****Heinäkuiset vihdoinkin heinäkuulle****

Ipanapiinalle oikein paljon onnea pienestä kääröstä! Ymmärrän hyvin ahdistuneisuutesi tätä ja muita vauvapalstoja kohtaan. Itsekin mietin usein kaikkea mitä voi vielä mennä pieleen ja en nykyään käykään päivittäin netissä siinä pelossa, että taas jotakin ikävää osuu silmiin.



Nyt on kuitenkin jo heinäkuu ja olemme kaikki voiton puolella. Ehkä me loputkin saamme pian nyyttimme kainaloon, tuskin ketään meistä enää on kovin halukas pitkittämään tätä raskautta! Itse ainakin odottelen innolla ja pelolla sitä suurta päivää! Huomenna mennään miehen kanssa naikkarille tutustumaan paikkoihin - ehkä tämä kaikki sitten viimesitään alkaa tuntua todelta.

Kiitos kovasti kaikille onnitteluista ja myötätunnosta. Kyllä tosiaan taitaa olla niin, että jokainen niitä pelkoja läpikäy, toiset enemmän toiset vähemmän.Sydämestäni toivon, että kaikilla menisi loppuun asti hyvin raskaudet! Tsemppiä loppumetreille, ja toivottavasti ei tule liian kuumaa =)



Tähän vielä pikaseen vähän kertomusta synnytyksestä, jos poju ei vielä herää.



Mulla oli tosiaan vauva kiinnittyneenä jo viimeisessä lääkärissä, jossa käytiin Kurjella viikolla 35+4. Mulla oli ollut tosi paljon supistuksia, mutta paikat oli vasta pehmeennet, kanavaa oli yli 4 cm jäljellä. Meinas epätoivo iskeä että millä supistuksilla tää sit syntyy jos ei ne aiemmat olleet mitään tehneet.

No sitten lääkärikäynnin jälkeen supistukset pikkuhiljaa väheni ja kohtu rupesi vallan lepäämään. Mä rupesin rehkimään kun olin koko raskauden varonut kaikkea mikä tekee suppareita, mutta ei mikään, siis mikään saanut aikaseksi supistuksia.Eipä auttanut kuin odotella.

Kävin neuvolassa vielä viime viikolla tiistaina, silloin oli ollut pari päivää vähän huono olo jota valitin terkalle. Tämä totesi että synnytys se varmaan lähenee, ja siitä johtuu. Vauva oli myös niin alhaalla, että doplerilla ei meinannu saada sydänääniä kuuluun, kuuluivat jostain " kaukaa" .

Keskiviikkoaamuna heräsin ja rupesin laittaan lapsille aamiaista. Siinä touhutessa tuli ekat kipeät supistukset, muutaman tunnin ajan supisteli epäsäännöllisesti, mutta niin kipelästi että piti roikuskella ja kyykytellä ja vähän puhista. Aattelin että ehkä tämä tästä pikkuhiljaa parin päivän sisällä käynnistyy. Sitten supistukset hiipui, tuli ehkä yksi, kaksi tunnissa. Kunnes seitsemältä illalla rupesivat tuleen noin 15-10 minsan välein. Menin suihkuun joskus 21.30 ja siihen loppui supistukset. Totesin että jaahans, tämä oli tässä sitten ja huomenna uus yritys. Menin nukuttaan lapsia, ja ykskaks klo 22.30 pamahti semmoinen supistus että oksat pois.Rupesin heti kellottaan kun oli niin tujakka ja supistuksia alkoi tuleen noin 6-7 minuutin välein. Tunnin niitä ihmettelin, koitin vähän pötkötellä kun väsyttikin, mutta ei pystynyt oleen supistuksen aikana pitkällään joten soittelin sitten naistenklinikalle että mitä tekisin. Kello oli siinä vaiheessa 23.30. Sanoivat että jos tuntuu siltä että ei pysty kotona olemaan voin aina tulla käymään, että katotaan jos jään odotteleen synnytyksen käynnistymistä sinne. Kuulosteltiin siinä sitten hetki ja vähän ennen puoltayötä soitin lapsenvahtia että lähettäis sitten näyttäytyyn. Heti puhelun jälkeen supistuksia alkoikin tuleen 2-3 minuutin välein ja olivat jo tosi tuskaisia. Ei auttanut enää hengitellä niitä läpi vaan piti jo vähän puuskutttaa. Äitini saapui sitten heti puolenyön jälkeen ja päästin lähteen joskus 00.15 sairaalaa kohti. MIetin vielä alkumatkasta että kotiin ne meidät laittaa, mutta loppumatkasta jo mietin että lähettiinkö liian myöhään kun tunsin joka supistuksella kuinka vauva laskeutuu ja kipu oli niin kovaa, että pääsi jo melkoista mongerrusta =)

