Olisiko sinusta vauvan sijoitusperheeksi?

Ja niin paljon hän saa rakkautta, sijaisvanhemmilta, omilta vanhemmilta, sukulaisilta, että aivan varmasti se rakkaus ja huolenpito kantaa.

Jauhat asiaa nyt niille jotka niitä lapsia omaan perheeseensä ovat ottamassa tai harkitsevat sitä. Ihan vähättelemättä olet toki oikeassa siinä, että hylättyjä lapsia on ja tulee aina olemaan. On hyvä, että löytyy perheitä jotka haluavat auttaa. Kriisikokemuksessa lapselle on hyvä, että hän pääsee laitoksen sijaan tavalliseen perheeseen.

Ei hän ole normaalin perheen lapsi.



Hän joutuu sen asian hyvin monesti selittäämään, niin itselle kuin muille, miksi häntä ei hoidettu oikeassa kodissa.

Tulen kyllä tekemään kaikkeni, että saisi elää normaalin lapsuuden ja välttyä kiusaamiselta ja tehdyiltä ongelmilta. Sijoitus meille, ei hänelle traumoja jätä, siitä asiasta olen aivan varma. Hänellä on koko ajan myös biologiset vanhemmat elämässä tiiviisti mukana. Hänen ei tarvitse selitellä kenellekään yhtikäs mitään eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä hänestä jotain ongelmatapausta, jos hän ei sellainen ole.

puhutaan asioina. Eikös niille lapsille puhuta totuutta.



Sijoituslasten elämä ei ole ruusuilla tanssia.





Vierailija - 10.10.2008 19:00 (ID 820969)





"""Aika törkeää tulla tähän keskusteluun jauhamaan jostain ei-toivotuista lapsista!



Jauhat asiaa nyt niille jotka niitä lapsia omaan perheeseensä ovat ottamassa tai harkitsevat sitä. Ihan vähättelemättä olet toki oikeassa siinä, että hylättyjä lapsia on ja tulee aina olemaan. On hyvä, että löytyy perheitä jotka haluavat auttaa. Kriisikokemuksessa lapselle on hyvä, että hän pääsee laitoksen sijaan tavalliseen perheeseen."""

Sijaisperheissä eletään normaalia perhe-elämää. Se on parasta mitä lapselle voi tarjota. Normaalia tasapainoista elämää ilman mitään leimaa otsassa.

annetaan valheellinen ja ruusuinen kuva.



Lapset jätetään heittele, kun kuvitellaan, ettei sijoitus heitä vahingoita, vaan on lapselle hyväksi.

Mitä enemmän sinä suojelet sitä haavoituneemmaksi sinä lapsen teet.



Maailma ei toimi sinun eikä minun ehdoilla.

Hänen täytyy saada tietää kuka hän on ja mistä hän tulee. Hänen täytyy saada olla yhteydessä sukulaisiinsa ja tuntea omat juurensa. Hänen elämisestään sijaisperheessä ei saa tehdä sellaista asiaa jota täytyy salailla ja hävetä. Nykyisin on ja tulee koko ajan enemmän olemaan niin monenlaisia perheitä, että meidän kaikkien on syytä muuttaa käsitystämme siitä mikä on normaalia. On normaalia elää isän, äidin ja sisarusten kanssa. Mutta normaalia on myös elää kahden äidin tai kahden isän perheessä. On normaalia elää yksinhuoltajaäidin tai- isän kanssa. On normaalia elää sukulaisen luona tai jopa biologisesti vieraassa perheessä. Me aikuiset teemme usein asioista outoja ja epänormaaleja ja siirrämme käsityksiämme myös lapsille.

hakeutukaa valmennukseen. Pride valmennuksessa asiantuntevat ammatti-ihmiset antavat teille realistista tietoa asioista. Ja kurssin aikana selviää onko teistä perhehoitajiksi ja onko teillä siihen oikeasti halua.

mutta jos vauva elää paikassa, missä hänen perusturvallisuutensa ei ole turvattu, niin se jätttää varmasti enemmän traumoja - mitäs näille vauvoille pitäisi tehdä?

Mutta pystytkö todistamaan että tämä on lapselle normaalia ja lapsen parhaaksi?(tiedetään lapsi on lojaali mutta ei ikuisesti)



Pitäisikö asettaa kysymys, että ihannoimmeko vääristynyttä perhekuvaa jossa lasta riepotellaan aikuisten pelinappulana pelilaudalla jossa kaikki on yhtä kaaosta?



(((siiveton - 10.10.2008 19:22 (ID 821044)





Tärkeää on, että lapselta ei salata asioita.



Hänen täytyy saada tietää kuka hän on ja mistä hän tulee. Hänen täytyy saada olla yhteydessä sukulaisiinsa ja tuntea omat juurensa. Hänen elämisestään sijaisperheessä ei saa tehdä sellaista asiaa jota täytyy salailla ja hävetä. Nykyisin on ja tulee koko ajan enemmän olemaan niin monenlaisia perheitä, että meidän kaikkien on syytä muuttaa käsitystämme siitä mikä on normaalia. On normaalia elää isän, äidin ja sisarusten kanssa. Mutta normaalia on myös elää kahden äidin tai kahden isän perheessä. On normaalia elää yksinhuoltajaäidin tai- isän kanssa. On normaalia elää sukulaisen luona tai jopa biologisesti vieraassa perheessä. Me aikuiset teemme usein asioista outoja ja epänormaaleja ja siirrämme käsityksiämme myös lapsille.)))

