Miksi äidit ette ota kontaktia huutavaan vauvaan, puhele rauhoittavasti, ota katsekontaktia yms.

Ei ainakaan Hesassa liiku tuollaisia. Itse usein ihailen äidin ja lapsen taianomaista yhteyttä mm. bussissa matkustavilla äideillä.



Mutta bussissa ei saisi ottaa lasta sieltä vaunuista tai rattaista pois syliin, koska se on vaarallista. On tutkimuksilla osoitettu, että vauvan turvallisin paikka on siellä vaunuissa ja rattaissa. Sen verran pitäisi äidin vauvan itkua kestää, ettei syliin ota silloin. Ja myös kanssamatkustajien pitää se ymmärtää. Se vaunu tai rattaat on vauvan " turvavyö" .

Sitten tulevina vuosina ihmetellään kun lapsi ei opi mitään, ei osaa keskustella, kuljetetaan terapiassa toisensa jälkeen, jopa leikkiterapiassa kun lapselta on normaalit vuorovaikutustaidot oppimatta.

Minä ainakin lykkäsin lapsiani vaunuissa, vaikka sieltä kuului minkälainen huuto. Osa lapsistamme parkui täyttä kurkkua ennen nukahtamista. Ihan sama, oliko lapsi sylissä tai vaunussa tai jutteliko hänelle tai ottiko katsekontaktia. Nälästä ei ollut koskaan kyse. Eiköhän äiti itse tiedä parhaiten, mikä juuri oman lapsen huutoon auttaa vai auttaako mikään.

Vierailija:

Ei ainakaan Hesassa liiku tuollaisia.

Itselläni meni lähemmäs vuosi, ennen kuin uskalsin. Pelkäsin juuri tällaisia ulkopuolisia tarkkailijoita, jotka tekevät mielestään kovinkin oikeita päätelmiä vuorovaikutuksestamme.

ja useammin kuin kerran on heittänyt tämän huudon jossain julkisessa. Ja en tosiaankaan ota vauvaani syliin silloin, kun tiedän, että vauva nukahtaa noin 2 minuutin päästä viimeistään. Ja varmaan silloin katson johonkin kaukaisuuteen ja voi olla suunikin mutrussa. Ja useamman kuin kerran on joku tullut selittämään, että mikä vauvalla on koliikki, mahavaivoja, nälkä jne. En silti ota vauvaa syliin, koska tiedän hyvin, että mikään näistä veikkailuista ei ole oikein.



Ja siksi tuo huuto tulee juuri julkisissa kun haluan liikkua asioilla silloin kun vauva nukkuu. Jos vauvan nukuttaa kotona syliin, niin se herää vaunuihin laitettaessa ja huuto on vielä kamalampi.



Jos vauva huutaa sitten kun on herännyt, on tietysti eri asia. Silloin vauva pääsee syliin ja juttelen sille. Mutta EN bussissa, varsinkaan Helsingissä, missä bussit pysähtelee tosi odottamattomasti. Meinasin kerran itse lentää, kun seisoin vaunujen vierellä ja juttelin vauvalle. Mieluusti siis katson bussissa kaukaisuuteen ja odotan sitä hetkeä kun pääsen pois...

Meilläkin vauva itkee monesti nukahtamisvaiheessa. Ei siinä auta (vaan pahentaa!) jos minä häiritsen nukahtamista lepertelemällä. Vauva huutaa huutonsa ja nukahtaa. Kotona usein nukahtaa syliin sillä samalla huudolla. Kaupungilla on vaikea hyssyttää sylissä uneen samalla kun on menossa jonnekin rattaita lykkien, joten paras antaa nukahtaa sinne rattaisiin. Ja todellakin just yhtä kovaa huutaisi sylissä. Meidän pitäisi kai pysyä sitten neljän seinän sisällä, jos ap ei kestä kuulla vauvan itkua.



Meillä sitten seurustellaan muulloin kuin uniaikana.

Aivan pieni vauva, pariviikkoinen, huusi sydänsärkevästi. Meinasi tukahtua itkuunsa. Äiti kuljeskeli vanhemman lapsen kanssa, eikä tehnyt mitään (ehkä kerran kokeili tutia) lapselle. Ei puhunut, ottanut syliin, ei mitään. Tuntui tosi pahalta sen lapsen puolesta. Meidänkin vauvat ovat kyllä kaupassa huutaneet, koliikkia tms. Mutta jotenkin äiti tuntui äärimmäisen välinpitämättömältä, liekö sitten ollut masentunut tai vaan niin väsynyt lapsen itkuun?? Se pieni oli kyllä tosi reppana.

jotain. Teki mieli kysyä, että voinko ottaa syliin vähäksi aikaa, jos äidin kädet kiinni vaikka esikoisen kanssa.

mutta siellä näkee jatkuvasti ihan pieniä, joskus huutaviakin vauvoja, ja usein myös välinpitämättömiä vanhempia. Eikö jompikumpi vanhemmista voisi käydä kaupassa ilman vauvaa?

jos siis kaikki elimelliset syyt huutamiseen/valvomiseen on poissuljettu. Itse ainakin puhuin nyt pienistä vauvoista, ja tuskin unikoulutustakaan annetaan kaupassa kuitenkaan.



12

eli vaunuissa huusi täyttä kurkkua, syliin kun otti niin huuto lisääntyi vaan. Ja kun huusi niin ei vauva paljon äidin ääntä kuullut, silmät oli huudosta kiinni, niin ei siinä mitään katsekontaktia saanut.