Sairaalalla kätilö tuli jo puolimatkassa vastaan ja sanoi että katotaan heti kuinka paljon oot auki kun olet noin kipeä. Tulos oli että 3 cm ja mä olin että voi taivas, vasta 3 ja näin kipee oon...Siirryttiin sitten suoraan saliin ja kätilö rupes kirjaan mua sisään ja tilaan epiduraalia kun olin niin tuskainen. Supistuksia tuli koko ajan ja mä koitin puuskuttaa mutta meni kyllä jo uikutukseksi kun otti niin kipeetä. Kätilö tarjos ilokaasua ensi hätään, ja mä imin sitä henkeni hädässä vaikka myöhemmin tajusin, ettei sieltä heti tullut edes mitään, vasta ehkä neljännellä supituksella huomasin että meni ihan pöllyyn, ja nauratti kauheesti. Kätilö vaan päivitteli että kylläpäs noita supituksia tulee tiuhaan ja onpas ne kovia ja missä se epiduraali viipyy ja mä mietin että sanos kuule muuta...Epiduraalia tultiin sitten laittaan 1.15 ja siinä vaiheessa kun mulla oli katetri selässä tunsin että liian myöhään tulee, kun vauva laskeutui rytinällä alas ja ponnistutti. Sanoin kätilölle, hän olikin jo todennu saman vauvan käyrästä, että laskeutumassa on. KAttoi sitten tilanteen ja paikat oli auennu 3cm- 8cm noin 45 minuutissa. Kätilö lähti vielä käymään jossain ja sanoi että soita heti jos tuntuu sietämättömältä. Tästä meni ehkä 5 tuskaista supistusta ilokaasuhuuruissa ja sanoin miehelle, että pyytää kätilön, että vauva tulee. Paikat oli sitten täysin auki sain ruveta ponnistamaan. POnnistusvaihe kesti 12 minuuttia, ja vauva oli maailmassa klo 01:48. Istukka syntyi itsestään ja tuli muutama pieni repeämä. Ehdittiin siis olemaan sairaalassa aavistuksen yli tunti kun vauva jo syntyi. Kokonaiskesto oli siis noin 3 tuntia.Luojan kiitos ei jääty kotiin katseleen että miten supistusten käy ;) Ainut harmi oli koko synnytyksessä,että laittoivat sen epiduraalin ihan turhaan, kun olin puuduksissa vasta siinä vaiheessa kun menin suihkuun. Muuten jos tarvitsisi valita kumman synnytyksen ottaisen uudestaan, kaksosten käynnistetyn ja 10,5 tuntia kestäneen, sinänsä hallitumman synnytyksen, vai tämän jälkimmäisen, niin ehdottomasti tämän nopean ja rajun. Tässä ei ehtinyt paljoa miettiin, kunhan mentiin mukana ja toipuminen on ollut paljon nopeampaa, olo oli jo heti silloin yöllä tosi hyvä! Istuminen onnistui heti ja ei oikeastaan tuntunut missään koko synnytys, paitsi että masu oli poissa =)



Pojan mitat oli siis 3748g ja 50cm. Suloinen poika on, ja mahdottoman kiltti. Ainut mistä hermostuu on navan puhdistus (ja ne vielä väittää ettei satu vauvaa.. tätä vauvaa ainakin sattuu :( ).



Nyt vain taistellaan sitten maidon kanssa, kun tissit tekee vissiin vanhasta muistista maitoa kahdelle ja pumpulla en saa mitään ulos. Vauva ei jaksa syödä kaikkea ja täällä kaalinlehdet liiveissä kuljen kun pakottaa niin kovasti. Täytyy toivoa että tasaantuu pian.



Sellaisia maidonhuuruisia synnärikertomuksia, nyt tuo Sisu tuossa heräilee, ja ryhdytään vaipanvaihtoon!



