Kaverin elämä " ällöttää"

Ei se asennekaan nyt ihan kaikkea tee. Juuri tuossa toisessa ketjussa joku hehkutti, että synnytys meni niin helposti, kun oli oma asenne kunnossa ja antoi synnytyksen viedä mennessään. Eikä tietenkään mitenkään voi olla, että toisten synnytykset vaan on helpompia kuin toisten.



Ja sama lasten kanssa. Aina saa kuulla, kuinka jonkun lapset ovat niin herttaisia, kun äitikin on aurinkoinen ja asenne kohdallaan. Ihan kuin lasten luonteissa ei olisi eroja!



Ja toi asennelässytys on ällöttävää, koska se on ihan bullshittiä.

Lopulta siellä saattaa olla yhtä ja toista perheessä, joita Nenna ei halua kertoa sinulle.



Olen positiivinen, mutta hyvin epäileväinen tuollaisen kiiltokuvamaailman olemassaoloa kohtaan. Nettitutuissa kohtaa usein samantyyppistä - hehkutetaan parisuhteen onnella, lapsien ihanuudella jne. ja puolen vuoden sisällä erotaan...

että raskaita juttuja, suunnilleen samoin verroin. Mutta jotkut tosiaan vaan valittavat ja ovat negatiivisia.

Kuinka mies on niin ihana, kiltti, huomaavainen, hoitaa lapsia mukisematta aina, antaa äidin nukkua joka yö ja joka aamu pitkään, jne.



Sattumalta sitten kuulin että mies oli avautunut kaverilleen että on harkitsemassa eroa kun vaimo ei anna yhtään tilaa hengittää...

Ja niitähän ikävä kyllä riittää tuolla hiekkalaatikon reunalla... Istun itse aika hyvin tuohon ap:n kuvaukseen. Olen kahden alle 4 vuotiaan äiti ja oikeasti tyytyväinen elämääni. En tarvitse nykyisin niin kovin muodikasta omaa aikaa. Meillä on kivaa yhdessä perheenä. Ota rennosti, ei se ole sinulta pois jos toinen on tyytyväinen elämäänsä!

Jopa tutkimusten mukaan positiivisesti elämään suhtautuvat sairastuvat vähemmän ja heidän avioliittonsakin onnistuu useammin kuin negatiivisilla ihmisillä.



Minä kykenin kunnon parisuhteeseen vasta kun opin ettei kaikkea paskaa saa kaataa kumppanin niskaan. Aloin suhtautumaan mieheen kuin hän olisi maailman paras ja ihanin ihminen, ja loppujen lopuksi olen huomannut hänen olevankin sellainen.



Negatiivisuus syö ihmistä ja pahat ajatukset peittävät alleen kaiken hyvän.

No en. Enkä ole. Voin toki sano, jos joku juttu on mennyt puihin, lapset kiukutelleet, miehen kanssa ollut kränää tms. Mutta en todellakaan valita tyhjästä ja kaiken aikaa. Mutta en myöskään hehkuta tyhjästä ja kaiken aikaa! En hehkuta sitä, että olipa ihana lähikauppareissu! Tai että onpa ihanaa kun lapseni on kehittynyt jo uhma-asteelle! Rajansa kaikella.



Ei kaikki voi oikeasti olla VAIN ihanaa. Miten mikään ihana muka tuntuu ihanalta, jos ei ole mitään " tavallista" , saati huonoa johon verrata?



Minulla on 2 lasta, viemme hoitoon ehkä pari kertaa vuodessa ja tämä on siis kaverin mielestä liikaa. Yöhoitoon vielä harvemmin, itse asiassa kuopus ei ole ollut vielä ollenkaan. Hoitopaikkoina mummola/tätilä (siskoni kanssa vuoroin vieraissa, eli otan heidän lapset meille kun he tarvitsevat hoitoapua).



Meillä on molemmilla mieheni kanssa vakituiset ja mukavat työpaikat ja pärjäämme taloudellisesti ihan ok, ei olla rikkaita eikä voida tuosta noin vain tuhlata satoja euroja lasten vaatteisiin, muttei ole tarvekaan.



