Lue keskustelun säännöt.
Voi, että kun menee hermot äitiini!!
10.10.2008 |
Soittelin äsken äidilleni, että voisimmeko tulla käymään tänään iltapäivällä kun kerta mulla päivä on vapaana ja lapsetkin tulevat kotiin nyt iltapäivällä. Vähän epäilyksellä soitin, koska äidistäni ei koskaan tiedä millä tuulella on.
Siitä taitaa olla kuukausia kun olemme heillä käyneet, vaikka asumme vain 5 km päässä.
No kuten arvata saattaa niin eihän se hänelle käynyt että me olisimme sinne tulleet käymään!! Kun heidän pitää vielä kauppaankin ehtiä iltapäivällä. Sitten kyseli että onko nuorin poika terve (oli kipeänä alkuviikosta). Sanoin että on ollut terveenä jo pari päivää. No äiti siihen että ei tiedä haluaako meitä silti kylään kun pojalla juuri on ollut flunssa!! Niin haloo, eiköhän 2-vuotiailla olekin usein flunssaa talvisin. Jos tuolla tavoin alkaa meitä välttää flunssan takia niin sitten ei tule meitä koko talveen näkemään...
Mutta olisihan se pitänyt arvata. Tällaista se aina on äitini kanssa.:((((. Mielelläni pitäisin yhteyttä ja haluaisin että lapsilla olisi läheiset suhteet isovanhempiin mutta eihän se onnistu kun vanhempani eivät koskaan tule käymään emmekä mekään aina ehdi ja jos haluaisimme mennä niin sitten heille ei (muka) sovi.
Jaa-a on paljon mitä voisin äidistäni kertoa mutta jätänpä sen nyt kertomatta.
Halusin vain kysellä että onko muilla näin kummallisia vanhempia jotka hädin tuskin edes jaksavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan tavata? Tällaista on siis ollut pitkään ja lapsuudenkodissani oli muutenkin aina ahdistava tunnelma.
Surullista.
Kommentit (42)
Olipa kiva että olin saanut vastauksia tähän avaukseen! Useimmat olivatkin onneksi ymmärtäneet mitä tarkoitan:). En todellakaan ole "lykkäämässä" lapsia hoitoon, kunhan vain halusin eilen mennä kyläilemään. Harvemmin kun kuitenkin meilläkään on aikaa/mahdollisuutta mennä käymään kun lapset ovat hoidossa/koulussa ja itse töissä iltapäivään saakka, iltaisin on menoja yms. Perjantaisin olisi sitten mahdollisuus vaikkapa käydä vanhemmillani kylässä kun lapset kotona iltapäivisin. Kyllä äitini tämän ihan hyvin tietää. Silti eilen oli kuin hapankorppu puhelimessa, "että ai jaa vaiko oikein käymään". No minä en ala sellaiseen paikkaan mennä jossa vastaanotto on tuollainen!
Kyllä kai minä nyt sen ymmärrän ettei heillekään aina sovi. Mutta voisi äitinikin esittää asian toisin, vaikkapa sanoa että "harmi kun ei meille nyt just sovi, ehkä tulette vaikkapa huomenna" tms.
Vanhempani tosiaankin auttoivat jonkin verran kahden vanhemman kanssa, siitä syystä että he ovat KAKSOSIA! Kaksosten kanssa nyt ehkä muutenkin tarvitsee enemmän apua, ja jo ihan siitäkin syystä että olin usein yksin lasten kanssa mm. iltaisin. Ei se silti tarkoita sitä, että äitini olisi meillä jatkuvasti ollut, ehei, kyllä me mieheni kanssa lapset yksin hoidettiin enimmäkseen.
Mutta se siitä.
Tässä ei nyt mitään hoitoapua haetakaan vaan vain ihmettelen mikä on ihmisessä vikana kun ei jaksaisi omaa lastaan ja lastenlapsiaan nähdä? Lapseni ovat oikeasti oikein kilttejä ja rauhallisia.
Olen samaa mieltä kuin eräs edellinen kirjoittaja joka kirjoitti niin osuvasti että turhapa sitten on äitinikään vanhainkodissa itkeä kun eivät sukulaiset tule käymään! Muutenkin äiti on katkaissut välinsä lähes kaikkiin sukulaisiin, ja ISÄNKIN sukulaisiin, mikä on todella todella surullista. Se on sitten vaikuttanut myös meidän lasten suhteisiin sukulaisiin.
**
Onneksi miehen suku on täysin erilainen. Anoppi on aina todella iloinen kun tulemme käymään. Miehen suvun ja perheen kanssa järjestetään kaikenlaisia juhlia mm. Kiva että lapset saavat normaalin perhekuvan edes toiselta puolen sukua.
Mutta on äitini outo veljenikin lapsia kohtaan. Veljeni perhe asuu kaukana ja vaikka olivat nyt kesällä täällä seudulla käymässä, niin äitini ei jaksanut/halunnut olla veljen lasten kanssa yhtään! Ja jos "joutuu" heitä näkemään niin valittaa jatkuvasti miten kamalan huonokäytösisiä lapsia ovat... (mikä nyt ei pidä paikkansa).
Huh mitä enemmän kirjoitan äidistäni, sitä selvemmin näen että jotain häikkää on. Persoonallisuushäiriö?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ei iljetä sanoa ääneen.