Te varattujen kanssa olevat,Kuinka teidän salasuhteessa voi

tosin, minulla ei ole suhdetta kenenkään kanssa. Olen täysin tyytyväinen näin, en juurikaan käy baareissa.

Lapseni ovat koululaisia, pääsen heidän kanssaan suht. helpolla, elämä on asettunut uomiinsa.

Olenkin ajatellut, olisiko minusta suhteeseen varatun miehen kanssa, arjen kannalta tilanne olisi ihanteellinen. En todella halua miestä asumaan kanssamme!

Enkä ole mikään " takapenkin" tyttö. miehiä kyllä olisi tulossa elämään, en vain huoli heitä.

Kiva tietää, etten ole poikkeava, kun en kaipaa ns. parisuhdetta elämääni.

Vierailija:

Eivät kaikki halua.

Mulla on ystävä, jonka miehellä on toinen nainen, on ollut jo vuosia. Ystäväni pitää itsepäisesti kiinni miehestään, koska ei halua toisen naisen voittavan ja saavan hänen miestään omakseen. Totuus on kuitenkin se, ettei tämä toinen nainen edes haluaisi miehen kanssa parisuhdetta, tai mitään vakavampaa. Seksi ja satunnainen seura riittää.

Ystäväni kärsii liitossaan, ajoittain kuvittelee että mies on jättänyt toisen naisen, ja tuhlaa arvokkaita vuosia siihen, että itsepäisesti roikkuu siipassaan, jota ei siis itse edes halua, mutta ei voi potkia ukkoa poiskaan kun luulee tämän muuttavan sitten toisen naisen luo, jolloin nainen voittaisi!

Turha uikuttaa että kakkonen on vapaa ja saa tehdä mitä lystää

ikinä pelkää että tulee maksun paikka?

Vierailija:

yksinäisyys tulee-Sitä saa mitä tilaa

Kuten sanoin, olen erakkoluonne. Tavallinen parisuhde ei sovellu minulle.

8

Vierailija:

näitä " vaimoni ei ymmärrä minua" -miehiä on erittäin paljon. Tein myös omat erehdykseni, jota suuresti kadun.

Sitä olen ihmetellyt, että miksi jalkavaimot kuvittelevat olevansa se vahvempi, kauniimpi, parempi sängyssä, parempi laittamaan ruokaa jne. Ja aviovaimo aina kuvitellaan tylsäksi, harmaaksi, frigidiksi jne. Itse tiedän monta tällaista tapausta ja joka tapauksessa vaimot ovat varsin edustavia, tyylikkäitä, koulutettuja ja fiksuja. Siksi miehet eivät heistä loppujen lopuksi halua edes luopua, vaan käyttävät yksinäisiä naisparkoja vain hyväkseen.

nimimerkki Been there, done that.[/i

Ei usko, että hän oikeasti uskoisi miehensä olevan uudenvuodenpyhinä työmatkalla Lontoossa. Eiköhän hän arvaa. Mutta mies tarjoaa hänelle ja lapsille mukavan elintason, jollaista hän ei voisi yh:na saada koskaan.

En pidä itseäni vahvempana, koska en uskoisi vaimona ja äitinä tuollaista kestävän. Moni ei kestäisi kakkosnaisen osaa. Siksi me olemmekin eri ihmisiä ja kestämme eri asioita. Kauniimpi kyllä olen ;) Seksielämästä en mitään sano. Ihmiset pitävät niin eri asioista eri ihmisten kanssa. Ruokaa en osaa laittaa yhtään! Varmasti miehen vaimo on parempi kokki kuin minä ;) Tilaan yleensä ravintolasta ruoan tai käydään ravintolassa syömässä.

Kuten sanottu, minua ei pidä sääliä eikä minua käytä kukaan hyväkseen. En halua perinteistä parisuhdetta, vaan vapaan ja avoimen suhteen. Yllättävää kyllä, kovinkaan monelle vapaalle miehelle tällainen suhde ei käy, vaan jossain vaiheessa tulee esille yhteenmuutto, kihlat, avioliitto, lapset... ei ole minua varten. Eräälle varatulle miehelle tällainen suhde sopii, on sopinut jo viiden vuoden ajan.

8

Luottamus tässä suhteessa nimenomaan kukoistaa, tiedämme toistemme asioista kaiken minkä haluammekin tietää, eikä ole minkäänlaista pelkoa, että kumpikaan lavertelisi mitään minnekään suuntaan. Ei sitäpaitsi ole edes yhteisiä tuttavia, joille kertoisi.



En ole koskaan ajatellut, että muuttaisimme yhteen, mies jättäisi vaimonsa tms, en todella haluaisi sellaista. Ja muutenkin, kuka oikeasti haluaa olla sellaisen miehen kanssa, joka jättää omat LAPSENSA toisen naisen vuoksi?

Nimittäin petoksesta ei hiiskuta kellekkään

Ei oo mies koko ajan jaloissa pyörimässä. Ei tarvi järjestellä treffejä. Mies järjestää menomme silloin kun hänelle sopii. Suostun, jos minulle sopii. En ala miksikään puhelinta kyttääväksi kakkoseksi, joka itkee yksinäisyyttään joulut ja lomat. Tällä hetkellä kakkosnaisena oleminen on parasta mulle.

Vierailija:

Ei oo mies koko ajan jaloissa pyörimässä. Ei tarvi järjestellä treffejä. Mies järjestää menomme silloin kun hänelle sopii. Suostun, jos minulle sopii. En ala miksikään puhelinta kyttääväksi kakkoseksi, joka itkee yksinäisyyttään joulut ja lomat. Tällä hetkellä kakkosnaisena oleminen on parasta mulle.

