Miten kasvattaa ainokaisesta EI HEMMOTELTU?
Tuli vaan autoiluviestistä mieleen. Meillä on tiukkaakin tiukemmat säännöt. Kaikkea ei saa, mutta aikaa on aina. Olen jopa tarhasta kuullut, että aika hemmoteltu.
Siperiaanko se pitää junalla lähettää karaistavaksi? Mä en oikeasti tiedä. Saa v*ttuillakin. Kyllä mä sen kestän.
Kommentit (43)
Vierailija:
Ja 23, väitteesi ovat kertakaikkisen naurettavia, en jaksa kommentoida edes.
Eikä vastaväitteitä ole tämän paremmin perustelut. Joten todellakin olen oman kantani perustellut paremmin.
Mutta taitaa kaikki muut ketjussa olla yhden lapsen vanhempia, joten ymmärrän kyllä, että teillä on kova tarve puolustaa omaa reviiriänne. Vaikka en sitä mitenkään ole kyllä yrittänyt uhatakaan. Hassua, miten kovin otatte itseenne.
Jos ainokainen ei jaa lelujaan, niin hänet tuomitaan hemmotelluksi ja itsekkääksi. Jos useampilapsisen perheen lapsi ei jaa lelujaan, niin hän osaa pitää puolensa...
Tämä on muuten ihan 100% TOTTA! Meidän ainoa tyttö on vähän nihkeä jakamaan lelujaan mutta voittaa kyllä periksi antamisessa mennen tullen naapurin lapset joita on 4! Mutta nehän vaan tosiaan pitävät puoliaan sisaruksiaan vastaan kun taas meidän tytön käytös johtuu vain ainostaan siitä, että hän on ainoa lapsi!
Ja 23, väitteesi ovat kertakaikkisen naurettavia, en jaksa kommentoida edes. Ja esimerkkisi todellakin on vain yhden perheen ilmeisen tahdonvoimattamuuden esimerkki. Hyvin todennäköistä on, että vaikka tällä perheellä olisi 2 lasta niin ne 2 lasta määräisivät missä istutaan jne. Ei se lapsilukumäärä ihmisen kasvatusperiaatteita muuta!
Tää keskustelu on jotain niin ärsyttävää koska jokainen tuntuu tuntevan ärsyttäviä ja hemmoteltuja ainoita lapsia mutta moni taas tuntee myös täysin normaaleja ainoita lapsia. Riippuu keneltä kysyy. En ymmärrä miksi tästä ainoalapsisuudesta tarvitsee tehdä niin suuri numero sillä siinä on hyvät ja huonot puolensa aivan kuten monilapsisuudessakin. Toivon todella, että omassa lähipiirissäni ei ole noin ajattelevia ihmisiä. Tai no, voi ollakin koska itsekin ajattelen, että parempi hankkia vain 1 lapsi ja hoitaa se kunnolla kun hankkia monta lasta joista ei oikein jaksa huolehtia. Monet monilapsiset ystäväni ovat myöntäneet olevansa kateellisia meille kun meillä on niin helppoa. Kun olen kysynyt 3-4 lapsen äideiltä mielipiteitä hankkisiko vielä toisen, ei kukaan ole suositellut. Yleensä ihmiset eivät vaan yhteiskunnan paineiden takia jätä siihen yhteen lapseen vaikka se todentotta olisi monille se paras lapsilukumäärä!
mutta varmasti eroa on. Ainoalla ei ole sitä toista jakamsaa huomiota tai ainoan ei tarvitse odottaa vuoroaan. Päiväkoti on varmasti ihan hyväksi siinä suhteessa. On ihan hyväkin että ainoa ei saa kaikkea mitä haluaa ja jotain joutuu odottamaan. Ei siinä mitään pahaa oo että on ainoa lapsi.
On yksi lapsi ja säännöt on olemassa, jotka pitävät. Ei edes hankittu koskaan mitään lapsilukkoja kaappeihin kun heti alusta asti opetettiin ettei kaikkialle pääse.
Lapsella ei ole uusia leluja, vaan vain muutamia lahjaksi saatuja. Saa sitten synttäreinä/jouluna pari uutta.
