Mitä tekisit sijassani? Asiaa teinistä:

koska koulutyö ei suju, niin tästä lähtien noudatetaan sellaista käytäntöä, että annetulla aikavälillä (siis esimerkiksi klo 16-21.30) hänen pitää tällätä joka päivä takamuksensa keittiöpöydän ääreen esimerkiksi tuoksi 45 minuutiksi ja ottaa koulukirjat eteen. Hän itse saa päättää, mihin aikaan tuo 45 minuuttia parhaiten hänen aikatauluunsa sopii, mutta sopimaan se on pistettävä ja jos se ei ota sopiakseen, niin pariin päivään ei tarvitse kuvitella pääsevänsä harrastamaan (toki sitten voi erikoistapauksissa neuvotella, että tuo läksyjentekoaika siirretään joltain päivältä viikonloppuun tms. jos oikeasti on jokin erityistilanne, joka vie koko illan.) Selitätte, että koulu on hänen pääasiallinen velvollisuutensa ja jos se kärsii harrastamisesta, niin harrastusta täytyy sitten karsia, mutta että fiksuna tyttönä hän varmasti pystyy hoitamaan molemmat kunhan tosissaan yrittää.



Läksyt ja koulu ovat tuonikäisen omia velvollisuuksia, mutta jos ne eivät suju, niin silloin minusta vanhempien pitää puuttua peliin ja opastaa, kunnes sujuvat, jolloin voi taas yrittää itsenäisesti. Pelkkä yhden varmasti kovasti odotetun matkan peruminen tuskin auttaa mitään, pahentaa vain tilannetta. Ja vaikka vanhempien pitääkin olla johdonmukaisia, niin minusta ei kannata lukita itseään johonkin kerran ilmoitettuun niin, että ei voi perääntyä, kun huomaa mokanneensa.

Jos nuorella on vielä pari koetta tulossa, niin niihin pitää valmistautua kunnolla. Sehän auttaa kokeeseen valmistautumista, että lukee joka päivä läksytkin kunnolla. Ja jos omasta mielestä lapsellasi on valmiuksia saada parempia numeroita, niin sitten sitäkin voi vaatia. Ja jos ei läksyjen luku ja kokeisiin valmistautuminen kiinnosta, niin sitten ei pelireissulle.



Jatkossa (matkan jälkeen) mun mielestä voi asettaa läksyjen luvun, kokeet ja harrastuksen vastakkain. Niin tehdään nykyään myös "ammattimaisimmissa" valmennuksissa. Jos koulumenestys kärsii urheilun vuoksi, käy nuori vähemmän reeneissä, jotta koulu alkaa taas luistaa.



Nimim. kokemusta on (siis teinin roolista) :)

Harrastusta en aio kokonaan viedä. Sitten tytöllä olisi jäljellä vain koulu ja jotain uutta, ehkä paljon ikävämpääkin. Näyttää siltä, että hän tarvitsee vieressä istumista vielä jonkin aikaa, sillä en aio antaa näiden vuosien mennä hukkaan. Koulutyöhön kunnolla panostamalla hän olisi kasin, ysin oppilas. Urheilu on hänen suuri rakkautensa, ja häneen sattuisi varmasti yhtä paljon kuin minuun, jos mieheni vietäisiin pois ja jäljelle jäisi vain ansiotyö. Niinpä olinkin täysin varma, että matka olisi ollut niin iso innoitus ja sen menettäminen pelko, että numerot olisivat nousseet hänen kykyjensä tasolle, eivätkä laskeneet entisestään -ap

että teini voi suuttua ja tosiaan löydä koko koulun leikiksi -tai vielä pahempaa jättää harrastuksensa...! Siinä sitten teillä onkin ongelmanuori joka lintsaa, vetää kaljaa ja kessuttelee sen kohtuullisesti pärjäävän urheilijanuoren tilalla...



TOTTAKAI teidän tulisi pitää uhkavaatimuksestanne kiinni, mutta tässä tapauksessa en pitäisi, sillä (käsitinkö oikein?) numerot ovat kuitenkin olleet kohtuullisia, eli 7 jne. ei sentään vitosia...? =kuitenkin ihan kärryillä on asioissa.