Tietenkin ydinperheessä elävien on vaikea ymmärtää, että joku voi haluta muuta ja olla täysin tyytyväinen muunlaiseenkin elämään.



Itsekin olen jo lähes kolme vuotta ollut varatun miehen kanssa. Ei vain ole sellainen tilanne, että miehen olisi järkevää ottaa avioero. Tämä on mielestäni täysin selvää. Kokonaistilanne olisi silloin paljon huonompi. Tiedän esimerkiksi, että hän kärsisi jos joutuisi eroon lapsistaan. Totta kai minäkin ajattelen hänen lapsiaan! Onhan heille parempi, että asuvat molempien vanhempiensa kanssa.



Enkä totta puhuen itsekään kaipaa perinteistä parisuhdetta. Vaikka mies olisikin vapaa, tuskin tapaisimme tämän useammin tai tekisimme eri asioita. Sitä paitsi nyt voimme halutessamme lähteä vaikkapa matkalle tms. ja vaimo hoitaa lapsia. Jos olisivat eronneet, eivät tällaiset onnistuisi ollenkaan niin helposti enää.



Uskon, että vaimo tietää minusta, mutta pysyttelee hiljaa juuri näistä edellämainituista syistä (esim lapset). Hänenkin elämänsä olisi paljon huonommalla tolalla, jos ei olisi miestä elättämässä.

Mä en vaan käsitä, miten kukaan teistä viipyy hetkeäkään tuollaisen hunsvotin kanssa saman katon alla.

Tuijottaa puhelimeen ja odottaa.... mitä vielä.



Kun olin varatun miehen kanssa, niin aina kun tulin paikkakunnalle (asuimme eri kaupungeissa), hän järjesti tavalla tai toisella aikaa meille. Joka ikinen kerta, monta vuotta, että repikää sitten siitä. Kuka sitten on se hyväksi käytetty?

Ei minun tarvinnut ilmoittaa tulostani, mutta kun ilmoitin, niin mieheltä löytyi aina aikaa. Miten minä olin hyväksi käytetty?

Mietin vaan äitiäini, joka jäi yksin 50 vuotiaana kun isä kuoli. on monesti sanonut, että kaipaisi miestä arkeen. Jonkun jonka kanssa lukea aamulla hesaria tai kinastella sohvan paikasta. Äiti sanoi, että tuntuu pahalta ajatukselta, että eläisi vielä 30 vuotta -yksin.



Meinaatteko kakkosnaiset, että teillä on vielä sitten joskus " villien vuosien jälkeen" joku vierellänne? Ettekö halua rakentaa tulevaisuutte yhdessä jonkun kanssa?

vielä vuonna 2007. Sellaista se elämä on ja valitettavasti teille aviovaimoille täytyy kertoa, että se kakkosnainen on miehellä usein se rakkaampi. Ei vain rohkeus riitä suvun ja yhteiskunnan silmissä rikkoa liittoa ja erota lapsista. Todelliset tunteet on kuitenkin muualla.



Tiedän aika monta salasuhdetta, jotka ovat jossain vaiheessa johtaneet miehen avioeroon ja kyllä se ihan aitoa rakkautta on ollut alusta asti, vaikka salassa. Luuletteko, että mies on kykenemätön rakastumiseen, jos on perhe ja haaveiluun paremmasta parisuhteesta?

Kyllä monen perheellisen sydän on muualla. Parempi tietty, jos olis oma vaimo olis rakkain.



91:lle tiedoksi: kyllä uskon sen vanhuuden jaksaa yksin, kun jaksan tän " nuoruudenkin" . Pitkän parisuhteen jälkeen on varmaan vaikea tottua oleen yksin, mutta yksinolo ei ole kaikille ongelma. Kyllä se elämä menee yksin samanlailla vanhana kuin nuorenakin.

Olen mieluummin yksin yksinäni kuin kaksin yksinäni eli huonossa suhteessa. Mielestäni ne ihmiset, jotka pysyvät suhteessa tai aloittavat sellaisen vain siksi etteivät olisi yksin, ovat säälittäviä. Ei yksinäisyys kaikille ole negatiivinen asia. En missään nimessä halua etsiä ketään miestä vanhuuden ilokseni vain siksi, etten olisi yksin. Ellen voi viettää sitä rakastamani miehen kanssa, niin mieluummin olen yksin.

Arjesta. Kun ei ole lapsia kenen kanssa jakaa arkea. Ystävyyttä ja sitä että joku hyväksyy virheineen kaikkineen.



Olen samoilla linjoilla. Minä haluan rakentaa tulevaisuuteen. En elä vain tätä päivää vaan koitan tehdä sellaisia ratkaisuja, että saan olla mieheni kanssa myös vielä sitten joskus...



Itsenäisyys muuttuu hyvin helposti yksinäisyydeksi. Nähty on.

Näköjään se on mahdoton teidän toisten naisten käsittää mitä on todellinen rakkaus ja sitoutuminen toiseen ihmiseen. Se on niin mahtava fiilis, että en vaihtaisi sitä mihinkään. :)

Tämä seksisuhde varattuun mieheen täyttää juuri ne tarpeet, joita minulla tällä hetkellä on parisuhteen saralla (ts. ei tarvetta parisuhteelle, hyvälle seksille kyllä).

En aio olla loppuelämääni tämän miehen toinen nainen. Kun kyllästyn, lopetan tapailun. Kuka tietää, ehkä alan etsiä sitä rakkautta, jos tulee sellainen olo, että kaipaan sitä.

Jos sinun suhteesi päättyy, aiotko olla loppuelämäsi yksin?

Vierailija:

Näköjään se on mahdoton teidän toisten naisten käsittää mitä on todellinen rakkaus ja sitoutuminen toiseen ihmiseen. Se on niin mahtava fiilis, että en vaihtaisi sitä mihinkään. :)