T:Ipanapiina kera pesueensa

Oletteko kaikki jo synnyttämässä tai nautitteko vain kauniista kesäpäivistä? Käärönsä saineilla varmaankin on kädet täynnä töitä, eivätkä tänne nettiin kauheasti enää kerkeä...



Täällä kaikki yhä ennallaan - eilisessä neuvolassa synkkasi huomattavasti paremmin sijaisen kanssa kuin vakkariterkkarini kanssa ja siksi kait verenpaineetkin samoissa kuin kotimittauksessakin. Onneksi ne eivät kyllä ole muutenkaan kovin korkealla olleet (mitä nyt kerran paineet nousivat kun terkka samalla kyseli, mitä olemme ajatelleet koirien kanssa tehdä kun vauva tulee, antaen vahvasti ymmärtää, että eläimet ja pikkuvauvat eivät samaan talouteen kuulu).

Tänään ei sitten aurinko paistakaan niin kivasti, kuin parina edellisenä päivänä. Vähän harmittaa, kun tänään oli tarkoitus pitää oikea auringonotto päivä. No eipähän pääse nahka kärähtämään.



Ipanapiinalla taisi olla saman tyylinen synnytys kuin minulla. Nopea synnytys on siitä kyllä mukava, että heti synnytyksen jälkeen on hyvässä fyysisessä kunnossa, ei pääse niin väsymään. Mielellään olisin kuitenkin, vaikka sen ilokaasun ottanut edes henkiseksi tueksi. Hyvällä kuitenkin synnytystä ajattelen...



Meillä ei ole kyllä vieläkään mitään rytmiä. Mutta ei tässä vaiheessa vissiin tarvi ollakaan. Vaave syö parin kolmen tunnin välein, noin puoli tuntia kerrallaan, joten aika kiinni olen siinä. Onneksi mies on kotona ja voi seurustella enempi isojen kanssa. Jos vaikka kuukauden päästä alkaisi löytyä vauvallekin rytmiä.



Kun tuota vaavea katselee, niin kyllä välillä mielessä käy, että miten me voitiinkin saada vielä yksi ihana pikkuinen käärö aikaiseksi... Taitaa tosiaan olla vähän sellaisia hormonihuuruisia ajatuksia :).



Tulkaahan vielä kertoilemaan kuulumisia vauvautuneet ja odottelijat. Tsemppiä edelleen kaikille raskauden loppu metreille ja synnytykseen.



Peerit ja typy 11vrk

Olin pari päivää pois netistä ja ajattelin jo monenkin vauvan tupsahtaneen heinäkuisille, mutta eipä ole tullut lisää vauvauutisia.



Itse olin eilen poikien kanssa Särkänniemessä kymmenen tuntia ja kyllä unetti sen jälkeen, vaikka en muuta kuin istuskelin ja välillä vaihdoin paikkaa kävellen ympäri aluetta. Oli rankka päivä kaikille.



Meillä alkaa sisällä ilma lämpiään meikäläiselle riittäväksi, tosin kukaan muu ei tunnu välittävän ja nukkuvat tyytyväisinä peiton alla. Mä sitten pyöriskelen sängyssä hiki päässä ja vessassa juosten vähän väliä ja muut vetävät onnellisena sikeitä. Toissa yönä oli taas tosi huono olo, enkä pystynyt makoilemaan sängyssä, joten kuljeskelin ympäri taloa ja istuskelin ulkona terassilla kuunnellen lintujen aamuyön mekastusta. Tänä aamuna oli kans niin hiostavaa, että nousin seitsemän aikaan, käytin koiran tarpeillaan, söin aamupalaa ja siirryin terassin keinuun jatkamaan unia. Siinä pari tuntia ehdin nukkua, kun toinen poika heräsi ja tuli ihmettelemään miksi nukun terassilla. Oli makoisat unet viileässä.



