Lokakuun päivänsäteet!!

tänne alkaa porukka valumaan :)





Meidän poika on nyt 5pv vanha ja eihän se paljoa muuta tee kuin syö ja nukkuu. Syö muuten ihan hirmuisesti, yölläkin noin 3ja puolen tunnin välein ja mä totisesti toivon että alkaisi vähän välit pitenemään eikä tulis sitä samaa ruljanssia kuin esikon kanssa :| Huih! Esikoinen onkin ollut ymmärrettävästi hieman kenkku, veikasta kyllä tykkää mutta me vanhemmat saadaan kyllä osamme pahasta olosta.



Huomenna on neuvolan tädin kotikäynti ja samalla poistaa mun tikit sektion jäljiltä.



Mutta nyt menen ottamaan esikon kainaloon (on ollut kova pala kun äiti ei voi nostaa syliin tai kantaa sylissä )



Maranta ja poika 5vrk

Onhan tänne tullut jo muitakin lokakuisia. En oikeen tiedä pitäskö siirtyä tuonne syyskuisiin vai pysyiskö täällä.

Meillä neiti on kuukauden ikäinen ja syödään kuitenkin noin kolmen tunnin välein. Myös yöllä. Hän on perustyytyväinen vauva kunhan tissiä tulee suht nopeesti heräämisen jälkeen. Päivät nukutaan ja illalla koittaa sitten se seurustelu hetki, joskus se vaan meinaa venyä sinne kun muut haluaisi asettua nukkumaan. Kerran päivässä käydään vaunulenkillä ja nukutaan sitten ulkona se kolme tuntia.

Isoveli on haltioissaan ja käy halimassa ja suukottelemassa monta kertaa päivässä. Hyvä että malttaa käydä koulussa ja kavereilla välillä.



Kutsu kuuluu makkarista.....



Onnea kaikille vauvautuneille !!!!!!



siirix ja neitinäpsä 1 kk

Minäkin tänne löysin,vau.

Meidän poika siis nyt 2 vkoa ja 1 päivän "vanha". Mulle taas lankesi sama kohtalo kuin esikoisen kohdalla: ensin maito humahtaa rintoihin tosi ajoissa, ja nyt on pudonnut kuin lehmän häntä tuo määrä,vaikka kuinka imettäisi. Lisäksi meillä on ikävästi masuvaivoja jotka valvottaa ja itkettää. Ois tänään tarkoitus käydä ostamassa ns parempia tuttipulloja noiden perusmallien tilalle. Meillä siis joudutaan jo nyt antamaan korviketta... Cuplaton on haettu, mut en sit tiedä auttaako juurikaan. Pikkuheppu kun hotkii "tavispullosta" ja rinnasta (silloin kun niissä jotain oli/on) sellasella höökillä et meinaa mennä joka kerta väärään kurkkuun ja sit loppuu syöminen siihen paikkaan...

Relatipat harkinnassa hakea, ja jos ei vieläkään tehoa kunnolla niin kokeilen joidenkin kehumaa Disflatylia. Mitäpä sitä ei äiti tekisi pienensä eteen jos vain voi auttaa...





Määitte & Sasu

Kiva päästä tälle puolelle! :) Ikävä määitte, että teillä ei ole lähtenyt imetys hyvin käyntiin :( Siitä ei kannata potea huonoa omaa tuntoa, vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty. Itse imetin esikoista vain pari kuukautta ja senkin vain osittain, ja välillä kieltämättä tuntui kuin olisi ollut maailman huonoin äiti siitä hyvästä. Näin ei kuitenkaan ole, ne korvikkeet on oikein hyviä myös ja olet kyllä yrittänyt parhaasi! Toivottavasti vauvan mahavaivat loppuvat ja uusista pulloista on hyötyä!



Täällä imetys menee paremmin kuin esikoisesta, silloin nännit olivat verillä ja ruvella ja joka kerta kun imetti, niin ne aukesi uudelleen. Se oli siis ihan yhtä tuskaa sen vähän aikaa mitä sitä kesti. Nytkin on rinnat olleet arat, mutta ei läheskään samassa mittakaavassa kuin viimeksi. Vauva syö paljon ja on tyytyväinen. Itse olen toipunut synnytyksestä hyvin, pystyy istumaan ja käymään vessassa, jälkivuotoa ei juurikaan enää ole. Tikit on kuitenkin hieman aremmat kuin muutama päivä sitten, pitäisiköhän olla huolissaan? Eilen kävivät äitiysneuvolasta ja sanoi kyllä, että haava on hyvän näköinen ja tikit sulamassa...



