****Heinäkuiset vihdoinkin heinäkuulle****

Onnea vaavin johdosta Inkallekin!



Yliaikaa itselle pukkaa, kun la meni eilen. Vieläkään ei ole merkkejä ulostulosta eikä ollut laskenut päätään " lähtökuoppaan" kun neuvolassa aamulla kävin. Pääsen uudestaan toiselle lääkärille perjantaina, jospa hän osaisi sanoa kokoarviota, kun ei se edellinen nuiva lekuri silloin pari viikkoa sitten siitä mitään sanonut. Odotellaan tylsistyneenä...

oikku 40+yks

Mukava kuulla, että kaikki on mennyt hyvin :)



Marvik: hyvin on mennyt ja yhtenä kappaleena vielä ollaan. Toivottavasti ei kauaa!! :P Tällä viikolla oli synnytystapa-arvio ja lääkäri arvioi vaavin olevan jo 4kg?! Apua..no laitettiin sitten seuraava käynti silloin 24.7, eli laskettuna aikana ja kehoitettiin ottamaan varuiksi kamppeet mukaan, jos vaikka käynnistellään sitten. Mukava kuulla, että myös sinulla on mennyt odotusaika hyvin ja olenpa välillä käynyt kurkkimassa teidän pinossa kuulumisia...joten hyvää kesälomaa ja espanjan matkaa!!! ;)



Jaksuja kaikille! :)



Inka-Mari rv 38+2

Tässä alkaa olla viikkoja sen verran että koska vaan voisi alkaa tapahtua. Nyt kun nevolassa kerrottiin, että mitä ne supistukset oikein ovat ja miltä tuntuvat, niin olen alkanut niitä huomatakin paremmin. ;) Vähänkin jos tulee enemmän rehkittyä, alkaa vatsaa supistelemaan niin että reisiin asti särkee. Mutta hissukseen kun kulkee niin voi ihan pitkiäkin aikoja kaupungilla hengailla. Vielä ei kuitenkaan ole sellainen olo että tästä lähtö ihan heti tulisi. Pahimmillaan mennään vielä elokuulle...



kirsu 38+1

Ja kiva kuulla, että synnytykset ovat menneet kivasti. Inka - otahan nyt iisisti ja parantele sektiohaavaa!



Jännää ajatella, että ollaan oltu Kirsun kanssa samassa tutustumiskäynnillä naikkarilla. Pisti heti miettimään kukahan olisit voinnut olla... Meillähän on sama LA:kin, joten ehkä me vielä laitoksella tavataan (tai sitten ei, kun ei koskaan tiedä koska nämä vauvelit ihan oikeasti päättävät tulla maailmaan...)



Täällä vointi on yhä erinomaista, jotakin menkkamaista jomotusta on tuntunut varsinkin viime päivinä, toivottavasti paikat kypsyy... Vielä tämä odotus ei ole alkanut kyllästyttää, mutta ei sen kuitenkaan yliaikaiseksikaan tarvitsisi mennä...



Ragazzina rv 38+1

Toivottavasti toivut nopeasti sektiosta ja pääset pian nauttimaan täysin siemauksin vauvasta!



Täällä suunnassa tasaista odotusta, ei mitään erityisempää. Sanoinkin eilen äidilleni, että tätähän voisi jatkaa vielä vaikka miten pitkään:) No, ehkä ei nyt kuitenkaan. Olo on van ollut tällä viikolla mitä mainioin, olen nukunut hyvin ja päivisin hommaillut kaikkea pientä. Miehen kanssa jutellaan iltaisin tulevasta ja mitä kaikkea vauvan kanssa sitten puuhaillaan.



Neuvola tänään toi helpottavia uutisia: pissanäytteessä ei ollut enää sokeria. Saan kuitenkin luvan jatkaa vähäsokerista ruokavaliota koko loppuraskauden eli karkit ja suklaat ja kakut on pannassa. Mutenkin kaikki oli ihan ok.



Vauva on ollut parin hiljaisemman päivän jälkeen taas tosi vilkas tänään. Yritän olla iloinen jokaisesta potkusta kylkiluihin, sillä se ihana merkki vauvan hyvinvoinnista. Uskon kyllä, että potkuttelua voi tulla kaipaamaan raskauden jälkeen...



Aurinkoista viikonloppua kaikille!