Ragazzina; Meillä on poikien syntymän aikaan ollut kaksi koiraa ja nytkin on yksi koira, kun vauva on tulossa. Jos koirat vaan vähänkään ovat lapsiystävällisiä, niin hyvin pärjäätte koirien ja vauvan kanssa. Ei kannata kuunnella mitä terkkarit höpöttävät. Taitaa tämä teidän terkkari itse pelätä koiria. Meillä ei poikia ole koskaan kovasti koirat kiinnostaneet ja koirilla on aina ollut oma paikka mihin omilla ja vierailla lapsilla ei ole mitään asiaa. Jos koira menee omalle paikalleen, niin se on merkkinä ettei siihen silloin saa lapset koskea ja sen pitää saada rauhassa nukkua. Kerran meidän nuorempi koira murahti juuri ryömimään oppineelle pojalle kun joutui pahaan nurkkaan ahdinkoon, eikä päässyt sieltä pois, kun poika tukki tien. Isäntä sattui olemaan vieressä ja samantien tempaisi koiran niskasta ylös ja laittoi lattialle lapsen viereen selälleen ja kovisteli/alisti koiran siihen paikkaan. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun koira on meillä ikinä murissut lapselle tai aikuiselle. Taisi nuori koira kokeilla onneaan jos saisi laumassa hiukan korkeamman aseman lapsien yläpuolella.



Ensi viikolla mulla onkin edessä synnytystapa-arvio tai ainakin joku siihen suuntaan. Saisinkohan jo mitään painoarviota, jotenkin on sellainen tunne, että aikas iso mötkäle on tulossa.



-Masuasukkiko (rv36+3)

Täällä ainakin vielä nautiskellaan vaan ihanista kesäsäistä yhtenä kappaleena. Mukula tuntuu vielä viihtyvän hyvin masussa eikä anna minkään sorttisia merkkejä siitä että olisi aikeissa tulla vielä maailmaan. Kovasti se siellä jytää päivittäin ja pistää jalalla koreasti niin että mahanahka paukkuu. Näinköhän se neuvolalääkärin ennakointi ajoissa tulosta oli ihan hakoteillä...



Me ollaan varmaankin oltu Ragazzinan kanssa tietämättämme samalla naikkarin tutustumiskäynnillä maanantaina! Ellei siellä sitten järjestetä useita päivässä. Mulle jäi ihan hyvä tunnelma siitä käynnistä, ei se ollut niin " laitosmainen" paikka kuin olin kuvitellut.



Muutoin vointi on ollut hirmu hyvä, ei turvotuksia, ei tuskaista oloa helteistä huolimatta. Yötkin menee vielä hyvin nukkuen, mitä nyt aamuyöllä joutuu useammin kääntyilemään lonkkien kolotuksen vuoksi. Mutta yllättävän helppoa tämä loppuvaihe on ollut vaikka etukäteen pelkäsin tukalaa oloa.



Hyviä vointeja kaikille loppumetreillä oleville ja ihanaa kesäistä vauva-arkea kaikille vauvansa jo saaneille!



Kirsu 37+1

ja yhtenä kappaleena vielä mennään....:)



Joalinille ja Ipanapiinalle onnittelut nyyteistä!! :) Toivottavasti en nyt ole unohtanut ketään, kun niin moni on jo synnyttänyt..mutta vielä yhteisesti onnittelut kaikille jo vauvansa saaneille!!!! :)



Kauhea väsymys piinaa koko ajan..vois kyllä nukkua koko ajan. Yöllä kun pitää vessaan nousta niin silloin tulee ajateltua, että toivottavasti ei vielä vedet mene etten millään jaksais lähteä synnyttämään....mutta päivällä, kun on vähäsen pirteämpi niin silloin taas ajattelee että tulis jo! :) Meinaa vaan se synnytys jännittää välillä liikaakin.....



Että, eipä tässä kait muuta kun odotellaan...saas nähdä mistä suunnalta tulee seuraavat vauvauutiset! Hyviä vointeja niin vielä odottaville, kun jo vaavinsa saaneillekkin! :)



Inka-Mari rv 37+3

Täällä ollaam edelleen yhtenä kappaleena. Keskiviikkona oli neuvolalääkäri ja paikat oli edelleen melko hyvin kiinni, vaikka supisteluja tuleekin melko säännöllisesti päivin öin. Vähän se kohdunsuu on kuulemma pehmennyt ja ulkoreunalta vähän auki. Toisaalta, kun aloin puhumaan, että varmaan sitten elokuulle menee, niin lääkäri vaan totesi, että tilanne voi kyllä muuttua hyvinkin nopeasti ja neuvoi pysymään kotikulmilla.



