Lue keskustelun säännöt.
Voi, että kun menee hermot äitiini!!
10.10.2008 |
Soittelin äsken äidilleni, että voisimmeko tulla käymään tänään iltapäivällä kun kerta mulla päivä on vapaana ja lapsetkin tulevat kotiin nyt iltapäivällä. Vähän epäilyksellä soitin, koska äidistäni ei koskaan tiedä millä tuulella on.
Siitä taitaa olla kuukausia kun olemme heillä käyneet, vaikka asumme vain 5 km päässä.
No kuten arvata saattaa niin eihän se hänelle käynyt että me olisimme sinne tulleet käymään!! Kun heidän pitää vielä kauppaankin ehtiä iltapäivällä. Sitten kyseli että onko nuorin poika terve (oli kipeänä alkuviikosta). Sanoin että on ollut terveenä jo pari päivää. No äiti siihen että ei tiedä haluaako meitä silti kylään kun pojalla juuri on ollut flunssa!! Niin haloo, eiköhän 2-vuotiailla olekin usein flunssaa talvisin. Jos tuolla tavoin alkaa meitä välttää flunssan takia niin sitten ei tule meitä koko talveen näkemään...
Mutta olisihan se pitänyt arvata. Tällaista se aina on äitini kanssa.:((((. Mielelläni pitäisin yhteyttä ja haluaisin että lapsilla olisi läheiset suhteet isovanhempiin mutta eihän se onnistu kun vanhempani eivät koskaan tule käymään emmekä mekään aina ehdi ja jos haluaisimme mennä niin sitten heille ei (muka) sovi.
Jaa-a on paljon mitä voisin äidistäni kertoa mutta jätänpä sen nyt kertomatta.
Halusin vain kysellä että onko muilla näin kummallisia vanhempia jotka hädin tuskin edes jaksavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan tavata? Tällaista on siis ollut pitkään ja lapsuudenkodissani oli muutenkin aina ahdistava tunnelma.
Surullista.
Kommentit (42)
Jos siis soittaisitte ja kyselisitte sopiiko tulla lasten kanssa käymään?
Esim. anoppi olisi heti tosi innoissaan jos soittaisimme hänelle. Näkee aina mielellään meitä ja lapsenlapsiaan.
Mikä äidissäni on vikana??
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että istuu passissa 24/7 josko satun joku päivä soittamaan ja tuppautumaan. Mitä enemmän omia suunnitelmia ja omaa elämää, sitä parempi.
Ja itse jätän aina omasta aloitteesta vierailut puolin ja toisin väliin, jos on pöpöriski. Päiväkotipöpöt on usein aikuisilla vielä rajumpia kuin lapsilla, varsinkin vanhuksilla.
tai ainakin siltä, ettei jaksa teitä nähdä.
Oma äitini ei ole ikinä torjunut kyläilyä, eikä anoppinikaan, päinvastoin, tuppaavat osallistumaan perheen elämään riesaksi asti.
En uskalla edes yskähtää puhelimessa, koska heti alkaa se kuulustelu että oletteko olleet terveinä. Muuten kyllä haluaisi tavata useinkin, mutta tämä flunssajuttu estää, eivät kuulemma voi ottaa sellaista riskiä. Olen jo aika kypsä puhumaan koko aiheesta. Lisäksi aina hirveät saarnat kuinka pitää pukeutua tms. ettei sitä flunssaa saa. Aargh...
Erityisesti äidilläni ei ole mitään muuta.. Hän istuu kotosalla. No tänään piti kuulemma kaupassa käydä, mutta sen kyllä isäni hoitaa!
Olisinkin tosi iloinen jos äidillä olisi jotain intressiä tai harrastusta. SEn takia kai masentuukin kun istuskelee vain kotosalla. Siksi ajattelin että soittelen ja kysyn että sopiiko nyt iltapäivällä kun on kaunis ilma ja kaikki. Olisimme jopa voineet olla vähän ulkosalla heidän pihassaan kun sisällä talossa on aika ahdasta kolmen lapsen kanssa.
ja me olemme nyt tällä hetkellä terveitä. Pojalla oli flunssa viikonloppuna/alkuviikosta mutta on nyt ollut terve jo parisen päivää. Eiköhän sitä paitsi tän ikäisillä "AINA" ole jotain?? Että kantsiiko meitä sitten yhtään tavata jos noin pelkää? Mutta kun äitini on muutenkin tosi pöpökammoinen mm. käsienpesun kanssa lähes hysteerinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun aikuisen ihmisen silti pitäisi olla sen äitisi elämä?
