Lue keskustelun säännöt.
Voi, että kun menee hermot äitiini!!
10.10.2008 |
Soittelin äsken äidilleni, että voisimmeko tulla käymään tänään iltapäivällä kun kerta mulla päivä on vapaana ja lapsetkin tulevat kotiin nyt iltapäivällä. Vähän epäilyksellä soitin, koska äidistäni ei koskaan tiedä millä tuulella on.
Siitä taitaa olla kuukausia kun olemme heillä käyneet, vaikka asumme vain 5 km päässä.
No kuten arvata saattaa niin eihän se hänelle käynyt että me olisimme sinne tulleet käymään!! Kun heidän pitää vielä kauppaankin ehtiä iltapäivällä. Sitten kyseli että onko nuorin poika terve (oli kipeänä alkuviikosta). Sanoin että on ollut terveenä jo pari päivää. No äiti siihen että ei tiedä haluaako meitä silti kylään kun pojalla juuri on ollut flunssa!! Niin haloo, eiköhän 2-vuotiailla olekin usein flunssaa talvisin. Jos tuolla tavoin alkaa meitä välttää flunssan takia niin sitten ei tule meitä koko talveen näkemään...
Mutta olisihan se pitänyt arvata. Tällaista se aina on äitini kanssa.:((((. Mielelläni pitäisin yhteyttä ja haluaisin että lapsilla olisi läheiset suhteet isovanhempiin mutta eihän se onnistu kun vanhempani eivät koskaan tule käymään emmekä mekään aina ehdi ja jos haluaisimme mennä niin sitten heille ei (muka) sovi.
Jaa-a on paljon mitä voisin äidistäni kertoa mutta jätänpä sen nyt kertomatta.
Halusin vain kysellä että onko muilla näin kummallisia vanhempia jotka hädin tuskin edes jaksavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan tavata? Tällaista on siis ollut pitkään ja lapsuudenkodissani oli muutenkin aina ahdistava tunnelma.
Surullista.
Kommentit (42)
Taidankin tästä lähtien soittaa isälle. Usein tosin hän kysyy äidiltä joten en tiedä onko siitä hyötyä. Mutta toisaalta isän kanssa puhumisesta ainakin tulee hyvälle mielelle!
23, en kyllä pääse vanhempieni luo käymään vain yhden lapsen kanssa. Tai jos pääsen niin sekin on harvoin. Meillä ei ole hoitoapua ulkopuolisista, joten minne jättäisin muut lapset sillä aikaa kun käyn yhden kanssa? Ja silloin harvoin kun saan aikaa järjestettyä yhden kanssa, niin menen vaikka sitten mieluummin hänen kanssa uimaan tai pyöräilemään.
Itse en kyllä oikein ymmärrä sitä ettei jaksettaisi lapsiperheen vierailua edes 2 h kerrallaan. Kun se ei tosiaankaan usein ole! Ja itse niitä lapsiani vahdin ja kilttejä ja hyväkäytöksisiä ovat. Tottakai lapsista ääntä lähtee mutta voivathan sitten mennä nukkumaan kun olemme lähteneet:). Kai se on sitten sitä etten ymmärrä miten masentunut ihminen toimii ja ajattelee. Kun ei itse ole sitä ja haluaisi enemmänkin vierailuita ja kyläilyjä kuin mitä meillä nyt on:).
Eikä tässä tosiaankaan ole kyse mistään hoitoavun vänkäämisestä. Mutta sellaiseksihan joku aina haluaa tällaiset ketjut täällä AV:lla saada:)).
No tätä on nyt jatkunut useita vuosia ja olen päätymässä siihen että otan entistä enemmän etäisyyttä äitiini. Voin paremminkin nykyään kun näen häntä vähemmän!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi pitäisi jonkun sukulaisuuden nimissä kokoajan tapailla ja pitää yhteyttä?
Jos eivät ole kotona niin eivät ole, jos on menossa suursiivous tai perunannosto otetaan osaa. Jos ovat lähdössä kaupaan istutaan keittiössä ja keitetään kahvit sillä välin kun käyvät tai lähdetään kotiin ja tullaan toiste.