Olimme raskausaikana päättäneet vauvalle nimen, mutta hän ei ollutkaan yhtään sen näköinen. Eilen sitten päädyimme toiseen nimeen, mikä on hyvä! Ei olla vielä hirveästi mitään ristiäis-asioita mietitty, mutta eipä sillä nyt hirveä hoppu ole.



Noniin, vauva kutsuu! Voikaa kaikki hyvin :)



Lillian ja Eemeli 4vrk

Meillä lähtenyt vauva-arki suht hyvin käyntiin. Imetys sujuu nyt huomattavasti paremmin kuin kahden edellisen kanssa. Toki toisesta tissistä syöttämine istuma-asennossa ei edelleenkään oikein onnistu.



Väsymys kyllä painaa, kun vauvan rytmi on sellainen että hän nukkuu aikalailla päivät ja sitten yöllä tankkaa..jopa 1,5 tunnin välein. Joten siinä ei juurikaan saa nukuttua. Mutta pakkohan se on ruokaa antaa kun pienellä nälkä:) Toivottavasti toi syöttöväli pitenisi edes kolmeen tuntiin.



Meillä oli myös eilen ihan selkeesti masuvaivoja yöllä:( Syönnin jälkeen ei nukahtanut, vaan kitisi ja itku oli erilaista. Tunnin jälkeen tuli kakka ja sitten nukahti hetkeksi. Toivon vaan ettei meillä olis maito-allergiaa niinkuin keskimmäisellä tytöllä todettiin 4 kk ikäisenä.



Tänään oli tarkoitus mennä ekaa kertaa ulos, mutta ilma on niin kauhee jotta täytyy siirtää lenkkeilyä.



Mulla myös jäklivuoto aika pientä, mutta perhanan peräpukamat ilmestyivät vaivaamaan:(



Meidän neiti kastetaan itsenäisyyspäivänä ja etunimi on valmiina mutta toinen nimi hakusessa.



Nyt päivä-unille, mukavaa loppuviikkoa äideille ja vauvoille:)



-Tiziana ja tytteli 8vrk

Meille tosiaan syntyi perjantaina 10.10 kympin tyttö. Kotiin päästiin jo sunnuntaina. Viikko on mennyt toisiimme totutellen. Lähinnä pieni isoveli (1v 4kk) on ollut kovilla suuren elämänmuutoksen edessä. On tässä tietenkin itselläkin totuttelemista että miten se arki sitten yhdessä rytmittyy kun olen kolmistaan lasten kanssa.



Olen aivan ihmeissäni tuon vauvan nukkumisesta. Esikoinen oli laitokselta lähtien ns. vaativa vauva. Nukkui aika vähän ja huusi paljon... Nyt tämä tyttö vaan nukkuu ja syö. Aamuisin on ollut hieman pidempään hereillä ja yöllä tietenkin tankkaa tissiä aika tehokkaasti niin että univelkaa alkaa olla, mutta muuten on aika hyväninen tapaus.



Eilen käytiin ekaa kertaa ulkona, neuvolassa (kymmenen minsan matka vaunuilla edes takas) ja neuvolassa kaikki hyvin, tyttö oli jo saavuttanut syntymäpainonsa, eli maito riittää hyvin ja virallinen "lupa" ulkoiluun on saatu.



Itse selvisin synnytyksestä vähillä vahingoilla, vain 2 tikkiä, mutta pyrstö on hellänä ja lepäily maistuu. Miten te muut olette toipuneet? Kummallista on että ruokahalu katosi laitokselle ja paino on tippunut sitä tahtia. Enää on 4 kg matkaa ennen raskautta mittoihin.



Maito nousi su-ma vastaisena yönä ja nyt imetys sujuu hyvin. Lisämaitoa ei ole tarvinnut antaa.



Rouvaii ja tyttö 6 vrk

Ja onnittelut kaikille vauvan saaneille!