Kävellessä aina ohikulkevien ' tarkkailijoiden' varalta hyssyteltiin, vaikka ei sillä vaikutusta ollut. Oli aina peruskiukkuinen vauva. aina kun ei jaksanut jäädä kotiinkaan..



On silti kehittynyt puhe, kommunikointitaidot jne. paljon nopeampaan kuin meidän leppoisalla vauvalla.

Bussissa on tosiaan parempi olla nostamatta vauvaa vaunuista ihan turvallisuuden vuoksi. Ja mistä te markettikyttääjät tiedätte, mitä siinä on hetkeä aikaisemmin tapahtunut? Jos vaikka vauvaa on nostettu X kertaa syliin, höpötetty ja annettu tuttia eika auta. Johan alkaa ketuttaa, parempi laskea turvalliseen paikkaan huutamaan kuin jatkaa hampaat irvessä hyssyttelyä ja manailla mielessään. Ja jos mukana kaupassa on muitakin lapsia niin eipä siinä voi koko aikaa hytkyttää. Ne ostoksetkin pitäisi nimittäin tehdä...

Kyllä minä ainakin käyttäydyn ihan eri tavoin bussissa, kaupungilla, kylässä jne. kuin kotona. Muualla voin vähän hyssytellä ja jutella niitä näitä, kotona halaillaan, pussaillaan, paijaillaan ja leikitään. Eli mistä sitä tietää käyttäytyvätkö ne äidit aina samalla tavalla. Sitä paitsi lasten kehitykseen kyllä vaikuttaa kaikki muukin kuin äidin käytös. Ap:n lapset tuskin ovat niin ihania pelkästään ap:n ansiosta. Niin ja meidänkin lapset pärjäävät erittäin hyvin koulussa, kerhossa ja muualla, ovat fiksuja ja sosiaalisia (äidistään huolimatta?).

Joskus on melkein alkanut huvittaa, kun olen kantanut itkevää lasta kantoliinassa ja joku täti on huomaavaisesti hyssyttänyt, että älä itke, kyllä se äiti kohta laittaa sinut rattaisiin. Ikinä kun ei ole kaikille ohiksille hyvä, vaikka äiti vääntäisi itsensä solmulle.

Aivan pienen vauvan itku on usein refleksinomaista, teki äiti sitten mitä tahansa.

Te kyttääjät ette todellakaan tiedä, mitä on tapahtunut hetkeä aikaisemmin. Minunkin melko rauhallinen vauva sai välillä väsyneenä hepuleita, joihin ei auttanut mikään muu kuin odottaa unen tuloa. Kaikki konstit on mahdollisesti kokeiltu juuri ennen kuin kyttääjä saapuu paikalle. Pakkohan sitä on välillä vain mennä eteenpäin, että päästään joskus perillekkin.



Ap, et muuten ole kommentoinut, mitä mieltä kaltaisesi kyttääjä on bussien turvallisuudesta, kun vauvaa pidetään sylissä. Vai eikö se vain tullut mieleesi?

Jos häneen koskee tai muuten ottaa kontaktia niin hän vain raivostuu siitä :( Joskus saattaa syliin nukahtaa, mutta huutaa kyllä ihan yhtä raivoisasti.

Isommat lapset olivat erilaisia, rauhoittuivat nukkumaan jos heitä silitteli tai vaikka lauloi heille kun olivat väsyneitä.

Vierailija:

Meilläkin vauva itkee monesti nukahtamisvaiheessa. Ei siinä auta (vaan pahentaa!) jos minä häiritsen nukahtamista lepertelemällä. Vauva huutaa huutonsa ja nukahtaa. Kotona usein nukahtaa syliin sillä samalla huudolla. Kaupungilla on vaikea hyssyttää sylissä uneen samalla kun on menossa jonnekin rattaita lykkien, joten paras antaa nukahtaa sinne rattaisiin. Ja todellakin just yhtä kovaa huutaisi sylissä. Meidän pitäisi kai pysyä sitten neljän seinän sisällä, jos ap ei kestä kuulla vauvan itkua.

Meillä sitten seurustellaan muulloin kuin uniaikana.

Miksi äidit ette ota kontaktia huutavaan vauvaan, puhele rauhoittavasti, ota katsekontaktia yms. vaan äksy ilme naamallanne istutte bussissa, työnnätte vaunuja tai missä sitten liikuttekaan. Saatatte jutella kaverinne kanssa kännykkään tai olla kaverin seurassa piittaamatta vauvasta tuon taivaallista.



Kylmän eleettömästi saatatte tunkea tutin suuhun tai antaa maitoa pullosta kommunikoimatta pienokaisenne kanssa mitenkään.



Lapsi rauhoittuu monesti äidin jutteluun, hellään kosketukseen jopa katseeseen.



Vauva tuntee olonsa todella turvattomaksi jos ei edes oma äiti välitä.



Olen toiminut toisin ja lapseni ovat kehittyneet todella nopeasti vuorovaikutustaidoissa, puheessa ja muutoinkin. Koululaisina ovat luokkansa parhaimmistoa. Väitän että vauva-aikaisella toiminnalla on suuri merkitys lapsen kehityskaareen tulevaisuudessakin.

Tietysti pitäisi jäädä kotiin sen lapsen kanssa, mutta aina ei vain voi. Joten opetelkaa, naudat, kestämään muunkinlaista lapsen hoitoa.