Ruokaillessa EI temppuilla, vaan aina on siirretty pois pöydästä jos alkaa ruoalla leikki/kiukuttelu, sama juttu muualla.
Mitään ei saa kitisemällä ja kiukuttelemalla.
En minäkään ymmärrä tuota hemmottelujuttua! Meillä on paljon enemmän rajoja kuin monilla monilapsisilla perheillä, mutta silti varmaan meidän lapsi on hemmoltu muiden mielestä. Ei kyllä ole ;)
Ihan terveellistä välillä sanoa vaikka jos lapsi pyytää leikkimään, että ei nyt. Eli ettei kaikki pyöri lapsen ympärillä. Ja että vanhemmat järjestävät kaveriseuraa, jotta lapsi oppii jakamaan ,odottamaan vuoroaan, ratkomaan ristiriitoja toisten LASTEN kanssa
Eli on tottunut, ettei tarvitse odottaa vuoroaan ja hänen asiansa menee aina edelle muita (esimerkiksi sinun tekemisiäsi), joten päiväkodissa voi tehdä tieukkaa kun on monta muutakin lasta, jotka otetaan huomioon. Eipä sitä voi opettaa/oppia kuin isossa ryhmässä muiden lasten kanssa.
Vierailija:
On yksi lapsi ja säännöt on olemassa, jotka pitävät. Ei edes hankittu koskaan mitään lapsilukkoja kaappeihin kun heti alusta asti opetettiin ettei kaikkialle pääse.Lapsella ei ole uusia leluja, vaan vain muutamia lahjaksi saatuja. Saa sitten synttäreinä/jouluna pari uutta.
Ruokaillessa EI temppuilla, vaan aina on siirretty pois pöydästä jos alkaa ruoalla leikki/kiukuttelu, sama juttu muualla.
Mitään ei saa kitisemällä ja kiukuttelemalla.
En minäkään ymmärrä tuota hemmottelujuttua! Meillä on paljon enemmän rajoja kuin monilla monilapsisilla perheillä, mutta silti varmaan meidän lapsi on hemmoltu muiden mielestä. Ei kyllä ole ;)
on niitä hetkiä, ettei ehdi leikkiä. Mutta usein on aikaa. Hyviä neuvoja, antakaa lisää.
-ap
MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpää kuin lapsi, joka karjuu " äääää, toi on mun!" jokaisesta esineestä mihin toinen lapsi koskee. Meillä on muutamia tuttavapiirissä. Kun he tulevat meille, he kuvittelevat kaikkien lelujen olevan omiaan, eivätkä osaa jakaa. Ja kun me olemme heillä, yhteenkään leluun ei saa koskea, keinutuolissa ei saa keinua, säkkituolissa ei saa istua, jne.
Olen kasvanut vaatimattomassa työläiskodissa eli en ole saanut likimainkaan kaikkea mitä olisin halunnut. Monilapsisten perheiden kavereillani oli paljon enemmän kaikkea hienoa kuin minulla. Jälkeenpäin ajatellen tosi hyvä juttu. Asiat asettuivat ihan hyvään tärkeysjärjestykseen eikä päässyt kehittymään mitään materialismia. Nyt tajuan, ettei multa tosiaankaan puuttunut mitään =)
Tuo on totta, että huomiosta ei ole tarvinnut kotona taistella enkä osaa tehdä sitä vieläkään. Jään usein taka-alalle porukassa.
Vuoroa ei ole kotona tarvinnut odotella, mutta en minä kerhoissa ja kouluissa ole missään erikoisasemassa ollut. Kyllä ainut lapsi oppii varmasti odottamaan vuoroaan =)
Minulla on iso reviiri ja viihdyn tarvittaessa aivan loistavasti itseni kanssa.
Vierailija:
MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpää kuin lapsi, joka karjuu " äääää, toi on mun!" jokaisesta esineestä mihin toinen lapsi koskee. Meillä on muutamia tuttavapiirissä. Kun he tulevat meille, he kuvittelevat kaikkien lelujen olevan omiaan, eivätkä osaa jakaa. Ja kun me olemme heillä, yhteenkään leluun ei saa koskea, keinutuolissa ei saa keinua, säkkituolissa ei saa istua, jne.