Itsekin välillä mietin kuten Siirix että pitäisikö siirtyä syyskuisiin. Meillä tyttö on kohta 4viikkoa vanha. Tyytyväinen edelleen, nukkuu ja tissiä syö, illalla ja aamupäivällä on noin 1h hereillä. Päivällä ja yöllä syö 3h välein mutta muutamana yönä on yllättänyt nukkumalla 5h putkeen. Vaunulenkillä käydään 1-2 krt päivässä säästä riippuen, vauva on nukkunut ulkona yhden syöttövälin.



Käytiin juuri neuvolassa, painoa oli tullut vähän, mutta juuri sallituissa rajoissa, nyt painaa siis 3130g. Oma vointi on jo aika normaali, paino putosi viikko synnytyksen jälkeen normaalilukemmiin, raskausaikana tulikin vain reilu 5kg. Nyt herkut maistuu ja on kokoajan nälkä, taitaa imetysaikana tulla painoa enemmän kuin raskausaikana.



Määitte: Toivottavasti erilaisista pulloista on apua masuvaivoihin, oletko ajatellut aventin pulloja? Ystäväni suositteli niitä minulle, niistä oli hänen koliikkivauva saanut hieman apua, niihin on erikokoisilla rei'illä olevia tutteja. Samoin disflatyl oli auttanut. Rintamaidon vähyys saattaa sinua harmittaa mutta parastahan on että vauvan masu on täynnä ja äiti jaksaa hyvin tuli maito sitten pullosta tai rinnasta. Ja jos vauva syö pulloa niin isäkin voi vauvaa ruokkia niin saa äiti levätä.

Joo siis meillä ollaan hiljalleen siirtymässä jo nyt täysin pulloruokintaan. Poika nukkuu yötkin rauhallisemmin, mikä on ehkä ymmärrettävää kun mitä useammin yrittää liki tyhjästä rinnasta imeä jotain, niin ilmaahan sinne masuun enempi menee.

Avantin pullot on nyt käytössä,samoin Disflatyl. Toi Cuplaton on niin hankala siksikin,kun sitä joutui antamaan ennen joka ruokailua. Nyt ei tarvi yöllä pelata sen kanssa kun vauvakin on malttamattomampi saamaan ruokaa. Ilmaa on edelleen masussa ajoin,mut tuntuu (ainakin musta) et ei enää tuu niin voimakasta ja lohdutonta itkua kuin muutama päivä sitten. Ja tokihan vasta toista päivää nuo käytössä,et voihan vaikutuskin vielä parantua. Poika kakkaa noin joka 3.-4. päivä ja joka kerta aamuyöstä klo 3-4. :) Eli samalla kertaa saa vaihtaa kakkavaipan ja ruokkia. Sitten on pienen taas hyvä nukkua.



Kiva että niin moni meistä lokakuisista on löytänyt jo tänne. Mä aion kyllä pysyä täällä "tuttujen ja turvallisten" parissa, vaikka syyskuun puolella tuo pieni kaveri syntyikin. Tuntuu et tää "oma" porukka on kuin pitkäaikaisempikin ystäväjengi. Kirjoitin jo tuonne odotuspuolellekin,mut vielä tänne sama:

KIITOS teille ihan jokaiselle,kun ootte jaksanut kuunnella mun megavuodon aiheuttamaa paniikkia, pelkoja, parisuhdevalitusta, väsymystä, pelkopolin ylä- ja alamäet yms yms. Ilman teitä en olis varmaan näin järjissäni. :) Halaisin teitä ihan jokaista jos voisin. Ootte kyllä painonne arvosta kultaa ja timantteja! KIITOS!





Määitte & Sasu 2 vkoa 3 pv

Minäkin pari riviä aattelin raapustaa kun poika nukkuu...



Nyt on kohta pari viikkoa totuteltu tähän vauva-arkeen. Nyt viikon on mies ollut apuna ja vielä on 2 viikkoa. Koululaisilla (joita meijän perheessä on 2 kpl) on syyslomaa ensi viikko. Ihan kiva kun on aikuinen jakamassa tätä ajoittaista hulabaloota. Varsinkin 5-vuotias nuorimmainen on selvästi ollut "tikkuisempi" ja kyllä tuo ekaluokkalainenkin kiukuttelee suhteellisen paljon. Vaikka toisaalta sitten kun on hyvä hetki, mielellään auttavat ja hoitavat vauvaa äidin apuna.