Lievää suurempaa ahdistusta on aiheuttanut pissassa ollut sokeri, jota oli kahden plussan verra, mitä se sitten tarkoittaakaan. Kävin eilen paastoverensokerin mittauksessa ja odottelen, että lääkäri soittaisi. Luulen että hän oli jo yrittänyt soittaa eilen iltapäivällä, mutta känny oli unohtunut äänettömälle kättärin tutustumiskierroksen jälkeen. Mitähän haittaa sokerista on vauvalle? Kertokaa jos tiedätte. Ainakin vissiin vauva voi kasvaa ylisuureksi... huoh... Tällä hetkellä baby oli ainakin ihan normikokoinen viikkoihin nähden eli 2700 grammaa.



Kättärin tutustumiskierros helpotti minuakin, ihan mukavan tuntuinen paikka ja ihmiset. Selvästi huomasi kyllä, että kätilö pyrki jättämään kaikki mahdolliset ikävyydet kertomatta ja keskittyi korostamaan positiivisia asioita. Mutta synnytysjännitys lieveni ehkä vähän.



Hieman ristiriitaisissa tunnelmissa siis mennään, taas vaihteeksi. Toivoisin voivani keskittyä enemmän siihen iloiseen odotukseen kuin tähän stressaamiseen ja ahdisteluun.



Lepposia kesäpäiviä kuitenkin meille kaikille:)



BB76, rv 36+3

Pikaisesti ilmoittelen, että meille syntyi pieni poika 5.7. Tänään kotiuduttiin. Mittoja pikkuherralla oli 3150g ja 51cm.



Kaikki on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, joten näillä eväillä eteenpäin.



Pakko on nyt mennä, mutta palailen kirjoittelemaan rauhallisemmalla hetkellä fiiliksiä synnytyksestä.



Weimari ja pikku-ukko 2vrk

Keskiviikko-iltana lähdettiin vauvan hiljaisuuden takia liikeseurannalle sairaalaan. Arvelin sen jo enteilevän jotain, koska esikoinen oli samanoloisesti hiljentynyt paria päivää ennen syntymäänsä.

Liikkeitä saatiin sitten kuitenkin normaalisti ja sykkeetkin olivat hyvät. Pari pientä kivutonta supistustakin kone piirsi.

Lääkärillä kävin vielä ultrassa ja samalla hän tarkasti kohdunsuun tilanteen joka oli silloin sormelle auki, takana ja kanavaa 1,5cm jäljellä, vauvan painoarvioksi sai 3800g¿..arvelin ettei takaisin noissa lähtötilanteissa tulla.



Kotiin siis ja kello oli silloin 22.00. Nukkumaan, sillä olo oli aika väsynyt jo ja miehelläkin työpäivä takana.



Klo. 22.30 alkoi tulla pieniä, mutta suht kivuliaita supistuksia. Vessareissu ja ilmeni, että limatulppaa lienee alkanut tulla¿.tai sitten lääkärin tekemä sisätutkimus aiheutti sen.

Klo. 23.00 aloin kellottamaan supistuksia, 7minuuttia väli. Soitin saikulle hieman ennen 24 ja selitin tilanteen¿.odota vielä rauhassa kuului kätilön suusta, mutta toivotti tervetulleeksi mikäli olo alkaa olla tukala.



Alkoihan se jo olla. Minä soitin anopille heti sen jälkeen kun mies sanoi, ettei aio harjoittaa kätilön ammattia, että rouva pakkaa itsensä ja tavaransa autoon, nyt mennään.



Kellotus jatkui ja sairaalan pihassa supistusten väli oli 3 minuuttia. Synnytysosastolla olimme noin 01.30 ja silloin olin jo 3,5cm auki ja kanavaa hiukan jäljellä.

Kotiin ei siis enää käännytetty. Siitä eteenpäin kivut yltyivät ja synnytys eteni nopeaa vauhtia. 02.30 menivät lapsivedet.



Hieman ennen 04.00 tuli kamala tarve ponnistaa, kohdunsuu oli kokonaan auki ja sain luvan aloitella ponnisteluharjoituksia ;). Kahdella ponnistuksella pieni ukkomme näki päivänvalon. Napanuora oli kaulan ympärillä kaksi kertaa ja kerran vartalon ympärillä, joten vauvan viimeaikainen vaitonaisuus massussa selvisi. Muuten ukko oli virkeä ja päästi komian konsertin.



