Kaverin elämä " ällöttää"
Vähän vaikea kuvailla, mutta jokseenkin oksennusrefleksi tulee kun kaveri kertoo ihanasta elämästään. Kaikki on aina niin ihanasti, mies niin lutunen, lapset suloisesti leikkii keskenään, rahaa on millä mällätä ja kulissit suorastaan kiiltää ja hohtaa.
Tähän tyyliin:
Kaikki on aina niin hyvin. Ihanaa olla kotona lasten kanssa, niin sairaan ihanaa. Ihan joka päivä herää kiitollisuus siitä kun saa seurata lasten kasvua kun ne on NIIN ihania. Niin ihanasti tuo uhmaikäinenkin käyttäytyy, ei ole kuin kymmenen kertaa saanut raivarin mutta mä olen niin onnellinen hänestä että ei mulla pinna ole edes kireällä, ihmettelen niitä joilla on!
Ihanaa kun on niin ihana mies ja upeaa kun saa viettää yhdessä aikaa perheen kanssa. Ei me mitään kahdenkeskistä aikaa ikinä tarvita, nukutaan perhepedissä ja mennään koko perhe yhtä aikaa nukkumaan, niin ihanaa kun ollaan kaikki lähekkäin. Ei lapsia raaski erottaa vanhemmista, kun ne lapset on NIIN ihania. Kaikki mitä tehdään perheenä on ihan erikoisen ihanaa. Sama vaikka vietäis roskapussi ulos tai käytäis pika pikaa lähikaupassa, ihan älyttömän laadukasta aikaa vietetään! Yksin en ikinä halua minnekään, en mä omaa aikaa kaipaa. Mulle riittää nää ihanat lapset, ne on NIIN ihania. Just tätä mä olen aina toivonut. Ihan ihmetyttää että jotkut jättää lapset yökylään, mä en ikinä vois! Tää on niin ainutlaatuista aikaa elämässä. Kyllä omat menot odottaa ne vuodet, kun lapset on alle kouluikäisiä.
Ihanaa käydä ostoksilla, kun lapset käyttäytyy niin yllättävän hyvin. Siis aivan ihanaa ja vielä kun on niin kivasti rahaa, että saa lapsille parasta ja vain tiettyjä merkkejä. Itselle en halua mitään, voin kulkea 10v. vanhoissa vaatteissa, mitäs mulla on väliä kun vaan lapsilla on parasta, lapset on NIIN ihania. En ymmärrä miten jotkut äidit viitsii itseensä panostaa, lapset ne on tärkeintä! Siksi niitä on tehty, kun ne menee aina kaiken edelle.
Jne.
Ja kun itsellä on ihan taviselämä, hermot välillä lasten kanssa kireällä, tavallista arkea eletään ja välillä ihanaa ja välillä vähemmän ihanaa, niin jotenkin ei vaan jaksais kuunnella tuota ainaista hehkutusta. Ja jos erehtyy sanomaan, että olin kuule ruokaostoksilla yksin ja oli niin rentouttavaa, niin heti hymähdetään, että " Mulle tulis kyllä niin orpo olo, jos lapset olis kotona ja minä kaupassa!" ... Saati sitten jos viedään lapset pariksi tunniksi hoitoon ja käydään jossain miehen kanssa, vaikka syömässä.... " Joo siis minä en millään voisi viedä hoitoon, esikoinen ei ole ollut kuin silloin minusta erossa kun olin kuopusta synnyttämässä, ei vaan ole ollut tarvetta!" . ARGH.
Ei tällä ollut mitään tarkoitusta, oli vaan pakko purkautua...
Kommentit (45)
Vierailija:
arvostella tuttusi elämää. Hän elää eri tavalla ja on onnellinen. Mikä siinä sinua mättää?
Eikä varmaan tarkoita että aina pitää joka asiasta valittaa ja voivotella - tai että ei saisi sanoa että onpa ihanaa ja mukavaa. Mutta oikeasti, kuka jaksaa AINA kuunnella kun joku hehkuttaa kaikkea mahdollista. Että ei voida puhua siitä, että joskus väsyttää tai ottaa muuten vaan joku asia pattiin? Joskus on niitä huonoja päiviä siinä ah, niin ihanassa elämässä, ja niistäkin asioista on kiva purkautua jollekkin kaverille. Jakaa myös ne vaikeat ja hankalat asiat.
Minä en ainakaan jaksaisi jatkuvasti kuunnella kun KAIKKI on AINA niiiiin ihanaa ja täydellistä.
Eihän kyse ollut lainkaan siitä, että olisi tyytyväinen elämäänsä tai olisi positiivinen asenne. Kun puheet lyö yli niin ne lyö yli. Ei tuo ap:n kuvailema ole enää millään tavalla normaalia.
Ja toiseen suuntaan alkoi lyödä yli tää ketju. Kun porukka ei taas tunnu yhtään tajuavan mistä puhutaan.
Itsekin olen törmännyt ihmisiin, joiden mielestä kaikki on niin ihanaa, ihanaa, ihanaa, että!!!!! Usein kyllä se kaikki ei sitten oikeasti niin ihanaa olekaan. Jotkut ihmiset vaan ajattelevat jotenkin liiankin optimistisesti ja monet ihmiset kaunistelevat omia asioita, kun niitä kertovat tutuille tai ystäville. Mun mielestä pitäisi olla joku tolkku siinä, että kuinka paljon asioitaan hehkuttaa tai kuinka paljon valittaa tutuilleen. Rajansa kaikella. Ainaista valittajaa ei jaksa loppujen lopuksi kukaan oikein kuunnella ja sitten taas sellaistakaan, että kaikki on niin mahtavasti ja ihanaa ei jaksa kuunnella, kun kaikkihan sen tietää että asiat eivät aina voi olla niin mahtavasti ja ihanasti. Mutta jos on esim. jonkun kaverin kanssa silloin tällöin tekemisissä niin ei sitä viitsi omista vaikeista asioista hirveesti kertoa, koska on niin paljon hyvääkin. Ja sitten taas jos omia asioitaan koko ajan hehkuttaa toisen kuullen, niin se kertoo jo jotain siitä ihmisestä. Mua ainakin ärsyttää, kun joskus kertoo jotain hieman negatiivista juttua, niin sitten kaveri vastaa siihen, että meilläpä onkin niin ja niin hyvin. Mutta oikeasti, joskus voi kuunnella ystävääkin siten, että ei aina heti perään ala kertomaan omista asioistaan ja kuinka omat asat on niin hyvin. Itse arvostan ihmisiä, jotka kuuntelevat kaveria eivätkä heti ala kertoa vain omista asioistaan. Tietenkin omista asioistaan kertoa saa, mutta ei mielellään niin että toista ei kuunnella vaan aletaan heti hehkuttaa omia juttuja. ja jotkut, jotka tuntuvat olevan aina niin onnellisia (siis AINA) saattavat todellakin syödä niitä mielialapillereitä. Normaalisti ihmisen mielialoihin kuuluu myös ne negatiivisetkin ajatukset.
kyllä muillakin on tollasia hehkuttaja-frendei mutta mua ei niitten hehkutus haittaa noin paljon. tiedän tarkalleen minkälaisesta ihmisestä on kyse