exät
Mua ahdistaa mieheni exä ihan suunnattomasti. Heillä on yhteinen lapsi ja tästä syystä heidän on oltava säännöllisesti tekemisissä keskenään. Tämä ex -nainen on vihannut minua alusta asti ja voin vakuuttaa, että tunne on molemminpuoleinen! Tulin kuvioihin mukaan kun he olivat jo eronnet, mutta silti nainen on haukkunut minua huoraksi ja perheenrikkojaksi yms.
Joskus ku näen tätä naista (emme ole puheväleissä), alkaa suunnaton ahdistus ja vitutus. Vähän on vaikeaa ymärtää miksi, mutta näin vaan on. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo muutaman vuoden, mutta silti tuntuu olevan vaikeaa päästää menneisyydestä irti. Ei auta vaikka mies kuinka vakuuttelee, ettei ole mitään intressejä siihen suuntaan.
Haluaisin vaan nauttia yhteisestä lapsestamme ja mukavasta elämästämme, mutta miten päsisin näistä menneisyyden kummituksista eroon? Elävä muistutus heidän " pikku perheestään" on tietysti yhteinen lapsensa, ja joskus viikonloput tämän lapsen seurassa ovat vaikeita. Olen tietysti tätä lasta kohtaan korrekti, enkä paljasta hänelle vihaavani hänen äitiään. Mutta helppoa tämä ei ole...
Kommentit (10)
Miksi muuten sinua nimittelisi perheenrikkojaksi ym. Jos näin olet, aika alhainen tosiaan olet.
et ehkäpä mies ei ole kertonut sinulle totuutta suhteensa loppumisesta...
lopulta se kuitenkin on ohi, ja toki voi ja saa ja pitää erota jos löytää paremman, omalla onnella on väliä. Lasten takia onnettomana yhdessä kituuttaminen ei ole kenenkään etu. Lisäksi, ei kukaan yksin voi olla toisten perheenrikkoja, mies tekee päätöksensä kahden naisen välillä ja toisaalta, ehjään suhteeseen ei pääse edes väliin. Eri asia on jos mies vaan lentää kukasta kukkaan, mutta jos rakastuu toiseen, saa sen tehdä.
Ovat eronneet viime vuonna ja kaksi lasta (minulla myös). Naljailee miehelle (emme ole tämän exän kanssa ikinä tavanneet). Tekee yllätyshyökkäyksiä " vanhaan kotiinsa" (en ole onneksi ollut paikalla juuri silloin). Heillä on yhteishuoltajuus eli lapset puolet ja puolet-systeemillä. Pelkään " törmäämistämme" ..
Ei ole oikeutta tuhota jonkun naikkosen takia omien lapsiensa elämää.
Pikkasen provoilua :-)
Kyllä he ihan oikeesti olivat eronnet (avoliitosta), nainen vaan elätteli pitkään toiveita yhteen paluusta. Elätteli vielä kun mies tapasi minut. Mies kyllä oli tehnyt selväksi exälleen ettei jaksa enää yrittää hänen kanssaan, nainen kun oli sairaalloisen mustasukkainen, kielsi miehen omat menot yms. Sitten hän vasta taisi haudata haaveet yhteen paluusta kun mies meni minun kanssani naimisiin. Mutta edelleen kyllä viitsii tehdä elämämme mahdollisimman hankalaksi. Minä en ole koskaan ollut esteenä miehen ja tämän lapsen tapaamisille, päin vastoin, kotimme on ollut aina avoinna tälle lapselle. Että siinäkään mielessä en ole perheenrikkoja.
jonkun naikkosen takia perheenrikkominen onkin väärin, niinhän juuri kirjoitin, että jos lentää vaan kukasta kukkaan, mutta
jos löytää " sen oikean" , siis oikeasti rakastuu, eikä hätäillen ryntää sen perään, voi ja saa ja pitää erota ja olla onnellinen. Kaikki on lopulta paremmin niin, ei lapsien takia ole hyvä jäädä onnettomana vanhaan suhteeseen, jos rakkaus on todella jo kuollut, ei se sitä vähennä jos rakkaus on kuollut exään toisen takia.
mutta miehelle ei ole sallittua rakastaa ja saada rakkautta?
Naisille aina toivotetaan voimia ottaa ja lähteä jos ei ole onnellinen, mutta samaa aikova mies on väistämättä perheenrikkoja ja vastuuton?
Koita ap jaksaa, eksä on niin kauan katkera kunnes itse löytää sen onnen.
mutta tunnetta lisää se, että mieheni petti mua tän mua ahdistavan exän kanssa suhteemme alussa.