Omaa aikaa otan lenkin merkeissä aina kun siltä tuntuu. Enkä häpeä myöntää, että on ihanaa käpertyä mieheni kainaloon kun lapset nukkuu omissa sängyissään ;) En kyllä kestäisi selväjärkisenä, jos en edes arjessa saisi viettää kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa, vaan jopa nukkumaan mentäis koko perhe yhtä aikaa samaan sänkyyn =O



t. ap

Mun elämä on kaikin puolin ihanaa... Näin pääsääntöisesti. Mutta joukkoon mahtuu myös niitä huonoja hetkiä. Ihan kirkkain silmin väitän, että näin on kaikilla.



t. ap

Mä olen varmaan juuri tuollainen ällötys, joka yrittää tsempata päivittäin itselleen positiivista oloa, ettei seinät kaatui päälle. Lapsiperheen arkea jaksaa paljon paremmin, kun on positiivinen asenne päällä.



ps. Ja jotkut ihmiset todellakin pitävät lapsiaan ihanina. Ihan oikeasti.

Onko se sulta pois, jos kaverisi on tyytyväinen perheelämäänsä?

ottaa omaakin aikaa kotona nautiskellen viinin ja kirjan voimin.



Yritimme esikoistamme 8 vuotta ja voi niitä onnen hetkiä, kun plussasin. Olen mielettömän kiitollinen lapsistamme ja minusta meidän lapsemme ovat ihania vaikka miten riehuisivat. Jotenkin en osaa valittaa lapsiperheen arjesta vaikka välillä ei joku asia suju ihan normaalisti, sitä vain nauttii síitä, että on omia lapsia.



Olen onnellinen enkä peittele onneani.

jos oma elämäsi on ok niin mikä pakko sun on saada kaverisi myöntämään että hänen elämänsä ei ole aina ok? mikä pakko??



ja kenenkään kanssa ei ole pakko olla. sä vaan luulet että on pakko.

jos sua ärsyttää kaverisi noin paljon se vaan kertoo susta sen että sussa on joku puoli tai elämässäsi joku juttu mikä on vinossa mutta et pysty sitä itsellesi myöntämään

" Negatiivisuus syö ihmistä ja pahat ajatukset peittävät alleen kaiken hyvän."



Itse olen ollut juuri tällainen negatiivisten ajatusten lietsoja, kun on ollut vaikeaa elämässä, paljon rahahuolia ja muuta. Nyttemmin olen pyrkinyt lähtökohtaisesti muuttamaan lähestymistapaani elämään positiivisempaan suuntaan ja elämä näyttää paljon valoisammalta. Toki rahahuolet ja muut on edelleen, mutta ei ne sillä valittamisella katoa. Negatiivisuus ruokkii vain itseään. Nykyään yritän esim. aloittaa aamun aina positiivisella mielellä. Periaatteessahan me voimme valita, olemmeko pahalla vai hyvällä tuulella. Kannattaa valita se hyvä : )

Ja asenne täysin pielessä : ) Kuulostat just äidiltäni, jolle kaikki on aina NIIIIN vaikeeta. Ei oikeasti tajua, että monilla muilla on ihan samanlaista, monilla paljon vaikeampaakin.

PS. Kyllä se vaan vaikuttaa synnytyksessä ja elämässä yleensä todella paljon millä asenteella on liikkeellä.

Vierailija:

Ei se asennekaan nyt ihan kaikkea tee. Juuri tuossa toisessa ketjussa joku hehkutti, että synnytys meni niin helposti, kun oli oma asenne kunnossa ja antoi synnytyksen viedä mennessään. Eikä tietenkään mitenkään voi olla, että toisten synnytykset vaan on helpompia kuin toisten.

Ja sama lasten kanssa. Aina saa kuulla, kuinka jonkun lapset ovat niin herttaisia, kun äitikin on aurinkoinen ja asenne kohdallaan. Ihan kuin lasten luonteissa ei olisi eroja!

Ja toi asennelässytys on ällöttävää, koska se on ihan bullshittiä.

Jokaisessa meissä asuu ainakin pikkuinen Mikko...jos vain niin haluamme.



LUE TÄMÄ JA ANNA SEN TODELLA VAJOTA ITSEESI.



VALITSE SITTEN, MITEN ALOITAT PÄIVÄSI HUOMENNA!



Mikko on se kaveri, jota olisi niin helppo vihata. Hän on aina hyvällä tuulella, ja hänellä on aina jotain positiivistasanottavaa. Jos joku kysyy häneltä, että miten menee, hän vastaa: " Jos menisi yhtään paremmin, olisin kaksoset!"



Mikko oli luontainen motivaattori. Jos jollain työntekijällä oli huono päivä, Mikko oli aina kertomassa hänelle, miten nähdä tilanteen myönteinen puoli. Hänen tyylinsä näkeminen sai minut todella uteliaaksi, ja eräänä päivänä menin Mikon luo ja kysyin häneltä:



" En tajua! Ethän sinä voi olla positiivinen ihminen koko aikaa. Miten teet sen?"