BB76, 37+3

Olisikohan kohta lähtö edessä meikäläiselläkin, kun vihdoinkin ilmaantui merkkejä! Illalla alkoi tulla särkyä alaselkään säännöllisesti 45-30 min välein. Kahden maissa, kun yökukkujana menin nukkumaan, särky alkoi tulla kovempana 20-15 min välein ja kestää ainakin minuutin. Nyt en oo sitten saanut nukuttua oikeastaan yhtään. Alaselän menkkamaisia kipuja ne ovat... Jatketaanpas siis jännäämistä tuleeko lähtö tänään vai ei. Tietysti nyt nuolaisen ennenkuin tipahtaa... Toivottavasti saisin kuitenkin vähän nukuttua.

Oikku 40+5

Toivotaan, ettei lopahda supistukset, vai jokohan olet synnyttämässä...



Eilen käytiin korkeasaaressa. Ihan hyvä reissu. Vähän mietin etukäteen miten imetys sujuu julkisella paikalla. no, hyvin ja huomaamattomasti, ainakin omasta mielestäni, onnistui. Helpompaa oikeastaan on kuin pullojen lämmittely.



Mites tuplien äideillä menee? Kiirettä ainakin piisaa.



Lämpöisempää ensi viikkoa kaikille :)



Peerit ja typy 3vkoa

Oikulle peukut pystyyn että pääsisitte toisitoimiin! Tässä alkaa vähitellen itsekin alkaa jo toivoa että jotakin kunnon merkkejä tulisi lähestyvästä h-hetkestä. Joka päivä tulee pieniä, vähän kivuliaampia supistuksia, mutta ne jää niihin muutamaan ja sitten lakkaa. Menkkamaisia tuntemuksia alavatsalla myös säännöllisesti, mutta eipä sitten sen kummempaa.



Kaveri on ollut edelleen kova pitämään elämää, mutta nyt suorastaan huolestuin kun aamulla heräsin ja tajusin nukkuneeni niin sikeästi etten ollut edes vessassa käynyt, enkä ollut tuntenut perinteisiä yöllisiä jumppahetkiäkään. Tänään poju on ollut melko rauhallinen, ei mitään hänelle ominaisia potkunyrkkeilyhetkiä, mutta kuitenkin säännöllistä rauhallista liikettä. En tiedä pitäisikö olla toiveikas mahdollisesti lähestyvästä synnytyksestä vai huolissaan vaisuista liikkeistä.



Tosiaan, ehkä me ragazzinan kanssa olemme samaan aikaan taas telakalla! :) Oletteko tekin aikeissa osasto 61:lle?



kirsu 38+4

Otsikon inhottava lähinnä tarkoittaa kivuliasta ja siten samalla inhottavaa viikonloppua, kun oikein mitään ei voinut tehdä. Lauantaiaamuna ennen sängystä kömpimistä alkoi vatsan vasemmassa sivussa pistävä kipu. jotenkin sellainen kramppimainen kova kipu ja samalla koko vatsa oli aivan kivikova. Pystyasennossa ei voinut olla yhtään, kun jo pienikin liike aiheutti ikävää kipua. Vessassa käyntikin hoitui vaivoin. Kipua oli jatkunut melkein kolmetuntia kun itkukurkussa päätin soittaa synnytysvastaanottoon. Ainoa lohtu oli vauvan jatkuva liikehdintä eli kaikki tuntui kuitenkin vauvalla olevan hyvin. Kätilö opasti ottamaan pari panadolia ja valitsemaan mahdollisimman mukavan asennon ja odottelemaan josko kipu menisi ohi. Useinkaan tällaisille kivuille ei kuitenkaan löydy syytä vaikka sairaalaan menisinkin, toki hän kehotti menemään näytille jos kipu ei panadolilla mene ohi, pystyvät antamaan sitten tehokkaampaa kipulääkettä siellä. No, onneksi kipu helpotti ja vietinkin kohtuullisen normaalin lauantaipäivän lasten kanssa. Toki lepäilin pitkin päivää. Illalla kipu sitten uusi ja otin uuden satsin panadolia ja kipu taas helpotti lääkkeellä ja levolla. Sunnuntaiaamuna viiden aikaan heräsin kipuun ja yritin sinnitellä sängyssä ja etsiä hyvää asentoa. Tunnin siinä kärvistelin ja sitten kömmin kaksinkerroin lääkekaapille. Tabut naamariin ja takaisin peiton alle ja johan kipu helpotti. Iltapäivällä kipu yltyi taas ja oli pakko ottaa lääkettä, mutta tällä kertaa kipu ei loppunutkaan ei sitten millään. kolme tuntia oli kipua kestänyt kun pistävä kipu loppui, mutta tilalle tuli menkkamainen jomotus alavatsaan joka tunnin verran koveni koko ajan, vaikka yritin levätä, kävellä, istua ja käydä suihkussakin. Yli tunnin kärvisteltyäni käskin isannän käyttää koira ulkona, koska mä en kohta enää olisi kestänyt tuota kipua ja ajattelin lähteväni sairaalaan näytille, koska pikkuhiljaa alkoi huolestuttamaan vauvan liikkumattomuuskin. Yritin alavatsakivun aikana töniäkin vauvaa hereille, mutta en saanut millään sitä liikkumaan, meinasi paniikki iskeä. Isäntä ulkoilutti koiran ja tuli kymmenen minuutin kuluttua takaisin ja kuin taikaiskusta kaikki kipu hävisi taivaan tuuliin. Siisi sunnuntai-ilta meni ilman kipuja ja yökin ihan mukavasti, kunnes taas tänään aamulla pistävä kipu iski takaisin. Siinä sitten istuin ja mietin mitä tekisin koiran ja neuvolaan lähdön kanssa. Otin kuitenkin panadolia, jotta pääsisin edes neuvolakäynnille, sillä koiranhan olisin voinut päästää takapihalle tarpeilleen. Kipu onneksi helpotti Panadolilla ja tunnin levolla, joten autoon ja neuvolaan mars.