Jos siivetön ei tätä tiedä, niin on tainnut jäädä kuulematta jotain hyvin tärkeää.



Älä tee itsestäsi sokeaa asioille joissa lapsi tulee tarvitsemaan tukea ja ehkä terapiaa.

tulee trauma ja kenelle ei. Sijoitus ei tosiaan ole mikään automaattinen trauman aiheuttaja. Sitten jos todellisia ongelmia tulee, vien lapseni pikapikaa apua saamaan. Sama koskee niin omia kuin sijoitettua lasta. Etukäteen en leimaa ketään ongelmatapaukseksi. Sellainen on väärin lasta kohtaan.

Kyse ei ole siitä jättääkö sijoitus traumoja vai ei, vaan siitä kumpi jättää niitä vähemmän: sijoitus perheeseen vai sijoitus laitokseen.



Jos ja kun sijoitus joka tapauksessa on tehtävä, olisi valittava se pienempi paha. Sijoitusperheistä vaan on niin huutava pula että pienet vauvatkin joutuvat laitokseen. Lienee selvää kumpi on vauvalle parempi vaihtoehto: 24 h/vrk samana pysyvä sijaisperhe vai laitos, jossa hoitaja vaihtuu sen mukaan kuka on työvuorossa.

En tiedä onko olemassa tutkimusta vauvaiässä sijoitettujen lasten ongelmista sijoitukseen liittyen. Kun ajatellaan, että suurin osa huostaanotetuista on "isoja" lapsia, jotka ovat kenties vuosia eläneet epävakaissa oloissa, on ymmärrettävää että heillä on ongelmia. Mutta entäs vauvat, joista tässä ketjussa on kyse. Jos huostaanotto tehdään ennenkuin lapsi joutuu vanhempien ongelmista kärsimään, tilanne oletettavasti on ihan toinen. Varhainen kiintymys, joka tapahtuu ensimmäisen elinvuoden aikana, on hyvin tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Kun pieni lapsi on voinut kiintyä johonkin tai joihinkin aikuisiin turvallisissa oloissa, hän pystyy isompana kiintymään muihinkin. On aina parempi että vauva sijoitetaan perheeseen kuin laitokseen. Haluaisin nähdä sen tutkimuksen, josta näkyy kuinka monella vauvaiässä sijoitetulla on myöhemmin ongelmia, jotka todistettavasti liittyvät huostaanottoon. Kaikilla adoptiolapsilla olisi tuon edellä tulleen väitteen mukaan tarve terapiaan jossain vaiheessa. Mahtaako niin olla?

Aamulehdessä ja muissakin alueen lehdissä on koko syksy etsitty sijoituspaikkoja Pirkanmaalasille lapsille. En nyt muista "firman" nimeä, mutta löytyisikö esim Tampereen kaupungin nettisivuilta tai jonkun järjestön sivuilta lisätietoja...?

Etenkin kun adoptoitavan ikä ylittää 4 kk, tarve mielenterveyspalveluille kasvaa myöhemmin (mm. Ilpo Lahti tehnyt tutkimusta). Adoptiolapsi on aina erityislapsi, jolla on erityistarpeet.



Eiköhän sijoitettuun lapseen sovi kaikki edellämainittu. Jo synnytyssalissa biologisesta äidistään eroon joutunut lapsi kokee eron biologisesta äidistään traumana, sillä vuorovaikutussuhdehan alkaa jo kohdusta. Ero on siis aina ero ja kiintymyssuhteeen katkos. Mitä aikaisemmin se tapahtuu (jos sellainen on pakko tapahtua) , sen parempi - sitä paremmin vauva pystyy kiinnittymään toisiin hoivaajiinsa.



Sijoituslapsella yleensä aina on ollut kasvuympäristössään niin haavoittavia tekijöitä, että ne uhkaavat hänen perusturvallisuuttaan ja tasapainoista psyykkistä kehitystään - muutenhan huostaanottoa ei tehtäisi!

Yleensä näillä lapsilla kiintymyssuhde on turvaton tai kokonaan organisoimaton.

Se tarkoittaa riskiä psyykkiselle kehitykselle.



Onko sijoitus sitten tällaiselle lapselle traumaattinen? Eiköhän lapsi ole jo traumatisoitunut biologisten vanhempien laiminlyöntien seurauksena ja sitä yritetään kompensoida uudella, turvallisella kiintymyssuhteella. Mitä nuorempi lapsi, sitä todennäköisemmin hän sellaiseen kykenee. Joskus lapset tarvitsevat tähän terapiaa avuksi. Sijoituslapsen "eheyttäminen" (huono termi, myönnän) vaatii enemmän vanhempien kannattelukykyä, hoivaa ja huomiota yms. kuin biologisen lapsen. Siten sijaislapsen kasvatus vaatii usein vanhemmilta enemmän voimavaroja.

Olen aivan varma että rakastuisin siihen lapseen niin hirveästi että kuolisin suruun jos joutuisin antamaan sen takaisin.



Ilomielin adoptoisin hylätyn vauvan vaikka välittömästi, mutta mun pitäisi tietää että saan sen ihan lopullisesti meidän perheeseen.

hän alkaa uskoa siihen. Jos sijoitettu lapsi lukee tällaisia juttuja riittävän monta kertaa, että hänestä ei koskaan voi tulla henkisesti tervettä, on todella vaara että niin käykin. Sijoitetusta lapsesta voi aivan varmasti tulla henkisesti täysin terve, mutta liian sijoittamatta jättäminen voi joskus olla suuri riski.