annan lapseni juosta kaupassa. mitäs siihen sanot?
eli kun teen ostoksia, 2vuotiaani painelee ympäri kauppaa, yleensä juoksee jotain hyllyä ympäri hullun lailla.
häiritseekö se sinua ja miksi?
pääsen itse helpommalla, kun annan juosta hörveltää..
tietustelen vain yleistä mielipidettä--jos on kovin negatiivista, niin istutan sitten väkisin kärryyn...
ja jos juokseminen rassaa, niin voitteko kerrankin ilman vittuilua asiallisesti selittää, miksi häiritsee?
Kommentit (27)
mutta tiedän kyllä ap mitä tarkoitat...
Periaatteessa pelkkä juoksentelu ei mua henkkoht haittaisi, mutta muutama " ongelma" tulee heti mieleen. Kun lapsi kasvaa niin mitäs sitten jos on tottunut juoksemaan ihan vapaana kaupassa? Ehkä tänään sulla menee vielä ihan ok, vahdit samalla lasta ja hän siinä juoksentelee ympärillä rikkomatta mitään ja pysyen näköpiirissä, mutta huomenna ei ehkä enää näin menekään. Koko ajan sitä järkeä tulee päähän lisää ja sitä myöden myös kekseliäisyyttä kaikkeen siihen ei-toivottavaan. Hyllyt alkaa kiinnostaa, muut asiakkaat jne. Tai entäs kun lapsi päättää lähteä karkuun? Siinä puolen metrin säteellä sun on vielä helppo hallita tilannetta, mutta kun lapsi juoksee metrien päässä on jo etumatka aika vaarallinenkin. Kassojen ohi suoraan autojen eteen parkkipaikalle jne. Tai jonnekin " vaan" hyllyjen väliin piiloon. Kyllä siinäkin äidillä paniikki voi iskeä...
ja kaupan ulkopuolellakin. Minä en oikeasti ole vielä keksinyt keinoa, jolla saisin ne nätisti kävelemään kärryjen rinnalla. Molemmilla on valtaisat määrät energiaa ja ne jaksavat juosta kaupassa vielä parin tunnin uintireissun päätteeksikin. Itse en taas viitsi kävellä 4 kilometriä kauppakassien kanssa, joten tuo yksi vinkki meni kyllä ohi.
4 vuotiasta saa sentään välillä puhumalla käyttäytymän, mutta kun 2 v laittaa vieressä parastaan, niin kyllä tuo vanhempikin innostuu.
Otan mielellään vinkkejä vastaan. Jätä kotiin on sitten huono vinkki, se kun ei vaan ole mahdollista.
Kiva kun juosta hörveltävät vielä 12v, kun äiskä pääsee siten helpommalla.
ihan oikeasti olen kantanut huutavan lapsen kaupan läpi monet monet kerrat. Siinä väsyy kädet ja puolet ostoksista jää tekemättä. Eikä mitää tehoa ole seuraavaan kertaan.
Välikommenttina noille, jotka eivät katso lattiatasalle sanoisin, että niinä kauniina kertoina jolloin lapset ovat kauniisti kävelleet kaupassa noin 2 metrin etäisyydellä minusta, niin tasan tarkkaan ainakin kerran joku meinaa jyrätä 2-vuotiaan, mutta ikinä hän ei ole juossut päin kenekään kärryjä. Eikö lapsi siis saa edes kävellä kaupassa?
oman vajavaisen päättelykykyni tulosta, vaan kohtalaisen laajasta otannasta tehty päätelmä.
Ja meillä kyllä kaupassa koko ajan vahditaan ja komennetaan, mutta ilmeisesti olen maailmankaikkeuden surkein äiti.
Nykyään ongelmana onkin usein se, että lapsen annetaan tehdä mitä haluaa.