Neuvolassa kerroin viikonlopun episodista ja sairaalan ohjeista ja hän kehotti myös kipuun tuota panadolia ja ettei siitä mitään haittaa ole vauvalle. toki hän kehotti myös lähtemään sairaalaan jos kipu käy ylipääsemättömäksi tai vauvan liikkeet selvästi vähenevät. Itse en ole kauhean huolisssani ollut kun pääsääntöisesti vauva on ollut koko viikonlopun ajan tosi vilkkaalla liikekannalla, lukuunottamatta sitä menkkamaista kipua, jolloin en saanut liikkeitä millään tuntumaan. Neuvolassakin sydänääniä kuunnellessa oli melkoinen pyörremyrsky masussa ja lisäksi kaikki arvotkin olivat ok. Jotenkin tuo pistävä kipu tuntuis lihasperäiseltä.



Perjantaina mulla onkin taas käynti äippäpolilla kasvuseurannassa. Toivottavasti tämä kipu ei jatku joka päivä, ei oikein tee mieli syödä panadoliakaan montaa kertaa päivässä kovin pitkään.



Tulipahan taas valitettua omaa vointia oikein urakalla, mutta toivon tosiaan sen inhottavan kivun loppuvan kokonaan.



-Masuasukkiko (rv 38)

No niin nyt sitä synnytyskertomusta, mikäli neiti nyt suostuu nukkumaan¿



Eli käännösyrityksessä oli sovittu sektiopäiväksi 26.6. ja 25.6.soittivat Kätilöopiston Haikaranpesästä, että pitääkin mennä sinne aamulla ja vasta klo 9 kun aiemmin oli sovittu että mennään suoraan sinne leikkaussali kerrokseen ja jo klo 7.



Mentiin siis 26.6. klo 9 osastolle ja siellä mut laitettiin hetkeksi sydänkäyrälle ja siinä sitten makoilin ja pohdittiin kuinka kauan meidän pitää odottaa, koskaan kun ei tiedä mitä kiireellistä tulee eteen. Joskun klo 10 jälkeen lääkäri tulee hakemaan ja mennään vielä ultralla varmistamaan, että vauva edelleen on perätilassa. Sieltä kun tulen takaisin tuo kätilö mulle vatsaa neutralisoivan lääkkeen ja käskee vaihtamaan vaatteet. Sitten siinä 10.30 lähden kätilön ja sängyn kanssa kerrosta ylempänä olevaan leikkaussaliin. Saliin päästyä mua alkaa jännittää ja pelottaa ihan hirveästi. Käyn leikkauspöydälle makaamaan kyljellään ja aattelen, että milloin ukko tulee sinne, että pelottaa ihan kamalasti, itkettää ja aattelen etten voi alkaa nyt itkee. Mietin, että miksi missään ei ole kunnolla kerrottu mitä tapahtuu jne. Anestesia lääkäri tulee tervehtimään ja aloittaa puudutteen laittamisen. Ensin pestään selkä alkoholilla ja sitten tulee tavallinen puudutus ja sen vaikutuksen alla laitetaan se epiduraalikatetri ja sitä kautta sitten spinaalipuudutus joka puuduttaa rinnoista alaspäin. Kun puudutus on kohdallaan, sieltä soitetaan, että isä ja kätilö voivat tulla saliin. Mua itkettää ihan sikana ja oon ihan horkassa tärisen vain. Se on kuulemma hyvä, siitä tietää että puudutus on oikeassa paikassa ja tehoaa. Siinä klo 10.50-10.55 mies ja kätilö tulevat saliin. Kun näen mun mieheni niin alan heti itkemään, kun mua pelottaa niin kamalasti. Mies käy tuolille mun viereen istumaan ja pitää mua kädestä ja mä itken ja tärisen vaan. Leikkaus alkaa¿ Kipu ei tunnu, mutta siis tuntee kosketuksena kaiken mitä ne tekevät. Mä tärisen ja heilun kun vauvaa autetaan maailmaan. Yhtä¿äkkiä joku sanoo tulipa liukkaasti maailmaan ja joku toinen sanoo, että syntymäaika on 11.01 ja onnea teillä on nyt lapsi. Mä sain ennen leikkausta, jonkun rauhottavan tms ja olin aivan pöllyssä¿ Sanon miehelleni, että miksi ei kuulu mitään ja ajattelen, että aika tuntuu pidemmältä kuin mitä se oikeasti onkaan. Vihdoin alkaa kuulumaan itkua ja hetken päästä kätilö tuo näytille aivan sinivalkoisen pienen ihmisen. Nopeasti kuitenkin kätilö vie vauvan puhdistettavaksi¿ Jonkin ajan päästä kätilö tuo vauvan hetkeksi mun rinnan päälle ja saadaan muutamia kuvia, sitten isä, vauva ja kätilö lähtevät osastolle. Mua aletaan ompelemaan kiinni.