Mikko vastasi: " Joka aamu kun herään, sanon itselleni, että sinulla on tänään kaksi mahdollisuutta. Voit valita olla hyvällä tuulella tai voit valita olla pahalla tuulella. Minä valitsen olla hyvällä tuulella. Ja joka kerran, kun jotain menee huonosti, voin valita olenko Uhri tai voin valita ottaakseni oppia siitä. Minä valitsen Tilanteesta oppimisen. Ja joka kerran, kun joku tulee valittamaan minulle jostain, voin valita hyväksyähänen valituksensa, tai voin osoittaa hänelle elämän myönteisen puolen. Minä valitsen elämän positiivisen puolen."



" Joo joo, mutta ei se ole niin helppoa," minä väitin vastaan.



" Se on," Mikko sanoi. " Elämässä on kyse valinnoista. Kun jätät pois kaiken kuonan, jokainen tilanne on valinta. Voit valita, miten reagoit tilanteisiin. Me valitsemme miten ihmiset vaikuttavat meidän tunteisiimme."



" MOTTO on: Sinä itse valitset, miten elät elämääsi!"



Mietin, mitä Mikko oli sanonut. Pian sen jälkeen lähdin firmasta ja perustin oman yrityksen. Vaikka emme olleet yhteydessä, ajattelin häntä usein, kun valitsin elämän puolesta sen sijaan, että olisin vain

reagoinut siihen, mitä tapahtuu.



Vuosia myöhemmin kuulin, että Mikko oli joutunut vakavaan onnettomuuteen pudotessaan parinkymmenen metrin korkeudesta rakenteilla olevasta viestitornista. Lähes vuorokauden kestäneen leikkauksen ja viikkojen hoidon jälkeen Mikko pääsi sairaalasta kotiin terästuet selkärangassaan.



Näin Mikon puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Kun kysyin, miten hän voi, hän vastasi: " Jos voisin yhtään paremmin, olisin kaksoset. Haluatko nähdä arpeni?" Kieltäydyin katsomasta hänen arpiaan, mutta kysyin, mitä häneen mielessään oli liikkunut onnettomuuden tapahtuessa.



" Ensimmäinen asia, joka välähti mieleeni, oli se miten käy pian syntyvälle tyttärelleni, " Mikko vastasi. " Sitten kun makasin maassa, muistin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voisin valita elää, tai voisin valita kuolla.

Minä valitsin elää."



" Etkö pelännyt? Etkö menettänyt tajuntaasi?" kysyin.



Mikko jatkoi," ...ambulanssimiehet olivat mahtavia. He sanoivat minulle yhä uudestaan, että paranen taas pian. Mutta kun pääsimme sairaalaan ja näin lääkärien ja sairaanhoitajien ilmeet, pelästyin todella. Näin

heidän silmistään, että he pitivät minua jo kuolleena miehenä. Tiesin, että nyt oli tartuttava toimeen."



" Mitä teit?" kysyin.



" No, iso ja ankaran tuntuinen hoitaja karjui minulle juuri kysymyksiä," Mikko sanoi. " Hän kysyi olinko allerginen millekään. Olen, minä vastasin. Lääkärit ja sairaanhoitajat pysähtyivät odottamaan vastaustani. Vedin syvään henkeä ja karjaisin: Painovoimalle! Heidän nauraessaan sanoin heille:" Minä valitsen elää. Leikatkaa minut niin kuin olisin elävä, en kuollut."



Mikko eli, kiitos taitavien lääkärien, mutta myös hämmästyttävän Asenteensa tähden. Opin häneltä, että meillä on joka päivä mahdollisuus valita elää täydesti. Asenne on loppujen lopuksi kaikki!

" Siksi älä huolehdi huomisesta, sillä anna huomisen huolehtia itsestään. Jokaisella päivällä on omat huolensa." Ja loppujen lopuksi, tämä päivä on se huominen, josta huolehdit eilen.





Toivon että valitset 2:n.



NAUTI TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, SILLÄ SE ON AINOA JOKA SINULLA NYT ON!

" kenellä on vaikein lapsi" .



Mitään muuta ei tehdä, kun lasten kuullenkin voivotetaan, kun se taas heräsi yöllä, ja vieläpä kiukutteleekin jatkuvasti.



