Uskovat! Miten teidan srk:ssanne suhtaudutaan seksiin ja seksuaalisuuteen? Miten suhtautuminen nakyy kaytannossa? Oletteko tyytyvaisia asioiden tilaan?

Äitini piti siellä varkkikerhoja, ja se mua kyllä otti päähän... Seksistä puhuttiin surakunnassa ja kotona vaan sen verran, että se on kyllä kiva juttu, mutta siitä ei tarvii tietää mitään ennen kun oot naimisissa. Ja että varokaa vaan, liha on heikko. Että sellaiset eväät.

Eikä se, että seksi ennen avioliittoa on syntiä.



Miten sinkut voisivat KÄYTÄNNÖSSÄ toteuttaa seksuaalisuuttaan ja olla sen kanssa sinut? Miten suhtautua siihen, jos seksi ei avioliitossa toimikaan? Entä jos naimisissa oleva ihastuu jatkuvasti muihin kun oma suhde ei jostain syystä tyydytä? Entä miten kohdataan se todellisuus, että kun seksuaalisuuden toteuttaminen on rajoittunutta vain avioliittoon, asia voi paisua monien mielessä suhteettoman suureksi (esim. mitä siveämmin pyrkii elämään, sitä suuremmalla voimalla asia voi pulpahtaa esiin ei-toivotulla tavalla).



Milloin seurakunta uskaltaa ottaa kantaa tällaisiin kysymyksiin?!?!?

puhua vaikkapa soluissa näistä aiheista. Ei se mikään tabu aihe ole.

Puhe on ollut sillä tasolla, että miten vanhemmat virkistäytyisivät lastenhoidon ohella.



Vai kenelle te oikein niistä puhutte ja missä tilanteessa? En minä ainakaan missän pienryhmässä halua tällaista ottaa esille, jos toiset ovat puolivieraita ja/tai miehiä.

t. hellari

Joissakin ei puututa koko aiheeseen, joissakin puhutaan hyvinkin avoimesti. Mutta ongelma on mun mielestä se, että kun asiasta tehdään tabu ja siinä vaiheessa kun nuorella alkaa se seksuaalisuus heräämään, omista tuntemuksista tulee suuri synti ja häpeän aihe. Eihän se ihan niinkään pitäisi olla.

Itselleni toivoisin ehkä näkökulmia vähän vanhemmilta ja kauemmin parisuhteessa olleilta. Mutta keneltäpä niitä kysymään? En oikein viitsi nykäistä ketään hyvänpäivän tuttua hihasta seurakunnassa ja ruveta puhumaan seksistä...



Nuorten kohdalla taas toivoisin avointa puhetta nuorteniltoihin tai vastaaviin. Niissäkin puhutaan yleensä vain perusasioista, ei vaikeista kysymyksistä.



t. olinkohan nro 7

Kun kerran seurakunta ottaa niin vahvasti kantaa siihen, missä yhteydessä seksi on oikein ja missä väärin, niin silloin pitäisi myös antaa vähän tuhdimmat eväät siihen, miten tasapainoinen seksuaalisuus käytännössä toteutuu eri elämänvaiheissa.



Jos ei olla valmiita vaikka saarnapöntöstä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, olisi ehkä parempi jättää aihe kokonaan ja antaa ihmisten tehdä niin kuin itse näkevät parhaaksi.



5