7
tietäisipä aina mitä noiden mummojen pässä liikkuu!
oma äitini ei ole tuollainen lainkaan, ja anoppi taas paljon pahempi kuin ap:n äiti, joten tuo ristiriita meillä mummojen toiminnan välillä on niin suuri musta aukko etten enää edes viitsi yittää sitä ymmärtää.
olen tullut vastaan ja koittanut tehdä sen mitä voin, mutta jos hän valitsee tyylikseen kylmän ja julman välinpitämättömyyden ja sillä tuhoaa välinsä aikuiseen poikaansa ja lastenlapsiinsa, niin eipä sille sitten mitään oikein muut voi. kovin käy sääliksi vain miestäni ja lapsiani, miten paljon paremmin heillä olisi voinut olla asiat tämänkin mummon kanssa.
omapa on valinta jos sitä joskus alkaa katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse jätän aina omasta aloitteesta vierailut puolin ja toisin väliin, jos on pöpöriski. Päiväkotipöpöt on usein aikuisilla vielä rajumpia kuin lapsilla, varsinkin vanhuksilla.
Kyllä parivuotiailla vuotaa nenä lähes koko talven ja ei me silti ole ketään jätetty kutsumatta meille...vatsatauti on eri asia, mutta ettei muka tavallisen flunssan takia voi mennä kylään...
Onko ap sun äidillä joku sellainen sairaus, että tavallinen flunssa voisi raunioittaa hänen terveytensä. Jos on ymmärrän ettei halua flunsaisia heille, jos ei niin sitten kysymys on hänen kohdallaan ylihysteriasta.
Mun anoppi on tulllut meille erilaisissa taudeissa (siis niin että on sairas), enkä ole siitäkään viitsinyt sanoa mitään, vaikka välillä vähän ärsyttää. Tuli jopa vatsatautisena ja on töissä sairaalassa ja oli tulossa vaikka heillä oli osastolla MRSA:ta havaittu (itse tosin ei sitä saanut, eikä näin ollen ketään tartuttanut). Silloin tosin sanoin, että jospa jätetään tällä kertaa kylästelyt, kunnes on saatu testitulokset ettei hänelle ole tarttunut.
Kyllä mun vanhemmat ja appivanhemmat haluaa meitä tavata, ei sinne ole pakko mitää aikaa varata, voidaan hyvin soittaa että oltaisiin tulossa.
Surullista ap, olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti äitisi ei sitten myöhemmin kadu ja ala valittaa ettei kukaan hänestä välitä tai käy kylässä.
Eikä meillä lasten nenät valu koko talvea - liekö sitten juuri huolellisuuteni ansiota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni aikuisten lasten on annettava vanhempiensakin elää niin kuin ne haluavat ja vierailla silloin kuin heillekin sopii.
kannattaa tietoisesti pyrkiä pois siitä lapsen roolistaan ja suhtautua vanhempiinsa terveesti, kuten muihinkin ihmisiin.
Ei kai kenenkään tarvitse kotona päivystää, jos joku sattuu soittamaan ja ottaa väkisin vieraita vastaan, vaikkei haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos usein nähtäisiin, niin voisi olla ihan normaali reaktio, mutta jos ette ole kuukausiin käyneet, niin en ymmärrä.
Omat vanhempani eivät ole mitään maailmankaikkeuden lämpimimpiä ihmisiä, mutta yökylään heille on päässyt aina, siis yhdessä lasten kanssa, ja kyllä he järjestelevät muita menojaan niin, että voivat meidän kanssamme olla. Kun eri paikkakunnalla asumme.
Appivanhemmilla on sitä 'omaa elämää' enemmän, mutta sellaista oloa ei kyllä koskaan silti tule, että lapset eivät heitä kiinnostaisi.
Joka tapauksessa on ihan OK, että sinulla on paha mieli tuosta. Toivottavasti voit ajatella, että äidilläsi on tosiaan joitain omia ongelmia, eikä kyse ole siitä, etteikö sinua ja lapsiasi rakastaisi. Masennus voisi tosiaan selittää sen että tuollaiset tilanteet tuntuvat ahdistavilta.
Kauhistuin viestistasi, minun iatini on omasi vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kai MINÄ nyt aina oletakaan että voisimme mennä äidilleni käymään kun ME haluamme. Mutta kun se on JOKA KERTA sama juttu kun äidille soittaa. Aina muka jotain "huonoja tekosyitä" ettei jaksaisi meitä nähdä. Minusta se on tosi surullista! En tunne ketään muuta ihmistä joka olisi tuollainen. Vain oma äitini:(.
Itse en kylläkään ikinä ole käyttäytynyt noin heitä kohtaan. Joskus muinoin kun isäni on soittanut ja kysellyt sopiiko heidän tulla niin aina on sopinut, ellemme sitten ole olleet muualla. Että en pidä tuollaista käyttäytymistä ihan normaalina, täytyy sanoa.
