Mieheni tämän iltainen " tempaus" . Mitä mieltä olette?
Eli tilanne tämä: lapsemme 5v. on ollut kipeänä jo muutaman päivän, kuumetta, nuhaa ja kurjaa oloa. Yöt ovat menneet huonosti, ja kaikki ollaan hiukan väsyneitä.
Lapsi nukahti nyt illalla, ja jossain vaiheessa alkoi huutamaan. Hän on muutenkin huono nukkumaan, ja etenkin jos on kipeänä. No, minä sitten rauhoittelen, yritän herätellä (lapsemme ei ollut oikein hereillä muttei nukkunutkaan) että saisin annettua nuhatippoja. Sainkin laitettua. Sitten tulee mies lääkeruiskun kanssa ja sanomme lapselle että nyt pitäisi ottaa sitten kuumelääkettä. No lapsi yhä edelleen sekava, huutaa ei ei ja sitten mies antaa kuitenkin lääkkeen. Lapsemme sylkäisee kaikki lääkkeet pois, niin että lääke lentää patjalle, peitolle ja hänen päälleen.
Mieheni sitten tästä hermostuu, hakee pyyhkeen jolla yrittää kuivata lapsen. Lapsi huutaa enemmän ja lopulta miehellä palaa pinna ja hän tunkee pyyhkeen lapsen suuhun (luonnollisesti vain osittain, mutta silti..).
No, minä sitten vedän pyyhkeen pois suusta, häädän miehen pois ja yritän tyynnytellä lapsen. Onneksi lapsi rauhoittuu, ja nyt nukkuu taas.
Menen sitten miehen luo, vihaisena luonnollisesti. Hän kysäisee minulta että " miksi tuon lapsen pitää olla noin vaikea" . Mielestäni lapsi ei tässä ollut vaikea, vain mieheni.
En nyt sitten tiedä, mitä tässä pitäisi ajatella. Olen todella vihainen miehelleni, tämä ei ole eka kerta kun hänellä palaa hermo lasten takia. Muutoin niin rauhallinen ja rakastava mieheni muuttui kuin kertalaakista, kun saimme lapsia. Hänellä riitää pitkää pinnaa vaikka muille jakaa - mutta ei silloin kun kyse on lapsista.
Olenko minä tässä hysteerinen, vai miten te olisistte suhtautuneet tällaiseen pyyhkeen suuhun tunkemiseen? Kun vielä lapsi on sairas, eikä edes kunnolla hereillä (en itse hyväksyisi kyllä missään olosuhteissa..) Asiallisia mielipiteitä lukisin mielelläni.
Kommentit (11)
Pikku raukka, lapsenne, on sairaana ja kaipaa hellää huolenpitoa, eikä mitään tuollaista!
tekisin rikosilmoituksen saman tien!!!
Pitkä pinna ja hyvät hermot ovat vanhempien tärkeimpiä ominaisuuksia.
Sairaalle lapselle ei saisi suuttua missään tilanteessa, tuo kuulostaa todella kurjalta. :(
Ja tuskin tulee näkemäänkään. Hänen mielestään ongelma on aina lapsissa. Varo ettei sinun oma suhteellisuudentajusi hämärry hänen seurassaan, lapseen kajoaminen on kaikissa olosuhteissa väärin.
T: Joku jonka mies on samanlainen.
Edes kouluikainen? Mina muistan! Kitisin, koska olo oli huono, oksetti tms. Mita aitini teki? Han hoiti minua ja yritti parantaa oloani, kuten vanhemman TULEEKIN tehda!!!
Uskallan lyoda vetoa, etta jokainen muistaa jossain vaiheessa ollensa pieni ja sairas, ja myos sen , kuinka tarkeaa oli, etta vanhempi oli vieressa hoitamassa!
Niin ja miehes on tays dorka!!!
On tunne, ettei osaa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä, joten yrittää hallita lasta suuttumalla ja jopa väkivaltaisin keinoin, saada hänet vaikka väkipakolla toimimaan niinkuin haluaa.
Yleensä ihminen tietysti tajuaa moisen olevan väärin, ja se on niin paha tunne että koettaa vältellä vastuuta syyllistämällä lapsen ja väittämällä häntä vaikeaksi.
Miehesi pitäisi saada kohtaamaan omat tunteensa, oma epävarmuutensa. Miten, sitä taas en osaa sanoa. Vaikea tilanne, mutta tee selväksi miehellesi että moinen ei saa jatkua. Ole aina lapsesi puolella noissa tilanteissa!
lapsiparka.
en edes pysty kuvittelemaan, kuinka kurjaa lapsellasi on. ja paha mieli, surkea olo.
TÖRKEÄ PASKIAINEN!!!!!!!
Älä syyllistä liikaa vaan yritä saada hänet ymmärtämään, miltä tuollainen voi lapsesta tuntua. Varmasti miehesi käsittää, mistä on kyse ja oletan, että morkkis on jo valmiiksi tuollaisesta teosta.
Mutta niin kuin joku jo sanoikin, niin pyydä, että pysy poissa mikäli pinna ei pienen potilaan kanssa riitä.
Toivottavasti asia selviää ja pikku potilaskin pian paranee.
seinää vasten, siis henkisesti. Tee selväksi, ettei tuollainen käytös vaan käy. Ota asia puheeksi niin kauan että hän myöntää ongelman
Tämä ei tosiaan ollut eka kerta, kun mieheni kohteli lapsiamme väärin. Itse en siedä minkäänlaista fyysistä (enkä psyykkistä) väkivaltaa, enkä etenkään lapsiani kohtaan.
Joka kerta, mieheni on kyllä katunut, kun olemme keskustelleet näistä tilanteista, joissa hänen hermonsa on mennyt. Olen sanonut, että ilman ulkopuolista apua emme voi jatkaa yhdessä. Hän on luvannut hakea apua, mutta aina se on jäänyt. Nyt aion pitää huolen, että asia ei jää tähän! Joko menemme pariterapiaa, tai hän psykiatrille tai jotain muuta mutta ei tämä voi jatkua näinkään.
Tiedän täsmälleen, mistä hän on kasvatusmallinsa saanut. Heillä lapsuudenkodissa lapset laitettiin esim. pakkaseen jäähylle, jos ei toteltu..
Ilmeisesti se ei ihan riitä, että minä sanon miehelleni että et voi käyttytyä noin. Jonkun muun pitää se hänelle sanoa.
hoitaa lapsta, antaa rakkautta ja turvaa eikä pahentaa hänen oloaan!