Minullehan tehtiin sektio. Haava tuntuu ihan hyvälle (mulla aiemmat 3 sektiota vaaka-haavalla ja nyt tää nelonen pystyyn). Vasemmalla alavatsalla on kipeä kohta (ei haavassa), epäilen että on jotain kiinnikkeitä ja kuroutumia, katsellaan miten aika vaikuttaa. Ei siis tunnu kipeenä jatkuvasti vaan aina ajoittain ikävälle.



Mulla imetys on lähtenyt hyvin liikkeelle ja maitoa riittää. Yöllä tosin tissutellaan vähän liiankin usein ja omassa pinnasängyssä ei viihdytä. Myös jonkin verran masuvaivoja täällä, mutta ei vielä ihan mahdottomaksi asti.



Tämmöisiä tänne...



Tanni ja poika 12päivää

Perheemmekasvoi torstaina 16.10. suloisella tyttövauvalla. Pelkasin koko raskausajan synnytystä (edellinen aivan kauhea) ja aivan turhaan: kuusituntinen synnytys sujui todella hyvin. Koska sekä minun, että vauvan vointi oli hyvä, kotiuduimme jo perjantaina tytön ollessa 36 tunnin ikäinen.



Nelikiloiseksi luullun tytön syntymämitat olivat 3460 g ja 50 cm, pipo 33 cm. Isänsä näköinen, pieni marakatti. :-)



Imetys tuntuu olevan vaikeampaa, kuin esikoisen kanssa. vauva ei oikein ime kerralla tarpeeksi, maistelee vain. Huominen neuvola kertonee, onko paino laskenut mahdollisesti liikaa. Maidonnousu tapahtui periaatteessa vasta viime yönä ja nyt olen aivan turvoksissa.



Miten teillä muilla, joilla on pieniä lapsia, sujuu? Meidän kolmevuotias on ollut todella, todella hankala minua kohtaan. Vauvaa hän pitää ihanana, mutta kaikki negatiivinen kohdistuukin sitten minuun. Ihan kuin olisi murrosikäinen talossa: ovetkin paukkuu. :/ No, tämä arki lähtee varmasti pyörimään tästä eteenpäin, kunhan päiviä tulee lisää.



Ihania syyspäiviä teille kaikille!



Seelas ja pikkuneiti 3 vrk

ensin seelasille: Meidän 3ja puol vee, on aivan kauhea ollut!!! Varsinkin minulle, täälläkin ovet paukkuu ja lattialla maataan ja huudetaan ties mistä asiasta ja ties kuinka monta kertaa päivässä, vauvasta tykkää kyllä todella mutta minusta ei!!! Tämä päivä on ollut onneksi paljon parempi kyllä, joten mä toivon että pahin olisi ohi ja vähän alkaisi rauhoittumaan. (uhmaa kestää varmaan kuitenkin ikuisesti)





Vauva on nukkunut muutaman viime yön ihan älyttömän levottomasti. Viime yönäkin kahdesta eteenpäin oli melkoista ähräämistä ja puhraamista ja tissuttelua tosin suurin osa siitäkin oli sellaista "leikkimistä", kiinni tissiin ja irti ja maidon "sylkemistä" niin että lakanat on ihan täynnä maito tahroja!!!!! Kasista yhteentoista sitten kyllä nukkui hyvin, kuinkas muutenkaan, eihän sitä jaksa kun yö on jo hulinoitu;)

Toiveissa on kuitenkin että yöt alkaisivat olla rauhallisempia ihan vain sen oikean arjen alkamisen kannalta kun mies lähtee töihin ja esikoisen kanssa täytyisi kuitenkin jaksaa nousta jo seiskan aikaan ylös.

Vauvan navassa taitaa olla napasieni(niinkuin esikolla oli) ja vuotaa vähän verta. Neuvola on vasta tiistaina joten mun täytyy kyllä jo huomenna yrittää saada aika jotta navan vois tarkastaa ja laapistaa jos tarve.



Nimi asiat meillä on íhan hakusessa ja oikeasti ristiäisiäkin pitäis alkaa suunnitella. Ajateltiin marraskuun puolivälissä pitää ristiäiset mutta ei olla päätetty että pidettäisiinkö ne kotona vai jossain muualla.



no mutta nyt täytynee mennä, on ihan pakko mennä painostamaan miestä nimen valintaan;)



maranta ja ukko 11vrk

Minäkin vihdoin hyppään tänne! Tyttö syntyi 13.10 yllättäen keisarileikkauksella. Supistukset vain pysähtyivät 25 tunnin sairaalassa kärvistelyn ja 9 tuntia lapsiveden menon jälkeen joten sektio oli ainoa vaihtoehto.