Eikä meilläkään nenä valu AINA ja nythän me olemme taas terveitä! Mutta sitä tarkoitin että jos on kolme lasta, kuten meillä, niin useinhan pienet lapset ovat kipeitä tai jos eivät itse kipeitä ole niin sitten kantavat jotain pöpöä mukanaan. Ei tarvitse ottaa kaikkea niin kirjaimellisesti!
Ei äidilläni ole mitään syytä mitään sairauksia pelätä! Ei ole sairas tms. Mutta epäilen että on masentunut. Pitääkö minun sitten vain antaa äidin olla masentuneena rauhassa? Suoraan sanottuna meni halut enää ikinä mennä mummolaan! En ainakaan sinne enää soita, saavat itse soitella perään kun sopii. Heillähän se ilmeisesti se kiireisempi elämä on, eläkkeellä kun ovat!
En voi auttaa sitä että katkera olen:( (enkä vain tästä syystä vaan tuhansista muista pikkujutuista äitini suunnalta).
Jos usein nähtäisiin, niin voisi olla ihan normaali reaktio, mutta jos ette ole kuukausiin käyneet, niin en ymmärrä.
Joka tapauksessa on ihan OK, että sinulla on paha mieli tuosta. Toivottavasti voit ajatella, että äidilläsi on tosiaan joitain omia ongelmia, eikä kyse ole siitä, etteikö sinua ja lapsiasi rakastaisi. Masennus voisi tosiaan selittää sen että tuollaiset tilanteet tuntuvat ahdistavilta.
-- Kiitos! Harmittaa vaan kun annan tästä tulla itselleni pahan mielen. Kai se on sitä, kun äidiltä on ikinä harvoin saanutkaan mitään positiivista palautetta. Aina se on ollut vähän tällaista "huokaus huokaus" nytkö olette tulossa.:((
Tosiaan emme usein edes nykyään näe. Minä en jaksa/halua soitella kun tiedän reaktion (tänäänkin sitä pelkäsin), he eivät soittele juuri koskaan. Tänä kesänä olen lasten kanssa käynyt vanhemmillani 2 kertaa koko kesän aikana vaikka olen itsekin ollut pitkällä lomalla, vanhempani kotona ja välimatkaa 5 kilometria!
Äidilläni voi kuitenkin olla se hassu tapa että silloin kun hän soittelee niin hän syyttelee mua siitä että käymme liian harvoin! Niin, miksiköhän....
Ap
ja vanhaa kaunaa? Miksi ihmeessä siis yrittää olla läheisempiä kuin onkaan?
Ja todellakaan kukaan muu ei voi estää toista masentumasta. Naurettava ajatus.
Ja jos on masentunut tai haluton tai voimaton, ei välttämätön kolmen lapsen invaasio ole varsinaisesti mitään piristystä. Minä en ainakaan jaksa iloita hirveästi sellaisesta häslingistä väsyneenä.
ja vanhaa kaunaa? Miksi ihmeessä siis yrittää olla läheisempiä kuin onkaan?
Kai se on vain meidän suvussa tapana että väleissä pysytään vaikka mikä olisi!! Kuten kerroin, niin isäni on ihan hyvä ihminen, vaikka onkin täysin äitini haliittavissa... Siksi kai yritän pitää yhteyttäkin. Ja onhan äitini mua paljon auttanutkin välillä kun vanhemmat lapseni olivat pieniä. Tuntuu että nyt vain parin viimeisen vuoden aikana äitini on kadonnut jonnekin. Itse sain viimeisen lapseni 2,5 vuotta sitten ja sen jälkeen ei kyllä vanhempiani ole paljon näkynyt eivätkä esim. juurikaan ole olleet hoitoapuna.
Ja jos se tosiaankin on niin että käyntimme ei piristä äitiä, niin miksipä me sitten tosiaan sinne menisimme? Kuvittelin vain jotenkin niin että "normaali" ihminen haluaisi tavata sukulaisiaan. Yksi lapsistanikin kyseli miksei me voida ikinä käydä mummon luona!
Ap
jos hän haluaisi sinua nähdä, niin eiköhän kutsu kävisi. Tietysti, jos on näitä "täytyy kysyä vaimolta sopiiko", niin sitten ei onnistu. Mutta kokeile.
että et saa äidistäsi niin paljon hyötyä kuin haluaisit?
Tosin en usko että hän itse tai isä sitä ymmärtää, kuten eivät sisaruksenikaan. Tai sitten eivät vain välitä koska eivät hekään käy vanhempieni luona kuin harvoin. Enkä minäkään tiedä voiko häntä mitenkään auttaa. En usko että hän haluaa apua, sanoisi vain sitä "hömpötykseksi" tms.
Ap