Mä olen ihan pöllyissä ja väsyttää. Mä olin niin pöllyissä tytön syntymän hetkellä, etten edes itkeä tihruttanut silloin. Haavan kiinni laitossa kestää, sitten kuulen kuinka lääkäri sanoo, että vuotaa kamalasti ja pitää saada vuototyrehtymään. Sinne tulee joku toinenkin lääkäri ja sanoo, että 3minuuttia pitää pitää jotain siinä vuodon päällä. Ajattelen jo, että no niin tämä taisi jäädä viimeiseksi lapseksi, että nyt on kohtu mennyttä tms. Kysyn hoitajalta onko siellä ongelmia että miksi kestää. Hoitaja vaan sanoo, että kohta on valmista. Vihdoin leikkaus on ohi ja lääkäri sanoo, että kohdun takaseinässä on kiinnikkeitä, jotka olivat alkaneet vuotamaan ja niitä jouduttiin tyrehdyttämään. Sanoi, että joko mulla on ollut jokin tulehdus tai sitten endometrioosia. Sanoin, että voikohan se olla yksi syy meidän lapsettomuuteen ja voi olla mahdollista. Sitten pääsin heräämöön ja siellä yritin parhaani heilutella jalkoja, jotta pääsisin mahdollisimman pian miehen ja tytön luo. Jossain vaiheessa sain kuulla, että tyttö on 50cm ja 3300g. No mun verenpaine ei ottanut laskeakseen ja jouduin olemaan heräämössä sitten 3h, kun yleensä siellä ollaan vain 1,5-2h. Kun vihdoin pääsin takaisin osastolle oli meidän pieni neiti isin paidan alla iho ihoa vasten.



Silloin tiistai iltana kätilö auttoi nousemaan sängystä ylös, mutta kävelemään pääsin vasta keskiviikkona. Sairaalassa olin tosiaan kipeänä, mutta sielläkin joka päivä oli aina edellistä parempi. Olen siis sektiosta parantunut paremmin kuin osasin itse edes odottaa. Tietysti toivon, että seuraavan kerran saisi synnyttää normaalisti, mutta uskon että seuraava sektio ei olisi niin pelottava kokemus kuin tämä ensimmäinen, kun nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä kaikki tuntuu.



t. joalin ja typy huomenna 3vko

Olettekohan kaikki jo synnyttämässä?



Kiitos joalinille pitkästä sektiokertomuksesta. Hyvä, että kaikki meni lopulta hyvin. Muistan kyllä viimekesäisestä endometrioosileikkauksestani, että ne hetket leikkauspöydällä ennen nukutusaineen pistämistä olivat jostain syystä melkein kauhun täyttämät, vaikka en ollut leikkausta aiemmin juurikaan pelännyt. Kai se jotenkin liittyy siihen voimattomuuden tunteeseen, kun on ihan toisten armoilla.