Pituutta pikkuherralla oli 51cm ja painoa 3150g, joten lääkärin arvio heitti hieman (onneksi). Synnytyksen kestoksi laitettiin 5 tuntia, josta ponnistusvaihetta oli 5min.



Lauantaina kotiuduttiin ja kaikki on lähtenyt oikein mallikkaasti käyntiin. Ukkeli on kiltti, mitä nyt hieman malttamaton imetyksen suhteen, mutta harjoitus tekee mestarin¿.kai.

Onnea vaan taas yhdelle heinäkuiselle uuden vauvan johdosta.



Itsellä olisi se l.a. tiistaina, mutta taitaa mennä yli. Alkaa pikku hiljaa kärsimättömyys iskeä, kun ei ole kotona enää tekemistä ja haluaisi jo alkaa opettelemaan elämää vauvan kanssa. Kodin olen taas tänään siivonnut ties kuinka monennen kerran valmiiksi. Mieskin on lomalla ja tuskailee, kun ole oikein tekemistä eikä oikein uskaltaisi mihinkään lähteäkään... Tylsää! Milloin teillä jo synnyttäneillä vaavit lähti tulemaan...?



oikku 39+5

Suurenmoiset onnittelut Weimarille pikku herran johdosta! Täällä on kaikki synnytyskertomukset olleet niin positiivisia, ettei voi kuin hyvällä mielellä odotella omaa alkavaksi.



Mulla kans perjantaina alkoi supistella aikas kivuliaasti välillä, mutta loppuivat aikas usein parin supparin jälkeen. Tosin supparit olivat sellaisia ettei oikein kävelemään pystynyt ja vesi meinasi silmistä tulla. Neiti on varmaankin asettautunut jo aikas alas, kun tuntuu vatsa laskeneen alemmaksi ja välillä painaa alapäähän niin vietävästi. Nytkin taas supistaa ikävästi, mutta taitaa tämäkin olla vain harjoitus sellainen.



Huomenna onkin sitten synnytystapasuunnittelua äitiyspolilla. Saiskohan sitä vihdoinkin painoarviota ja pitkästä aikaa katsottaisiin onko asia edennyt yhtään vai odotellaanko vielä kovin pitkään.



-Masuasukkiko

Joalin ja Weimar, onnea nyyttienne onnistuneesta maailmaan saattamisesta. Ihanaa kuulla, että kaikki on mennyt onnellisesti, helpottaa omaakin jännittämistä.



Inka-Mari, mitä sinulle kuuluu? Vieläkö olet yhtenä kappaleena? Pidän peukkuja puolestasi. Olikohan vielä muita vanhoja piinakavereita tässä pinossa...



Taustailen tiiviisti pinossanne, olihan se tosi lähellä etten olisi samassa tilanteessa kanssanne. No, perässä tullaan kovaa vauhtia, onneksi :o) Lyhyesti vielä kerron, että oma olo on oikein hyvä, vauva liikkuu aktiivisesti, potkujen lempipaikka taitaa olla virtsarakko!



Oikein hyvää ja aurinkoista kesää nyyttienne kera. Muistakaa nukkua kun vain voitte!



-marvik- rv 24+0

Ja tervehdys myös muille kotijoukoille:) Ihana kuulla, että kaikki meni noin hyvin ja pikkuherran elo on käynnistynyt mitä mallikkaimmin.



Myös täällä kärvistellään tekemisen puutteeen ja väsymyksen kanssa. Mitään ei jaksaisi tehdä, mutta pelkkä makoilukin kyllästyttää. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että nämä ovat juuri niitä päiviä, joita kaipasin kevättalvella työstressin kourissa. Nyt saisi levätä ja nauttia laiskanpulskeista päivistä, mutta miksi se on niin vaikeaa?



BB76, rv 36+5

Ihanaa että kaikki sujui hienosti napanuoran kiertymisestä huolimatta!



Oma suurin uutinen on tällä hetkellä se, että sain juuri ensimmäiset " viralliset" hieman kivuliaat supistukset aikaan luuttuamalla parkettia! :D Olin ihan ihmeissäni ennen kuin tajusin mistä on kyse. Ne kyllä meni heti ohi kun löhösin hetken sohvalla. Tänään piti vaan " levätä" kotona, kun olen ollut taas menossa koko viime viikon tukka putkella, mutta sitten piti kuitenkin alkaa imurioda ja luututua. :) No mutta hauskaa että supistuksia kuitenkin tulee, olenkin jo ihmetellyt kun mitään ei ole kuulunut, lukuun ottamatta mahan pingottumista vähän enemmän kävellessä.



