mitä mieltä olette tukistamisesta??

Tietenkään tukistaminen ja pään paijaaminen eivät ole ne vaihtoehdot. Ihanko oikeasti et tiedä muista kasvatuskeinoista? Haluaisit siis näiden fiksumpien tapojen sijaan tarjota vanhemmille toista ääripäätä eli fyysistä väkivaltaa. Joskus ihmettelen, että ovatko nämä mustavalkoisen ajattelun edustajat oikeasti näin tietämättömiä vai tyhmiä vai molempia?

Vierailija:

kunnon tukkapöllyn. Siinä sitten pyörittelen silmiäni, kun lapsukainen lyö ja rikkoo muiden tavarat ja äiti paijaa päätä.. näyttää siltä, että ne keinot ovat todellakin loppuneet ennen kuin kasvatus on alkanutkaan.

ei saa vaan huutaa kun lasse voi traumatisoitua! täälläkin vaan monet tekeytyvät " vierailija" merkin taakse tekopyhinä " meillä ei hyväksytä tukistusta tai luunappia" , mutta totuushan on se että suuressa osassa koteja esim tuo kevyt tukistaminen on joskus ihan tarpeen ja aivan normaalia! enkä tarkoita nyt mitään hiuksista REPIMISTÄ, se on täysin eri asia!

kaikilla ei vaan ole ollenkaan niin pitkä pinna, että jaksaisi 20 kertaa ottaa uhmaikäisen pahojaan tekemästä pois... enkä kyllä sano, että tuo tukistaminen auttaisi, se vaan on sellainen reaktio. eikä taatusti tee lapselle traumaa mikäli ei ihan revi hiuksista!



ehkä teidän pyhien äitien pitäisi sitten tulla hakemaan meiltä (jotka joskus olemme hiuksista hieman tukistaneet) kokonaan lapset pois ja kasvattaa heille sädekehät myös pään päälle!?

Ja kyllä, siirrän taaperon tuhoamasta varmasti sata kertaa päivässä, enkä hiilly. Enkä ole erityisen kärsivällinen ihminen, tiedän vaan, että kuuluu kehitysvaiheeseen, turha siitä alkaa stressiä ottamaan.

Pääsin tavasta eroon, kun otin asian esille neuvolan terkan kanssa. Hän sanoi, että AINA on jokin muu vaihtoehto kuin tukistaminen. Pidin tämän mielessä niissä tilanteissa, kun tuntui, että nyt mä tukistan. Se auttoi! Tukistamiset loppuivat siihen.



Olen kylläkin sitä mieltä, että enemmän vaurioita lapseni saavat pinnan katkeamisesta seuraavista huutokohtauksista. Mutta nyt eletään lain mukaan, hyvä niin. Kyllähän vanhempi saakin hermostua, muutoinhan sitä olisi yli-ihminen. Ei lapsi voi oppia näyttämään ja hyväksymään tunteitaan, jos vanhemmatkaan ei saisi.

Vierailija:

ei saa vaan huutaa kun lasse voi traumatisoitua! täälläkin vaan monet tekeytyvät " vierailija" merkin taakse tekopyhinä " meillä ei hyväksytä tukistusta tai luunappia" , mutta totuushan on se että suuressa osassa koteja esim tuo kevyt tukistaminen on joskus ihan tarpeen ja aivan normaalia! enkä tarkoita nyt mitään hiuksista REPIMISTÄ, se on täysin eri asia!

kaikilla ei vaan ole ollenkaan niin pitkä pinna, että jaksaisi 20 kertaa ottaa uhmaikäisen pahojaan tekemästä pois... enkä kyllä sano, että tuo tukistaminen auttaisi, se vaan on sellainen reaktio. eikä taatusti tee lapselle traumaa mikäli ei ihan revi hiuksista!

ehkä teidän pyhien äitien pitäisi sitten tulla hakemaan meiltä (jotka joskus olemme hiuksista hieman tukistaneet) kokonaan lapset pois ja kasvattaa heille sädekehät myös pään päälle!?

...mun lapsi on 5v, ja välillä on tosi äärimmäisiä tilanteita. välillä tekee mieli retuuttaa ihan kunnolla. mutta. musta ei tarvis. silti.

eikä siitä mitään sädekehää tarvii tulla.

ap

Sitä varten on lukuisia kasvatusoppaita, joissa ei yhdessäkään ole osastoa näin pahoinpitelen lapseni tottelemaan.



Yksi keino on tuo pois vieminen kunnes lapsi uskoo. Tyynenä, hermostumatta. Ymmärrän ettei tämä aina onnistu, mutta sitten on muita keinoja. Esim. tuossa Wahlgrenissa juuri on paljon esimerkkejä, lainaa se kirjastosta. Jäähyt, joita voi muuten aivan hyvin harjoittaa myös vieraisilla. Meidän muksu rakastaa lahjatavaraliikkeessä katselua. Kerran oli ongelmana se, ettei tavaroihin saa koskea. Sanoin että jos vielä kosket, lähdetään heti. Ja niin tehtiin, sillä sekunnilla. Seuraavalla kerralla ei tarvinnut enää sanoa. Olen ties kuinka monta kertaa kuullut tyhjiä uhkauksia tyyliin jos et nyt ole kunnolla mennään kotiin. Eikä sitten kuitenkaan mennä. Jne. jne. Tilanteen mukaan.