Masuasukkiko: mullakin on ollut parina viime viikkona välillä koviakin kipuja alavatsalla, mutta ne on mennyt onneksi aina aika nopeasti ohi. Olen tulkinnut ne nimenomaan lihaskivuiksi, sillä ne tuntuu aina jommalla kummalla sivulla kohdun ja " muun mahan" liittymäkohdassa. Toivottavasti sulla on jo olo helpottunut eikä tarvitse lääkkeiden voimalla sinnitellä.



Muuten päivät sujuu rennon letkeästi. Olkkarin remppa alkaa olla vihdoin valmis, joten nyt pääsisi setvimään ja siivoamaan tämän kaaoksen ja sitten järjestelemään vihdoin makkarin vauvanurkkaa. Onneksi kaikki vermeet on valmiina, joten ei tarvii muuta kuin pistää ne kasaan ja paikoileen.



Huomenna olis sitten taas perjantai ja neuvola. Mihin tääkin viikko meni?



Kirjoitelkaahan kuulumisia!



bb76, rv 38+2

Liekö heinäkuiset lomailemassa vai peräti jo synnyttämässä! Täällä edelleen vaan odotellaan. Onneksi olo on edelleen mainio niin että pystyy ja jaksaa touhuta paljonkin vielä kaikenlaista. Toisaalta hieman hankalaa, kun mitään ei voi suunnitella useamman päivän päähän.

Neuvolassakin sanottiin tällä viikolla että ei näyttäisi olevan vauvalla kiire maailmaan... On kyllä jo hyvin alhaalla, pää kuulemma ihan jo jalkojen välissä. Joka päivä vähän supistelee, mutta ne loppuvat aina lyhyeen.



Mulla on myös ollut välillä tiukkoja repiviä vihlaisuja vatsan sivussa, liittyneet äkillisiin nousuihin tai asennon muutoksiin. Olen tulkinnut lihaskivuksi, ja ovat kyllä menneet nopeasti ohi.



Leppoisia loppumetrien päiviä kaikille!

kirsu 39+1

Kyllä olisin jo ihan valmis lähtemään synnyttämään. Alkaa jo väsyttämään tää odottaminen ja jännittäminen. Haluaisi jo saada sen vaavin syliin ja samoin päästä näistä turvotuksista ja närästyksistä....ja jos sais palata normaaliin ruokavalioonkin...;) Ens viikolla olisi taas sairaalalla seurantakäynti ja puhuivat viimeksi mahdollisesta käynnistämisestä ja aattelin kyllä mielessäni, että en sieltä enään kotio lähde odottelemaan. Turha sitä vauvaa on enempää kasvattaa, kun kuiteskin oli jo n. 4 kg kokoarviossa viime viikolla. Toivottavasti on mukava ja ymmärtäväinen lääkäri vuorossa silloin...:) Tietty kivempi vaihtoehto olisi, jos synnytys käynnistyisi ihan itsestään nyt ennen sitä lääkäriaikaa..mutta parempi varmaan asennoitua, että mitään ei tapahdu.



Oikku varmaan taitaa olla jo vaavinsa saanut, kun ei ole näkynyt...olisi varmaan käynyt kertomassa, jos olisi ollut " väärä hälyytys" ..? :) Eiköhän se tässä tulevina päivinä selviä...



Ja tosiaan jaksuja vielä jakautumista odotteleville...;P



Inka-Mari rv 39+2

Meille sitten syntyi kuin syntyikin ihana siro tyttö sunnuntai iltana 19:11. Mitat olivat 2970 g ja 48 cm. Sinnittelin lauantai iltana alkaneiden supistusten kanssa kotona vielä aamupäivän ja menimme sairaalaan n. 11:20. Avautumisvaihe oli silloin jo hyvässä käynnissä ja saimme onneksemme aamuvuoron ja sitten iltavuoron tosi mukavat kätilöt. Kokeilin kivunlievitykseen ensin aqua-rakkuloita (halusin tietää miltä ne tuntuu tulevan ammattini vuoksi) ja ne veivät kivut selän puolelta vähäksi aikaa vatsan puolelle, mikä oli kuulemma hyvä avautumisen edistämiseksi. Kivun palattua selkään siirryin ilokaasuun ja ilokaasuhuuruissa mentiinkin pitkälle eli 5 cm auki. Sitten halusin epiduraalipuudutuksen ja siitäpä alkoikin taivas! Ei yhtään kipua ja supistukset ja avautuminen jatkuivat hyvin ja pystyin jopa nukahtamaan hiukan. Suosittelen epiduraalia, jos vain on se mahdollista saada. Sen laittaminen ei todellakaan satu eikä sitä tarvi pelätä. Aqua-rakkuloiden pistäminen sattui jopa minulla, korkean kipupisteen omaavalla. Lapsivedet menivät, kun kätilö kokeili avautumista viimeisen kerran, jolloin olin jo täysin auki. Varsinaista ponnistamisen tarvetta minulle ei tullut, mutta painon tunne alhaalla oli selvää. Kätilö sitten pyysikin vain aloittamaan ponnistamisen ja minähän tein työtä käskettyä ja neljällä ponnistuksella tytön pää oli ulkona ja kymmenessä minuutissa koko tyttö oli ulkona. Napanuora oli kertaalleen kaulan ympäri, mutta sitä ei tarvinnut katkaista kesken kaiken vaan löysäys riitti. Pään syntyminen oli kaikkein kivuliainta ja sen kyllä kuuleekin siitä karjumisesta synnytysvideollani ;) Repeämiä minulle ei tullut, pari pientä haavaa tikattiin. Tytön pieni koko taisi tehdä synnytyksestä ja raskaudestakin niin helpon. Sairaalassa olimme kolme levotonta yötä, ei niinkään oman lapsen vuoksi vaan, että siellä vaan on koko ajan sitä hulinaa ympärillä. Ei siellä pystynyt kunnolla nukkumaan, joten halusin mahdollisimman nopeasti kotiin ja kun kaikki oli tytöllä hyvin ja paino nousussa, päästiin kotiin.