Tyttö on ihana! Kotiutuminen on sujunut hyvin, vaikka olenkin vielä tosi kipeä. Huomenna tulee neuvolantäti poistamaan tikit ja katsomaan vauvaa.



Meillä on ollut ongelmia imetyksen kanssa, maito on noussut, mutta vauva veti aluksi jopa 2,5 tunni imusessioita, joten nyt on rinnat rikki ja lauantaina puklasi sitten veristä maitoa. Nyt olen kokeillut rintakumeja ja lisämaitoakin on annettu. harmittaa hirveästi, kun olin niin iloinen imetyksen käynnistymisestä ja nyt tuntuu, että se ainoa asia jonka olen vauvan hyväksi voinut tehdä menee sekin pieleen! Miehen vastuulla nimittäin on ollut vauvan hoito, kun en oikein pysty nostelemaan ja asettelemaan vauvaa.



Toinen ikävä juttu on jokailtainen valtava ahdistus! Päivä tolen hyväntuulinen ja ihan oma itseni, mutta illan pimetessä alkaa itkeminen ja pelot iskevät. Pelkään asioita ihan laidasta laitaan. Mikä tahansa kelpaa itkun aiheeksi. Olen alkanut pelätä jo iltojakin... Onko muita ahdistuneita? Mikä auttaisi? Milloin menee ohi?



Saneline ja lintunen 1 vko

Meidän typy on tänään 10 päivän ikäinen, eilen tippui napatynkä. Tytön kanssa menee hyvin, mutta esikoinen laittaa koville ainakin äidin tunteet. eli:



Seelakselle ainakin muiden lapsien suhtautumisesta... Meillä todella vaikeaa:( Esikoinen 1v 4kk oireilee mm. unettomuudella ja hirveällä kiukulla päivä- ja yöuniin. Lisäksi sanoo ruotsiksi yök (puhun lapsille ruotsia) ja siirtää vauvan aina pois jos on lähettyvillä. Toisaalta vaikuttaa hieman hätääntyneeltä jatkuvasti ja kyselee kovasti vauvan perään.



Saneline: Tunnetilasi on tuttu esikoisen ajalta. Nyt puristava paha olo on näyttääntynyt vain lyhyen hetken kahdesti. Toivottavasti ei pahene. Mulla helpotti esikoisesta ritäisiin mennessä. Ajoittain oli aika kurja olo eikä yksin huvittanut jäädä.



Yritän nyt käydä unille kun kaikki nukkuvat.



Rouvaii

Saneline, minäkin muistan esikoisesta olleeni ihan samanlaisten tunnemyräkkien vaikutuksessa. Muistan, kun alkoi jo sairaalassa (minulle tapahtui tuolloin kuin sinulle; vuorokauden sairaalassa kärvisteltyäni ja kohdunsuukin oli jo lähes 9cm auki, loppui synnytys kuin seinään ja päädyttiin sektioon, joka sekään ei ihan nappiin onnistunut ja kohtuun tehtiin t-kirjaimen muotoinen viilto ja sen seurauksena muutkin lapset ovat syntyneet sektiolla.Itkin iltaisin itseni uneen ja olin ihan kummissani kun toisaalta olin NIIN onnellinen ja välillä tuntui etten osannut muuta kuin itkeä. Ja sitten kun olin niin kipeäkin ja silloin imetyskin takkusi. Esikoinen oli muutenkin tosi vaativa vauva joten tuntui että olin ihan epäonnistunut äitinä. Meni kuitenkin ohi ehkä n. kuukauden kuluessa tuo tunne. Muista lapsista en vastaavaa niin rajua tunnekuohua oo kokenut, toki pienemmässä mittakaavassa jotain.



Maranta, meillä myös yöllä ähistään ja puhistaan ja valvotaan, tissutellaan muttei kunnolla...vielä ok kun mies on 2 viikkoa kotona mutta miten sen jälkeen...meidän lapset varmaan myöhästyvät viikottain koulusta ja joutuvat ihan hunningolle kun aamuisin kun vauva nukkuisi ja itsekin toivoisi saavansa hengähtää, niin sit pitäiskin olla laittamassa isompia kouluun ja niin edelleen. Ikääkin kun on jo itsellä 37v niin ei oo enää niin nuori ja jaksavainen....



