva nostettiin synnytyssalissa rinnalle, tuli tunne, että tässä on nyt mun oma rakas poika. Menetin synnytyksessä paljon verta ja olin liikkumis/vauvanhoitokiellossa ensimmäiset päivät. Haava on ollut tosi kipeä, mutta silti on ollut aivan eri tunne, mitä tuon esikon syntymisen jälkeen.



Ihana lukea täältä, että muillakin yöt menee valvoessa. Meillä vauva on kyllä päivällä tyytyväinen. Syö säännöllisesti 2-3 h välein ja nukkuu hyvin, mutta annas olla kun tulee yö. Tissillä oltais koko ajan ja nukkumisesta ei tule mitään. Päivisin ei edes itketä muuta kuin nälkää, mutta yöllä huuto voi olla kovaakin ja tuskin nälästä. Aloin antamaan tänään disflatyliä, mutta ensimmäiset tipat taisi tulla kaikki oksennuksena takaisin. Pitää yöllä antaa sitten uudestaan.



Määitte: voimahaleja sulle! Ei varmasti ole helppoa olla 2 lapsen yksinhuoltaja, mutta varmasti on pahempaa olla suhteessa, jossa "potkitaan päähän" koko ajan. Tsemppiä, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.



Meidän tyttö 3 v on kyllä ollut tosi helppo, kun lukee teidän muiden juttuja. Hän on ihan innoissaan vauvasta ja minäkään en ole saanut mitään negatiivista hänen suunnaltaan. Toki hän testailee meitä vanhempia nyt enemmän ja loukkaantuu helpommin pienimmistäkin asioista. Mutta silti on tosi reippaasti auttanut äitiä vauvan hoidossa ja muutenkin tykkää niin kovasti helliä vauvaa, välillä vähän liikaakin esim. silloin kuin vauva nukkuu.



Taisi tulla oikein romaani kirjoitettua! Nyt pitää mennä nukkumaan, kun lapsetkin nukkuu. Pitäis vaan mennä aina samaan aikaan nukkumaan, niin ei tulis niin paljon univelkaa.



Cisco ja poitsu 5 vrk

Täällä on tänään vietetty ensimmäinen päivä ilmam isiä, kun mies siis lähti töihin. Vähän jännitti etukäteen että miten sujuu, parit itkutkin tuli asian tiimoilta tirautettua, mutta hienosti selvittiin. :)



Nytkin nuo ukot on jääkiekkoa katsomassa niin ollaan ihan tyttöjen kesken.



Joku kyseli tuolla aikaisemmin että miten on palautunut synnytyksestä. Miulla vihdoin taitaa tuo jälkivuoto loppua, oonkin jo sitä tässä odotellut että pääsee vähän petipuuhiinkin. :) Mie en oikeestaan muuten ollutkaan kipeä, muuta kuin nuo peräpukamat oli ihan kamalat synnytyksen jälkeen, muttä nopsaan sitten hävisivät. Enää ei edes huomaa että moisia ollutkaan. Painokin on melko tasan lähtöpainossa, mut miullehan sitä ei kauheesti tullutkaan. Pitäs kuitenkin se 15 kiloa vielä pudottaa.



Helmi on alkanut pulauttelemaan kauheasti ja masukin vaivaa. Tässä on mennyt pari päivää että neiti ei muualla viihdykkään kun sylissä. Ja söisi vaan koko ajan ja sit kaikki ( tai ainakin siltä tuntuu) lentää kaaressa ulos. :( Pitää tuosta neuvolassa mainita ensi maanantaina. Lisäksi Helmin navasta tuhruaa verta vähän edelleen. Onkos teillä muilla moista?



Nyt pitää lähteä vaipan vaihtoon.



AngelEyes ja Helmi 3 vkoa