Kaikki meni siis todella hyvin sekä odotusaikana että synnytyksessä ja olen siitä todella kiitollinen. Tytön syntymä korvaa kaikki ne pettymykset ja itkut, mitä hoitojen aikana jouduin kärsimään. Nyt sitä vaan tuijottaa onnellisena koko ajan itku silmässä tuota pikku ihmettä mikä meille on vihdoin suotu. Maailman ihanin ja parhain asia, mitä ihmiselle voi sattua on oman lapsen saaminen ja sen soisi kaikille sitä haluaville joskus onnistuvan.

Päivät kuluu nopeaan uuden elämän opettelussa. Tyttö syö, nukkuu ja kakkaa ¿ syö, nukkuu ja kakkaa... Yhtään ei tykkää, että vaipassa on sotkua. Siitä tulee heti kommenttia, joten vaippa pitää vaihtaa ahkeraan. Ja ruokaa pitää saada nopeasti kun siltä tuntuu... Tiukka tyttö alusta alkaen, äidin tyttö siis :) Isukin sydänkin on totaalisesti varastettu ja tippa on linssissä meillä molemmilla tyttöä katsellessa.

Kertauksen vuoksi haluan kertoa niille, jotka tätä lukee, että kolmen epäonnistuneen inseminaation ja kahden epäonnistuneen ICSI:n (PAS:seihin ei jäänyt koskaan mitään) jälkeen kolmas ICSI antoi meille tämän tytön rv:lla 40+5. Tekisi mieli käydä rutistamassa se solubiologi, joka tämän teki isolla kiitoksella. OLEN NIIN ONNELLINEN!



Samankaltaista onnen hetkiä toivon kaikille muille tämän ketjun jo oleville ja tuleville äityleille!



Terkuin varmaankin hormoneiden heittelemänä jatkuvasti onnesta pillittävä Oikku :)

Oikein paljon onnea Oikulle tyttären johdosta!



Joalin; Muistan omasta sektiostani 11 vuoden takaa myös tuon hirvittävän tärinän ja itkun, kun en millään saanut kumpaakaan loppumaan. Minulla kyllä oli mies koko ajan vierellä pitämässä kädestä kiinni ja silittelemässä päästä. Nukutushoitajakin silitteli ja rauhoitteli minua, vaikka en tuntenutkaan mielestäni pelkoa, mutta en kuitenkaan voinut horkkatautiselle tärinälle ja itkulle mitään.



