Kaverin kohta 6v poika rikkoo kaikki tavarat, mitä vastaan tulee.

Ei siis tapahdu vahingossa, vaan ottaa tavaran ja esim. vääntää sen heikointa osaa niin että se katkeaa. Samoin juomalaseja puree rikki jne.



Ja vanhemmat tietysti vaan hörisee kuin idiootit kun taas jotain hajosi.

Jos teidän lapset ovat rauhallisia, niin teillä varmasti on paljon sellaista helposti särkyvää, jota sinne 6-vuotiaan kotiin ei ole edes hankittu, kun kuitenkin hajoaisi.



MUTTA kyllä mielestäni kuusivuotias pystyy jo hillitsemäänkin itseään, jos häntä on koko ikänsä opetettu siihen, että liiallinen riehuminen on epäsopivaa. Vilkkaasta lapsesta ei tule kasvattamallakaan rauhallista, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan runnoa lapsen luonnetta aivan uusiksi. Mutta kyllä kuusivuotiaan pitää jo osata käyttäytyä siedettävästi.



Vaan mikäpä pakko teidän on heitä enää kotiinne kutsua. Jos kuitenkin on kiva tavata, niin sopikaa treffit kaupungille, leikkipuistoon, mäkkärille tms. " retkikohteeseen" .

Ja ylpeänä esitteli, että minä laitoin sen tuonne!



Minä raivosin sille aivan kirkkaanpunaisena, että nyt se on rikki ja mun on vietävä se korjaamolle avattavaksi, enkä tosiaan kaivannut tähän mitään tuollaista ylimääräistä.



Poika ei mun huudosta hetkahtanut, vaan oli ihan tosi onnellinen kasvoiltaan, kun edelleen selitti, että hän vähän ruuvasi sitä ruuvia ja ompeli koneella ja korjasi sitä. Siis leikisti näin, kun oli tutkinut hienoa konetta kolmevuotiaan uteliaisuudella.



Ja minä en tiedä itkisinkö vai nauraisinko.

viimex aloitti hakkaamalla sählymailalla sellaista muovista isoa autoa. Auto meni rikki, maila säilyi ainakin vielä ehjänä. Sitten katkaisi perhoshaavin ja hajotti leikkimökin luudan.



Minusta nuo tavarat ei kuulu helposti särkyvään kategoriaan, vaan ihan järjestelmällistä tuhoa tuo poika aiheuttaa.

ja voit uskoa, että on kielletty ja estetty ja etsitty muuta tekemistä. Hänellä on adhd ja sensorisen integraation häiriö, jonka yhtenä oireena on, että käsissä pitää koko ajan olla jotain pideltävää ja joka paikkaan on pakko koskea. Hän ei hajoita mitään tahallaan, mutta siitä jatkuvasta hypelöimisestä hajoaa usein jotain. Kotona ongelma ei ole niin paha, koska järjellä on enää kestävämpää tavaraa on kaikkea muuta tekemistä. Lisäksi hän hypistelee ja koskeskelee kaikkea juuri silloin kun on hermostunut ja epävarma, eli nimenomaan silloin kun ei ole turvallisesti kotona. Ongelmaa on yritetty poistaa kieltämisen lisäksi (se kun ei oikeastaan tehoa vaan voi pahetaa asiaa, kun se saa lapsen hermostumaan ja hermostuminen lisää tarvetta hypistellä jotain, koska hypisteleminen taas tuottaa aistiärsykkeita jotka rauhoittaa lasta) pitämällä mukana " stressipalloja" joita hypistellä: Sekään ei aina toimi, sillä samaan onhan uusi hilavitkutin toki luonnostaan kiinnostavampi kuin vanha tuttu stressipallo.



Minä olen kyllä tarjoutunut maksamaan hajonnet tavarat.



Mutta joo, ei me tulla teille kylään muutenkaan enää. Meillä on ongelmia tarpeeksi ilman teidän närkästyneitä naamojakin.

ootte kyllä ihan eri perhe, sillä tämän pojan vanhemmat eivät oo koskaan ees yrittäneet kieltää silmäteräänsä.



Adhd on ihan eri juttu, eikä täs mun esimerkkitapauksessa ole siitä kyse.



En en mä sulle nyrpeile =)

Älkää ihan oikeasti ainakaan meillekään tulko kylään, jos oikeasti olet tuota mieltä.



PS. Alkuperäinen kyllä sanoi, että äiti ei edes kieltänyt lasta. IHan sama se on meidän lapsen serkulla, ei sitäkään omat vanhemma tkiellä, mä kyllä kiellän ja kunnolla. Ja se lapsi onneksi mua sen verran jo pelkääkin, ettei meidän tavaroita hajoita.

mutta tiedätkö sä varmasti ettei niilläkin ole taustalla jotain tämmöistä? jos ne ei vaan halua kertoa teille koko tarinaa?

Ja jos vahingoittaa, ei korvausvastuu poistu vain siksi, että lapsella on adhd.

Myös adhd-lapsia voi kieltää ja kasvattaa, edes yrittää.

AP:n tapauksessahan äiti ei ole edes yrittänyt tehdä mitään, tai tarjoutunut korvaamaan rikkoutuneita tavaroita.

teidän ettei tällaista ole taustalla.





ap, joka oli myös 8

Ei varmaan tarvitse tosiaan tuollaisten äitien ihmetellä, jos kyläpaikat vähenee vähenemistään...



JA siis jos ADHD-lapsen äiti haluaa ymmärrystä ja pitää ystävänsä, niin kyllä se asia varmaan kannattaa kertoa. Itse ainakin ymmärrän varsin hyvin erilaisia lapsia, KUNHAN vanhemmat kantavat vastuun lapsistaan, ja jos lapsi on sellainen, että tarvitsee paljon valvontaa, niin vanhemaat sitten valvovat. Ja vähintään tarjoutuvat korvaamaan vahingot. Itse asiassa usein ihmiset eivät kehtaa ottaa vastaan korvausta, vaikka hajonneet tavarat harmittaisi, joten kohteliasta olisi viedä seuraavalla kerralla jotain vastaavaa tilalle.