Minulla on myös aikuinen, jo kotoa muuttanut lapsi, joka eilen soitti kun on tulossa tänään kotiin ja kysyi voiko tuoda ystävänsä myös, kun sanoin että tietenkin sanoi tytär että kyllä hän sen tiesi mutta ystävä vaati häntä soittamaan ja kysymään.
Kyllä ap äiti on masentunut tai muuten outo.
Jos eivät ole kotona niin eivät ole, jos on menossa suursiivous tai perunannosto otetaan osaa. Jos ovat lähdössä kaupaan istutaan keittiössä ja keitetään kahvit sillä välin kun käyvät tai lähdetään kotiin ja tullaan toiste.
Kyllä ap äiti on masentunut tai muuten outo.
-- etten edes voisi kuvitella meneväni äitini keittiöön keittämään itselleni kahvia sillä aikaa kun äitini on poissa. Jotenkin se on vain aina ollut HÄNEN alueensa jopa silloin kun asuin kotona. Aika kummallista kun sitä nyt ajattelen. En minä ainakaan omilta lapsiltani estäisi pääsyä keittiöön. Onhan tämä koti heidänkin kotinsa.
Meillä taitaa kyllä olla aika muodolliset välit:(. Jotenkin pelkään myös äitiäni tai sanotaanko pelkään sitä että milläköhän tuulella hän mahtaa olla kun hänelle soittelee. Siksi käyn harvoin yllätysvisiitilläkään, kun ei tiedä mikä vastaanotto siellä on...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän millaista on kun äiti on tuollainen. Meillä on suht sama tilanne.
Jaksamista sinulle.
paitso että siihen voi vielä lisätä sen masennuksen, ajoittaisen alkoholismin, ja marttyyrimaisen ajattelutavan.
joten tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta ap tuntuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se tekee yhä tiukkaa, vaikka tiedänkin, etten tule saamaan huomiota itselleni enkä lapselleni ja siksi olisi parempi, etten edes odota mitään - petyn takuuvarmasti. Miten oppia olemaan odottamatta mitään?
paitso että siihen voi vielä lisätä sen masennuksen, ajoittaisen alkoholismin, ja marttyyrimaisen ajattelutavan.
joten tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta ap tuntuu!
-- mutta marttyyria esittää jatkuvasti. Kuten kirjoitin niin välillä äiti voi sanoa syyttävästi ettemme koskaan tule käymään! Siis haloo! Muistelen että viimeksi joskus viime kuussa soitteli sitten lopulta kun en itse ollut soitellut hetkeen ja alkoi syytellä mua miksemme olleet käyneet. No silloin kyllä sanoin , että miksi eivät itse voi tulla meille joskus käymään. Mutta eiväthän koskaan voi, koska äitini ei juurikaan lähde minnekään kotoaan eikä ainakaan tänne missä me asumme.
Tässä on kyllä ollut niin paljon mun äidin kanssa monen vuoden ajan että alan olla kurkkuani myöten täynnä kaikkea:((. Erityisesti ärsyttää se kun ei ikinä näe mitään hyvää missään mitä mä teen. Aina kritisoi. Lapsiakin komentelen liian vähän jne.
En mä tiedä mitä tässä tekisi. Pelottaa tulevaisuuskin, jos joudun enemmän tekemisiin äidin kanssa jos isälle tapahtuisi jotain. Äiti kun ei itse pääse minnekään, ei ole ajokorttia eikä halua/pysty hoitamaan asioita itse. Miten ihmeessä MINÄ haluaisin sitten häntä auttaa kaikessa kun tuntuu et hän on minutkin hylännyt???
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuviikosta. Ei se vielä ole täysin poissa tietenkään.
muuten en ymmärrä. Miksei muka saa mennä sinne. Ehkä kämppä on sekaisin ja noloilee näyttää sitä.
Kyllä, jos on flunssa, niin en väkisin vieraile tai ota vieraita. Eikä meillä lasten nenät valu koko talvea - liekö sitten juuri huolellisuuteni ansiota!