Mutta nyt täytyy mennä, sängyssä puhistaan ja ähistään....

tanni

Nyt se sitten on tehty... Sanoin tänään tuolle avokille suoraan (ainakin melkein) et mä tajusin tuossa yhtenä päivänä etten tiedä mitä tunnen enää häntä kohtaan. Ja et mitä järkeä on asua ns toivossa eläen yhdessä, jos toinen ei enää rakasta... Helvetti mä oon itkenyt iltaisin kun oon menny vauvan kanssa nukkumaan ja tuo jääny katsomaan telkkaria. Samoin tänään kun tuo lähti töihin. En oo voinut kunnolla edes pusua antaa viikkoihin,kun sekin on tuntunut jotenkin väärältä tässä tilanteessa. Mies kyllä vastasi et kyllä hän uskoo et se tunne sieltä vielä tulee,ettei hän oo valmis luovuttamaan ja rakastaa meitä. Mun oli vaan pakko vastata et mutta kun mä en voi sanoa rakastavani häntä... Mä oon kuullu liian monet haukkumiset ja saanut pelkkää negatiivista palautetta niin kauan, et en vaan jaksa enää näin. Jos te vaan tietäisitte... Väkivaltaa ei oo, oon ajat sit päättänyt et lyöminen ja pettäminen on asiat joita ei tarvi tehdä kuin kerran mulle ja se on loppu.

Ajatus erosta,siitä et toinen oikeasti vie tavaransa pois yms, sattuu sekin. Mut mun itsetunto on niin pohjamudissa kuin olla ja voi kaiken kokemani jälkeen. Eikä kyse ole nyt mistään hormooneista, tää on paljon pitempiaikaista. Ja kuten ehkä tiedätte, jäin esikoisenkin kanssa yksin vaavin ollessa 3kk,joten tiedän ettei se yh-elämäkään onnea ole, tai ainakaan helppoa. Mut jotenkin tuntuu et ois helpompi olla yksin lasten kanssa kuin suhteessa yksin vailla tunteita.



Nyt lopetan. Sattuu vaan ihan liikaa. :(





Määitte

Määitte: Itkien luin tota sun juttua! Muistan, että olet kirjoittanut samaa jo aiemminkin eikä varmasti ole kysymys hormonimyräkästä. Koita jaksaa , jotenkin haluaisin osata sanoa jotakin lohduttavaa, mutta ei tule sanoja nyt mieleen. Nauti pikkuisesta!



Tanni: Tuollaista se juuri on ja olen ihan poikki. Eilen otettiin tikit pois ja haava on sentään parantunut tosi hyvin. Pelkäsin vaan koko raskausajan että päädytään keisarileikkaukseen ja nyt kun niin kävi (vaikka kaikki meni hyvin ja henkilökunta oli todella hyvää ja kertoivat selkeästi koko ajan mitä tapahtuu jne), niin koen sen jollakin ihmeellisellä primitiivisellä tavalla kamalan järkyttäväksi: ensin suojelet vatsaa ja vauvaa 9-10kk ja sitten sinne mennään veitsen kanssa heilumaan. Kuulostaa varmaan ihan pimeältä! totta kai järki sanoo, että se oli tarpeellinen toimenpide, mutta joku sisäinen TUNNE on toista mieltä. Mies kysyi leikkaavalta lääkäriltä, että mitä entisaikaan olisi käynyt vastaavassa tilanteessa ja tämä totesi, ettei tarvitse matkustaa ajassa taaksepäin, menee vaan vaikkapa Afrikkaan, niin siellä äiti-vauva-kuolleisuus on aika suuri... Että näin. Onneksi ollaan täällä puolella palloa ja mulla on nyt tuo ihana tuhistin tuolla!!!!!!!



Mies on kyllä pitänyt meistä hyvää huolta, tosin menee töihin nyt pe ja ensi viikolla ja sekin jo pelottaa. Ihmeen hyvin se on aktiivisena tyyppinä jaksanut täällä kotosasalla olla, kun on päässyt vähän kuntoilemaan niin ei ole alkanut kiipeillä seinille. Odotan jo niin kovin, että pääsisin itsekin liikkeelle ja ulkoilemaan vauvan kanssa!