Ja tosiaan lapsen kehityskausi pitää ymmärtää ottaa huomioon. Joku 1v 8 kk ei tajua juuri mistään mitään vielä.

KOSKAAN ette saa lapseltanne täyttä luottamusta jos sille linjalle lähdette. Sen siinä menetätte, vaikka mitään pahoja traumoja ei tulisikaan.

Välillä ahdistaa tämä asia. Mutta tehtyä en saa tekemättömäksi ja onneksi meillä nuo ajat ovat takanapäin.



t. 31

Ja minua muuten on lapsena tukistettu useasti ja tämä on nimenomaan se syy miksi olen tätä mieltä mitä olen. Eli tokkopa tulee kierre...pikemminkin tulee niin vihaiseksi vanhempiensa kasvatustavoista, että vannoo ettei itse KOSKAAN.



Mieheni isä oli myös hyvin ankara kasvattaja, vyölläkin antoi pyllylle oikein olan takaa (mieheni on ulkomaalainen)... Ja miehelläni on tästä perintönä se, ettei voi kuvitellakaan nostavansa kättään lastaan kohtaan. Eli eipä periytynyt hänelläkään...

Sinulle, joka halusit eroon tukistamisesta: kokeile tuota 31:n vinkkiä. Sinulla on aina jokin toinenkin mahdollisuus: poistu huoneesta, laske kymmeneen, huuda... Kyllä sä pystyt muuttamaan itseäsi, usko itseesi!

Hyviä neuvojahan täällä on tukistavalle äidille annettu. Olen positiivisesti yllättynyt, kun tällaisessa ketjussa on kerrankin näin paljon ruumiillisen kurituksen tuomitsevia.

Jokaista hermojen menetystä seuraa kamala henkinen morkkis. Yleensä tilanne on sellainen, että isoveli kiusaa pikkusiskoaan. Jostain syystä mulla silloin helposti napsahtaa.



Väkivalta on silti AINA väärin. Olen rikkonut ihmisyyttä vastaan. Kadun syvästi ja yritän parantaa tapani.

Itse en ole onnistunut siitä tukistamisesta kyllä minkään sortin traumaa kehräämään, vaikka sitä on tapahtunut. Luottamuskin omiin vanhempiin on tallella. Ehkä kyse onkin siitä, että yksittäinen asia ei sitä noin perusteellisesti romuta.

Se on pääasia, että lapsista tulee tähän yhteiksuntaan täysipäisiä ja vastuullisia kansalaisia jotka osaavat ottaa vastuun tekemisistään ja tietävät miten tämä yhteisksunta pyörii.

Minusta se ei ole omiaan kasvattamaan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Eikä ruumiillisessa kurituksessa ole kyse pelkästään lain noudattamisesta vaan ihan lapsen ihmisarvosta.

Ja syynä oli tottelemattomuus ja uhma. Pyydän AINA ensin vähintään tuhat kertaa tekemään jonkin asian, esim. laittamaan vaatteet päälle. Jos ei suostu, niin joko vien toiseen huoneeseen tai ajan puutteessa tukistan. On muutakin tekemistä kuin katsella toisen pelleilyä. Toisessa tapauksessa poika pyysi karkkia. Sanoin, että ei nyt vaan ruoan jälkeen saa sitten vaikka purkkaa tai pienen namin. Poika löi ja nauroi vielä päälle kun toruin niin minähän tukistin.

En tukista lapsiani eivätkä hekään saa tukistaa muita. Mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä.

Vierailija:

Poika löi ja nauroi vielä päälle kun toruin niin minähän tukistin.

Eipä ole meillä koskaan lapset lyöneet ja kolme lasta on, joista keskimmäisellä pojalla ADHD... Mutta eipä kai sillä mitään tekemistä ole asian kanssa, ettei meillä myöskään aikuiset käytä väkivaltaa saadakseen asioitaan perille....(?) Ei ole koskaan käynyt mielessä, että poikasi voi lyödä, koska aikuisetkin voivat satuttaa...?

Jostain syystä vaan ei aina jaksa olla niin kärsivällinen kuin pitäisi. Poika yrittää tahallaan ärsyttää siihen pisteeseen että suutun.

Vierailija:

Ja syynä oli tottelemattomuus ja uhma. Pyydän AINA ensin vähintään tuhat kertaa tekemään jonkin asian, esim. laittamaan vaatteet päälle. Jos ei suostu, niin joko vien toiseen huoneeseen tai ajan puutteessa tukistan. On muutakin tekemistä kuin katsella toisen pelleilyä. Toisessa tapauksessa poika pyysi karkkia. Sanoin, että ei nyt vaan ruoan jälkeen saa sitten vaikka purkkaa tai pienen namin. Poika löi ja nauroi vielä päälle kun toruin niin minähän tukistin.

paikka. Kuten tänään, kun ajoi pikkusiskonsa sormien päälle leikkiautolla.

Vierailija:

Ei ole koskaan käynyt mielessä, että poikasi voi lyödä, koska aikuisetkin voivat satuttaa...?