Omaa napaa seuraavaksi. Tänään oli siis kontrollikäynti äipppäpolilla tuon synnytyssuunnittelun takia. Vauva oli kasvanut n. 400g kahden viikon aikana ja painoarvio on nyt 3800g. Kaikki oli edelleen vauvalla hyvin napavirtauksineen päivineen. Itselläni on aika rankka viikko takana, ainakin oman voinnin kannalta. Useampana päivänä on ollut huono olo, jotenkin sellainen raskas ja supistellut välillä. Onneksi ne kohdun sivussa olevat kivut ovat helpottaneet. Tänään niistä lääkärin kanssa juttelin ja hänkin kertomukseni perusteella epäili olevan lihasperäistä. Jos kipu siirtyy alavatsaan, niin sitten olisi heti lähdettävä näytille, koska mulla on kuitenkin sektion jäljiltä arpi kohdussa ja aina on kuulemma mahdollista sen repeäminen, vaikka on kuulemma todella harvinaista. Kohdun kaulaa oli jäljellä 1,5cm ja suu oli sormelle auki. Lääkäri sitten runnoi mun alapäätä oikein kunnolla ja kieputteli sormeaan kohdunsuulla ärsyttääkseen sitä, jos vaikka edistäisi synnytyksen käynnistymistä luonnollisesti. Nyt sitten onkin tullut pientä veristä vuotoa, mutta se on kuulemma normaalia. Eivät mielellään käynnistäisi synnytystä sektion jälkeen jos ei ole pakko, koska siinä kohdun seinämät saattavat joutua kovemmalle rasitukselle kuin normaalisti käynnistyneessä synnytyksessä. Seuraavan ajan antoi 1.8. ja jos siihen mennessä ei ole syntynyt niin todennäköisesti käynnistettäisiin silloin. Eivät kuulemma halua päästää mun raskautta paljoa yli 40 viikon vauvan koon takia.



Tiistaina tajusin illalla vauvan olleen todella rauhallinen koko päivän, enkä ollut tuntenut liikkeitä oikeastaan ollenkaan. Illalla huolestuin todella ja yritin saada vauvaa hereille levolla, mutta turhaan. Sitten tökimme ja heiluttelimme sitä mieheni kanssa vuoron perään, eikä vauva vastannut töytäisyihin normaaliin tapaansa. huolestuimme todella ja mietimme jo sairaalaan lähtöä, mutta sitten kun jo suostuin lähtemään, niin vauva antoi aikas hentoisen elonmerkin itsestään. Muutaman kerran tuli pientä liikettä ja mä itkin helpotuksesta. Keskiviikkona vauva oli myös kovin rauhallinen ja herättelinkin sitä pitkin päivää, jotta tunsin liikkeitä. Eilen sitten kävimme elokuvissa ja melkein koko leffan ajan vauva liikkui tosi vilkkaasti. Välillä jo toivoin sen rauhoittuvan, kun virtsarakko alkoi ikävästi muistutella vessassa käynnin tarpeesta. Juttelin tapahtuneesta tänään kätilön ja lääkärinkin kanssa ja molemmat kehottivat ehdottomasti lähtemään näytille, vaikka todennäköisesti viimeistään sairaalassa vauva liikkuu normaalisti, mutta saisin itselleni mielenrauhan ja jos oikeasti olisikin jokin hätä niin ainakin he voisivat auttaa. Sain tänään myös liikelaskenta ohjeita vastaavan varalle ja muutenkin palvelu oli todella mukavaa ja kehottivat vaan lähtemään ajoissa liikkeelle kun itsestä siltä tuntuu. Sanoivat äitien tietävän itse parhaiten vauvansa tarpeet ja omat tuntemuksensa, eivätkä he voi puhelimessa aina tietää mitä oikeasti tarkoitetaan eikä siinä ainakaan voi mitään tutkimuksia tehdä. Sanoivat ettei oikeastaan ole ns. turhia käyntejä olemassakaan, vaan kaikella on aina merkitystä, vaikka sitten henkistä.



-Masuasukkiko (rv 38+4)

Ihanaa lukea näitä vauvauutisia täältä tasaiseen tahtiin. Kyllä tämä tästä omaltakin kohdalta varmaan joskus etenee tuohon pisteeseen. ;)



Kiva kuulla että Masuasukin vaivat vaikuttivat lihaskivuilta. Ja mukava oli kuulla tuollaista rohkaisua lähtemään heti näytille, jos vauva kuulostaa hiljaiselta normaaliin nähden. Itsekin olin yhtenä päivänä kahden vaiheilla, mutta odotin sitten seuraavaan päivään, jolloin normaali sarjatuli masussa jatkui. Jos vielä tulee selkeää hiljaiseloa, lähden kyllä heti polille. Tämä meidän veijari on normaalisti niin vilkas liikkeissään ja potkii edelleen usein ja paljon, että sitä heti kiinnittää huomiota jos masussa ollaan hiljaa.



Eilen illalla oli muutama melko hankala hetki kun tuli aika ilkeitä supistuksia ja todella tiukkoja repiviä viiltoja " jossakin tuolla alhaalla" . Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa... :)



Kirsu 39+3

Oli mukava lukea synnytyskertomuksesi,melkein jo aavistelin jotain tuollaista silloin kuin viimeksi kävit palstalla ilmoittelemassa itsestäsi....lähtöähän se tiesi ;)



Masuasukkiko; mulla on molempien kohdalla tuo hiljaisuus tiennyt vauvan syntymää. Myös molempien kanssa jouduttiin käymään tuossa liikeseurannassa.