Missä vaiheessa teillä muilla on maha laskeutunut alemmas? Olen odotellut sitä jo mutta entisillä sijoillaan tämä pallo killuu varsin korkealla.



kirsu 37+5

Meille syntyi tytär (rv. 37+4) torstaina 5.7. Suunniteltu sectio mun rask.myrk. takia. Tyttö voi hyvin, samoin minäkin kohtuullisesti... Syntymämitat ihanalla ipanalla 47cm ja 3650g.



Onnellinen äiti, Inka76

Taas yksi vauva pinoon lisää...ihanaa!



----------------------------------------------------



Kiitokset kaikille onnitteluista, pikku-ukko voi hyvin, syö-nukkuu-syö-nukkuu jne. juu ja välillä tietysti vaippa täyteen tavaraa....aah, ihanaa vauvaelämää.



Marvikista oli ihana kuulla pitkästä aikaa. Sullakin on jo noin pitkällä odotus....ihana juttu. Kohtahan sitä sielläkin jo nuuskutellaan pientä nyyttiä. Oikein ihanaa loppuodotusta.



Weimari ja pikku-ukko 5vrk

Onnittelut Weimarille pienestä pojasta ja Inkalle tytön tylleröstä! Minä jotenkin tykkään lukea synnytyskertomuksia ja tosiaan näitä on ollut mukava lukea, kun loppujen lopuksi kaikilla on ollut kaikki hyvin.



Ei uskoisi, että omasta synnytyksestä on jo pari viikkoa. Vauva-arki jatkuu edelleen samanlaisena eli vaave syö parin tunnin välein ja nukkuu paljon. Tosin nyt viime päivinä on alkanut aamupäivisin vähän valvoskellakin jo. Ulkonakin ollaan pari kertaa käyty, mutta ei sitä kovin kauas ehdi, kun pitää taas tulla tankkaamaan :).



Sellainen juolahti tässä mieleen, että jatketaanko kirjoittelua vielä heinäkuun jälkeen ja jos jatketaan niin millä puolella ja millä nimellä?



Peerit ja typy 2vko1pvä

sekä Weimarille että Inkalle vauvoista! Mukava kuulla, että kaikki on mennyt hyvin synnytyksessä.



Alkaa tosiaan jännittämään omakin synnytys, se lähenee väsitämättömästi...

Onnea Inkalle tyttären johdosta. Koitahan rauhassa toipua sektiosta.



Meillä oli sitten maanantaina synnytystapasuunnittelu ja ihan mukava läääkärikin sattui, vaikka ei kotimaista alkuperää ollutkaan. Sama lääkäri otti mut vastaan sairaalaan, kun yksityiseltä klinikalta lähetettiin nesteytykseen hyperin takia silloin marraskuussa. Sanoi nähneensä mua myös meidän lähikaupassa, kun asuu meistä vajaan kilometrin päässä. vauvalla olisi hänen mielestään kaikki valmiina syntymää varten, joten jos synnytys käynnistyy, niin ei tarvitse kintut ristissä pidätellä. Kaikki sisäelimet olivat kohdallaan, keuhkoilla teki hengitysliikkeitä ja sydän toimi hyvin. Napanuoran virtauksetkin olivat aivan normaalit. Suloista oli katsella kun pikkuneiti imi peukkuaan. Alatie synnytystä siis normaalisti suositteli, mutta ensi viikolla käyn vielä tarkistuksella joska neiti ottaa jonkun hervottoman kasvupyrähdyksen ja meinaa tulla yli nelikiloiseksi, niin sitten kuulemma harkitaan uudestaan. Hän myös rauhallisesti selosti kuinka synnytyksen aikana myös lääkäri on seuraamassa tilannetta ja tarvittavia päätöksiä tullaan sitten tekemään tarpeen mukaan. Tuli todella rauhallinen olo itselle ja tunnen olevani hyvissä ammatti-ihmisten käsissä synnytyksen aikana. Ai niin, tällä hetkellä painoarvioksi annettiin 3400g.



-Masuasukkiko