Olisi kiva tietää millaisia lapsia nuo odottivat saavansa---

Minä en ole negatiivinen luonne. Minä en ole kateellinen, kun meilläkin on kaikki ihan hyvin. Se, mikä oksettaa on se yltiömäinen onnen ja ihanuuden HEHKUTTAMINEN ja toisten ratkaisujen mollaaminen. Jos on onnellinen ja tasapainoinen, niin miksi pitää muille sitä koko ajan todistaa? Mitä siitä saa? Ja mitä saa siitä, että suhtautuu aletuvasti ja säälivästi niihin, jotka tekee toisenlaisia ratkaisuja? Ottaa aikaa illalla puolisolle? Käy joskus jossain yksin, vaikka vaan lenkillä? Onko pakko toisten väheksymisellä korostaa omaa erinomaisuutta ja hyvää äitiyttä?



Olisiko sinusta kiva kuulla, että " en mä kyllä itselleni mitään hankkisi, kyllä lasten tarpeiden pitää tulla ensin" kun erehdyn kertomaan kaverille, että ostin itselleni uudet farkut?



Olisiko sinusta kiva kuulla, että " minusta tuntuisi tosi pahalta jos lapset (ei vauvaikäiset) pitäisi laittaa eri huoneeseen nukkumaan" kun sanon, että on niin ihanan rauhallista illalla kun saa lekottaa miehen kanssa sohvalla, kun lapset laitettu omiin sänkyihin nukkumaan?



Olisiko sinusta kiva kuulla " ai, sä ihan yksin menit, en mä voisi!" kun kerron tehneeni viikon ruokaostokset ihan omin päin miehen jäädessä kotiin.



Jne.



t. ap

Olen oppinut äitinä aivan uuden tyylin puhua asioista.

Meillä menee miehen kanssa hyvin ja lapsetkin on ihania. Olen onnellinen ja ei ole mitään valitettavaa.'

Mutta...jos haluan pitää joitain naistuttuja itselläni, on jatkuvasti mouruttava, että " ai kun mulla väsyttää ja mulla haluttas heittää nuo vikisevät kakarat seinään ja en jaksa ja ukkokin on paska" . Näin kukaan ei kadehdi minua vaan minulla on ystäviä.



Kell onni on, se onnen kätkekööt. Muuten tutut ja läheiset ahdistuvat. Heillä on parempi olo kun luulevat sinulla menevän huonosti.

Ystäväsi ei ole oppinut vielä tätä, miten pärjätään naisten maailmassa. Naiset ei ole onnellisia toisten onnistumisesta vaan heti aletaan miettiä, että taatusi siellä kulissien takana menee huonosti. ähäskutti, kyllä kohta tipahdat.

Turha kai tätä yrittää koko ajan selittää. Jos ei ymmärrä niin ei ymmärrä... Sinullako ei esim. ole IKINÄ huonoa päivää? Sinäkö et voisi kuvitella käyväsi ilman lapsia edes kaupassa? Etkö ikinä haluaisi viettää vaikka tuntia illalla miehesi kanssa niin, että lapset olis nukkumassa? Etkö ikinä halua itsellesi mitään uutta, vaatteita tai kenkiä esim?

t. ap

Vierailija:

Olen oppinut äitinä aivan uuden tyylin puhua asioista.

Meillä menee miehen kanssa hyvin ja lapsetkin on ihania. Olen onnellinen ja ei ole mitään valitettavaa.'

Mutta...jos haluan pitää joitain naistuttuja itselläni, on jatkuvasti mouruttava, että " ai kun mulla väsyttää ja mulla haluttas heittää nuo vikisevät kakarat seinään ja en jaksa ja ukkokin on paska" . Näin kukaan ei kadehdi minua vaan minulla on ystäviä.

Kell onni on, se onnen kätkekööt. Muuten tutut ja läheiset ahdistuvat. Heillä on parempi olo kun luulevat sinulla menevän huonosti.

Ystäväsi ei ole oppinut vielä tätä, miten pärjätään naisten maailmassa. Naiset ei ole onnellisia toisten onnistumisesta vaan heti aletaan miettiä, että taatusi siellä kulissien takana menee huonosti. ähäskutti, kyllä kohta tipahdat.

arvostella tuttusi elämää. Hän elää eri tavalla ja on onnellinen. Mikä siinä sinua mättää?

Joku tykkää tunkea rasvaa ja sokeria naamaansa ja joku toinen tykkää syödä terveellisesti. Ajatukset ei kohtaa, mutta en minä kyllä ymmärrä, että miksi sen ihraa mättävän pitäisi tehdä aloitus, että " en ymmärrä, eikö se hoikka ystäväni halua koskaan vetää läskisoossia ja ranskanpottuja naamaansa"