Ap:n lapset ei kyllä ENÄÄ olleet kipeinä, vaan jo pari päivää ihan terveitä! Ja tuskin kukaan menee kylään jos on kova FLUNSSA, mutta suurimmalla osalla lapsista nenä on pitkin talvea tukossa tai vuotaa. Ehkä ei KOKO AJAN, mutta tasaisin väliajoin.
Me ei hysteerisesti vältellä ihmisiä talvella, kuumeisia ei tietenkään haluta kylään tai todella sairaita. Mutta jos joku soittaa ja sanoo, että lapsi on pari päivää ollut ihan terve, niin en minä kiellä tulemasta "koska voidaan saada tartunta". Ja jos kylään tulevalla lapsella vuotaa nenä, niin en aja ulos tai edes ajattele että voi kauheeta nyt meillekin tulee nuha.
Meidän lapsilla vuotaa nenä talvella, mutta ovat tosi harvoin todella kipeitä. Ehkäpä siitä syystä, että en ylihysteerisesti välttele ihmiskontakteja...
Minusta ap:n äiti on masentunut ja tunnekylmä ihminen. Ja ylihysteerinen tautien suhteen. Tuskin ap sinne on koko ajan pyrkimässä, varsinkin kun tietää äidin reaktiot? Mutta äidin on sitten turha myöhemmin kitistä ettei kukaan käy kylässä ja välitä, jos oma vastaus on nyt aina ettei sovi. Istukoon sitten siellä vanhainkodissa yksinään ja miettiköön miksi näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hoitanut ja kasvattanut ap:n aikuiseksi ja auttanut jo kahden lapsen kanssa aktiivisesti. Eikö mikään riitä?
Minulla on samantapainen äiti. Mun äidillä on ollut aika rankka lapsuus ja varmasti vaikuttanut negatiivisesti persoónallisuuteen. On mielenterveysongelmaa ja ehkä jopa persoonallisuushäiriöitä. Vaikea oli minunkin lapsuuteni äitini käytöksen takia. Nyt meillä on suht ok välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko tässä nyt sun mielestä kyse siitä, että ap on työntämässä lapsensa hoitoon äidilleen?????
Minusta ei, mutta ilmeisesti en ole ymmärtänyt ap:n perimmäisiä tarkoitusperiä, olen tyhmä anteeksi!
Minä käsitin niin, että ap haluaa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja luoda lasten ja isovanhempien välille jotain suhteita. Käsitin ettei ap ollut viemässä lapsia äidille hoitoon, vaan KYLÄÄN heille siis käymään heidän luonaan. Minusta se on ihan normaalia perheissä, siis kyläily, mutta ilmeisesti ei sitten ole. Kaikkien pitää pysyä omassa kodissaan ja missään ei saa käydä, vai?
Mutta kai sitten suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu se, että lapsien pitää lapsuuden jälkeen lähteä ja antaa vanhempien olla rauhassa, eikä heiltä saa odottaa mitään sen jälkeen, edes yhteydenpitoa. Kun kerran lapset on jo kasvatettu ja "hommat hoidettu".
Tosin lasten pitää tietysti hoitaa vanhat sitten kun he eivät enää siihen pysty, vaikka kohtelu olisi ollut miten karmeaa lapsuusaikana ja vanhemmat eivät olisi lapsiaan tai lapsenlapsiaan halunneet koskaan tavata...eikös niin 38?
Kyllä aika tunneköyhältä kuulostaa. En voi ymmärtää, miksi lapsia pitää ylipäätänsä hankkia, jos heihin ei olla valmiita pitämään yhteyttä, kun ovat aikuisia. Eli suhde lapsiin on ihan hyväksyttävää katkaista ja vierailuista saa kieltäytyä, koska "hommat on jo hoidettu" lasten osalta...
Itselläni ei onneksi ole tuota tilannetta omien vanhempien kanssa ja samaa aion jatkaa omien lasteni kanssa. Joillekin ihmisille tekisi ihan hyvää käydä vaikka ulkomailla katsomassa sikäläistä perhe-elämää, jossa koko suku on tärkeä suurimmalle osalle ihmisistä.