Ja vika on siinä mielessä teidän, ette olisi saaneet asettaan tuollaista asiaa vastakkain koulumenestyksen kanssa. Eikö muka MITÄÄN muuta "kiristyskeinoa" olisi ollut? Kai hän joskus käy diskoissa/kavereiden kanssa leffassa/pyjamabileissä/haluaa uusia tavaroita (levyjä, vaatteita, laukkuja jne.) mitkä voisitte asettaa panokseksi?



Uskoisin myös että tuo toimisi, sanotte että pääsee matkalle, mutta tästä lähin on joka päivä klo ---- välisen ajan keittiön pöydän äärellä koulukirjojensa kanssa -ja vahditte että niin todella tapahtuu!



...Niin ja ihan sekin kannattaisi varmistaa että onko hän todella AINA niissä harrastuksissa kun sanoo olevansa...? Tuohan on näppärä keino luistaa kotiarestista "Moi, mä meen treeneihin" ja oikeasti onkin kavereiden kanssa jossakin...

hyvin pieni. Kuljetamme hänet itse harrastuksiin ja tiedämme, missä hän on. Menneeseen on turha palata, sillä tilanne on, mikä on. -ap

- joutuu menemään harrastuksiin julkisilla kulkuvälineillä/kävellen/pyörällä tietyn ajan.

- ei saa uusia pelivermeitä

- joutuu tekemään lisää kotitöitä

- kännykkä pois tietyksi ajaksi

Siis, että harjoituksiin osallistutaan vähemmän mikäli koulu ei suju oppilaan edellytysten mukaan.



Ja tiedänpä paikkoja, jossa asetetaan vastakkain jopa pelireissut ja koulumenestys. Siellä se ainakin toimii!

Hänen piti päästä harrastusleirille ulkomaille kun oli ysiluokalla. Poika itse teki oikein kirjallisen sopimuspaperin, jossa sitoutui olemaan koulusta pois vain tosi sairaana ja pitää numeronsa ennallaan. Hän oli tosin laittanut että parantaa numeroita, mutta en halunnut kuitenkaan sitoa numeroiden korotusta matkaan, kun matka oli joulukuussa ja pelkäsin hänen sitten keväällä luovuttavan.



No meille kävi niin, että numerot laski, aika vähän, mutta laski kuitenkin. Ja poissaoloja oli parina päivänä vaikkei kipeä ollut ollutkaan. Me kanssa mietittiin, että pitääkö matka nyt perua. Ei sitten peruttu, kun poikaa selvästi harmitti. Sovittiin sitten uudet ehdot. Hän sitoutui kuuden viikon ajaksi hoitamaan 6v pikkusiskoa kolme kertaa viikossa noin ½-1 tunnin kerrallaan, että kävin itse sitten lenkillä, sovittiin että jos ei sitten kuitenkaan hoida viikkorahaa ei saa kuin yhden kolmasosan siitä mitä normaalisti saa. meillä tämä onnistui, mutta sehän ei tarkoita, että muilla olisi yhtä hyvä tuuri.



Poika oli niin onnellinen matkalle pääsystä, että keväällä ei tarvinnut edes sanoa numeroista, pieni ulkomaanreissu kasvatti poikaa enemmän kuin mihin itse olisimme pystyneet . Hän lopulta nosti todistustaan hyvin ja pääsi haluaamaansa kouluun ja harrastaa samaa lajia yhä edelleen.



Eli olisiko teillä mahdollisuutta antaa tytölle toinen tilaisuus ja sopia jotain uutta. Jos reissu jää väliin niin se voi tosiaan lannistaa. Ja pieni irtiotto kotoa tuossa iässä tekee hyvää niin teinille kuin vanhemmillekin

En asettaisi arvosanavaatimuksia, mutta yrittämistä. Se yrittämisen pitäisi näkyä viimeistään nyt ja eteenpäin. On hankalaa, jos matka on maksettava nyt - noin teoriassa - mutta sinuna selvittäisin teinisi kanssa uudet rajat. Kerrot, ettei vanhat rajat olleet näköjään mahdolliset, mutta jos haluaa matkalle, niin hänen on luvattava yrittää jatkossa. Ja se yrittäminen sinun on nyt sitten valvottava eikä vain luotettava, että selviää taikka hoitaa yksinään. Anna hänelle tukesi!



Jos koulunkäynti alkaa takkuilemaan yleisemminkin, niin ota se omaksi asiaksi ja selvittäkää se erikseen. Kaikkea ei saa asettamalla rajoja ja ehtoja, vaan joskus on väännettävä rautalankaa ja joskus on autettava.