Imetys on ihan ok nyt, edelleen käytän välillä rintakumia (ärsyttävää!) etteivät rinnan päät aukeile, mutta paremmin menee. Olen ihan imetyspöhössä, painoa on kadonnut vain 6 kg eli noin 15 kg jäljellä... :( :( :(



Saneline ja Tirpiäinen 8vrk

Täällä kotona tuhisee nyt siis 10 päivän ikäinen tytteli. Tosi rauhallinen tapaus on, samanlainen kuin isoveljensä vauvana:)

Ihanaa hyuomata ettei häntä mihinkään satu, kun ei väännä itkua muuten kuin nälkäisenä. Aika paljon neiti on jo hereillä, eilenkin yhteensä noin viisi tuntia päivällä muutamassa erässä.

Maitoa multa tulee hyvin ja imetys on lähtenyt ihmeen hyvin käyntiin. Sairaalassa maitoa ei vielä tullut ja tyttö olikin kokoajan tissillä imemässä ja koittamassa että joko tulisi! Kotiin päästiin viikko sitten ja siitä asti maitoa on tullut hyvin. Tytöllä on hyvä imuote eikä rinnanpäät oo menneet rikki.

Tyttö syö aika useasti, kahden- kolmen tunnin välein, annan tissiä joka kerta kun vähänkin nälkäiseltä vaikuttaa.. yöt nukkuu meidän välissä ja imetän öisin makuultaan niin saan hyvin unta heti hänen syötyään.

Nautin imettämisestä tällä kerralla paljon enemmän kuin esikoisen kanssa, silloin oli sellainen olo että imettäminen ns kahlitsi liikaa vauvaan kiinni, nyt osaan nauttia siitä ja toivon että pystyn jatkamaan sitä ainakin puoli vuotta.



Tosi harmi kuulla Määitte teidän suhteesta.. tiedän ettei yksinhuoltajana todellakaan ole helppoa mutta olen sitä mieltä että aina parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Jos kokoajan on paha olla suhteen takia niin ei se kannata, siinä unohtaa nauttia kaikesta muusta..



Meidän suhde on syventynyt miehen kanssa ihan hirveesti ja ollaan enemmän rakastuneita kuin koskaan. Jotenkin vauvan syntymä sai toisen ihan erillaiseen arvoon ja tajuaa miten hyvä on olla just ton ihmisen kanssa. Käytiin tuossa lauantaina sormusostoksilla, "virallistetaan" suhde kihloihin menemisellä nyt sitten!



Viime viikko oltiin täällä kotona koko perheen voimin ja taas eilisestä lähtien mies on päivät töissä ja illat raksalla taloa tekemässä.. mä olen täällä itkua vääntänyt monet kerrat, en yhtään tykkää tästä tilanteesta että olen aamusta iltaan kotona lasten kanssa ja mies on poissa. Hänelle tää on vielä vaikeempaa kun ikävöi meitä ja tietysti vauvaa.. helmikuun paikkeilla pitäis päästä muuttamaan mutta tosi raskas tilanne, en suosittele ikinä kellekkään rakentamista ja vauva- aikaa samaan aikaan!



Eilen varasin ristiäispaikan ja kirkon. 29.11 on ristiäiset, kastetaan pienessä kirkossa ja siinä lähellä on seurakuntatalo, niin kahvitukset on siellä. Meitä on hiukan yli 50 henkeä, niin ihan kotiin ei mahdu:) Etunimi on valittu, toinen nimi on vielä kahden vaiheilla, kaksi tosi ihanaa nimeä on suvuissa, vaikea valinta tulee..



Neuvolasta kävi täti viime torstaina ja tulee taas tämän viikon torstaina kotiin käymään, ihan kiva ettei tarvii vielä lähteä sinne päin. Viimeksi painoa oli tullut melkein 200 g kolmessa päivässä.

Napatynkä roikkuu kiinni pienestä säikeestä, lähtee varmaan illalla kylvetyksen yhteydessä. Ollaan kylvetetty tyttö 2 kertaa, viimeksi sauna oli päällä ja lämmintä niin nautti kyllä kovin.



Ollaan ulkoiltu viime viikon perjantaista asti (silloin tyttö oli 6 pv) paitsi tänään kun on satanut koko päivän. Vaunuissa nukkuu hyvin mutta vielä en ole ulos jättänyt nukkumaan kun ei oo tuota itkuhälytintä vielä hankittu.