Aika herkkään kannattaa lähteä näytille sairaalaan jos vain se suinkin on mahdollista.

Hyvä kuitenkin, että pienellä kaikki on hyvin ja säryn syykin on selvinnyt.



Ei muuten taida montaa heinäkuista olla enää, joilla ei vielä nyytti ole syntynyt? Pitää varmaan kun kaikki on vauvansa saaneet, niin siirtyä tuonne vauvat-osioon ja tehdä listaa syntymäpäivistä ja muista tärkeistä tiedoista....vai mitä olette mieltä?



------------------------------------------------------------------------------



No mitäs tänne?

Pikku-Ukko tuhisee ja kasvaa kamalaa vauhtia, alkuviikosta oli neuvola ja paino oli noussut ihan kivasti ja pituuttakin tullut hiukkasen. Jaksaa jo seurustella useampia tunteja putkeen ja muutenkin on hyvin aktiivinen kaveri....siskoonsa tullut ;)



Itse voin hyvin.



Weimari ja Pikku-Ukko

Muistan, että silloin joskus aikaisemmassa vaiheessa oli puhetta, että aikas monta tyttöä syntyy tähän pinoon, jos omat tuntemukset pitävät jokaisella paikkansa. Aika monta tyttöä onkin jo syntynyt, mutta pitikö teillä kellä syntynyt jo vaave oma tuntemus paikkansa? Meillä ainakin miehen tuntemus piti paikkansa ja tyttö tosiaan tuli! Neuvolantäti sanoi, että kyllähän isi tietää, kun isi on tytön antanutkin :).



Aikas monella teistä tuntuu olevat repäisykipuja vatsan seudulla, ilmeisesti kuuluvat loppu raskauteen? Itse en tälläkään kertaa päässyt vatsaa niin isoksi kasvattamaan, että oikein tietäisin millaista loppu raskaudesta on...



Inka-Marilla onkin iso vauva tulossa. Toivottavasti pääset käynnistykseen, jos sitä toivot.



Masuasukkikolle lähettelen täältä supistuksia, jotta pääset synnyttämään ennen kuin käynnistellään!



Kirsu73, onkos supistukset jatkuneet, täältä myös sinne lisääntyviä sellaisia lähetän!



Meillä on hereillä oloaika hieman lisääntynyt, mutta vaihtelee kyllä päivittäin. Aamupäivisin vetelee pitkät sikeät pihalla ja iltapäivällä toiset, mutta kaikki muu aika onkin sitten syömistä, valvomista, torkkumista missä rytmissä milloinkin. Tiistaina on neuvola ja sen jälkeen lähdetäänkin ajelemaan kohti Kuusamoa...



Niin minä myös ajattelin, että voitaisiin siirtyä elokuulta?!



Peerit ja typy huomenna 4vko

kuten myös koko Oikun perheelle!



Meitä " mahallisia" heinäkuisia ei tosiaankaan taida enää kovin montaa olla jäljellä ja yleinen fiilis taitaa jo olla, että siitä mahasta haluaisi päästä eroon. Niin myös täällä. Vointi on kyllä yhä hyvä, mutta kyllä sen käärön mielummin sylissä kantaisi...



Tänään (tai siis oikeastaan eilen, kun kello näyttää jo olevan yli puolen yön) käytiin tallilla katsomaan yhden kaverin uutta pollea ja päästiin sillä ajamaankin pellolla - luulisi sen laittavan vauhtia synnytykseen... Mutta eipä näyttänyt tuokaan auttavan - jotain pientä supistusta on aina välillä ollut viimeisen viikon aikana ja menkkamaista jomotusta, sairaalaan lähtö tuntuu kuitenkin vielä aika kaukaiselta...

Sama seesteinen meno vaan jatkuu. Täälläkin on kokeiltu supistelujen kiihdyttämiseksi kaikenlaista pitkistä kävelyistä, kotona touhuamisesta ja tallilla rehkimisestä lannan lapioinnista lähtien mutta maha on ja pysyy. :) Kun nyt edes ennen elokuun alkua suotuisi tulemaan niin pääsisi rapujakin syömään! Tässä yhtäkkiä ovat 9 kk:n ajan kielletyt ruuat alkaneet kummasti viehättää.



No, viikko tai kaksi sinne ja tänne, ehtiihän sitä nyyttiä sitten kantaa sylissä pitkän aikaa. :)