En ole mitään eroa huomannut käytöksessä päiväkodin myötä. Eli ei se päiväkoti tilannetta välttämättä miksikään muuta. Temperamentti on synnynnäistä, toiste lapset ovat joka tapauksessa heikkohermoismepia kuin toiset.
Kärsivällisyydestä: Lasta voi opettaa odottamaan ihan muitakin lapsia. Itse en ainakaan keskeytä automaattisetsi touhujani jos lapsi jotakin haluaa vaan usein odotetaan siihen asti, että yksi homma on valmis. Joskus yrittää huutamalla saada tahtonsa läpi eikä saa. Ihan samalla tavalla yrittävät monilapsisissakin perheissä jos temperamentti on sellainen.
Ainoa käytännön ero on ajassa ja riittämisessä. Yhdelle on helppo olla hyvä vanhempi. Ei tarvitse usein sanoa, että nyt ei ole vanhemmilla aikaa. Siksi en edes halua lapsia pienellä ikäerolla.
vaan ikävaiheisiin ja lapsen perusluonteeseen.
Vierailija:
vaan ikävaiheisiin ja lapsen perusluonteeseen.
kyse ei ole nyt teidän kasvatuksestanne, vaan siitä, että päiväkodissa tietävät, että lapsesi on ainokainen ja sen myötä kiinnittävät siihen liittyviin asioihin huomiota. Jos esim. 10-lapsisen perheen lapsi tekisi saman asian kuin ainokaisesi, niin sitä ei pidettäisi minään, mutta ainokaisen tekemänä se korostuu.
Ikävää, mutta totta.
Muita ainoita lapsia ei tuttavapiirissämme sitten olekaan, eli ehkä nuo on vaan poikkeuksia.
Etenkin isoimman kohdalla ihmettelen todella tuota käytöstä. Kamala rääkyminen nousee siitäkin, kun meidän lapset istuu hänen tuolissa ruokapöydässä, vaikka äitinsä on lapset siihen ohjannut.
Heitä on promille kaikista lapsista eikä liity mitenkään kasvatukseen vielä tuossa vaiheessa, jolloin vasta opetellaan.
Kaksivuotias, joka osaa vuorotella ja jakaa lelujaan. Ei ole ainokainen.
Vierailija:
Heitä on promille kaikista lapsista eikä liity mitenkään kasvatukseen vielä tuossa vaiheessa, jolloin vasta opetellaan.
Jos usean lapsen vanhemmilla-aikuisilla ylipäätään- on liian kapea näkökanta lapsista- että ainoat lapset on usein itsekkäitä " muttei meidän Matti, Maija, Jessica ja Jenni" - niin suurempi riski kuitenkin piilee monilapsisessa katraassa.
Ainoana lapsena minusta on ollut käsittämätöntä miten julmia sisarukset voi olla: hemmottelun puutteenko takia? Ainakin itsekkyyden takia. Jos Maijalla on nalle muttei Jennillä niin Jenni vetää sen vessanpöntöstä alas ja puree siskoaan.
Korvaani särähtää osittain pahasti myös ap:n maininta: " meillä on tiukka kuri" . Mitähän sekin sitten tarkoittaa, ihan vain rehellisesti totean, koska en tunne ketään teistä. Jos sitä, että lapsi ei saa koskaan tahtoaan lävitse niin ei se nyt sekään ole ihan järkevää. Tai, et kai tarkoita sitä, että siitä jopa saa rangaistuksen jos lapsi saa kiukkukohtauksen?
Ainoa lapsemme siis saa tahtonsa toisinaan lävitse enkä usko sen pilaavan häntä. Kyse on paljon siitä miten asiat hoitaa: esim.
tapahtuuko niin aina, neuvotellaanko asiasta ja siihen suostutaan jonkin ajan kuluttua, tekeekö lapsi jonkin hyvän teon ansaitakseen kyseisen tahtomansa asian jne. Ei kai sitä nyt noin mustavalkoinen voi olla. Sehän on ankea lapsuus.
tekeekö teini-ikäinen jotakin ansaitakseen jonkin haluamansa asian.