Koira on ottanut vauvan hyvin vastaan, mitään ongelmia ei ole ollut. Hyvin kävelee vaunujen vierellä. Suojelevainen on vauvaa kohtaan, eikä pitkäksi aikaa päästä silmistään.

Isoveli 9 vee on hiukan ollut mustasukkainen mutta tykkää siskosta kovin ja käy pussaamassa välillä kun kotona sattuu olemaan:)



katjaäippä ja Vaappu 10 pv

Kauhean nopeasti aika kuluu, meidän pieni prinsessa tänään jo 1kk!



Sain viime viikolla aikaiseksi varattua ristiäiset 1.11, pidetään ne kotona. Vieraita tulee reilut 20. Nimestä meillä ei ole vielä tietoakaan, vanhemmilla lapsilla on kaikilla kolme nimeä. Nimikirjoja ollaan kyllä ahkerasti luettu ja kirjoitettu kivoimpia ylös. Tänään tilasin täyte- ja voileipäkakut ristiäisiin. Pikkuleipiä ja kahvikakku pitäisi ensi viikolla paistaa tai sitten ostan nekin valmiina, anoppi lupasi piirakat ja munavoin tehdä.



Harmi kuulla määitten parisuhdeongelmista, voimia sinulle. Kannattaa kuitenkin omaa parasta ja jaksamista miettiä, huonossa suhteessa oleminen vaikeuttaa muista asioista nauttimista ja iloitsemista.



Tässä meidän prinsessa, toivottavasti kuvan liittäminen onnistuu.

Maanantaina neuvola, silloin viimeistään lisää kuulumisia.



Hyviä vointeja kaikille!


!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=52fe815c-a033-11dd-b411-…!

Tänään oli ensimmäinen neuvola, vauva oli kasvanut hurjasti! Valittelin sieltä kipeää nänniä ja terveydenhoitaja näytti imetysasentoja ja puhui imuotteesta. Selvisi, että olen tehnyt sitä ihan väärin ja nyt kyllä kummastuttaa, että miksi minua ei ole neuvottu jo sairaalassa. Äitini kertoi, että kun hän oli synnyttämässä meitä tuossa samassa sairaalassa oli päiväsalissa oikein imetysluentoja, missä asiantuntija kertoi mahdollisista ongelmista, asennoista jne. Nyt minulle sanottiin, että "soita kelloa, jos tarvitset apua", jee. No, nyt täytyy reenata vähän lisää.. Olen kuitenkin todella ylpeä, että vauva on noin hurjasti kasvanut minun maidolla, mahtava fiilis, kun esikoisen imetys meni ihan penkin alle.



Eipä muuta kerrottavaa, vauva on rauhallinen ja tyytyväinen! :) Mekin kävimme tänään varaamassa kirkon, 30.11. kastetaan tämä poika. Anoppi lupasi auttaa onneksi!



lillian ja Eemeri 10vrk

ja onnea kaikille vauvan saanneille!!



taidettiin lillian olla yhtä aikaa tays:ssa hetken aikaa=). tyttönen synty 13.10. klo 9.02 ja oltiin 2b osastolla. odoteltiin käytävällä toista tuntia huonepaikkaa. mulla toi ruuhka aiheutti myös helv. moisen synnytyksen, kun synnytyssaleissa ei ollut tilaa. olin sairaalassa vajaa kolme tuntia ja salissa reilu puoli tuntia, kun tyttö synty. mitään kipulääkitystä ei ennätetty antaa, mutta onneksi ponnistusvaihekin kesti vain minuutin. ja ihme kyllä, mitään jälkiä ei tullu alapäähän!



nyt olen ihan ulalla, kun tyttö viihtyy vain tissillä. olen ihan toimintakyvytön. nännit on rikki ja olen epävarma imetysotteesta. tays: n imetysohjaus oli taas aika kehnoa. toiseksi neiti pulauttelee tosi paljon, melkein joka syötön jälkeen. epävarmuus maidon riittävyydestä ja imetyksen onnistumisesta on kova. tyttöä ollaan punnittu kalavaakalla, eikä paino ole lisääntynyt. th: nkotikäynnillä paino oli noussut syntymäpainoon. ensi maanantaina on onneksi neuvola.



esikoinen 3v on tosi lujilla. käyttäytyy kuin "huumeriippuvainen" niksoissaan. pelottaa, mitä arki on, kun mies palaa töihin.