37
Äitiys ja vanhemmuus on koko eliniän jatkuva prosessi. Hylkäätkö sinä lapsesi ja lapsenlapsesi, k un vanhenet? Kun lapsesi pyytää apua, kiellätkö avun? Minä en voisi kuvitellakkaan että kieltäytyisin auttamasta/tapaamasta lastani, kun hän tarvitsee apuani. Sääliksi käy lapsiasi!
Eli ap:n äiti ei halua tavata lastaan ja lapsenlapsiaan. Se EI ole normaalia, se on surullista luettavaa!
että äiti ei auta niin paljon kuin kahden aiemman kanssa ja sinä uhkailet vanhainkotiin hylkäämisellä, kun mummeli ei enää anna niin täysipainoista panosta kuin vaaditaan. Ap:n äiti on kuitenkin antanut jo rutkasti apua ja panosta sekä ap:lle itselleen että jo kahdelle ap:n lapselle. Mikä on siis sinun mielestäsi kohtuuraja, jolla välttyy yksin jäämiseltä? Onko siis niin, että jos auttaa _vain_ kahden kanssa, on hylkykamaa?
38
Ap:n äiti ei halua pöpöistä kolmen lapsen laumaa yllätyskäynnille, eikä halua auttaa enää yhtä paljon pienimmän kanssa kuin kahden isomman.
Ap ei voi sopia vierailuja yhtään pidemmällä varoajalla, eikä mennä sinne esim. yksi lapsi kerrallaan, kun hänelle ei sovi.
42
Tästä on nyt vissiin 2kk kun viimeksi näki lapsenlapsensa. Aina kun puhumme puhelimessa tms., lässyttää siinä että "on jo niin pikkuista ikävä", totuus on että ei ole kuitenkaan kiinnostunut häntä näkemään. Eläkkeellä hän on eli aikaa olisi vaikka maailmanympärimatkaan, mutta ei- jos kysyn voisimmeko tulla käymään tällä viikolla, hän luettelee jokaiselle päivälle yhden asian, joka sitten vie mahdollisuuden päivän muilta aktiviteeteilta!
Mä ainakin huomasin, että silloin kun mun kolme lasta kaikki pieniä niin en ollut koko "revohkan" kanssa kauhean piristävää seuraa kenenkään mielestä :). Vaikka meidän lapset ihan kilttejä ja hyväkäytöksisiä. Mutta suht pienistä kolmesta vaan on sitä "vaivaa" - kun aina jollakin on joku tarve ja sitä puhetta ja touhua piisaa.
Jos sun äiti on oikeasti esim. masentunut, niin kolme pientä lasta voi vaan yksinkertaisesti olla ns. liikaa. Ehdotatko koskaan, että menisit käymään vaan yhden lapsen kanssa? Tai kahden? Tietysti tää ei sua itteäs mitenkään auta eikä helpota lastenhoidossa, mutta ehkä noin lapset sais kuitenkin luotua suhdetta isovanhempiinsa?
Itse koetin sompailla ne pikkulapsivuodet tuolla mallilla ja nyt, kun lapset on 7 v., 8 v. ja 10 v., niin ollaan erittäIn toivottuja vieraita niin isovanhempien kun tuttavaperheidenkin luokse.
Kaikki ihmiset ei vaan yksinkertaisesti jaksa sitä kilteistä ja kivoistakin pienistä tulevaa melua ja hässäkkää. Pakko tunnustaa, että en itsekään mitenkään into piukkana odota niitä ystävien vierailuja, joissa se pikkulapsivaihe päällä - kun itsellä se jo takana. Mutta koska en ole vanha enkä masentunut, niin toki iloisena ne vieraat otan vastaan ja hoidankin tarvittaessa kavereiden pieniä, jos vaan itselle sopii. Mutta huokaisen sit salaa helpotuksesta, kun vieraat/hoidokit lähtee.